Lapsen luokittelu transuksi voi kertoa stereotypioista

Törmäsin hyvin valaisevaan blogitekstiin lasten sukupuoli-identiteetistä. Nainen nimeltä Lindsay Leigh Bentley kirjoittaa omista kokemuksistaan. Teksti on ollut huippusuosittu. Laitan siitä tähän suomeksi pääasiat. Sitaatit ovat käännöksiä blogista.

Onko poikatyttö poika?

Lindsay aloittaa viittaamalla lapseen nimeltä Ryland. Video lapsen tarinasta löytyy täältä. Ryland syntyi tytöksi, mutta hänen vanhempansa päättivät vaihtaa tyttären sukupuoli-identiteettiä tämän ollessa 5-vuotias.

"Tytär identifioi itsensä pojaksi ja tykkäsi 'poikien' jutuista eikä 'tyttöjen' jutuista. Siksi vanhemmat leikkasivat hänen hiuksensa lyhyiksi, ostivat hänelle 'poikien' vaatteita ja alkoivat kertoa hänelle ja muille, että hän on poika."

Tarina kosketti Lindsayä, koska hän kokee itse olleensa pienenä samanlainen poikatyttö. Lindsay muistutti poikaa ja hän olisikin halunnut olla poika.

"Jo vauvana näytin pitävän enemmän 'poikien' jutuista. Olin raju, kova ja rohkea. --- Lempilelujani olivat kepit, ritsat, jousi ja nuolet, pyssyt, muta, moottoripyörät ja hirviöt. Kun sisareni ja minä valitsimme 'My little ponyt', valitsin sinisen ja leikkasin koko kiiltävän harjan niin lyhyeksi kuin mahdollista. Barbieni sai saman käsittelyn."

Sukupuolten teennäinen määrittely

Lindsayn vanhemmat eivät hätkähtäneet tyttären käytöstä, eivätkä tehneet siitä kauaskantoisia päätelmiä. He eivät piitanneet sukupuolinormistosta. Heidän lapsensa saivat olla omia itsejään ilman ulkopuolisia rajoituksia.

"Onneksi vanhempani eivät kannattaneet muinaisia stereotypioita, kuten 'pojat tykkäävät sinisestä' ja 'tytöt tykkäävät vaaleanpunaisesta', tai 'pojat leikkivät dinosauruksilla ja tytöt leikkivät nukeilla'. Jos vanhempani olisivat kertoneet minulle, että näistä asioista tykkääminen olisi tehnyt minusta pojan, olisin päätellyt, että olen poika."

"Vanhempani vain antoivat minun olla oma itseni. --- He eivät päätelleet, että olen homoseksuaali tai transsukupuolinen. He eivät laittaneet minua laatikkoon, joka olisi muokannut tulevaisuuttani vastoin omaa vapaata tahtoani."

Lindsay on tässä äärimmäisen tärkeän pointin äärellä. Eikö siinä, että muka vastakkaisen sukupuolen lailla käyttäytyvä lapsi luokitellaan transsukupuoliseksi, ole itse asiassa kyse sukupuolistereotypioista? Tällainen ajattelu ei ole vapautta olla oma itsensä. Se on sukupuolten teennäistä määrittelyä.

"Nykyisessä ajassa minut olisi todennäköisesti luokiteltu transsukupuoliseksi. Hiukseni olisi leikattu lyhyiksi (koska kaikilla pojillahan on lyhyt tukka, vai mitä?). Minulle olisi annettu 'poikien' vaatteita, siniseinäinen huone vaaleanpunaisen sijaan, ja minua olisi kehotettu teeskentelemään, että minulla on penis, ainakin kunnes sellainen voitaisiin kirurgisesti lisätä. Jos näin olisi käynyt, en osaa edes kuvitella, miten traumaattinen puberteetti-ikä olisi ollut minulle."

Kun Lindsay tuli murrosikään, hän kiinnostui pojista. Hän löysi itsestään naisellisuutta sitten, kun se tuntui luontevalta. Hän meni naimisiin ja on nyt äiti. Hän kokee syvästi olevansa nainen. Hän kertoo pitävänsä edelleen joistakin asioista, jotka luokitellaan miesmäisiksi, kuten rempallaan olevien paikkojen korjaamisesta kotona. Mutta hän pitää myös naisellisena pidetyistä jutuista, kuten kylpylässä käymisestä. Hänen miehensä on hyvin visuaalinen, sisustaa kotia ja ostaa suurimman osan perheen vaatteista, mutta rakastaa myös kalastusta.

"Nämä asiat eivät tee meistä homoseksuaaleja tai transsukupuolisia, ne tekevät meistä ainutlaatuisia ihmisiä."

"Koska vanhempani eivät koskaan pakottaneet minua siihen, en koskaan ajatellut, että jotkut niistä asioista, joista nautin, olivat 'poikien' juttuja tai 'tyttöjen' juttuja. Minä olin vain minä. Kun alamme kertoa pojille, että heidän on käyttäydyttävä 'tällä' tavalla ja tytöille, että heidän on käyttäydyttävä 'tuolla' tavalla tai he ovat transsukupuolisia, laitamme lapset pikkuruisiin laatikoihin, jotka saavat aikaan hämmennystä, turhautumista ja joskus elinikäistä psykologista ja tunne-elämän vahinkoa."

Lindsay on kiitollinen siitä, etteivät hänen vanhempansa tehneet varhain hänen sukupuoli-identiteettiään koskevia päätöksiä, vaan antoivat hänen kasvaa vapaasti.

Ole oma itsesi

Jotkut kokevat toki myös aikuisena itsensä toisen sukupuolen edustajaksi. Lindsayn teksti ei käsittele sitä puolta asiasta. Kyse on lapsista.

Lindsay Leigh Bentley osoittaa, että lasten määrittely transsukupuolisiksi tai homoseksuaaleiksi onkin osoitus liian tiukoista sukupuolirooleista. Kyse ei suinkaan ole mistään modernista vapaudesta, vaan siitä ikivanhasta luokittelusta, joka on turhaan rajoittanut elämäämme jo pitkään.

Kaikki vanhemmat haluavat parasta lapsilleen. Ollaan viisaita. Lapsen puolesta ei ole mahdollista tehdä sukupuoli-identiteettiä koskevia päätöksiä. Lapsi ei myöskään pysty tekemään sellaisia päätöksiä itse. Varsinkin alaikäisille suunnatut lääketieteelliset sukupuolenvaihdostoimenpiteet olisivat mielestäni äärimmäisen huono idea. Sellaisia on jo tarjolla ainakin Bostonissa, siitäkin huolimatta, että kyseisen klinikan omankin lääkärin mukaan vain 20 % lapsista, jotka ovat hämmentyneitä sukupuolestaan, ovat epävarmoja aikuisenakin.

Tähän vielä kasvatusviisaus:

"Eräs kasvatusvirhe on se, että tärkeissä asioissa annetaan liikaa vaihtoehtoja liian varhain. Vaihtoehdot vaativat asioiden tuntemista ja tekevät lapsen levottomaksi."

Tuula Majabacka: Totuuden etsijän tie  

Annetaan lasten toteuttaa itseään vapaasti ilman, että ylireagoimme ja otamme esiin valtaisan suuria kysymyksiä sukupuoli-identiteetistä. Ja jätetään se aikuinenkin mieheys ja naiseus vapaaksi turhista stereotypioista. Olemme kaikki monimutkaisia ja monipuolisia ihmisiä. Uniikkeja miehiä ja naisia.


Aihetta sivuaa teksti Sukupuolineutraali utopia.

Edit: suomalaisen nuoren aikuisen kokemus

"Itse ahdistuin lapsena sen seurauksena, kun kehotettiin kertomaan aikuisille, jos keho "tuntuu väärältä". Sitä ennen olin tyytyväinen poikamaisiin leikkeihini (sotaleikkejä serkkujen kanssa yms.).  Se tilanne, jossa mulle sanottiin noin ei ollut yhtään ahdistava ja aattelin vaan, että "ok, ei koske mua". Myöhemmin mietitytti, koska olin aika poikatyttö, enkä osannut leikkiä ns. tyttöjen leikkejä. Hämmennyin monet kerrat ja mietin, että ehkä olenkin oikeasti poika. Voin sanoa, etten ole, onnellinen äiti ja vaimo olen, naiseuteen tyytyväinen jo pitkään.

Ja sen lisäisin vielä, että ennen murrosikää on ehkä aikaista miettiä moisia, ei ainakaan mulle olleet sukupuoliasiat mitenkään ajankohtasia ja ne peilautuivat oikeestaan pelkästään juuri noihin leikkijuttuihin, eikä siihen, kuka olin. Taisin olla alle 10 v."

Ärsyttäviä nettiotsikoita

Taistelu klikkauksista on netin uutismaailmassa kovaa. Hyviksi on ilmeisesti havaittu ainakin seuraavat konstit. Sen verran usein niitä näkee. Keinot ovatkin kalliit, sillä näiden otsikoiden takana olevien juttujen sisältö on usein ohuttakin ohuempi.

Tähdet järkyttyivät

Kaikki ovat järkyttyneitä, jos tapahtuu esimerkiksi suuronnettomuus. Miksi minua kiinnostaisi pätkääkään asiaan liittymättömien julkkisten twiitit asiasta? Onko heidän järkyttymisensä jotenkin tärkeämpää kuin muiden?

Katso kuvat

Tämä kehotus mainitaan usein otsikossa, josta löytyy myös joku näistä sanoista: "seksikäs", "kaunotar", "kuuma" tai "kissa". Kyseiset kuvat on usein otettu rannalla, varikolla tai punaisella matolla. Myös someen postattu rohkea selfie voi olla kova sana.

Shokeeraava muodonmuutos

Tämä kuuluu myös kuvilla houkuttelun sarjaan. Klikatessaan ei yleensä saa eteensä mitään kovin mullistavaa. Korkeintaan stailaamisen tuloksen, normaalia varttumista tai muodin mukana vaihtuneen tyylin. Kaikki ihmiset muuttuvat elämänsä aikana. Jos jonkun muutos liittyy ongelmiin elämässä, niin miksi sillä pitäisi repostella? Epäeettistä.

Onko tämä jo liian rohkeaa?

Tekopyhyyden huippu. Otsikoija säilyttää jonkinlaisen kriittisen arvioinnin kuoren houkutellessaan ihmisiä silkkaan tirkistelyyn. En kyllä tiedä, miten suuri rohkeus näissä on kyseessä. En klikkaa.

Tätä et tiennyt

Nyt minun on sitten pakko klikata, koska tiedoissani on valtava aukko. Ärsyttää, kun tähän manipulointiin välillä haksahtaa. Tälle läheistä sukua ovat "Tämä vinkki mullistaa arkesi" -otsikot. Sivistettyään itseään vinkillä perunoiden kuorimisesta voi hyvällä omallatunnolla jatkaa elämäänsä aivan kuten ennenkin.

Älä tee tätä virhettä

Sukua edelliselle, mutta nyt siirrytään suoranaiseen pelotteluun. Uhkaus on usein suunnattu naisille ja liitetty kauneudenhoitoon. Sillä alueellahan me naiset olemme haavoittuvaisia. Valitettavasti. Saattaa olla myös muodossa "Useimmat tekevät tämän virheen".

Itket kun katsot tämän

Miksi haluaisin itkeä? En itke, en kiusallanikaan. Itse asiassa en edes klikkaa, enkä katso tunteikasta videotanne. Viraalista vollottamisesta ei ole mitään hyötyä.

Älä möläytä näitä uskovaiselle

Tunnetko uskovaisen? Se on hyvin todennäköistä. Meitä on nimittäin paljon. Netissä näkee kaikenlaisia Älä sano näin raskaana olevalle naiselle -listoja. Ajattelin, että me uskovaisetkin ansaitsemme omamme. Jos haluat olla huomaavainen tuntemaasi uskovaista kohtaan, vältä seuraavia kommentteja. Toisaalta, jos haluat testata kristillistä lähimmäisenrakkautta, anna palaa.

Pitäisit nyt vähän hauskaa

Uskovaiset eivät yleensä biletä alkoholin kera. Tämä on heidän oma päätöksensä, johon kukaan ei heitä pakota. Suurelle osalle yöelämä ei merkitse hauskanpitoa millään lailla. Maanittelu osoittaa kunnioituksen puutetta toisen elämänvalintoja kohtaan. Muista myös, että kieltäytymällä uskovainen ei pyri asettamaan itseään yläpuolellesi.

Joillekin uskovaisille ryyppäämisen skippaaminen on vaikeaa. He haluavat kuitenkin kovasti pysyä raittiina. Taustalla voi olla alkoholiongelmaakin. Houkuttelemalla teet elämän heille vaikeammaksi, etkä tue heitä heidän hyviksi kokemissaan päätöksissä. 

Jos kerran noudatat Raamattua, niin miksi syöt possua?

Näsäviisastelua Raamatusta kuulee usein. Jos sanot jotain yllä olevan kaltaista, voit olla varma, että uskovainen hymyilee sisäänpäin kyllästyneenä. Ei ole kovin suositeltavaa heittää läppää kirjasta, jota ei itse tunne hyvin. Raamattu on laaja teos, joka on kirjoitettu kauan sitten muinaisilla kielillä. On ihmisiä, jotka tutkivat sitä akateemisesti koko elämänsä. Laukomalla siitä jotain kevyttä osoitat tietämättömyytesi. Asiallinen keskustelu, myös kyseenalaistaminen, on sen sijaan tervetullutta.

Mitä tulee väliotsikon heittoon, se perustuu väärinkäsitykseen, jonka mukaan kaikki Raamatun ohjeet olisivat rinnastettavia. Näin ei ole. Raamattu antaa sekä kulttuurisidonnaisia että pysyviä käskyjä. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että kulttuurisidonnaiset ohjeet ovat usein pikkupiperrystä, kuten syömiseen, pukeutumiseen tai hiusten pituuteen liittyviä neuvoja. Pysyvät ohjeet ovat laajempia periaatteita, kuten kymmenen käskyä. Vanhasta testamentista löytyy paljon lakeja, jotka oli osoitettu Israelin kansalle tiettynä historiallisena ajankohtana, eivätkä ole enää sellaisenaan ajankohtaisia.

Kauheeta vihapuhetta

Asiallisesti esitetty näkemys vaikka perinteisen avioliiton puolesta ei ole vihapuhetta. Jos mielipide höystetään "Jumala vihaa homoja" -retoriikalla, kyse on vihapuheesta ja myös Raamatun vastaisesta ajattelusta. En tunne juuri ketään uskovaista, joka käyttäisi vihapuhetta. Lähinnä sitä näkee netin keskustelupalstoilla, noilla patoutumien yleisillä kaatopaikoilla.

Kuuntele, mitä uskovainen todella sanoo ja mitä ei. Jos tyrmäät huolellisesti muotoillun kommentin vihapuheena tai homofobiana, uskovainen turhautuu eikä koe tulleensa kuulluksi. Jos vastaat voimakkaasti, varo myös, ettet itse lipsauta vihapuhetta. Rauhanomaisen keskustelun pitäisi tietenkin olla sallittua - puolin ja toisin.

Suomessa on uskonnonvapaus. Meillä uskovilla saa olla omat eettiset käsityksemme ja meillä on oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisesti, myös mediassa. Emme ole vapaata riistaa. Valtavirrasta poikkeavat mielipiteemme eivät oikeuta sanomaan meistä mitä tahansa. Kannattaa myös muistaa, että näkemysten kirjo uskovaisten kesken on laaja monessa asiassa.

Entäs ristiretket?

Tiedetään. Oli uskonsodat. Oli noitavainot. Oli vähemmistöjen sortoa. Kristityt tai sellaisina itseään pitäneet ovat saaneet aikaan pahoja asioita. Koitetaan silti erottaa itse kristinusko siitä, mitä ihmiset ovat tehneet uskon nimissä. Kyse on ihmisten omista valinnoista. Uskonnon varjolla on maailman sivu puuhailtu kaikenlaista typerää.

Eikö usko ole sulle liian tärkeää?

Tämä voidaan sanoa hyvää tarkoittaen läheiselle, joka on äskettäin tullut uskoon. Toisen elämänmuutos Raamatun lukemisineen ja seurakunnassa ramppaamisineen voi tuntua pelottavalta. Uskoontullut ei kuitenkaan arvosta tällaista kommenttia, vaan kokee, että häntä ei ymmärretä. Usko on uskovaiselle tärkeää. Piste. Usko ei ole uhka, vaan voiman lähde, joka tuo uskovan elämään paljon hyvää.

Pelkäätkö läheisesi sotkeutuneen lahkoon? On paljon todennäköisempää, että hän on mukana tavanomaisessa seurakunnassa. Terve, avoin uskonyhteisö on täysin eri asia kuin suljettu, kontrolloiva lahko. Viimeksi mainittuja on harvassa. Jos olet huolissasi, ota selvää yhteisöstä, jossa läheisesi käy. Mene tilaisuuteen. Kysele muilta uskovaisilta. He todennäköisesti tuntevat paikkakunnan seurakuntascenen.

Älä nyt viitsi jeesustella

Tällä saatetaan kuitata uskovaisen mielipiteet juteltaessa vaikka kannabiksesta tai eutanasiasta. Tappaa rakentavan keskustelun yhtä tehokkaasti kuin vihapuhe-syytökset. Todellinen ajatusten vaihto eri näkökulmista jää käymättä, mikä on toisaalta helppo ratkaisu. Haasta itseäsi vähän enemmän ja keskustele ihan oikeasti.

Onko Suomi syvältä?

Nimimerkki Sanden blogikirjoitus Mielisairas Suomi on kuulemma ollut viime päivinä suosittu netissä. Sande haukkuu tekstissään suomalaista byrokratiaa, jonka johdosta hänen mukaansa voileivän tekemiseenkin tarvitaan lupapaperi. Olen osittain samaa mieltä, mutta haluan peräänkuuluttaa hieman suhteellisuudentajua.

Suhteellistaminen 1: Osattiin sitä ennenkin

Nykyinen byrokratia ei 1800-luvun alun Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaiden mielestä olisi mitään. Vielä silloin ammatinharjoitusta ja kaupankäyntiä säänteli ankara ammattiyhdistyssääntö. Tähän yhdistyivät sellaiset luokka- ja sukupuoliroolit, että meidän on vaikea edes hahmottaa niitä. Siinä ei kuka tahansa todellakaan perustanut yritystä tai edes toiminut haluamallaan alalla. Jos lupia edes pääsi hakemaan, pyöriteltiin ankarasti papereita ja lisäksi tarvittiin suhteita päättäjiin.

"...olivat pahassa kurimuksessa anoessaan maistraatilta jos jonkinlaisia lupia työntekoa varten. Kauppaakaan ei saanut käydä ilman asianomaisia papereita ja leimoja..."
Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet, s. 367

Kaari Utrio on historioitsija ja kirjailija, jonka teokset sisältävät tarkkaan tutkittua tietoa menneisyydestä.

Suhteellistaminen 2: Oletko asunut muualla?

Lintukodossamme tehdään tietenkin virheitä asioiden hoidossa ja parannuksia täytyy etsiä. Tästä huolimatta en tykkää ollenkaan Suomi on *erseestä -asenteesta. Pidän paatoksellista valitusta kotimaan oloista ylihemmoteltujen kakaroiden kitinänä. Moni tuttuni on kertonut, että arvostus Suomea kohtaan on noussut ulkomailla asumisen jälkeen. Näin on käynyt myös minulle. Ei tarvitse mennä kuin Norjaan asti ja kouluruokailusta ja kunnallisesta hammashoidosta voi vain haaveilla. Ai niin, kouluruokahan on niin pahaa, ettei sitä syö kukaan.

Itsetyytyväinen lottovoittoretoriikka sikseen. Suomi ei ole täydellinen, mutta kuitenkin monella tavalla turvallinen, tasa-arvoinen ja korruptoimaton maa asua. Jos joku kaipaa motivaatiota kotimaassa kököttämiseen, voi katsoa vaikka seuraavan videon sambialaisista lapsista. He iloitsevat saadessaan puhdasta vettä ensimmäistä kertaa elämässään. Varoitus: saattaa motivoida myös auttamiseen.



World Vision- The Zambia Project from Janssen Powers on Vimeo.