lauantai 27. lokakuuta 2012

Palashampoo pelastaa


Kerroin aiemmin epäonnisista seikkailuistani hiuspuuterin kanssa. Hiukset latistanut klähmä ei ottanut lähteäkseen monessakaan pesussa ja totesin lopulta, että tarttee tehrä jottai. Kuulin myöhemmin tuttavalta, että hiuspuuteria käyttäessä pitäisi lähes jatkuvasti pestä tukkaa syväpuhdistavalla shampoolla, se kun tukkii päänahan ihohuokosia. Kampaajani jotenkin unohti mainita tämän pikku sivuseikan.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Suurpetometsästystä


Hämähäkit asunnossani ovat vähän kuin Sith-lordi ja oppipoika: "Always two there are. No more, no less." Siltä niiden esiintyminen ainakin vaikuttaa. Tapoin tänään kaksi kunnon mölliäistä ja kerran aiemminkin ne ilmestyivät pareittain.

Luulin, että olin päässyt kotoisten hämähäkkien kammostani, kun Papua-Uudella-Guinealla asuva kaverini näytti kuvia heidän hämähäkeistään. Mutta ei. Tänään eteistä imuroidessani aloin kiljua, kun seinällä vipelsi iso hämis. Jouduin selittelemään pihalla parhaillaan olleelle vuokraisännälle lapsineen, miksi eteisestä kuului kiljuntaa. Myöhemmin puhuin puhelimessa ja aloin äkkiä ulvoa, kun olkkarissa viiletti samanmoinen. Puhelu jouduttiin keskeyttämään siinä vaiheessa, kun otus oli puoliksi kuollut.

Mitäs siivosin. Selvästi hämikset olivat lähteneet liikkelle sen seurauksena. Toisaalta oli hyvä, että löysin ne, vaikka tappaminen onkin inhottavaa. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta aiheesta "Paperiin rutistus vai lehdellä läiskäisy?". Tulos: Paperiin rutistus on ällöö, mutta lehdellä läiskäisy on vielä ällömpää, koska silloin joutuu siivoamaan hämiksen sisuksia seinästä.

Hämähäkkien ilmaantuessa allekirjoittanutta on yritetty lohduttaa sillä, että ne puhdistavat kämppää pölypunkeista. Ei lohduta. Itse asiassa joudun myöntämään olevani vastuussa siitä, että kyseiset hirmuhyönteiset olivat päässeet niin paksuiksi. Niillä on ollut ihan liikaa pölypunkkeja puputettavina. Hämähäkinviljelystä. Ehkä tämä on paras mahdollinen motiivi helposti lykkäämääni imurointiin. Tai robotti-imurin ostoon, tarkemmin ajatellen.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Onko jooga liikuntaa vai uskontoa?


Olen pitkään ollut sitä mieltä, että jooga ei ole hyvä juttu. En kuitenkaan ole osannut perustella tätä vaukaumusta kunnolla. Tästä syystä asiaa on ollut myös vähän vaikea ottaa puheeksi tarvittaessa. Seattlelainen pastori ja kirjailija Mark Driscoll lyö artikkelissaan Christian Yoga? It's a Stretch perustelut pöytään. Asia on tärkeä, koska jooga nähdään länsimaissa nykyään usein vain liikuntalajina. Suomessakin on jo nähty ilmiö nimeltä kristillinen jooga. Referoin tässä reippaalla kädellä Driscollin tekstiä, jossa hän lainaa monia asiantuntijalähteitä.

Perusväitteet ovat seuraavat: Jooga on hengellinen teko, joka on osoitettu jollekin muulle olennolle kuin Raamatun Jumalalle. Sitä ei voi harrastaa erottamatta sitä sen alkuperäisestä hengellisestä taustasta.

(Lisäys: Pastori Mark Driscollilla on mielipiteitä, joita en pidä rakentavina, mutta kyseinen artikkeli joogasta oli mielestäni hyvä.)


Jooga on hindulaisuuden harjoittamista


Jooga on läpikotaisin hindulainen keksintö. Se on hindulainen uskonnonharjoitustapa, jonka päämääränä on löytää yhteys jumaluuden kanssa. Joogan alkuperä on niin täysin hindulainen, että yritys erottaa se alkuperäisestä yhteydestään on jopa suututtanut hinduja. Driscollin mukaan tämä on ymmärrettävää. Loukkaantuisimmehan mekin, jos hindut alkaisivat harjoittaa ehtoollista.

Joogan ajatellaan siis laajalti olevan pelkkää liikuntaa. Venyttelyasennot ovat kuitenkin vain osa joogan alkuperäistä sisältöä. Joogaan kuuluu kahdeksan osa-aluetta, tässä Sinisterministerin epävirallisena käännöksenä: 1) Moraalinen pidättyvyys, 2) hengellisten sääntöjen noudattaminen, 3) asennot, 4) hengitys, 5) mielen tyhjennys, 6) keskittyminen, 7) meditatiivinen sulautuminen, 8) valaistus. Koko systeemissä on kyse pelastuksen etsimisestä tekojen kautta. Lopullinen tarkoitus on sulautua yhdeksi koko maailmankaikkeuden ja samalla jumalan kanssa. Jumalakäsityksenä on monismi, harhaoppi, jonka mukaan jumaluus on läsnä kaikessa.

Jooga on siis täysin kristinuskolle vastakkaisen uskonnon ilmaisua. Persoonallinen, luomakunnasta erillinen yksi Jumala kielletään, samoin pelastus armosta Jeesuksen ristintyön kautta.

Jooga on uskonnollinen palvontameno, huolimatta siitä, onko harrastaja tietoinen tästä tai ei. Sitä ei voi tehdä tavalla, joka ei olisi hengellinen. Se on hindulaisuuden harjoittamista. Siinä torjutaan Raamatun kirjoitusten todenmukaisuus ja itse Jeesus. Tämä meidän on tärkeä hahmottaa. Seurauksena joogaa harrastavalle kristitylle voi Driscollin mukaan usein olla varomaton mieli, joka on altis vihollisen valheille sekä lähes huomaamaton uskon ja kristillisen totuuden heikentyminen elämässä.

Driscoll esittää lisäksi, että joogan suosion myötä jotkut hindulaiset opit, kuten positiivisen ajattelun voima ja karman laki, ovat raivanneet tietä yleiseen ajatteluun.

Room. 12:1-2
"1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. 2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

 

 

Voiko jooga muuntua kristilliseksi?


Driscoll kirjoittaa artkkelinsa lopussa käsitteestä "kristillinen jooga". Kysymys on erittäin ajankohtainen myös Suomessa. Seurakuntalainen-verkkolehden uutisessa kerrottiin äskettäin:

"Joogan historiaa, olemusta ja suhdetta kristillisyyteen pohdittiin ”Taipuuko kirkko joogaan?” -seminaarissa Mikael Agricolan kirkossa 11. lokakuuta. Useimpien seminaarissa esitettyjen puheenvuorojen mukaan kristityt voivat sanoa joogalle kriittisesti ”kyllä”."

Jo esittämäni Driscollin perustelut riittänevät vastaamaan kysymykseen siitä, voiko jooga olla kristillistä. Joogassa on kyse hindulaisuudesta, uskonnosta, joka on täysin vastakkainen kristinuskolle. Emmehän tavallisestikaan ota elementtejä muista uskonnoista ja ala kutsua niitä kristillisiksi.

Samaisessa Agricolan kirkossa, jossa seminaari joogasta pidettiin, on järjestetty kristityille suunnattuja joogatunteja. Asiasta kertoo tammikuussa 2012 Kirkko ja kaupunki -verkkolehdessä julkaistu juttu. Kurssin vetäjänä oli koulutettu joogaohjaaja Rita Saari.

"Saari korostaa, että tunnit ovat joogaa kristityille, eivät kristillistä joogaa:
 – Jooga on joogaa, ei sitä voi miksikään muuttaa, Saari viittaa joogan filosofiseen perinteeseen, joka ammentaa hindulaisuudesta.
– Kristityt voivat keskittyä joogassa oman uskonnon asioihin."

Silmääni pistää, että toimittaja käyttää hienovaraista ilmaisua "joogan filosofinen perinne". Kyse on tietenkin uskonnollisesta perinteestä. Mielenkiintoista kyllä, kristityille tarkoitetun joogan ohjaaja vahvistaa tässä kommentillaan täysin Mark Driscollin artikkelin perusväitteen, jonka mukaan jooga on olemuksellisesti hindulaisuuden harjoittamista. Kristinuskon kanssa jooga ei käy yhteen sitten millään. Sitä ei ole olemassa ilman sen alkuperäistä hengellistä taustaa. Oman uskonnon asioiden ajatteleminen ei muuta tilannetta, emmehän mene myöskään moskeijaan rukoilemaan Jeesusta.

Driscollin sanoin: "Joogan kutsuminen kristilliseksi, koska teemme sen Jeesukselle, on vähän kuin menisimme moskeijaan ja kävisimme siellä läpi kaikki palvontamenot, ja sitten sanoisimme, ettemme ole muslimeja, koska teemme sen Jeesukselle. Nämä asiat eivät sovi yhteen."

Näen, että joogan hyväksyminen kirkossa on muodikkaan uskonnollisen pluralismin tunkeutumista seurakuntiin. Pluralismi tarkoittaa tässä ajattelutapaa, jonka mukaan ei ole yhtä uskonnollista totuutta, vaan kaikkea voi sekoittaa. Joogaohjaaja Saari toteaa trendikkäästi joogasta ja kristillisyydestä: "Elän molemmissa maailmoissa. En näe niiden välillä mitään ristiriitaa." Toivon, että hänen, ja meidän kaikkien, silmät avautuvat näkemään kristinuskon ja hindulaisuuden välisen sovittamattoman ristiriidan. Kristinuskossa pelastus saavutetaan vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen, ainoan Jumalan poikaan. Hindulaisuus ei tiedä tästä mitään.

1.Kor. 10:14,20-21
"14 Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta."
"20 Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. 21 Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään."


Lisäys:
Luonnollisesti en suosittele joogaa myöskään ei-uskovalle, ennemmin suosittelen tietenkin kristinuskoa! Blogia lukevalle ei-kristitylle haluan sanoa, että joogaa harrastaessasi voit joutua tekemisiin yliluonnollisten voimien kanssa, joita et voi hallita ja jotka eivät ole hyväntahtoisia. Maailmassa on hyviä ja pahoja hengellisiä voimia. Ainoa hyvä hengellinen voima on kuitenkin se, mikä on lähtöisin kristinuskon Jumalasta. Muut voimat ovat tuhoavia, vaikka vaikuttaisivatkin ensin hyviltä. Varo siksi myös mm. ennustajia, okkultismia ja kaikkea vaihtoehtehtolääketiedettä, mihin liittyy hengellisyys, kuten ayurveda tai homeopatia. Tämä varoitus sopii tietenkin myös uskoville. Tiedän, että näin mustavalkoinen ajattelu ei ole muotia. Muodilla ei kuitenkaan ole koskaan ollut mitään tekemistä totuuden kanssa.


Kirjasuositus
Rabindranath R Maharaj: Gurun kuolema 
Tunnettu kirja kuuluisan gurun pojasta, joka etsi täyttymystä joogan maailmasta. Mitä syvemmälle hän pääsi, sitä tyytymättömämmäksi hän tuli. Joogaan alkoi kuulua jopa pelottavia yliluonnollisia kokemuksia. Kristinusko oli lopulta hänelle ratkaisu. Matkustaessaan myöhemmin länsimaihin Maharaj järkyttyi siitä, että täällä ihannoidaan hindulaisuuteen liittyviä asioita ymmärtämättä niiden takana piileviä hengellisiä voimia.

Ylen dokumentti
Tantrakultin pimeä puoli
"Romaniasta lähtöisin olevalla joogaa, tantraa ja valtauskontoja sekoittavalla liikkeellä on kymmeniätuhansia kannattajia ympäri maailmaa; myös Suomessa. Onko kyse joogasta, vaihtoehtouskonnosta vai jopa vaarallisesta kultista? Liikkeen entisten jäsenten tarinat herättävät epäilyksiä jopa ihmiskaupasta."

tiistai 16. lokakuuta 2012

Euroopan kielletty historia


Länsimaissa ajattelemme yleensä tieteen olevan hyvin luotettavaa. Onko meillä siihen syytä? Vai onko kyseessä myytti, joka kaipaa murtamista? Puhutaan tällä kertaa historiasta. Uskomme, että yleinen tietämyksemme historiasta on luotettavaa. Ajattelemme sen perustuvan tiedemiesten tinkimättömään työhön, jossa on huomioitu kaikki mahdolliset käytettävissä olevat lähteet. Historiallisen materiaalin pimittämistä tai valheeksi väittämistä, koska se ei satu sopimaan vallassa olevaan ajattelumalliin, tapahtuu vain epämääräisissä diktatuureissa.

Busted.

Maailmanhistoriasta on olemassa paljon varhaisia, uskottavia dokumentteja, joista vaietaan modernissa historiankirjoituksessa. Miksi? Koska ne eivät sovi tieteessä diktaattorin asemassa olevaan ateistiseen maailmankuvaan.

Ilmiöstä kertoo Bill Cooper kiinnostavassa kirjassaan After the Flood: The Early Post-flood History of Europe Traced Back to Noah. Teoksen voi tilata Amazonista, tai sen voi lukaista suoraan internetistä. Kirja on niittänyt mainetta, koska se perustuu erittäin tarkkaan tutkimustyöhön, johon Bill käytti peräti 25 vuotta. Lähteet on merkitty laajalti.



Bill aloitti tutkimuksensa lähtökohtanaan 1. Mooseksen kirjan luvut 10-11. Ne kertovat sukuluetteloiden myötä siitä, miten vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset levisivät eri alueille esi-isinään Nooan kolme poikaa. Luvut sisältävät myös kuvauksen Baabelin tornista.

1. Moos. 10:1-5
"1 Tämä on luettelo Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jafetin, jälkeläisistä. Vedenpaisumuksen jälkeen heille syntyi poikia. 2 Jafetin pojat olivat Gomer, Magog, Madai, Javan, Tubal, Mesek ja Tiras. 3 Gomerin pojat olivat Askenas, Rifat ja Togarma. 4 Javanin pojat olivat Elisa ja Tarsis; myös kittiläiset ja rodanilaiset ovat hänen jälkeläisiään. 5 Näistä erkanivat omiin maihinsa rannikoiden ja saarten kansat, kukin kansa kielensä ja heimonsa mukaan."
Ja niin edelleen...


Englannin historia Nooaan saakka


Cooper ajatteli, että jos nimet ovat aitoja, niiden on löydyttävä lähi-idän alueen eri kansojen historiallisista dokumenteista. Hän ryhtyi työhön valmiina tyytymään siihen, että edes 40 % nimistä löytyisi. Onhan lähteitä kadonnut paljon, ja kielen muutos saattaa tehdä nimistä tuntemattomia. Hänen omakin hämmästyksensä oli suuri, kun peräti 99 % nimistä tuli lopulta vahvistetuksi! Tällainen on muinaisten tekstien kohdalla äärimmäisen epätodennäköistä.

Bill ei jättänyt tutkimustaan lähi-itään, vaan siirtyi Eurooppaan. Hän halusi tietää, löytyisivätkö samat raamatulliset esi-isät hyvin vanhoista eurooppalaisista sukuluetteloista. Hän halusi myös tietää, miten tietoisia muinaiset eurooppalaiset olivat muista Ensimmäisen Mooseksen kirjan tapahtumista, kuten vedenpaisumuksesta. Hän käytti vain lähteitä, jotka olivat ajalta ennen kunkin kansan kristinuskoon kääntymistä, jotta kukaan ei voisi väittää niitä muokatun Raamatun perusteella. Kirjassa hän kertoo erityisesti dokumenteista, jotka koskevat Englannin ja Skandinavian historiaa.

Hämmästyttävää kyllä, Englannin ja Skandinavian muinaisten kuninkaiden sukuluettelot ulottuvat Nooaan ja hänen poikiinsa saakka! Cooper argumentoi erittäin uskottavasti, millä perusteilla näitä luetteloja on syytä pitää aitoina. Toiseksi, sen lisäksi, että Raamatun esi-isät muistettiin, myös tieto aiemmasta vedenpaisumuksesta oli muistissa! On huomioitava, että nämä ihmiset eivät vielä olleet kristittyjä, eikä heillä ollut juutalaisten pyhiä kirjoituksia lähimaillakaan. Kyse oli heidän omasta perimätiedostaan.

Miten nämä kansat saattoivat muistaa patriarkat ja vedenpaisumuksen? He elivät kuitenkin vain parisen tuhatta vuotta sitten! Meille on vuosikymmeniä kerrottu, että maapallo on miljardeja vuosia vanha ja että ihminen on ollut olemassa miljoonia vuosia. Kristitytkin ovat usein ainakin jollain lailla sovittaneet tämän väitteen myös Raamatun kuvaukseen historiasta. Mutta onko ihmisen luomisesta niin tajuttoman kauan? Cooperin tulokset - ja myös monet muut, puhtaasti luonnontieteelliset seikat, joita en nyt käsittele - viittaavat siihen, että ihminen ei todellakaan ole ollut maisemissa miljoonia vuosia. Vaikeahan sellaista ajoitusta on Raamattuunkaan sovittaa. Siinä tapauksessa Ensimmäisen Mooseksen kirjan kerronnassa pitäisi olla melkoisia aukkoja.

Nuoren maan kreationismin (kreationismi = luomisusko) mukaan maapallo on ollut olemassa n. 6000-10 000 vuotta. Cooper itse kannattaa ajatusta, että ihminen luotiin rapiat 6000 vuotta sitten. Mainitsen tässä välissä, että evoluutiotieteessä käytetyt ajoitusmenetelmät eivät suinkaan ole ongelmattomia, vaan niiden suhteen on todettu paljon virheitä. En itse ole alan asiantuntija, mutta olen kuullut asiasta viisailta ihmisiltä, joihin luotan, kuten tri Lennart Saari.


Ovatko lohikäärmeet vain legendaa?


Cooperin tutkimista dokumenteista löytyi lisää nykytieteelle kiusallista sisältöä. Niissä kerrotaan yksityiskohtaisesti ihmisen kohtaamisista eläinten kanssa, jotka näyttäisivät olevan dinosauruksia! Evolutionistit leimaavat kaikki nämä maininnat lohikäärmetarustoksi. Onko kertomusten täydelliseen hylkäämiseen syytä? Eläimiä kuvaillaan monesti tarkkaan ja kuvauksista voi selvästi tunnistaa mm. Tyrannosaurus Rexin. Näin on esimerkiksi teoksessa skandinaavisesta kuninkaasta Beowulfista, joka oli kuuluisa hirviöiden metsästäjä. On huomattava, että Beowulf-tekstin käännökset muinaisenglannista sisältävät usein virheitä, kutsuen hirviöitä "peikoiksi". Alkuperäiset sanat ja olentojen kuvaukset viittaavat kuitenkin selvästi dinosaurusten kaltaisiin eläimiin.

Joka puolelta maailmaa runsaina löytyvien lohikäärmekertomusten suhteesta dinosauruksiin kerrotaan myös TV7:n nettisivuilla nähtävissä olevassa ohjelmassa Lohikäärmeet ja dinosaurukset.

Oletko koskaan ajatellut, miten kiehtovaa olisi, jos vaikkapa muinaiset pohjoismaiset soturit olisivat oikeasti taistelleet lohikäärmeitä vastaan? Entä jos näin todella olikin? Kiehtovaa se on kenties meille, mutta sen ajan ihmisille se oli Cooperin lähteiden mukaan ajoittain hirveä riesa. Saurukset tuhosivat paikoittain karjaa ja tappoivat jopa ihmisiä. Suurimpien metsästäminen oli todellisten sankarien työtä.

Miten ihmeessä dinosauruksia on voinut olla maailmassa vielä noin 1500 vuotta sitten, jolloin Beowulf eli? Ja mahdollisesti sen jälkeenkin, kuten Cooper ehdottaa. Evoluutiotiede ei hyväksy tätä, koska se väittää dinosaurusten kuolleen sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Jospa unohdetaan taas ne miljoonat vuodet. Monet kreationistit uskovat, että ihmiset ja dinosaurukset elivät ennen vedenpaisumusta samaan aikaan maan päällä. Ihmisiä oli vielä melko vähän, ja varmasti kummatkin mahtuivat hyvin tallustelemaan pallolla.

Vedenpaisumuksen yhteydessä ilmasto muuttui, ja monet arvelevat dinosaurusten kuolleen tässä vaiheessa sukupuuttoon. Olin itsekin tottunut tähän ajattelutapaan. Cooper kuitenkin esittää, etteivät kaikki dinosaurukset kuolleetkaan vedenpaisumuksessa, vaan että niitä oli mukana, todennäköisesti nuorina ja pienempinä yksilöinä, Nooan arkissa! Vedenpaisumuksen jälkeen niitä esiintyi maapallolla, vaikkakaan ei varmasti niin paljon kuin aikaisemmin. Lopulta ne kuitenkin metsästettiin sukupuuttoon, lähinnä koska monet niistä olivat niin rasittavia. (Vai metsästettiinkö?) Cooperin teesi dinosaurusten vedenpaisumuksen jälkeisestä esiintymisestä ei mielestäni ole ollenkaan mahdoton. Niin runsaita ovat historialliset kuvaukset hirmuliskoista. Osa niistä on yllättävänkin myöhäisiä. Jättiliskoista ovat kertoneet myös mm. yleisesti luotettavana pidetyt Marco Polo ja Josefus.

Cooperin tutkimat dokumentit siis ohitetaan usein täysin modernissa historiatieteessä, tai sitten niitä väitetään legendoiksi. Syynä torjuntaan on se, että ne ovat aivan liian kiusallisia. Nehän näyttävät viittaavan siihen, että Raamattu on oikeassa.


Huom.
Jos googlaat näitä juttuja, muista, että evolutionistit eivät lähes koskaan hyväksy kreationistien teesejä, vaikka ne olisivatkin hyvin perusteltuja. Älkäämme yllättykö siitä, että kreationisteja arvostellaan paljon netissä. Kreationistien kesken on myös erilaisia näkemyksiä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pakkohomo


Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 10/2012 oli artikkeli, jossa käsiteltiin työtä seksuaalisen eheytymisen puolesta. Toimittaja soluttautui Aslan ry:n eheytymiskurssille väittäen haluavansa eheytyä. Siellä hän toimi aitojen kurssilaisten keskellä valheellisesti ja kirjoitti artikkeliinsa lainauksia näiden luottamuksellisista tunnustuksista. Blogin lukija päättäköön, onko tämä ok.

Aslan ry on kristillinen järjestö, joka järjestää Elävät vedet -nimisiä kursseja.

"Aslanin verkkosivujen mukaan "Elävät Vedet -ohjelmassa huomioidaan erityisesti ne, joilla on ongelmia tunne- tai läheisriippuvuuden, itsevihan, seksiriippuvuuden, seksuaalisen hyväksikäytön seurausten tai samaan sukupuoleen kohdistuvan kiinnostuksen kanssa."

Ei liene yllätys, että toimittaja käsittelee kurssia negatiiviseen sävyyn. Ja suvaitsevainen Suomi kohisee järkyttyneenä. En kuvittele hetkeäkään, että artikkeli olisi objektiivinen tai antaisi työstä oikean kuvan. Netistä on onneksi luettavissa myös aitojen kurssilaisten kokemuksia.

"Elävien Vesien kesäkurssi oli hyvä ja hoitava. Sain olla muiden joukossa oma itseni ja minut hyväksyttiin epätäydellisenä. Sain jakaa ryhmässä oman elämäni kipupisteitä rehellisesti ja tulla kuulluksi. Lähdin kurssilta hyvällä mielellä, anteeksisaaneena ja -antaneena, hoidettuna, siunattuna, muutamaa ahaa-oivallusta rikkaampana, valmiina jatkamaan elämää ja omaa prosessiani."

Epäilen vain, lukevatko "oikean" mielipiteen edustajat näitä todistuksia. Ei ilmeisesti ainakaan arkkipiispa Kari Mäkinen, joka julistaa Aslanin eheytyskoulutuksen olevan hengellistä väkivaltaa. Selkääntaputtajat lienevät monet.

Eihän tämä uusi laulu ole, mutta pistää pahasti korvaan joka kerta. Kukaan ei inise, jos heterosta tulee homo, mutta täysin vapaaehtoinen muutos toisinpäin on selvästikin ongelma. Suvaitsevaisuus on suhteellinen käsite.

Uskonnonvapaus vapisee Suomessa?

Vai seksuaalisen suuntautumisen vapaus?

Varoitus. Jos sinulla on homoseksuaalisia tunteita ja haluat työstää niitä vapautuaksesi niistä, Suomen Virallisen Mielipiteen mukaan sinulla ei ole siihen oikeutta. Sinun on pakko pysyä homona. Piste.

Onko ketään, joka haluaa tässä vaiheessa nousta barrikadeille?

torstai 11. lokakuuta 2012

Teesi rajojen puutteesta


Uutisissa on ollut uskomattoman laaja lasten hyväksikäyttörinki Suomessa. Poliisi on vuoden ajan tutkinut vyyhtiä, jossa alle 16-vuotiaita uhreja on ollut useita satoja. Aikuiset miehet olivat tutustuneet nuoriin netissä valehenkilöllisyyden avulla ja houkutelleet nämä tapaamisiin. "Yhteensä 18 miestä epäillään muun muassa törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin."

Lapsen hyväksikäyttö on aikuisen järkyttävä rikos, joka on aina täysin aikuisen vastuulla. Heitän nyt kuitenkin ilmaan ajatuksen, joka hipoo poliittisen korrektiuden rajoja.


Altistaako kulttuurimme seksuaalisten rajojen puute alaikäisiä seksuaaliselle hyväksikäytölle?



Kulttuurimme on jo vuosikymmeniä välittänyt viestiä, jonka mukaan seksuaalisuuden toteuttamisessa ei ole juuri mitään rajoja, lukuunottamatta epämääräistä "kunhan et satuta ketään" -slogania. Tilanne on koko ajan mennyt yhä villimmäksi. Lapset ja nuoret ovat tehokkaita oppijoita. Väitän, että on mahdollista, että seksuaalisten moraalisääntöjen puuttuminen alaikäisen mielessä saattaa hämärtää hänen ymmärrystään sitä, että aikuisen seksiä koskeva ehdotus on täysin sopimaton.

Toisessa uutisessa todetaan:
"45-minuuttia ohjelma kertoi eilen, että nuoret saattavat tarjota seksiä vastineeksi esimerkiksi kalliista vaatteista tai tavaroista. Porras uskoo osan nuorista ajattelevan, ettei heitä käytetä hyväksi, vaan nuoret käyttävät aikuisia ihmisiä hyväkseen." 

Tässä puhuu nettipoliisi Marko "Fobba" Forss:
"Nuori voi ajautua hyväksikäytön uhriksi, koska on luonnostaan kiinnostunut seksuaalisuudesta.
– 13-15-vuotiaatkin tajuavat, jos siellä on toisessa päässä aikuinen, mutta seksuaalisuus vaan herää siinä iässä ja seksiin liittyvät asiat kiinnostavat, Forss selittää."

Väitän, että en ole kujalla teesini kanssa. On täysin loogista, että jos emme opeta seksuaalisia rajoja, nuorten käsitys omista fyysisistä rajoistaan ja normaalista seksuaalisuudesta häiriintyy pahoin. Varsinkin eläessämme yhteiskunnassa, joka ylitsepursuaa vääristynyttä seksuaalista materiaalia. Luulen, että alaikäisten houkuttelu seksiin tavaran tai uteliaisuuden avulla olisi ollut huomattavasti vaikeampaa 50-luvulla. Haluan vielä korostaa sitä, että hyväksikäyttö on aina täysin aikuisen sairas teko ja aikuinen on siihen syyllinen. Teesini ei myöskään suinkaan koske kaikkea hyväksikäyttöä, vaan edellä käsiteltyjä houkuttelutapauksia.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Best of Hope


Hope-tapahtuma kokosi viikonloppuna 28.-30.9. noin 540 nuorta Turun Logomoon kohtaamaan Jumalaa ja saamaan inspiraatiota maailman muuttamiseen. Tapahtumasta kerrotaan lisää Hope-lehden nettiuutisessa. http://hopelehti.fi/uutiset/hope-2012/


Rakastan iskeviä quoteja. Tiedän syyllistyväni irrallisiin pointteihin, mutta raporttini Hopesta on lainauskokoelma. Shoot!

Mark Russell


"Et voi kutsua Jumalaa isäksi sunnuntaina ja käyttäytyä kuin orpo loppuviikon."

"Jos paholainen muistuttaa sinua menneisyydestäsi, muistuta häntä hänen tulevaisuudestaan."

"Olen kyllästynyt kameleonttikristittyihin. Haluan kristittyjä, jotka ovat värikkäitä ja erottuvat taustastaan!"

"Jos kuvittelet olevasi liian pieni tulemaan huomatuksi, et ole koskaan tavannut hyttystä."

"Hienot ohjelmat eivät tule saamaan aikaan Suomen pelastusta."

"Changed lives change lives!"

Matthew Macaulay


"Se mitä palvomme näkyy yleensä siinä, mihin käytämme resurssimme."

Teemu Sormunen


"Et voi säilyttää mitään, mitä tapahtumassa olet saanut säilyttämällä sitä, vaan laittamalla sen käytäntöön."

"Synnin perusolemus on itseriittoisuus. Ihmisen halu päättää itse, mikä on oikein ja väärin."

"On laimeaa sanoa, että uskoon tullessa Jeesus tulee sydämeen asumaan. Jeesus tulee meidän Herraksemme! Ei juomaan kupin teetä, vaan laittamaan koko sisustuksen uusiksi."

Richard Svensson

 

"Vaikutamme koko ajan toisiin, myös silloin, kun olemme passiivisia. Kuljetamme aina jotain mukanamme."

"Ole oma itsesi, se millaiseksi Jumala on sinut luonut. Älä yritä olla suuri Jumalan mies/nainen."

"Usein annamme asioiden jatkua huonolla tolalla, koska emme halua nähdä totuutta."

"Johtajuus ei ole
- palkan nauttimista
- karismaa
- aina julkista

Johtajuus on
- Jumalaan keskittymistä
- energiaa, joka tarttuu
- suunnan näyttämistä
- vaikuttamista"

Armo nosti narkkarin


Sinisterministerin entiset opiskelukaverit Sirpa ja Jonny esiintyivät telkassa YLE:n Tuhkimotarinoita-sarjassa! Ohjelma on nähtävissä Areenassa tätä kirjoitettaessa vielä noin kuukauden ajan. Stailauksen ohessa kuullaan mahtava kertomus Jumalan voimasta, armosta ja ihmisarvosta.

Ohjelma kertoo upeasti sen, miten Jumala auttoi Sirpaa ja Jonnya pääsemään irti huumeriippuvuudesta, johon oli kulunut vuosia heidän elämästään ja johon he olivat jo kuolemassa.

Pätkä näyttää myös hienosti, millaista eheytymistä pariskunnan elämässä on tapahtunut. Heidän itsetuntonsa oli ollut täysin poljettu, mutta nyt heidän olemuksestaan näkee, että he kokevat taas olevansa arvokkaita. Tässä on olennaista se, että he ovat kokeneet Jumalan armon. He katsovat kameraan aidoin, suorin silmin ja kertovat menneistä virheistä, jopa kaikkein kipeimmistä, kuten omille lapsille aiheutetusta kärsimyksestä. Ei mikään itsestäänselvyys!

Kolmanneksi ohjelma välitti sitä valtavaa ihmisarvoa, joka Jonnylla ja Sirpalla on ja on koko ajan ollut. Toivon, että ohjelma aiheuttaa monissa katsojissa asennemuutosta laitapuolen kulkijoita kohtaan. Useinhan halveksimme narkkareita, pultsareita ja kodittomia, pidämme heitä hyödyttöminä ihmisraunioina ja yhteiskunnan taakkoina. Lievimmilläänkin katsomme heitä alaspäin. Mutta kyseessä on todellinen, arvokas ihminen ja suuri tragedia hänen elämässään. Kyseessä oli Sirpa ja Jonny. Kyseessä voisi olla sinä tai minä.

http://areena.yle.fi/tv/1648471

Syyllisyys koukuttaa, armo vapauttaa


Vielä kommentti liittyen armoon. On tutkittu syyllisyyden suhdetta riippuvuuksiin. Tällöin todettiin, että syyllisyys aiheuttaa riippuvuutta. Tulkintani mukaan periaate menee suunnilleen näin: Jos hirveästi kierii syyllisyydessä ja ruoskii itseään, tulee niin kauhea olo, että pitää lähteä taas hakemaan lohtua siitä asiasta, johon on koukussa. Riippuvuushan kohdistuu aina sellaiseen asiaan, josta saamme jotain, on se sitten huumeet, alkoholi, porno, huono ihmissuhde, ruoka tai väärä käyttäytyminen minkä tahansa asian suhteen.

Armon kokemisesta on siis hyötyä siihen, että pääsee vapaaksi asioista, joissa on kiinni. Rohkaisevaa! Jos kärsit syyllisyydestä, älä siis hajoile. Ota rohkeasti armo vastaan, ja elä muutoksessa! Armo on tarjolla siinä, että uskomme Jeesuksen, Jumalan pojan, kuolleen väärien tekojemme puolestamme ristillä, ja lähdemme seuraamaan häntä.

Tiit 2:11-12 

"11 Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille,  
12 ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa"