Onko Suomi syvältä?

Nimimerkki Sanden blogikirjoitus Mielisairas Suomi on kuulemma ollut viime päivinä suosittu netissä. Sande haukkuu tekstissään suomalaista byrokratiaa, jonka johdosta hänen mukaansa voileivän tekemiseenkin tarvitaan lupapaperi. Olen osittain samaa mieltä, mutta haluan peräänkuuluttaa hieman suhteellisuudentajua.

Suhteellistaminen 1: Osattiin sitä ennenkin

Nykyinen byrokratia ei 1800-luvun alun Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaiden mielestä olisi mitään. Vielä silloin ammatinharjoitusta ja kaupankäyntiä säänteli ankara ammattiyhdistyssääntö. Tähän yhdistyivät sellaiset luokka- ja sukupuoliroolit, että meidän on vaikea edes hahmottaa niitä. Siinä ei kuka tahansa todellakaan perustanut yritystä tai edes toiminut haluamallaan alalla. Jos lupia edes pääsi hakemaan, pyöriteltiin ankarasti papereita ja lisäksi tarvittiin suhteita päättäjiin.

"...olivat pahassa kurimuksessa anoessaan maistraatilta jos jonkinlaisia lupia työntekoa varten. Kauppaakaan ei saanut käydä ilman asianomaisia papereita ja leimoja..."
Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet, s. 367

Kaari Utrio on historioitsija ja kirjailija, jonka teokset sisältävät tarkkaan tutkittua tietoa menneisyydestä.

Suhteellistaminen 2: Oletko asunut muualla?

Lintukodossamme tehdään tietenkin virheitä asioiden hoidossa ja parannuksia täytyy etsiä. Tästä huolimatta en tykkää ollenkaan Suomi on *erseestä -asenteesta. Pidän paatoksellista valitusta kotimaan oloista ylihemmoteltujen kakaroiden kitinänä. Moni tuttuni on kertonut, että arvostus Suomea kohtaan on noussut ulkomailla asumisen jälkeen. Näin on käynyt myös minulle. Ei tarvitse mennä kuin Norjaan asti ja kouluruokailusta ja kunnallisesta hammashoidosta voi vain haaveilla. Ai niin, kouluruokahan on niin pahaa, ettei sitä syö kukaan.

Itsetyytyväinen lottovoittoretoriikka sikseen. Suomi ei ole täydellinen, mutta kuitenkin monella tavalla turvallinen, tasa-arvoinen ja korruptoimaton maa asua. Jos joku kaipaa motivaatiota kotimaassa kököttämiseen, voi katsoa vaikka seuraavan videon sambialaisista lapsista. He iloitsevat saadessaan puhdasta vettä ensimmäistä kertaa elämässään. Varoitus: saattaa motivoida myös auttamiseen.



World Vision- The Zambia Project from Janssen Powers on Vimeo.

Mitä tekemistä Raamatulla on ihmisoikeuksien kanssa?

Bloggasin viimeksi ajatusmallista, jonka mukaan uskovien ei pitäisi yrittää vaikuttaa lainsäädäntöön uskonsa pohjalta. Tämän filosofian mukaan kristilliset arvot kuuluvat seurakuntaan, mutta maallisen valtion tulee antaa mennä suuntaansa. Perusteluna on, että kristillistä etiikkaa ei voi odottaa ei-kristityiltä. 

Väitin, että näkemys ei kestä loogista tarkastelua, koska se tarkoittaisi käytännössä välinpitämättömyyttä ihmisten hyvinvoinnista. Toki täysin kristillistä utopiaa ei voi toteuttaa. Sisäinen poliitikkoni on ilmeisesti herännyt, koska en malta olla kirjoittamatta lisää aiheesta.

Emme varmastikaan hahmota, millainen valtiomme todella olisi, jos kaikki kristilliset vaikutteet, jotka sen ovat rakentaneet, otettaisiin pois. Antiikin aikaa, johon kristinusko saapui Jeesuksen synnyttyä ihmiseksi, on ihailtu renessanssista asti. Ei se nyt niin hehkeää ollut. Elämä tuolloin oli monesti hyvin vaikeaa, jos ei sattunut olemaan hyvin toimeentuleva mies. Harva oli.

Juutalainen/kreikkalainen/roomalainen kulttuuri, johon Uusi testamentti kirjoitettiin, sisälsi monia ihmisoikeusongelmia. Kun puhun juutalaisuudesta, on hyvä muistaa, että ajan juutalainen elämäntapa sisälsi paljon piirteitä, jotka olivat ihmislähtöisiä, eivätkä peräisin Vanhan testamentin ilmoituksesta. Vanha testamentti on samaa jumalallista ilmoitusta kuin sen täydentävä Uusi testamentti. Juuri tämän ilmoituksen tähden ihmisoikeustilanne oli juutalaisuudessa kuitenkin osin pakanakulttuureja parempi. Juutalaiset olivat Jumalan erityisesti valitsema kansa ja ovat edelleen.

Katsotaan hieman muutamia antiikin ajan sosiaalisia ongelmia ja Raamatun kantaa niihin. Mainitut raamatunkohdat ovat esimerkkejä, eivät suinkaan ainoita, joissa kyseisiä aiheita käsitellään.

Kakarat pois tieltä?

Lapsella ei ollut minkäänlaista sosiaalista asemaa. Köyhemmissä pakanaperheissä, vaikka ei juutalaisuudessa niinkään, hylättiin usein vastasyntyneitä minne sattuu.

Raamatun vastaus:

Jeesus otti lapset luokseen ja siunasi heitä, vaikka opetuslapset eivät olleet kiinnostuneita merkityksettömien henkilöiden huomaamisesta. Jeesus teki lapsista jopa esimerkillisiä, mikä oli outo näkemys kuulijoille.

Mark. 10:13-16 (ote)

"13 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia,

14 mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Lastenkasvatuksessa kehotettiin hylkäämään liian rajut keinot. Ef. 6:4 "Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan."

Naiset kyykkyyn?

Naisen asema oli alistettu. Juutalaisten kesken asian olisi pitänyt olla toisin, sillä heidän hallussaan olleen ilmoituksen mukaan Jumala oli luonut miehen ja naisen tasaveroisiksi Jumalan kuviksi. Juutalaiset oppineet miehet halveksivat syvästi naiseutta ja heidän tiedetään kiittäneen säännöllisesti Jumalaa siitä, että eivät olleet naisia. Naisen todistuksella ei ollut oikeudessa mitään arvoa. Naisella ei ollut mahdollisuutta koulutukseen, ellei hänen miehensä halunnut opettaa hänelle jotakin. Sekä juutalaisessa, kreikkalaisessa että roomalaisessa kulttuurissa aviomiehellä oli periaatteessa rajaton valta puolisoonsa.

Raamatun vastaus:

Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia.

Luuk. 24:1-11 (ote)

"9 Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille.

10 Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille,

11 mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä."

Naiset saivat hengellistä opetusta ja olivat aktiivisia toimijoita alkuseurakunnassa miesten rinnalla, jopa johtajuudessa.

Room. 16:1-23 (ote)

"1 Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija.

2 Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle."

Paavali arvosteli tapaa, jolla ajan perheen pää hallitsi vaimoaan ja perheettään kuin yksinvaltias. Tämän sijaan aviomiestä kehotettiin kohtelemaan puolisoaan rakkaudella. Ajatus molempien puolisoiden alistumisesta toistensa tahtoon oli vallankumouksellinen. Ef. 5:21-33 (otteita) "21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen." "28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään."

Rasismi normina? Juutalaiset halveksivat usein voimakkaasti pakanakansojen jäseniä, vaikka heidät olikin kutsuttu valoksi näille. Rooman valtakunnassa laki suojasi vain kansalaisia, mutta alisti muita. Tosin kansalaisuuden saattoi ostaa, jos oli tarpeeksi rikas. Raamatun vastaus:

Jeesus oli läheisissä yhteyksissä samarialaisiin, jotka olivat juutalaisten eniten halveksima kansa.

Joh. 4:1-42 (ote)

"7 Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi."

8 Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.

9 Samarialaisnainen sanoi: "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa."

Köyhät riistoon?

Vanhatestamentillinen Mooseksen laki koetti torjua köyhyyttä niin paljon kuin mahdollista. Ohjeet eivät menneet perille, vaan juopa köyhien ja rikkaiden välillä leveni ajan mittaan. Rikas papistokin saattoi jopa suoranaisesti riistää huono-osaisia. Jeesuksen aikana kaduilla oli joukoittain kerjäläisiä. Rooman valtakunnan vähävaraisimmat tuomittiin pienistä syistä raipparangaistuksiin, kaivoksiin pakkotyöhön, leijonien eteen tai ristiinnaulittavaksi. Orjuus oli hyvin yleistä; Rooman valtakunnan talous suorastaan perustui sille.

Raamatun vastaus:

Jeesus kutsui seuraajiaan auttamaan köyhiä.

Luuk. 12:33

"Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan."

Kristinusko toi edistystä

Kristinuskon leviäminen on tuonut Euroopan elinolosuhteisiin paljon hyvää, vaikka Raamatun ihanteiden toteutus onkin ollut epätäydellistä ja osin hidasta. Jotta edistys on voinut tapahtua, on kristillisten periaatteiden täytynyt päästä esille myös valtion tasolla.

Kristinuskon vaikutuksen näemme helposti vertaamalla yleisesti edellä mainittujen ongelmien tilannetta kristillisillä ja ei-kristillisillä alueilla. Esimerkiksi monissa muslimimaissa naisen asema on tälläkin hetkellä huomattavasti huonompi kuin se oli Euroopassa 1800-luvulla. Kaikki tietävät, mitä ateismipohjaisen kommunismin omaksuneissa maissa tapahtui ja tapahtuu edelleen. Mielenkiintoisena huomiona mainittakoon, että Israelin valtio on nykyään Lähi-idän ainoa demokratia ja ihmisoikeudet siellä ovat paljon paremmassa kunnossa kuin ympäröivissä maissa. 

Vaikka jotkut haluavat ajatella valistuksen, sekulaarihumanismin tai työväenliikkeen piilevän länsimaiden edistyksen takana, on perusteltua väittää kristinuskon olleen siinä olennaisin tekijä. On syytä myös erottaa kristittyjen historiassa tekemät virheet ja kristinuskon nimissä ajoittain tapahtunut sorto Raamatun todellisesta sanomasta. Ilmoituksen ydin menee meiltä usein ohi, aivan kuin oli tapahtunut myös antiikin ajan juutalaisuudessa.

Olisiko Raamatun opettamia periaatteita todellakin pitänyt edistää vain seurakunnan keskellä?

Ajatus, jonka mukaan kristinuskon arvoja ei tulisi ajaa valtiollisesti, on kestämätön katsoessamme elinolojen kehitystä, jota tuskin kukaan haluaa tapahtumattomaksi. Raamattu on selkeästi kiinnostunut kaikkien ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnallisista olosuhteista. Tehtävämme on kesken ja osittain jopa valumassa takapakkia. Valiten, mitä ajamme valtiollisesti ja mitä odotamme vain kristityiltä, meidän pitäisi edistää Raamatun ihanteita myös poliittisesti.

Kristillinen politiikka ei ole tuomitsemista eikä kristillisen etiikan täydellisen omaksumisen vaatimusta. Raamattu ei kehota kristittyjä tuomitsemaan niitä, jotka eivät usko. Usko ja monet eettiset valinnat ovat kunkin omia ja jokainen kantaa niistä myös vastuun.

Matt. 7:1

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." 

Vielä Wilberforce

William Wilberforce oli kristitty, joka ajoi parlamentaarisesti orjakaupan lakkauttamista 1700-1800-lukujen taitteen Englannissa. Hänestä on tehty loistava elokuva nimeltä Amazing Grace. Pitkän väännön jälkeen orjakaupan kieltävä laki hyväksyttiin. Entä jos Wilberforce olisi meinannut, että sekulaari valtio menköön suuntaansa?

Lähteitä:

Lehikoinen: Mikä on pääasia avioliitossa?

Nikkanen: Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto (artikkeli Suomen Viikkolehdessä 25/14)

Flaceliere: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa

Keener: The IVP Bible Background Commentary

Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa

Saarisalo: Raamatun sanakirja

Usko ja politiikka ne yhteen sopii

Argumentit sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja vastaan lentelevät jälleen tiiviisti. Tässä yhteydessä on kristittyjen piirissä tullut esiin myös näkemys siitä, että usko tulisi kokonaan erottaa valtiosta. Tämän mallin mukaan kristillistä etiikkaa ei voi vaatia ei-kristityiltä, ja siksi valtion lainsäädännön tulisi antaa mennä sekulaarin linjan mukaan. Näkemys ei ole uusi.

Ymmärrän tämän ajatuksen pariakin eri taustaa vasten. Ensinnäkin uskon ja valtion tiivis suhde on historian kuluessa ollut monesti huono idea. Kun kristinuskon valtionuskonnoksi julistelu alkoi 300-luvulla, hämärtyi käsitys siitä, mitä kristittynä oleminen todella on. Tämä näkyy Suomenkin nykymallin valtiokirkossa jossain määrin. Uskon tiivis liittäminen lainsäädäntöön on myös saanut aikaan lakeja, jotka kriminalisoivat asioita, joista yksittäisen ihmisen tulisi saada päättää itse. Kuten homoseksuaalisuuden harjoittaminen.

Toiseksi tämän hetken keskustelu avioliittolaista sisältää - kummallakin puolella - voimakkaan tunneperäistä kommentointia. Ymmärrän, jos halutessaan sanoutua irti tällaisesta uskova etsii rauhanomaista suhtautumistapaa. 

Ei kuitenkaan heitetä sitä kuuluisaa lasta pesuveden mukana. Olen vakuuttunut siitä, että yksi seurakunnan keskeisistä tehtävistä on pitää esillä Jumalan hyvää tahtoa ihmistä kohtaan myös sen suhteen, millaisia eettisiä ohjeita Raamatussa on. Tämä voidaan tehdä ilman vaatimuksia tai tuomitsemista. Politiikkaakaan ei kannata täysin luovuttaa.

Seurakunta keskenänsä

Pitäisin seurakuntaa suorastaan itsekkäänä, jos jättäisimme ympäröivän maailman sikseen ja edistäisimme kristillisiä arvoja vain keskenämme. Raamatun ohjeet hyvään elämään ovat hyvin kokonaisvaltaiset. Tiedämme, että mitä kauemmaksi Raamatusta yleinen elämäntapa etääntyy, sitä huonommin kaikki voivat.

Jer.29:7

"Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne."

Tätä ohjetta ei voitane kutistaa koskemaan vain sellaisia asioita, jotka eivät liity Raamatun etiikkaan. Raamatun kokonaisvaltaisuuden takia olemme suorastaan ongelmissa, jos yritämme erotella, mitkä asiat ovat vain kristillisen etiikan mukaisia ja mitkä jonkunlaista yleistä etiikkaa. Ja entä ne lähestulkoon vain kristittyjen vastustamat asiat, jotka ovat luonteeltaan hyvin vakavia? Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni ennen kaikkea abortti.

Ja miten kaupunki, tai valtio, edes voi menestyä, jos se kulkee pois Raamatun mukaisesta hyvästä elämästä?

Osuma omaan nilkkaan

Vaikka ajattelisimmekin "vain" seurakuntaa: Mitä kauempana kristinuskosta ympäröivä elämäntapa on, sitä vaikeampaa on uskovien opetuslapseuttaminen. Tämä näkyy Paavalin kirjeissä. Esimerkiksi alueilla, joilla pakanajumalien palvonta oli normi, monien oli vaikea hahmottaa, että riitteihin liittyvistä menoista olisi pitänyt luopua.

Kaukana Jumalan tahdosta elävä yhteiskunta on sen jäsenille yksinkertaisesti hajottava. Niin myös omille lapsillemme. Mitä sekulaarimpi valtio, sitä enemmän vaikeuksia myös heille.

Jos Raamatun eettisen sanoman julkista mainitsemista aletaan pitää turhana, asettaa se mielestäni myös evankelioinnin hieman outoon valoon. Pelastus on koko ihmisyyden lävistävä asia.

Jos yhteiskunnallisen vaikenemisen syynä on rauhan etsiminen, tilanne voi johtaa myös seurakunnan sisäisen julistuksen vesittymiseen. Näin näytti käyneen monessa seurakunnassa eräässä maassa, jossa asuin aiemmin. Tuloksena oli seurakunnissa paljon pyörineitä nuoria, joille Raamatun perusetiikka oli osin hyvin vierasta.

Ruotsissa on nähty, että parisuhdepoliittiset linjaukset ovat aiheuttaneet kirkon työntekijöihin kohdistuvia vaatimuksia toimia omaa vakaumustaan vastaan.

Asiallisuus tarpeen

En suinkaan kannata minkäänlaista tiukkaa kristillistä lainsäädäntöä. Täysin kristillinen valtiollinen utopia on mahdottomuus. Uskonnonvapaus on hieno asia ja se on Suomessakin mahdollistanut vapaiden kristillisten suuntien laajan toiminnan. Edellä mainituista syistä en kuitenkaan ole valmis antamaan lainsäädännön karata täysin kristilliseltä pohjaltaan. Ainakaan ilman taistelua. Kristillisten poliitikkojen työ on tärkeää ja kunnioitan heitä suuresti.

On totta, että kristinuskon historiaan on liittynyt lainsuojattomuutta antiikin ajoista asti. Underground-romantiikka on kuitenkin turhaa ja Suomessa hyvin epäajankohtaista. Ainakin toistaiseksi.

Uskonnonvapauslakiinkaan ei voi tuudittautua. Jos kristillinen vaikuttaminen katoaa valtion tasolta, ei sen nykyinen muotokaan välttämättä ole pitkän päälle turvassa. Kristillisten arvojen tilalle tulevat sekulaarit arvot, jotka voivat olla hyvinkin poissulkevia. Tämä näkyy jo nyt vaikkapa kannanotoissa, joissa vastustetaan kristillistä juhlintaa kouluissa. Massachusettsin osavaltiossa sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen on tehnyt perinteisen avioliiton kannattajista toisen luokan kansalaisia, jotka saatetaan erottaa työstään vakaumuksensa perusteella.

Loppukaneettina: asiallisuus ja rakkaudellisuus on yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvin tärkeää.


Aiheen käsittely jatkuu artikkelissa Mitä tekemistä Raamatulla on ihmisoikeuksien kanssa?

Hyvä herra Herzog

Olen äskettäin tutustunut opettamiisi periaatteisiin. Ne herättivät muutamia ajatuksia ja kysymyksiäkin. Olisin kiitollinen, jos heinäkuussa olympiastadionilla saisin vastauksen pohdintoihini.

Totuus pehmoleluista

Opetat, että esineillä on muisti ja että ne reagoivat puheeseen. Kiitos tästä tiedosta. Kuvittelin lapsena, että pehmoleluni ymmärtävät minua ja rakastavat minua takaisin. On hienoa kuulla nyt aikuisena, että olin oikeassa.

Historiafriikkinä olen aina toivonut, että vanhat paikat voisivat kertoa minulle, miten niissä ennen elettiin. Olen innoissani siitä, että tämä on mahdollista. Millaiset käyttämättömät resurssit historiantutkimukselle tässä piilevätkään! Tarvitsisin vain neuvoja siihen, miten saan seinät puhumaan minulle.

Minulla on myös eräs suoranainen pulma. Ostimme äskettäin käytetyn pesukoneen. Entiset omistajat kertoivat, että se oli pelastettu palaneesta talosta. Olen huolissani siitä, että koneraukalla saattaa olla huonoja muistoja. Miten voisin auttaa sitä eheytymään? Entä jos silittelen sitä ja puhun sille rauhoittavasti?

Enkelitiimi meillekin

Olen ymmärtänyt, että osaat tunnistaa ja aktivoida erityyppisiä enkeleitä ja että sinulla on käytössäsi enkelitiimi. Olen hyvin kiinnostunut tästä. Tekevätkö enkelit teillä kotona kaiken? Olen pitkään haaveillut siivoojan palkkaamisesta, mutta minulla ei ole ollut siihen varaa.

Haluaisin kuulla, miten pitkälle enkelien erikoistuminen menee. Onko siivoamiseen ja tiskaamiseen erilliset enkelit? Arvelisin, että sisäenkelit ja pihaenkelit ainakin ovat erikseen. Mieheni on erityisen kiinnostunut ruohonleikkuuenkelin hankkimisesta, koska pihamme on suuri ja möykkyinen.

Ovettomuuden edut

Opetat, että henkilö, jonka värähtelytaajuus kirkkaudessa on tarpeeksi korkea, voi kävellä seinien läpi. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että olemme harkinneet talon rakentamista. Asunto ilman ovia tulisi luullakseni halvemmaksi rakentaa, koska tarvitaan vain sileitä seiniä. Tosin en ole varma, värähtelevätkö kaikki ystävämme tarpeeksi. Onko teidän kodissanne ovet?

Oveton seurakuntarakennus olisi ainakin hyödyllinen. Tällöin varmistuisi, että vain tarpeeksi pyhät pääsevät mukaan.

Mielestäni sinun kannattaisi kuitenkin harkita uudelleen, voiko seinien läpi kävelystä opettaa julkisesti. Entä jos joku murtovaras kuulee?

Herzog - Kiinnostaako seinien läpi kävely?

Tätä on kyllä pakko kommentoida. David Herzogin nimi alkoi putkahdella esiin siellä täällä. Muun muassa Kauhavan Tokmannin edessä. Kyseessä on amerikkalainen parantajana pidetty puhuja ja kirjailija, joka on aiemmin käynyt Suomessa ja on taas tulossa tänne saarnaamaan itse olympiastadionille heinäkuun lopussa. Kyseessä on Ihmeiden aika -suurtapahtuma. Pääsin sen verran selville asiasta, että hepun ympärillä kohistiin puolesta ja vastaan. Kyse näytti olevan siitä, edustaako hän New Age -ajattelua vai puhuuko hän vain New Age -ihmisten kieltä tavoittaakseen näitä.

Nimen esiintymistiheys alkoi olla sen verran korkea, että koin tarvetta ottaa asiasta enemmän selvää. Onneksi minun ei tarvinnut ryhtyä tutkimukseen itse. Pasi Turunen oli tehnyt sen puolestani ja noin sentiljoona kertaa perusteellisemmin kuin itse olisin viitsinyt tai edes osannut.

Pasi Turunen on tunnettu radiotoimittaja, kirjailija ja raamatunopettaja. Hänen luentonsa David Herzog ja kirkkauden invaasio Raamatun valossa on katsottavissa Radio Patmoksen sivuilla. Turusen osuus alkaa kohdassa 00:15.

Täytyy sanoa, että olin yllättynyt siitä, miten merkillisestä setistä on kyse. Kaverin aiheuttamassa kohussa ei ole kyse mistään hienovaraisista teologisen tulkinnan sävyistä. Turunen siteeraa puheessaan suoraan Herzogia ja avaa Raamatun valossa tämän opetuksen ongelmia. Laitan tähän muutaman lyhyen poiminnan luennosta. Kohdat eivät ole suoraa lainausta Herzogilta eikä Pasilta, vaan omaa tiivistelmääni. 

Kohti korkeampaa värähtelytaajuutta

Herzog: Pyhän Hengen laskeutumisesta kerrotaan Apostolien tekojen toisessa luvussa. Apostolien tekojen neljännessä luvussa kerrotaan toisesta tapahtumasta: kirkkauden vuodatuksesta, joka oli erillinen asia. Uskovaisten tulisi pyrkiä osalliseksi tästä korkeammasta kirkkauden tasosta, koska Pyhän Hengen kaste ei riitä.

Ongelma: Raamatussa ei missään, ei myöskään Apostolien tekojen neljännessä luvussa viitata siihen, että joku olennainen toinen vuodatus Hengen laskeutumisen lisäksi olisi tapahtunut.

Herzog: Jumala loi maailman käyttäen Henkeä, joka on sama kuin Jumalan kirkkaus, sekä sanaa eli ääniaaltoja. Molemmat ovat ainetta ja niillä on paino. Jumala ei luonut maailmaa tyhjästä, vaan muutti materiaa toiseen olomuotoon.

Ongelma: Raamatun mukaan Jumala ei luonut maailmaa aineesta (Hepr. 11:3)1. Jumala ei voi myöskään itse olla ainetta, hän on luomansa materiaalisen maailman ulkopuolella. Johanneksen evankeliumissa sanotaan selkeästi, että luomisessa mukana ollut Sana oli Jeesus (Joh 1:1-3)2.

Herzog: Koska Jumala loi maailman käyttäen osaa itsestään, eli kirkkauttaan sekä ääntään, kaikessa luodussa on Jumalaa.
Ongelma: Tällaisen ajatuksen kanssa on hyvin vaikea välttää panteismia, ei-kristillistä oppia, jonka mukaan Jumala on kaikessa.

Herzog: Jos ihminen oppii, millä tekniikalla Jumala loi maailman, hän voi itsekin tehdä luovia ihmeitä. Tosin ihmisen on toimittava tässä Jumalan käskystä.

Ongelma: Ihminen ei voi saada Jumalan ihmeitä aikaan millään tekniikalla. Jumalan ihmeet ovat lähtöisin vain Hänestä.

Herzog: Koska Jumala loi maailman käyttäen ääntä, kaikissa atomeissa on sisimpänä ääniaalto. Siksi kaikelle, myös luonnolle ja esineille, voi puhua. Se puhuuko hyviä vai pahoja sanoja, vaikuttaa. Kaikella on myös muisti: puilla, vedellä, seinillä, jääkaapilla.

Mitä ihmettä? Mun jääkaapilla on varmaan traumoja.

Herzog: Ihminen pystyy ajatuksen voimalla vaikuttamaan asioihin.

Herzog: Ihmisen on pyrittävä korkeammalle kirkkauden tasolle. Mitä korkeammalle hän pääsee, sitä suurempi on hänen värähtelytaajuutensa. Tällöin hän pystyy mm. suorittamaan ihmeitä paremmin ja saamaan rukouksiinsa vastauksia. Jos ihmisen värähtelytaajuus on suurempi kuin vaikka sairauden, hän pystyy parantamaan sen.

Menikö jo tarpeeksi häröksi?

Herzog: Jos ihmisen värähtelytaajuus kirkkaudessa on tarpeeksi korkea, aineellinen maailma ei rajoita häntä kuten muita. Hän pystyy kävelemään seinien läpi.

Teleportaatio on kyllä kätevää.

Herzog väittää välittävänsä ilmestystietoa. Pasi Turunen selittää puheessaan asiantuntevasti, miten opetuksen juuret ovat syvällä New Age -filosofiassa. Kirjoissa käytettyjen lähteiden joukossa on pseudotiedettä ja mormoni- ja vapaamuurarimystiikkaa. Turusen mukaan Herzog ei kiellä Jeesusta, mutta hyvin pitkälle ohittaa tämän.

Selluliittienkelit vauhdissa

En ole käynyt Herzogin kokouksissa. En voi itse sanoa mitään siihen, millaista siellä on ollut ja onko ihmisiä parantunut oikeasti vai ei. Mahdottomana en paranemisia pidä. Turunen viittaa luennossaan siihen, että yksittäinen ihminen voi kohdata Jumalaa myös tilaisuudessa, jonka sisällössä on suuriakin ongelmia. Tämän kirjoituksen lopussa on liitteenä kokouksessa olleen tuttavani kokemus.3  Painotukset selluliittienkeleineen vaikuttavat melko pinnallisilta ja kaupallisilta, mikä ei ole yllätys. Onhan Herzogilta ilmestynyt kauneusvinkkejä ja anti-aging -tekniikoita sisältävä kirja.

Parissa kokouksessa käynyt tai Herzogia lyhyesti tavannut ihminen ei välttämättä ole ehtinyt saada kunnollista käsitystä hänen teologiastaan. En siis vihjaile, että jokainen, joka puolustaa Herzogia, hyväksyisi yllä olevat opinkappaleet. Tämä kokonaisvaltaisen tiedon puute koskenee myös suomalaisia kokousjärjestäjiä.

Herzogin opetus ei ole hyväksyttävää kristillistä oppia. Siinä on yhdistelty mielivaltaista raamatuntulkintaa, perinteistä New Age-ajattelua ja pseudotieteellisiä tutkimuksia. Lopputuloksena on mielikuvituksellinen rakennelma, jossa ei ole tolkun häivää ja jonka perustalle ei hengellistä elämäänsä kannata rakentaa. Ellei sitten halua kokeilla seinien läpi kävelemistä. Botox-enkeli voisi myös olla kova sana.

1 Hepr. 11:3 "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä."
2  Joh. 1:1-3 "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on."

3 "Se oli sellainen "viihdyttävä" show. Jutut oli melko yliampuvia, esiteltiin "enkelitiimi" Mukana oli esim. "selluliittienkeleitä", jotka olivat apuna laihtumisihmeissä jne. Varsinaisia parantumisia ei nähty, ja lähinnä keskityttiinkin tällaisiin kosmeettisiin juttuihin kuten just laihtumiseen, kultahampaisiin, hiusvärin muuttumiseen yms. Oli toki tilaisuudessa paljon asioita, mitkä oli oikeaoppista, mutta paljon oli sellaista mikä mun mielestä ei ole ihan linjassa siihen, mitä pidän oikeana."

Humoristinen kommentti aiheeseen tekstissä Hyvä herra Herzog.

Jälkipyykkiä Helsingistä täällä.

Abortti tuo peruuttamattoman surun

En ikinä unohda sitä hetkeä. Olit viidentoista ja hyvin hoikka ja hauras. Istuit vieressäni ja polttelit. Kätesi värisi. Sinulle oli muutamaa päivää aikaisemmin tehty abortti. Kysyin, miltä se tuntui. Vastasit: "Päätös oli helppo tehdä. Mutta sen toteuttaminen oli hyvin vaikeaa." Tiedän, että annoit nimen menetetylle lapsellesi. Tiedän, että kirjoitit hänelle muistokirjoituksia. Tiedän, että surusi oli hyvin kipeä.

Abortti on kenties kaikkein kyseenalaisin länsimaissa tällä hetkellä yleisesti hyväksytyistä käytännöistä. Jostain syystä pidetään sallittavana viedä elämä kohdussa olevalta lapselta. Näin tehdään, vaikka vauvan synnyttyä hänen tappamisensa on rikos. Abortti on tragedia paitsi lapselle, myös äidille. Siksi en suinkaan halua tuomita ketään abortin läpikäynyttä. Juuri yhteiskunnan kevyt suhtautuminen ajaa lukemattomat naiset valintaan, jota he eivät ymmärrä. Ennen kuin on liian myöhäistä.

"Jos nyt voisin tehdä valintamme tekemättömäksi, tekisin niin, jotta näkisin sinun hymysi, kuulisin naurusi ja saisin tuntea sinut sylissäni. Olen kaivannut sinua." 

Kirje abortoidulle lapselle

Yllä siteerattu kirje kertoo naisen ajatuksista abortin jälkeen. Kannattaa lukea. Kirjoittajaa ei mainita, mutta en epäile tekstin aitoutta. Tunteet kuulostavat niin samoilta kuin sillä 15-vuotiaalla tytöllä, jonka tunsin.

Rakas tyttö tai nainen. Jos olet raskaana ja tilanteesi on vaikea, ethän valitse aborttia. Ehkä voit kuitenkin pitää lapsen. Adoptio on myös hyvä vaihtoehto, sillä monet kärsivät lapsettomuudesta. Älä tee valintaa, joka vaivaisi sinua loppuikäsi.

Jos sinulle on tehty abortti, on yksi, joka pystyy lohduttamaan sinua. Kerro surusi Jeesukselle. Kun uskomme häneen, hän antaa meille anteeksi menneet valintamme.

Tit. 2:11

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille."

Tiukat sukupuoliroolit ovat taantumusta

En ole mikään prinsessa, joka kaipaa pelastamista. Näin julistin opiskeluaikanani muutama vuosi sitten, todennäköisesti kovalla paatoksella. En edelleenkään pidä kristillisissä piireissä esiin putkahtelevasta turhasta sukupuoliroolijaottelusta. Tunnettu versio ajattelutavasta on, että mies on ritari, joka karauttaa valkoisella ratsulla pelastamaan naisen, apua tarvitsevan prinsessan. Yksi suuntauksen levittäjä on tämän vuosituhannen puolella ollut yhdysvaltalainen John Elderedge, jonka mieheyttä käsittelevää kirjaa Villi ja vapaa luetaan Suomessakin.

Äskettäin törmäsin sankariretoriikkaan katsoessani TV7:n miehille suunnattua pätkää Ritari vai luuseri. Nyt älkää ymmärtäkö minua väärin. Varmasti monet miehet hyötyvät rohkaisusta. Sinisterministerin huumorintaju loppuu siihen, kun mieheyttä aletaan etsiä naiseutta rajoittamalla. En kommentoi videon opetusta kokonaisuudessaan. Tartun luennoitsijan esittämään listaan miehisistä ja naisellisista ominaisuuksista.

"Maskuliiniset ominaisuudet:

Ritari, soturi ja seikkailija

Voima, vahvuus

Lujuus, särmä

Aloitteellisuus

Vastuullisuus

Perheen elämän lähde

Taistelu hyvän puolesta

Riskinottaja

Feminiiniset ominaisuudet:

Prinsessa, kodin luoja

Kauneus

Romantiikka

Lämpö ja pehmeys

Kiintymys, tunne

Ihmissuhteet

Luo uutta elämää

Kuuntelemisen taito

Turvallisuus"

Katselen tällaista settiä aidosti hämmästyneenä. Listan laatija sanoisi, ettei jaottelua ole tarkoitettukaan ehdottomaksi, mutta silti sen kieli on aivan liian selvää.

Koti oli naisen paikka

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin. 1800-luvun puolivälissä koti oli Euroopassa tiukasti naisen paikka. (Paitsi jos sattui olemaan niin köyhä nainen, että joutui menemään töihin palvelijaksi tai tehtaaseen.) Miehet hoitivat kodin ulkopuoliset asiat: perheen elatuksen, johtotehtävät ja politiikan. Naisella ei Suomessakaan ollut edes omistuoikeutta, vaan avioliitossa naisen omaisuus, jota kutsuttiin myötäjäisiksi, siirtyi lähimmän miespuolisen sukulaisen hallinnasta aviomiehen hallintaan. Vanhempien oli periaatteessa mahdollista naittaa tytär tältä kysymättä vaikka vanhalle ukolle. Naisia opetettiin alistumaan kaikessa miehen tahtoon. Äänioikeudesta ei ollut puhettakaan.

"Miehen asema oli 1800-luvun puolivälissä vahvimmillaan. Äiti sai mielellään istua yhdessä kuuliaisten tyttäriensä kanssa salongin ompelupöydän ääressä tekemässä sieviä ja somia käsitöitä."

Koskinen & Hagelstam: Kartanoita ja porvariskoteja

Trevor Haddon, 1880

Suffragetteina tunnetut naisasianaiset alkoivat 1800-luvun loppupuolen Englannissa taistella, jotta naiset saisivat äänioikeuden ja yleisesti paremmat olot. Tämän jälkeen naisten elämä on länsimaissa parantunut huomattavasti. Naiset ovat saavuttaneet äänioikeuden (Suomessa vuonna 1906), itsenäisen asema ja he ovat edenneet kodin ulkopuolisiin tehtäviin. Nykyään tiedämme, että avara maailma korkeimpiin poliittisiin johtopaikkoihin asti on naisille avoinna. Kodin ja lasten hoito nähdään naisen ja miehen yhteisenä vastuuna, ei enää vain naisen tehtävänä. Moderni psykologia tunnustaa isän läsnäolon ja huomion tärkeyden lapsen elämässä.

Taistelu ei missään tapauksessa ole ollut helppo. Joskus unohdamme, miten pitkä matka länsimaissa on kuljettu vain reilun sadan vuoden aikana. Edelläkävijät joutuivat kokemaan paljon vastustusta, pilkkaa ja halveksuntaa. Kunnes enemmistö totesi heidän puhuvan järkeä. Älkäämme myöskään unohtako naisia, jotka kamppailevat edelleen raskaan sorron alla monissa osissa maailmaa.

Paluu nykyisyyteen

Edellä olevaa sukupuolten oletettua ominaisuuslistaa pohtiessani mieleeni tuli elävästi naisen asema 1800-luvulla. Olen sitä mieltä, että ritari/prinsessa -jaottelussa on kyse taantumuksesta. Tuskin kukaan jaottelua opettavista on halukas palaamaan täysin 1800-luvun meininkiin. Hienovaraisesti kuitenkin vihjaillaan, että naisen paras paikka on suojassa pahalta maailmalta. Nainen on hempeä kodin luoja, jonka kannattaa jättää ympäröivä yhteiskunta vastuksineen urhealle miehelleen. Syyksi tähän esitetään kuvitellut miesten ja naisten luontaisten ominaisuuksien erot. Nyt tulee hiuksianostattavaa kamaa. 1800-luvulla käytettiin nimittäin samantyyppistä perustelua:

”Yleisesti ajateltiin, että fyysisten ominaisuuksiensa takia miehet kuuluivat julkiselle puolelle, politiikkaan ja työelämään, naiset taas yksityiselle puolelle.”

Laura E. Nym Mayhall dokumentissa Historia: äänioikeus naisille, katsottavissa Yle Areenassa kirjoitushetkellä vielä kaksi päivää  

Katsotaanpa ominaisuuslistaa vielä uudelleen. Mietipä nyt tuntemiasi naisia. Puuttuuko heiltä voimaa, lujuutta, aloitteellisuutta, vastuullisuutta, halua taistella hyvän puolesta tai ottaa riskejä? Ovatko nämä todella enemmän miehisiä kuin naisellisia ominaisuuksia? Tunnen lukemattomia naisia, joihin sopivat yhtä hyvin sekä listan maskuliinisiksi että feminiinisiksi lukemat ominaisuudet.

En väitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia. Mutta tämän nimenomaisen listan sisältö on erityisen heikko. Ilmiössä lienee kyse siitä, että tasa-arvokehitys ja viime vuosien liioitteleva sukupuolineutraali ajattelu on herättänyt hämmennystä siitä, mitä mieheys, ja myös naiseus, on. Vastauksia haetaan epämääräisen turvallisilta tuntuvista menneisyyden rooleista. Rohkeaa ja positiivista mieheyttä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse etsiä tekemällä naisista jotenkin hauraita. Millaista vahvuutta se on, joka tarvitsee heikkoutta jotakin ollakseen?

Joissakin tapauksissa opetus sukupuolirooleista on viime aikoina saanut voimakkaastikin jopa sellaisia sävyjä, että miehellä on yksin ylimmäinen päätäntävalta perheen asioista. Jos miehellä on aina viimeinen sana, se tarkoittaa käytännössä naisen aseman heikkenemistä. Tässä vaiheessa 1800-luku hengittää jo hyvin uhkaavasti niskaan.

Yhdessä, ei toinen edellä

Jos törmäät opetukseen, jossa sukupuoliroolit määritellään tarkkaan, ole varuillasi. Älä ota vastaan turhia rajoituksia! Ole erityisen varovainen, jos vihjaillaan siihen suuntaan, että mies on se, joka päättää. Naisen itsemääräämisoikeutta odotettiin vuosisatoja ja siitä taisteltiin karvaasti. Nainen, älä anna kenenkään ottaa sinulta pois vapauttasi ja vahvuuttasi. Mies, älä koskaan ajattele, että tarvitset minkäänasteista johtoasemaa naiseen nähden ollaksesi todellinen mies.

Tämän päivän Suomessa kukaan ei voi lain perusteella viedä naiselta tasa-arvoista asemaa. Sitä ei tulisi myöskään tehdä uskonnollisin perustein. Päteviä sellaisia ei ole.

Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän antoi molemmille käskyn: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne." (1. Moos. 1:28)  Miehelle ja naiselle luovutettiin yhteishallitsijuus luomakuntaan nähden. Käskyä ei annettu vain miehelle!

Jumala loi naisen ja miehen tasaveroisiksi. Olemaan yhdessä rohkeita ja taistelemaan hyvän puolesta. Pitämään yhdessä huolta maailmasta. Huolehtimaan yhdessä kodista ja lapsista. Nainen ei ole miestä hauraampi. Kummallakin on omat vahvuutensa, joiden kautta heidät on tarkoitettu täydentämään toisiaan. Julkiset ja yksityiset tehtävät voivat jakaantua pariskunnan kesken hyvinkin monilla eri tavoilla riippuen taipumuksista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteista.

Miehen ja naisen toisiaan täydentävästä tasaveroisesta suhteesta lisää tekstissä Hyvästi sukupuolten kamppailu. Avioliiton päätöksenteosta tekstissä Aviomies päättää, vaimo suostuu?

P.S. Jumalalla on muuten huumorintajua. Hiljattain vietetyissä häissäni ei ryöstetty morsianta, vaan sulhanen. Joku taisi muistaa julistukseni siitä, että en tarvitse ritaria pelastamaan itseäni. En tosin joutunut pelastamaan miestänikään, vaan hän sai vapauttaa itse itsensä.

Rauhaa etsivä puuseppä vai sukupuolineutraali diiva?

On Sinisterministerin perinteisen euroviisupäivityksen aika. Olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kristityt edes vähän seuraisivat, mitä viisuissa tapahtuu. Tai ainakin ottaisivat puhelimen esiin, kun on aika äänestää. Miksi? Euroviisut on tähtitieteellisen suosittu ohjelma. Finaalilähetys keräsi viime vuonna 170 miljoonaa katsojaa. Jos viisut voittaa artisti, joka edustaa voimakkaasti tietynlaisia arvoja, nämä arvot saavat oikeasti näkyvyyttä ja promootiota Euroopassa. Jos ei äänestä, ei voi valittaa siitä, mitä Eurooppa valitsee.

Itse tykkään katsoa viisuja. Kisassa kuullaan joka vuosi muutama hyvä biisi, ja ohjelman viihdearvo mielikuvituksellisine lavaesityksineen on suuri. Sitä paitsi kilpailu on jännittävää, ja veikkaaminen hauskaa. Show on siistiytynyt 2000-luvun suurista kuravuosista paljon, mutta mukana on silti joka kerta jotakin, minkä mieluummin jättäisin väliin. 

Esittelen muutaman Kööpenhaminassa tämän illan finaalissa kilpailevan viisun.

Norja: Carl Espen - Silent storm

Norjalaiset ovat tänä vuonna jättäneet tyhjänpäiväisyydet rannalle ja lähettäneet viisuihin syvällistä settiä. Carl Espen on maalaissaaressa Bergenin ulkopuolella kasvanut puuseppä, jolla ei ole laulajanuraa takanaan. Hänen muusikkoserkkunsa oli sitä mieltä, että useampien pitäisi päästä kuuntelemaan Carlin ääntä, ja teki hänelle kappaleen, jonka tarkoitus on kuvata Carlin sisäistä maailmaa. Tämä kappale sitten lähetettiin Norjan karsintaan. Sanoitus kertoo sisäisestä kodin ja rauhan etsinnästä. Karheantunteikas tulkinta vakuuttaa.

Unkari: András Kállay-Saunders: Running

Syntyjään puoliksi amerikkalainen András pääsi Unkarissa uran alkuun oltuaan mukana paikallisen TV:n laulukilpailussa. Laulun sanoma ei ole mitään peruspinnallista huttua. Artisti kertoo viisujen sivuilla:

"Kappaleeni 'Running' pohjautuu tositarinaan. Kirjoitin tämän lapsuudenystävästäni ja muista elämäni aikana tapaamista ihmisistä, joilla on samanlainen tarina. Valitettavasti ystäväni oli kotiväkivallan uhri. Haluan lisätä tämän aiheen tiedostamista. Haluaisin lasten tietävän, ettei heidän tarvitse pelätä pyytää apua."

Köpiksen lavaesityksessä teema tuodaan myös visuaalisesti esille tanssin keinoin. Erittäin hyvä tapa kuvailla vaikeata aihetta ilman, että homma on liian in your face. Andrásilla on miellyttävä persoonallinen ääni ja kappale on ihan kelpo poppis.

Itävalta: Conchita Wurst - Rise like a Phoenix

Conchita on rooli, jonka takana on itävaltalainen nuori mies Tom Neuwirth. Parrakas nainen, jota esittää mies, on hyvin sukupuolineutraali hahmo. Artisti haluaa edistää suvaitsevaisuutta. Tomin omin sanoin: "Haluan osoittaa, että ihminen voi näyttää ihan miltä haluaa ja että kaikilla on oltava oikeus elää niin kuin haluavat, kunhan ei satuta ketään." 

Vertailukohdaksi kuva Tomista ilman maskia. Saa varmasti käydä rauhassa maitokaupassa. Sinisterministerin vaatimaton mielipide on, että poika näyttää huomattavasti paremmalta omana itsenään.

Suomi: Softengine - Something better

Pidän seinäjokisten lukiolaisten bändiä parhaana Suomen viisuedustajana ehkä ikinä. Tosin viisumuistini ei ole hirvittävän pitkä. Poikien laadukas kappale on toimiva ja esitys lähtee kivasti lentoon. Sanoitus kertoo bändin mukaan (en ymmärtänyt nopealla luvulla taiteellisen tekstin ideaa kovin hyvin) vanhasta miehestä, joka on koko elämänsä halunnut saavuttaa jotakin suurta ja kokenut epäonnistuneensa. Vaimon kuollessa mies tajuaa, että heidän yhteinen elämänsä oli "jotakin parempaa". Tuleeko Suomelle kerrankin top 10 -sijoitus?

Arkikuvahaaste: posetuksen vastailmiö vai ei?

Pärstäpankin käyttäjille ei ole uutinen, että arkikuvahaaste on vallannut FB-syötteen totaalisesti. Itsekin arkikuvasin viiden päivän ajan. Oma kokemukseni oli, että haasteen ollessa päällä sitä oikeasti miettii päivän mittaan tarkkaan, mistä ottaisi kuvan. Mitä valintani kertoo minusta?

Arkikuvahaasteen voisi tulkita pahamaineisen, mutta niin yleisen Facebook-posetuksen vastailmiöksi. Nyt pitääkin kuvata tavallista arkea, eikä esittää elämänsä aikakauslehtiin kelpaavan coolina. Paitsi jos otan glamour-asenteen tähänkin. Ainutlaatuinen tilaisuus näyttää, miten mahtavaa elämäni on arkenakin. Kuvaanko päivän jäljiltä sotkuisen keittiön pöydän? Vai pitäisikö keksiä jotain esittelykelpoisempaa?

Hienosteluksi mahdollisesti tulkittavat arkikuvat saattavat ärsyttää. Toisaalta, jos arkikuvissa lähtee inhorealistiselle linjalle, sekin on mielestäni epäaitoa. Miksi arkeni syvin olemus olisi tiskivuori? Katseeni suuntautuu päivittäin ennemmin kauniisiin asioihin ympärilläni. Viemärin puhdistaminen on useimmilla harvinaisempi tapahtuma kuin lomareissu. Ainakin jos on yhtä ahkera kuin Sinisterminister, ja lomareissu suuntautuu kotimaahan.

Sitä paitsi, jotkut kattavat ihan oikeasti romanttisen illallisen kerran viikossa. Ainakin luulen niin. Minulla on ystäviä, joiden asunto on viimeisen päälle hieno joka päivä. Jotkut menevät ulos syömään melko usein. Eikö se silloin ole arkea?

Motiivi ratkaisee

Toisten arkikuvia lienee vaikea arvostella. Paras keskittyä oman käyttäytymisensä analysoimiseen. Haluanko esiintyä sosiaalisessa mediassa hienona ja kadehdittavana? Vai olenko kainostelematta oma itseni?

Esiintymisen tarve on suurin ongelma meille itsellemme. Se kertoo siitä, että emme tunne olevamme tarpeeksi. Se kertoo muiden hyväksynnän tarpeesta: ihailkaa minua. Sanokaa, että olen hyvä, koska en itse koe niin. Tämä tarve on siitä hankala, että se ei koskaan tule tyydytetyksi. Joudun toistuvasti stressaamaan, olenko hyväksyttävä edelleen. Minun on muodistettava elämäni kerta toisensa jälkeen.

Jumala on suuri itsetunnon korjaaja. Raamatun mukaan hän on luonut meidät "ihmeellisesti" (Ps. 139:14). Kun hän auttaa meitä uskomaan sen, itsetuntomme pääsee siihen pisteeseen, että muiden ajatuksilla ei ole väliä. Jumala hyväksyy minut ja hyväksyn itse itseni. Se riittää.

Armas uskonnoton aika

Mikä ihme uskonnonkieltämisvimma Pohjoismaita oikein vaivaa? Ruotsissa viiletetään jo kaukana. Siellä kuulemma papit joutuvat pitämään koululaisille tilaisuuksia, joissa ei saa edes mainita Jeesusta. 

Suomessa riehuu apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen aloittama suvivirsikohu. Kyse on tietenkin pohjimmiltaan paljon enemmästä kuin siitä, saako kevätjuhlissa fiilistellä armasta aikaa vai ei. Puumalainen uskoo: 

"Koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta."

Jos tämän aatteen mukaiselle tielle lähdetään, on kyse megalomaanisen isoista asioista. Ulla Appelsin lataa loogisesti Ilta-sanomien kolumnissa:

"Jos lapset traumatisoituvat kerran keväällä laulettavasta laulusta, entä muut uskonnolliset elementit? Nehän vaanivat lapsia kaikkialla. Ensinnäkin tietenkin kirkolliset pyhät: lapsethan altistuvat niille yhteiskunnassa jatkuvasti järkyttävällä tavalla. Ajatellaan nyt vaikka joulua tähtineen ja lahjoineen: sen vietosta on Suomessa ehdottomasti luovuttava kokonaan. Oman perheen suojautuminen joulua vastaan ei riitä: kerrostalon seinän takanahan saattaa vaikka joku laulaa enkelitaivaata! Tähän on saatava kollektiivikielto."

Jos uskonnon julkisia ilmauksia lähdettäisiin tosissaan siivoamaan, tuloksena olisi ateistinen totalitarismi. Oikein pahimpaan kommunismimalliin. Sekö on yhteiskunnan ihannetila?

Mitä on uskonnonvapaus?

Puumalaisen ja kumppaneiden virhe on, että he ymmärtävät väärin uskonnonvapauden. Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkula toteaa Verkkouutisissa:

"Uskonnonvapaus on kunkin mahdollisuutta suhtautua esimerkiksi kristinuskon sisältöön omalla tavallaan. Sivistyneen yhteiskunnan uskonnonvapauskäsitykseen ei kuitenkaan kuulu sen teeskentely, että uskontoa ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan."

Erinomaisen hyvin sanottu.

Tuskin innokkainkaan Puumalaisen malliin uskova suomalainen ajattelee, että vaikkapa Intiassa tulisi siivota uskonto pois julkisesta kulttuurista. Miksi Suomessa siis pitäisi tehdä niin? Kuten Takkula huomauttaa, kyseessä olisi kulttuurinen itsetuho.

Tuulen viemää - orjuutta puoltava klassikko

Tuulen viemää on yksi maailman suosituimmista kirjoista. Margaret Mitchellin vuonna 1936 julkaistua opusta on myyty kolmisenkymmentä miljoonaa kappaletta. Se todettiin vuonna 2008 tehdyssä kyselyssä Yhdysvaltojen toiseksi suosituimmaksi kirjaksi Raamatun jälkeen. Kirjasta tehty elokuva on klassikko.

Teoksen ilmeisistä ansioista huolimatta on pakko ihmetellä, että se on niinkin rakastettu. Kohdallani kirjan ongelmat, joista on kyllä puhuttu sen julkaisemisesta lähtien, tekevät sen vaikeaksi rakastaa.

Tuulen viemää on eeppinen kertomus etelän kaunottaren Scarlett O'Haran selviytymisestä Yhdsyvaltain sisällissodassa ja sitä seuranneen jälleenrakennuksen aikana 1860-luvulla. Kirjan parasta antia ovat monimutkaiset luonnekuvaukset. Scarlettin, Rhettin ja kumppaneiden kohtaloihin huomaa eläytyvänsä niin, että ilahtuu ja ärsyyntyy heidän edesottamuksistaan unohtaen lukevansa fiktiota. Kerronta on voimakasta ja mukaansatempaavaa. Kerronnan voimasta tulee tosin ongelma siinä vaiheessa, kun sen motiivit käyvät kyseenalaisiksi.

Margaret Mitchell kasvoi etelässä kuunnellen kertomuksia sisällissodasta, jonka myötä etuoikeutetut valkoiset menettivät asemansa ja orjaplantaasinsa. Tuulen viemää on pari sukupolvea tekeytyneen katkeruuden ristiriitainen äänitorvi.

Lapselliset orjat

Kun lukee romaania, joka sijoittuu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon, voi olla vaikea erottaa todet elementit epätosista. Tuulen viemää on ilmestymisestään asti muokannut käsitystä vanhasta Yhdysvaltain etelästä, orjuudesta ja sisällissodasta - vinksahtaneeseen suuntaan.

Osa vinksahtaneisuudesta on modernin lukijan helppo bongata. Teos kuvaa vanhan etelän puuvillaplantaasien elämän ihanteellisena idyllinä. Afrikkalaissyntyisten orjuus oli Mitchellin kuvauksen mukaan luonnollinen ja toimiva systeemi, jota ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa. Orjat olivat synnynnäisesti lapsenmielisiä ja hieman typeriä olentoja, jotka eivät kyenneet pitämään huolta itsestään ja jotka tarvitsivat isännän ohjausta. Orjien väitetään olleen myös uskollisia ja asemaansa tyytyväisiä, elleivät sattuneet olemaan "pahoja neekereitä".

Ylemmyydentunnon ja ennakkoluulojen voima on käsittämätön. On uskomatonta, että ihmiset, jotka olivat jatkuvasti tekemisissä tummaihoisten kanssa, saattoivat kuvitella heidän olevan perustavanlaatuisella tavalla erilaisia olentoja kuin valkoiset. Itse asiassa Mitchellkään ei selviä orjakuvauksestaan ilman sisäisiä ristiriitaisuuksia. Toistuvista lapsellisuusväitteistä huolimatta osa kuvatuista orjista on viisaita - kuten Peter-setä ja Mammy - ja pitävät huolta omistajistaan. Orjat saavat kirjassa välillä jopa tahtonsa läpi ohi isäntäväkensä.

Silmiin pistää pahasti, että Mitchell kuvaa orjien omistajat hyväntekijöinä, jotka ymmärtävät näiden ihmisten todellisen arvon. Kuitenkin on selvää, että orjalla oli arvoa vain palvelijana. Tasa-arvoajatusta pidettiin pöyristyttävänä ja esimerkiksi valkoisten ja mustien välistä avioliittomahdollisuutta hävyttömyyden huippuna.

Kirja kuvaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa vallitsi armoton kastijako niin valkoisten kuin orjienkin keskuudessa. Plantaasinomistajat ja muut rikkaammat suvut olivat kärkijoukossa. Siitä mentiin alaspäin "valkoiseen roskaväkeen" saakka, jota kuvataan armottomasti. Köyhät valkoiset olivat laiskoja ja tyhmiä ja tuskin ansaitsivat elää. Orjienkin keskuudessa oli tiukka arvojärjestys. Sisäorjat olivat huipulla ja pelto-orjat pohjalla.

Konfederaatin eli etelävaltojen alueella oli muuten kirjan kuvailemaan aikaan 8 miljoonaa ihmistä, joista 4 miljoonaa oli orjia.

Läpimädät jenkit

Yhdysvaltain sisällissotahan käytiin Unionin eli pohjoisvaltioiden ja Konfederaatin eli etelävaltioiden kesken. Taustana oli riita osavaltioiden oikeudesta päättää omista asioistaan, erityisesti orjuuden sallimisesta. Orjuus oli teollisesti kehittymättömille ja puuvillastaan eläville etelävaltioille taloudellisesti erittäin tärkeä systeemi. Halua säilyttää orjuus pidetään keskeisenä syynä siihen, että Konfederaatti julistautui itsenäiseksi. Pohjoisvaltiot eivät halunneet päästää etelävaltioita irtautumaan ja seurasi sisällissota presidentti Abraham Lincolnin johdolla alkaen vuodesta 1861. Sota päättyi vuonna 1865 Unionin voittoon. Voittoa seurasi jälleenrakennuksen aika, jonka kautta Unioni pyrki vakauttamaan ja kehittämään etelävaltioiden elämää ja auttaa vapautettuja orjia uuden elämän alkuun.

Margaret Mitchell oli kotoisin Georgian osavaltiosta, kuten päähenkilönsä Scarlett. Hän kuuli kasvaessaan paljon kertomuksia sisällissodan ajalta muun muassa isoäidiltään. Mitchellin rikkaampaan luokkaan kuuluneet sukulaiset olivat niitä etelävaltiolaisia, jotka eivät vuosikymmeniin päässeet yli siitä, että heidän hieno systeeminsä hajosi. Oli katkeraa menettää elämänmuoto, joka salli toisten ihmisten omistamisen ja määräämiseen palkatta mihin työhön tahansa. Tuulen viemää uhoaa välillä silmitöntä vihaa pohjoisvaltiolaisia eli jenkkejä kohtaan. Sellaista vihaa, joka häiritsee huomattavasti ainakin allekirjoittaneen lukunautintoa.

Etelävaltiolaiset sotilaat kuvataan jaloina herrasmiehinä ja jenkit törkeinä raakalaisia. Sodankäynti oli kirjan mukaan täysin epäreilua, koska jenkeillä oli resurssien suhteen ylivoima. Asia ei kuitenkaan ilmeisestikään ollut näin yksinkertainen. Onko sodassa herrasmiehiä millään puolella? Sota ei myöskään ollut jenkeillekään helppo. Jotkut historioitsijat ovat sitäkin mieltä, että etelävaltiolaisten olisi ollut teoriassa mahdollista voittaa sota.

Jällenrakennuksen aika kuvataan suorastaan raivostuttavasti. Tuona aikana etelään tulleet jenkit nähdään lähes täysin pelkkinä raatolintuina, jotka eivät halunneet mitään muuta kuin aiheuttaa epäjärjestystä, sortaa etelän valkoisia ja pitää heidät köyhyydessä. Kirja ei tunnusta, että jenkit olisivat tehneet vapautettujen orjien eteen mitään hyvää, vaan "Vapautettujen toimiston" työntekijät kuvataan villitsijöinä, jotka nostivat vaikutuksille alttiit orjat hyviä isäntiään vastaan.

Onko todellisuus voinut millään olla tällainen? Ei tietenkään. Etelään virtasi paljon jenkkejä, joiden todellisena haluna oli auttaa entisiä orjia. Vapautettujen toimisto pyrki auttamaan tummaihoisia tarjoamalla muun muassa apua virallisten asioiden hoidossa, koulutusta ja apua työn hankkimiseen, nyt palkattuina työntekijöinä. Tummaihoisille lapsille perustetut koulut olivat ilmeisesti toimiston kestävimpiä saavutuksia.

Totuus ei ole silti niinkään yksinkertainen, että kaikki olisi sujunut hyvin. Etelään saapui myös todellisia onnenonkijoita, jotka pyrkivät rikastumaan epävakaissa oloissa. Esiintyi korruptiota, väärinkäytöksiä ja epäviisaita päätöksiä. Osa kirjassa kuvatusta etelävaltiolaisten turhasta kärsimyksestä vastannee siis todellisuutta.

Valitettavasti jälleenrakennuksen aika ei ollut lopulta kovin onnistunut. Valkoisten ja mustien välisen tasa-arvon edistäminen oli hyvin vaivalloista ja vähän ajan kuluttua pohjoisvaltiot jättivät etelän oman onnensa nojaan. Orjuuteen ei etelässä silti voitu palata, mutta säädettiin rotuerottelulakeja, jotka olivat voimassa pitkään. Vasta 60-luvulla tapahtui seuraavaksi huomattavaa edistystä tasa-arvon saralla. Yhdysvaltain etelä oli lisäksi pitkään köyhää ja kehittymätöntä aluetta pohjoiseen verrattuna.

Orjuus ei ole ohi

Kirjasta voisi valittaa enemmänkin, kuten siitä, että se esittää Ku Klux Klanin toiminnan oikeutettuna. Jätän kirjoituksen silti tällä kertaa tähän. Tuomitsenko Margaret Mitchellin vinksahtaneen historian levittelystä? En. Hän oli lapsesta asti kuullut sitä näkökulmaa, joka päätyi kirjaan ja uskoi siihen varmasti vilpittömästi. Hän ei keksinyt väitteitä itse, mutta kiistämättömällä taidollaan teki entisten etelän etuoikeutettujen historia- ja ihmiskäsityksestä yleisemmän, kuin olisi ollut tarpeen.

Yksi jäätävän hyvin kirjotettu kirja. Vuosikymmenien seuraukset. Kulttuuristen tuotteiden vaikutusta yleiseen tietoisuuteen voi tuskin yliarvioida.

Kirja sai minut pohtimaan myös sitä, miten kuvitellusta ylemmyydestä on äärimmäisen vaikea luopua.

Tiesittekö muuten, että maailmassa on arvioiden mukaan tällä hetkellä 27 miljoonaa orjaa? Orjuus ei tapahdu nykyään julkisesti, vaan salassa. Ihmiskauppa on maailman nopeimmin kasvava rikollisuuden laji. Lisätietoa A21-järjestön sivuilta.


Pahoittelen, en jaksanut laittaa lähteitä. Surffailin tietoa ja kirjoitin tekstin omaksi huvikseni.

Menestys menee hattuun

Onko niin, että rikkaat ovat häikäilemättömämpiä kuin muut ihmiset? Jani Kaaro kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan tästä aiheesta. Lähteenä hänellä on mielenkiintoisia tutkimuksia, joissa testattiin ihmisten käyttäytymistä eri tilanteissa. Tutkijat saivat muun muassa seuraavanlaisia tuloksia:

Kalliiden autojen omistajat käyttäytyivät liikenteessä röyhkeämmin kuin arvottomilla ajokeilla huristelevat.

Pienituloiset olivat anteliaampia kuin suurituloiset.

Suurituloiset huijasivat noppapelissä enemmän kuin pienituloiset.

Mistä tämä johtuu? Myös sitä on tutkittu. Ihmiset laitettiin pelaamaan manipuloitua monopolia, jossa toinen voitti koko ajan ja toinen hävisi. Aluksi voittamassa oleva pyyteli anteeksi pelikaveriltaan ja tiedosti, että peliä oli peukaloitu. Jo viidessätoista minuutissa tapahtui kuitenkin muutos. Peliä johtava pääsi menestyksen makuun ja muuttui röyhkeäksi. Hän hehkutti voittoaan ja käyttäytyi ylimielisesti. Empatia pelikaveria kohtaan oli kadonnut tyystin.

Tästä käy ilmi eräs ihmisluonnon taipumus. Kun ihminen menestyy, hän alkaa hyvin nopeasti kuvitella ansaitsevansa sen. Koko ajattelutapa muuttuu.  asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja alkaa tuntea vähemmän myötätuntoa muita kohtaan. Hänestä tulee ylpeä ja itsekäs ja hän luulee, että hänellä on oikeus ajaa omaa etuaan muiden kustannuksella.

Jumalahan tiesi tämän

Raamatusta löytyy erittäin mielenkiintoinen kohta koskien juuri tätä ihmisen piirrettä. Tämä varoitus osoitettiin alun perin Israelin kansalle, joka oli pääsemässä erämaasta rikkaaseen luvattuun maahan. 

5. Moos. 8:12-13, 17

"12 Kun olet syönyt kylliksesi ja rakentanut kauniita taloja ja asut niissä 13 ja kun karjasi, lampaasi, hopeasi, kultasi ja kaikki muu omaisuutesi lisääntyy, älä anna sydämesi ylpistyä, niin että unohdat Herran, sinun Jumalasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä."

"17 Älä ajattele sydämessäsi: 'Omalla voimallani ja vahvoilla käsilläni olen hankkinut itselleni tämän rikkauden.'"

Luoja tuntee langenneet luotunsa läpikotaisin! Nämä jakeet osuvat niin herkullisesti juuri siihen ihmisen ylpistymistaipumukseen, jota tutkijat ovat kartoittaneet. Eihän tästä tarvitse enempää sanoa.

Paitsi että muistetaan, että vaara koskee muitakin kuin niitä, jotka ovat varsinaisesti rikkaita. Leuan nostamisen kiusaus kohtaa jokaista tallaajaa monessa eri tilanteessa. Lieneehän vaikkapa melko yleistä peruspärjääjien kesken kokea jossain mielen pohjalla, että oma hyvinvointi on ansaittua. Tuleeko lähipuiston pultsaria katsottua alaspäin?

Vastine Rosa Meriläisen kolumniin seksuaalisesta pidättyvyydestä

Rosa Meriläinen pitää Helsingin Sanomien kolumnissaan melkoisen palopuheen seksuaalisen pidättyvyyden kauhuista. Kirjoitus on saarna, jossa käytetään kyseenalaisia keinoja, kuten raivoaminen ja vastakkaisen kannan edustajien naurettavaksi tekeminen. Viesti on yksinkertaistettuna: Olet idiootti, jos seuraat typeriä moraalisia sääntöjä ja pidättäydyt seksistä. Mene panemaan HETI, kello käy, paniikki! Mitä useamman kanssa, sen parempi.

Jo otsikko "Seksuaalisella pidättyväisyydellä ei ole mitään arvoa" on hurja ja edustaa arvodiktatorista ajatusmaailmaa. Rosa yrittää kertoa minulle, että arvoillani ei ole mitään arvoa. Vihreää suvaitsevaisuutta parhaimmillaan.

Kirjotuksesta käy ilmi, että Meriläinen ei ymmärrä Raamattuun pohjautuvan seksuaalimoraalin olemusta.

"Käyn jyrkästi taistoon niitä uskontoja vastaan, jotka yrittävät kieltää ja säännöstellä ihmisten seksuaalielämää. Oppijärjestelmä, joka estää ihmistä nauttimasta ruumiinsa iloista on huono. Se on alistamista, jossa ihminen opetetaan tuntemaan huonommuutta ja syyllisyyttä asiasta, jonka pitäisi tuottaa riemua."

Raamatun opetus seksuaalisuudesta on tiivistetysti: seksi kuuluu yhden miehen ja yhden naisen väliseen avioliittoon. Tätä ohjetta ei ole annettu huvin vuoksi eikä ihmisten kiusaksi. Jumala on luonut ihmisen tietynlaiseksi ja ihmisyydessä on rajat, joiden rikkominen hajottaa. Toisin sanoen ihmistä ei voi käyttää miten hyvänsä. Tällaisten rajojen olemassaolon hyväksyminen on nykyään usein vaikeaa. Monet haluavat pidättää itselleen oikeuden määritellä itsensä ja omat rajansa, tai rajattomuutensa. Oma määrittely ei kuitenkaan voi muuttaa perimmäistä ihmisyyttämme miksikään.

Miksi seksuaalisuuden kanssa on niin tarkkaa? Jumala teki seksuaalisuudesta jotain hyvin erityistä. Sen kautta mies ja nainen liittyvät yhteen syvällä, jopa mysteerisellä tavalla. He tulevat "yhdeksi lihaksi".

1. Moos. 2:24

"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi."

Tämä yhdeksi lihaksi tuleminen on jotain, mitä ei voi peruuttaa. Asiaa voisi kuvailla niin, että jokaiseen seksikumppaniin jää pala itseä. Vertauskuvaksi käy kahden paperinuken liimaaminen yhteen. Niitä ei voi enää irrottaa toisistaan ehjinä.

Seksin kanssa on siis tarkkaa juuri siksi, että se on niin hieno ja arvokas lahja ihmisille. Seksistä pidättäytyminen ei ole seksikielteisyyttä vaan seksin arvostamista. Luojan käyttöohjeen vastaiset petipuuhat voivat varmasti tuottaa nautinnon hetkiä, mutta niillä on korkea hinta. Liian korkea. Lopulta itse seksikin ja ihmissuhteet vaikeutuvat. Enemmän aiheesta bloggauksessa Ainoat seksivinkit, joita todella tarvitset.

Kuuma hella polttaa

Hehkutettuaan monien partnerien kanssa sekstailun erinomaisuutta Meriläinen toteaa kolumninsa loppukaneetiksi:

"Vasta riittävästi opeteltuaan oman halunsa luonnetta, sitä voi edes tietää mitä on odotettavissa. Kun nuori ihminen panee, se on kuin laittaisi rahaa spermapankkiin."

Väärin. Kun nuori ihminen panee avioliiton ulkopuolella, se on kuin pala palalta syövyttäisi loppuelämänsä seksuaalisuuden iloa. 

Sanokaa yksikin syy, miksi seksiä ei voisi opetella avioliitossa? Olen itse mennyt äskettäin naimisiin pidättäydyttyäni seksistä hyvin pitkään. En tule koskaan katumaan sitä. Avioliitto on täydellinen, turvallinen paikka opetella seksiä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että avioliittoani ei häiritse se, että joutuisin kursimaan kokoon sieluni palasia lukuisien kumppanien jäljiltä.

Jos Rosa lukisi tekstini, hän pitäisi sitä todennäköisesti syyllistämisenä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Äiti tietää, että kuuma hella polttaa lapsen kättä. Onko lapsen varoittaminen levyn polttavuudesta syyllistämistä?

Rosa tuntuu rajulla argumentaatiotyylillään haluavan väkisin saada nuoret toimimaan näkemyksensä mukaan. Jumala ei pakota meitä mihinkään. Saamme itse tehdä valintamme ja kokea seuraukset niistä, hyvät ja huonot.

Jos oma menneisyys harmittaa, on hyvä muistaa, että armo ja uusi alku on saatavilla joka hetki. Raamattu-uskollinen kristinusko ei syyllistä. Se tekee meille sen suunnattoman palveluksen, että näyttää, mikä levy on kuuma. Jos olemme polttaneet itsemme, se ottaa meidät hellästi syliin, puhaltaa ja parantaa. Jos haluamme.

Siwa on surkea kauppa ja muita kriisejä

First world problems -meemi on levinnyt viime aikoina netissä. Kysehän on lausahduksista, joiden sisältönä on hyvinvoivien ihmisten jokapäiväiset ongelmat. Sellaiset, jotka eivät oikeasti ole ongelmia, kun niitä vertaa selviytymisen kanssa kamppailevien todellisiin ongelmiin. Lueskelin meemejä eräänä päivänä nettiartikkelista, joka sanoo lainaavansa todellisia twitter-viestejä. On myönnettävä, että tunsin ylemmyyttä luksuselämänsä pikkuasioista valittavia kohtaan.

On aina yhtä mukavaa huomata olevansa syyllinen tekoon tai ajattelutapaan, jota on halveksinut. Tänään tajusin, että monet itseäni välillä ärsyttävät asiat sopivat täysin first world problems -meemiin. Siitä huolimatta, että arkeeni eivät kuulu siivoojat, sushi eikä uima-altaat.

Esimerkkejä elämästäni:

Rasittavaa, että autoni avaimessa ei ole nappia, jolla voi avata ja sulkea lukituksen.

Miten ihmeessä seesamiöljyn litrahinta apteekissa voi olla 830 €? Mitä juoksevaa kultaa se muka on?

Ärsyttää, kun mistään ei saa maustamatonta jogurttia, joka ei olisi joko vähälaktoosista, rasvatonta tai luomua.

Kaapissani on niin paljon vaatteita, että en meinaa jaksaa käydä läpi, mitkä niistä voisi laittaa pois.

Miksi pyykkikoneestani ei voi valita pesulämpötilaksi 50 °C tai 70 °C?

Valintatalossa ei ole tarpeeksi valinnanvaraa, koska sieltä ei saa biohajoavaa tiskiainetta.

Inhoan keinotekoisesti parfymoituja saippuoita.

Conversejen valkoinen pohja likaantuu niin nopeasti.

Jouduin viemään timanttisormukseni kaksi kertaa korjattavaksi liikkeen virheiden takia.

Siwa on surkea kauppa, koska sieltä ei saa raakamaitojuustoa.

Kaikki pyyhkeemme eivät sovi kylppärimme värimaailmaan.

Älypuhelimeni vie järkeni.


Jostain syystä minut on viime päivinä vallannut tavallista huomattavasti suurempi halu olla kiitollinen. Kiitollinen siitä, että myrsky ei ole vienyt kotiani. Kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus käydä hammaslääkärillä, joka on ammattitaitoinen ja käyttää puudutusta. Kiitollinen siitä, että voin mennä kauppaan, kun tarvitsen ruokaa. Kiitollinen siitä, että minulla on lämmin ja viihtyisä koti.

Kliseitä, mutta olen jotenkin tajunnut tämän jutun nyt entistä paremmin. Niin hyvin, että makasin hammaslääkärin tuolissa harvinaisen kiusallisen paikkausprojektin aikana harvinaisen tyytyväisenä. Niin hyvin, että haluan lakata valittamasta mielessäni siitä, ettei minulla ole kodinhoitohuonetta.

On paljon uutisoitu siitä, että rikkaiden maiden ihmiset eivät ole onnellisimpia. Valituksen aiheet tuntuvat melkeinpä lisääntyvän sitä mukaa, mitä enemmän omistamme. Asioiden täydellinen tila karkaa yhä kauemmas.

Haluan itse muuttaa asennettani. Hyvästi kielteisyys, tervetuloa kiitollisuus. Herra auta.

En tahdo kuitenkaan tyytyä olemaan itse tyytyväinen. Kiitollisuuteen tahdon lisätä halun auttaa etuoikeutetuilla resursseillani niitä, jotka kärsivät puutetta.

Jeesuksen seuraaminen on totaalinen elämänmuutos

Luuk. 5:11
"He vetivät veneet maihin, jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta."

Luuk. 5:28
"Tämä jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta."

Näissä jakeissa kerrotaan, mitä tapahtui, kun Jeesus kutsui opetuslapsia. Raamatussa mainitaan, että nämä "jättivät kaiken". Kyseisessä tilanteessa tämä oli kirjaimellista. Kalastajat Pietari, Jaakob ja Johannes heittivät verkot mäkeen ja alkoivat seurata Jeesusta joka paikkaan. Samoin korruptoitunut verottaja Leevi jätti tulliasemansa. Jeesuksen seuraaminen oli heille kirjaimellista ja kaiken jättäminen hyvin konkreettinen teko.

Jos haluamme seurata Jeesusta, emme useinkaan voi tehdä sitä yhtä radikaalisti jättämällä koko nykyistä elämänpiiriämme taakse. Varmasti vain harvoin on tarpeellista lähteä kokonaan entisestä ammatista ja elämänpiiristä. Mutta meidät on silti kutsuttu jättämään kaikki! Jeesuksen kehotus seurata häntä kutsuu meitä täyteen omistautumiseen hänelle. Kun tulemme uskoon, meidän tulee pyrkiä seuraamaan Jeesusta kokonaisvaltaisesti. Tämä on totaalinen elämänmuutos.

Kaiken jättäminen on meille muun muassa sitä, että pyrimme jättämään pois elämästämme ne asiat, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia. Alamme myös etsiä Jumalan suunnitelmaa elämäämme ja unohdamme omat kunnianhimot. Tämä on prosessi, joka ei käy kädenkäänteessä. Joidenkin kohdalla voi olla tarpeellista samalla konkreettisesti lähteä vanhasta ympäristöstä. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea sisäisestä muutoksesta. Koko ajan läsnä on armo, jonka varassa voimme jatkaa huolimatta mokista, joita sattuu itse kullekin.

Luopuminen voi sattua. Onneksi jättäessämme "kaiken" voimme olla varmoja, että saamme takaisin jotain parempaa, jo tässä maailmassa mutta varsinkin tulevassa!

Opetuslapset seurasivat Jeesusta joka paikkaan. Meidät on kutsuttu seuraamaan häntä jokaisella elämänalueella. Jeesusta ei voi seurata vain osaksi. Se ei toimi.

Euroviisut: Pelastusarmeijan bändi sekä avioliittopolitiikkaa

Tällä viikolla Eurooppa kokoontuu katsomaan Euroviisuja, yhtä maailman suosituimmista televisio-ohjelmista. Tänä vuonna kisat järjestetään Loreenin viimevuotisen voiton myötä Malmössä, Ruotsissa. Semifinaalit lähetetään tiistaina ja torstaina ja finaali on lauantaina. Sinisterministerin euroviisuja seuraava alter ego esittelee kaksi kilpailukappaletta.

Sveitsi: Takasa - You and me

Viime vuonna viisuissa ilahdutti Venäjää edustanut uskovaisten mummojen lauluyhtye Buranovskiye Babushki, joka tuli lopputuloksissa toiseksi. Tällä kertaa mukana on pelastusarmeijan bändi Sveitsistä! Takasa voitti Sveitsin karsinnat nimellä Heilsarmee, joka tarkoittaa kirjaimellisesti Pelastusarmeijaa. Nimeä ei kuitenkaan saanut käyttää viisuissa, koska poliittiset kannanotot ja tuotemerkit ovat kiellettyjä. Niinpä porukka otti nimekseen Takasa. Euroviisujen virallisessa artistiesittelyssä kerrotaan, että sana on swahilia ja se tarkoittaa "puhdistaa". Bändin mukaan sana kuvastaa rakkautta musiikkiin, elämäniloa ja hengellisyyttä.

Bändin jäsenten ikähaarukka ulottuu 21-vuotiaasta laulaja Sarahista 95-vuotiaaseen kontrabasistiin Emiliin. Emil on muuten vanhin esiintyjä euroviisuissa ikinä! Herttainen pappa on pirteä kuin mikä ja puhuupa erinomaista englantiakin. Bändiläisiä yhdistää artistiesittelyn mukaan rakkaus musiikkiin ja usko Jumalaan.

Itse kilpailukappale, vaikka onkin hieman mielikuvituksettomasti nimetty, on kelpo veto. Se on mukaansatempaava ja kertosäkeessä on kunnon yhteislaulufiilistä. Sanoitus kuvailee bändin mukaan jännitteitä nykyajan yhteiskunnassa ja sitä miten yksilöiden väliset suhteet ovat ainoa tapa ratkaista ne.

Takasan kappaleen virallinen esittelyvideo.

Suomi: Krista Siegfrids - Marry me

Suomen kilpailukappale on harmittoman oloista purkkapoppia, joka toimii ihan kohtuullisesti. Hauska sanoitus kertoo naisesta, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kultansa kosimaan. Kappaleesta on joidenkin feministien toimesta noussut pieni kohu, jota en aivan ymmärrä. Mielestäni pitäisi olla selvää, että sanat ovat huumoria. Minun olisi kyllä syytä olla suvaitsevainen toisten valituksia kohtaan, sillä itsekin vedän jonkunkokoisen herneen nokkaan viisun tiimoilta. Nyt on tosin kyse Kristan lavashowsta Malmössä ja avioliittopolitiikasta.

Krista Siegfrids on muuttanut Suomen euroviisukarsinnan jälkeen esitystään. Hän on tehnyt kappaleesta selkeän poliittisen kannanoton sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Kristan tanssijat ovat ensin pukeutuneet miesten vaatteisiin, mutta kappaleen lopussa viisumaisen pukutempun myötä asut muuttuvat hameiksi. Kappaleen lopuksi Krista suutelee naispuolista taustalaulajaansa.

Ilta-Sanomien mukaan Siegfrids on kieltänyt esityksen olevan poliittinen kannanotto, mutta on kritisoinut heti perään eduskunnan taannoista päätöstä hylätä samaa sukupuolta olevien avioliitto. PinkNews -sivuston lainauksessa käy myös ilmi, mistä todella on kyse:

“I don’t think ‘Marry Me’ is political,” said Siegfrids. “It’s about love and tolerance. But gay marriage is not allowed in Finland and that’s wrong. I wanted to make a statement about that."

"Statement" homoavioliitosta on siis meneillään Malmön lavalla torstain semifinaalissa. Tätä ei voi mitenkään väittää epäpoliittiseksi toiminnaksi. Samaisessa uutisessa Krista myös ilmaisee toivovansa gay-yhteisön ääniä.

Minulla ei ole mitään henkilökohtaisesti Kristaa vastaan. Olen myös sitä mieltä, että hänellä on oikeus ilmaista mielipiteitään sukupuolineutraalin avioliiton puolesta yhtä paljon kuin minulla on oikeus ilmaista mielipiteitä sitä vastaan. Nyt on kuitenkin kyse Suomen euroviisuedustajasta. Suomalaiset eivät äänestäneet voittajaksi sitä esitystä, joka Malmössä nyt nähdään. Kristalla ei mielestäni ole oikeutta muokata Suomea edustavaa lavashowtaan oman mielensä mukaiseksi poliittiseksi kannanotoksi. En itse asiassa ymmärrä, miten tämä seikka voi olla mennyt kisajärjestäjien seulan läpi. Sen saman seulan, johon Pelastusarmeija-sana jäi Sveitsin kohdalla.

 Kristan harjoitukset Malmössä.

Kiekkoummikot katsomossa

Uskaltauduin taannoin jääkiekkomatsiin. Olimme liikkeellä parin ystävän kanssa, kaikki kiekkoummikkoja. Kokemus oli voimakas, mutta yllättävällä tavalla.

Ottelukatsomossa on oma käyttäytymiskoodinsa. Lienee sanomattakin selvää, että me emme sitä hallinneet. Tulimme myöhässä ja peli oli ehtinyt alkaa. Emme tienneet tarkkaan, missä paikkamme olivat, ja ihmettelimme niiden sijaintia seisoen katsomon porrasparvekkeella. Takarivistä kuului karjuntaa: "Pois tieltä!" Seuraavaksi lähdimme tunkemaan keskellä riviä oleville istuimille. Pelitilanteen ollessa käynnissä. Ultimate fail. Tuloksena oli meihin kohdistuvaa aggressiota joidenkin fanien taholta.

Päästyämme istumaan kökötimme kauhuissamme uskaltamatta liikkua, puhua tai hengittää ainakaan ennen seuraavaa erätaukoa. Emme käsittäneet, miksi meille oltiin vihaisia. Seuraamalla katsomon edesottamuksia alkoi pikkuhiljaa valjeta, mitä olimme tehneet väärin. Täällä saa siis olla seisten vain pelin ollessa poikki. Hyvin loogista, kun sen tajuaa.

Yleisön käyttäytyminen pelitapahtumien herättämine reaktioineen oli meille muutenkin mysteeri. Emme päässeet mukaan. Varsinkaan, kun emme ymmärtäneet, mitä kaukalossa oikeastaan tapahtui. Televisioidussa ottelussa on se hyvä puoli, että joku selostaa koko ajan, mitä on meneillään. Tällä kertaa selostuksena oli lähinnä vieressä istuvan tuntemattoman miehen kiroilu. Häpeäkseni on myönnettävä, että en jaksanut edes yrittää seurata peliä kunnolla.

Tietämättömyys etiketistä, meihin kohdistuneet ärsyyntyneet reaktiot ja ottelutapahtumien mysteeriluonne saivat aikaan ulkopuolisen olon. En oikein osannut rentoutua edes makkarajonossa. Hallista poistuessa jäi päällimmäisenä mieleen - oli se kohtuullista tai ei - joidenkin negatiivinen suhtautuminen meihin noviiseihin. Tunsin itseni epätervetulleeksi enkä halunnut mennä uudestaan.

Mitä tästä voimme oppia?

Olen harvoin ollut tilanteessa, jonka kulttuuri on minulle täysin vierasta. Teki hyvää asettua kujalla olevan henkilön asemaan. Mieleeni välähti seuraava rinnastus.

Voiko ihmisestä, joka tulee ensimmäistä kertaa seurakuntaan, tuntua samalta?

Onko seurakunnassakin kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, jotka ensikertalaiselle ovat tyystin hämärän peitossa? Onko seurakunnan tapa toimia kokonaisuudessaan arvoitus tulijalle? Onko kokouksen sisältö käsittämätöntä ja tylsää sellaiselle, joka ei tunne asiaa?

Ennen kaikkea: Suhtaudummeko negatiivisesti niihin untuvikkoihin, jotka rikkovat koodia? Millainen olo jää ihmiselle, joka lähtee kokouksestamme? Muistaako hän päällimmäisenä kylmältä tuntuneen suhtautumisen ja ulkopuolisuuden tunteen? Tuleeko hän koskaan takaisin?

Olen varma siitä, että meille huutaneet lätkäfanit eivät tarkoituksella tehneet oloamme ikäväksi. Häiritsimme heitä ja he reagoivat tilanteeseen impulsiivisesti tavalla, jonka voimakkuus oli suhteessa heidän intohimoonsa peliä kohtaan. Jos seurakunnassa luomme ihmisille epätervetulleen tunteen, tuskin teemme sen tahallamme. Olemme vain omassa maailmassamme. Kuten kiekkokatsomo.

Muistetaan välillä asettua ummikon asemaan.


P.S. Minulla ei suinkaan ole mitään lätkäfaniutta vastaan, tuntemani fanit ovat huippuporukkaa. Teksti on subjektiivinen kuvaus siitä, miltä tilanne tuntui kyseisenä hetkenä. Olen kyllä jälkeenpäin ajatellut antaa livelätkälle uuden mahdollisuuden.