Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leffat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leffat. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Les Misérables kertoo armosta
En ole lukenut Victor Hugon kirjaa Les Misérables (Kurjat). Aloitin sen joskus ranskaksi. Tämä oli tietenkin liian kunnianhimoista ja pääsin suunnilleen sivulle kaksi. Musikaalin näin kolmisen vuotta sitten Lontoossa ja se kolahti. Eeppinen kertomus, jossa on tärkeitä teemoja: armo, lähimmäisenrakkaus, sosiaalinen epätasa-arvo, vihan kierteen katkaisu... Mikä parasta, armon teema tuodaan kristinuskon kautta. Viitataanpa jopa taivaaseen, jonne pääsee pyytämällä anteeksiantoa Jeesukselta* ja eskatologiseen epäoikeudenmukaisuuden loppuun.
Olen nähnyt myös vuoden 1998 leffan ja vuoden 2000 minisarjan. Kumpikaan ei perustu musikaaliin ja Jeesus on mukavasti sensuroitu pois. Minisarjassa on jopa ärsyttävästi lisätty Valjeanin ja Cosetten suhteeseen pientä kieroutuneisuutta. Kuullessani, että musikaalista on tulossa elokuva, olin innoissani, mutta vähän pelkäsin, miten aihetta käsitellään.
Käydessäni katsastamassa uuden version näin ilokseni, että sanomaa ei tällä kertaa ole vesitetty. Musikaalia seurataan melko tarkasti ja elokuva on monella tavalla onnistunut. Näyttelijäsuoritukset ovat vaikuttavinta antia. Hugh Jackman antaa pääroolissa kaikkensa eikä ihme, että sydäntäraastava Anne Hathaway sai Fantinen osastaan Oscarin.
Kaikki näyttelijät laulavat itse ja vokaalisuoritukset on äänitetty livenä. Tämä tuo elokuvaan aitoutta, joka saa My Fair Lady -tyyppiset teennäiset toteutukset kalpenemaan. Turhasta söpöilystä ei versiota muutenkaan voi syyttää. Traagiset elementit tulevat teatterin isolla ruudulla lähikuvina paljon lähemmäs katsojaa kuin aikanaan musikaalikatsomon halvoilta paikoilta käsin. Välillä ehkä turhankin lähelle, vaikka se ei lienekään liioittelua teemaan nähden. Toisena pienenä miinuksena Thénardier-pariskunta, jonka toteutus on mielestäni pelkästään kiusallinen. Javertin rooliin olisin ehkä toivonut sointuvaäänisempää laulajaa, vaikka Russell Crowe selviääkin kunnialla.
Suosittelen. Kannattaa ottaa paljon eväitä, ettei ehdi tulla nälkä. Miksi muuten pitkissäkään elokuvissa ei koskaan ole väliaikoja?
*Suora lainaus kappaleesta Epilogue: "Forgive me all my trespasses and take me to your glory."
tiistai 18. joulukuuta 2012
Arvio: Hobitti - Odottamaton matka
Joululoman ensimmäinen päivä huipentui elokuvaan Hobitti - Odottamaton matka. Oli huimaa olla taas uppoutuneena Keski-Maahan! Nautin erityisesti Bilbon ja Thorinin hahmoista sekä upean yksityiskohtaisesta visuaalisesta tuotannosta, jossa kääpiöreppujen solkiinkin oli tuhlattu ajatusta. Jotain oli silti pielessä.
SPOILER ALERT
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Piiat - anna ääni sorretuille
Katsoin elokuvan Piiat. En ole aiemmin
ollut kiinnostunut kirjasta enkä siitä tehdystä leffasta, mutta
kyllähän ilmiö tutustumisen arvoinen oli. Tunteita herättävä
elokuva kertoi lähihistorian rotuerottelusta, joka meidän varmasti
on syytä muistaa. Kaksi asiaa kuitenkin vaivasi minua leffaa
katsoessa. Henkilöhahmoissa oli yksiulotteisuutta. Itse huomasin
tämän erityisesti pahisten kohdalla, näille ei annettu
minkäänlaista inhimillisyyttä. Mieleen nousi myös kysymys:
Kuvaako leffa historiallisen tarkasti mustien kotiapulaisten arkea
60-luvulla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
