PKN:n voitto - kuka saa menestyä ja ketä saa vihata?

Minulla on tapana seurata euroviisuja. Tänä vuonna en todellakaan ole ainoa. Pertti Kurikan Nimipäivien UMK-voitosta on kirjoiteltu näppäimistöt kuumina. En edes yritä puuttua koko soppaan, mutta kaivan sieltä esiin seuraavat sattumat.

Pinnallisuus on normi

Monet valittavat, että PKN menestyi ulkomusiikillisilla ansioilla. Seuraavat kirjoittajat löysivät naulan kannan.

"Jos PKN:ää joidenkin mielestä äänestettiin vain, koska he ovat kehitysvammaisia, niin äänestettiinkö Satin Circusta vain, koska he ovat kauniita nuoria suomenruotsalaisia?"

Nimimerkki phale Viisukuppila-fanisivustolla

"Entä ovatko euroviisujen kuusikymmentävuotisen historian aikana saaneet ulkomusiikillista etua ne sadat seksikkäät naiset ja miehet, jotka ovat niukoissa ja tiukoissa vaatteissa kiemurrellen lauluja laulaneet? Tietysti ovat." 

Jari Tervo Ylen blogissa

Olemme sokeita sille, että pinnalliset arvot ovat monesti täysin hyväksyttyjä ja kulttuuriimme sisäänrakennettuja. Mielestäni PKN:n kohdalla kyse on muutenkin enemmän sanomasta kuin siitä, että he ratsastaisivat jollain ulkomusiikillisella. Sanoma on tietenkin sallittu ja toivottava elementti musiikissa.

Vihapostailuun ei koskaan ole syytä

Pertti Kurikan Nimipäivien voiton kommentointi netissä on mennyt usealla tavalla överiksi. Satin Circuksen häviöön pettyneiltä teineiltä lähti muiden muassa lapasesta. Erityisesti tytöllä, jonka nimi on Salla. Tyttö twiittasi tylyä tekstiä, jossa vammaisuutta haukuttiin kiroillen. Salla sai kuitenkin vastaukseksi sellaista viraalia vihaa, että häntä voi melkein kutsua Suomen Justine Saccoksi. Justine menetti vuosi sitten työnsä ja maineensa postattuaan Twitteriin rasistiselta näyttävän viestin.

Kypsymätön kommentointi kypsymättömyyteen ei ole perusteltavissa. On se nyt jäätävää, kun toista kehotetaan jopa tappamaan itsensä. Vihaajatkin tarvitsevat armoa. Rakas nettikansa, ei ruoskita mokanneita liian rajusti. Palautetta voi antaa fiksustikin.

Kol. 3:13
"Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta..."  

Kuva: Yle

Vain elämää ja kuolemaa

Kolmatta Vain elämää -kautta ei ainakaan pinnalliseksi viihteeksi voi haukkua. En aikaisemmin ole innostunut sarjasta, mutta tällä kaudella olen koukussa. Kolmessa ensimmäisessä jaksossa on uitu syvissä vesissä ja paljon. On käsitelty monenlaista syvää prosessointia parisuhteen päättymisestä tuonpuoleisen mysteeriin. Jostain kertoo se, että Apulannan pläjäyksestä Anna mulle piiskaa muotoutuu hauras pohdiskelu addiktiosta itsetuhoisuuteen.

En rehellisesti sanottuna ole seurannut kovin aktiivisesti suomalaista sekulaarimusiikkia, vaikka jotain aina tarttuu korvaan. Ohjelmaa katsoessa arvostus kotimaisia muusikkoja kohtaan on kasvanut. Meillä on paljon todella taitavaa ja syvällistä lyriikkaa ja komeita sävellyksiä. Pakko myöntää, että allekirjoittaneella on ollut tapana skipata joitakin artisteja kokonaan, koska osa heidän matskustaan on mennyt sisällöllisesti oman maun ohi.

Vaikuttavimmat toistaiseksi

Voisin hehkuttaa monia tähänastisista vedoista, mutta tässä on jonkunlainen créme de la créme. Paula Vesala onnistui esittämään vanhuksen tunteista kertovan Eino Leinon Elegian täysin uskottavasti. Kun hän myöhemmin kertoi oman elämänsä kokemuksista, kävi ymmärrettäväksi, mistä kyky tulkita kumpuaa. Loirin jaksoa katsoessa alkoi muutenkin tehdä mieli lainata kirjastosta Leinoa.

Elastisen hitiksi noussut Laulava Kulkuri ei taida esittelyjä kaivata. On kyky tehdä jotain niin piristävää. Jenni Vartiaisen Lautturi oli äärimmäisen herkkä esitys. Kappaleen kuolemanjälkeistä elämää pohtiva Paula Vesalan teksti on huomiotaherättävä.

Loirin tulkinta Armo-biisistä pohjustettiin perusteellisella hehkutuksella, eikä läsähdystä seurannut. Kun Vesku veti, eivät omatkaan silmäni pysyneet kuivina. Tämä oli sikäli mielenkiintoista, että biisin ollessa minulle melko vieras en ehtinyt heti saada kiinni tekstin sanomasta. Mietin, oliko kyseessä jonkunlainen joukkohysteria, jota koin pöydän ääressä nyyhkivien artistien kanssa. Veikkaan reaktiossani olleen enemmän kyse siitä, että se mitä teksti merkitsee Loirille tuli läpi niin voimakkaana tunnelatauksena.

"On turhaa armoo viivyttää." Onhan se fraasi hieno. Toni Wirtanen on muuten puhuessaankin luova ja kiinnostava kielenkäyttäjä. Joku ehdotteli Twitterissä Tonille talk showta. Katsoisin. (Tulipas käytettyä harvinaisen paljon w-kirjainta.)

Pieni ajatus seurakunnista

Ohjelma on saanut minut pohtimaan laulutekstien käyttöä seurakunnissa. Ylistysmusiikki on viime vuosina ollut äärimmäisen suosittua ja - Hengellisen laulukirjan ohella - suorastaan dominoivaa. Rakastan ylistystä, mutta olisiko aika soittaa jotain muutakin? Uskovankin näkökulmasta voi kirjoittaa vaikka minkälaista pohdintaa ja kuvata lukemattomia elämänkokemuksia.

Mitä olette mieltä laulunsanojen käytöstä seurakunnissa tällä hetkellä? Kuuletteko monipuolisia tekstejä?


Voit katsella Vain elämää -tulkintoja täältä.

Rauhaa etsivä puuseppä vai sukupuolineutraali diiva?

On Sinisterministerin perinteisen euroviisupäivityksen aika. Olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kristityt edes vähän seuraisivat, mitä viisuissa tapahtuu. Tai ainakin ottaisivat puhelimen esiin, kun on aika äänestää. Miksi? Euroviisut on tähtitieteellisen suosittu ohjelma. Finaalilähetys keräsi viime vuonna 170 miljoonaa katsojaa. Jos viisut voittaa artisti, joka edustaa voimakkaasti tietynlaisia arvoja, nämä arvot saavat oikeasti näkyvyyttä ja promootiota Euroopassa. Jos ei äänestä, ei voi valittaa siitä, mitä Eurooppa valitsee.

Itse tykkään katsoa viisuja. Kisassa kuullaan joka vuosi muutama hyvä biisi, ja ohjelman viihdearvo mielikuvituksellisine lavaesityksineen on suuri. Sitä paitsi kilpailu on jännittävää, ja veikkaaminen hauskaa. Show on siistiytynyt 2000-luvun suurista kuravuosista paljon, mutta mukana on silti joka kerta jotakin, minkä mieluummin jättäisin väliin. 

Esittelen muutaman Kööpenhaminassa tämän illan finaalissa kilpailevan viisun.

Norja: Carl Espen - Silent storm

Norjalaiset ovat tänä vuonna jättäneet tyhjänpäiväisyydet rannalle ja lähettäneet viisuihin syvällistä settiä. Carl Espen on maalaissaaressa Bergenin ulkopuolella kasvanut puuseppä, jolla ei ole laulajanuraa takanaan. Hänen muusikkoserkkunsa oli sitä mieltä, että useampien pitäisi päästä kuuntelemaan Carlin ääntä, ja teki hänelle kappaleen, jonka tarkoitus on kuvata Carlin sisäistä maailmaa. Tämä kappale sitten lähetettiin Norjan karsintaan. Sanoitus kertoo sisäisestä kodin ja rauhan etsinnästä. Karheantunteikas tulkinta vakuuttaa.

Unkari: András Kállay-Saunders: Running

Syntyjään puoliksi amerikkalainen András pääsi Unkarissa uran alkuun oltuaan mukana paikallisen TV:n laulukilpailussa. Laulun sanoma ei ole mitään peruspinnallista huttua. Artisti kertoo viisujen sivuilla:

"Kappaleeni 'Running' pohjautuu tositarinaan. Kirjoitin tämän lapsuudenystävästäni ja muista elämäni aikana tapaamista ihmisistä, joilla on samanlainen tarina. Valitettavasti ystäväni oli kotiväkivallan uhri. Haluan lisätä tämän aiheen tiedostamista. Haluaisin lasten tietävän, ettei heidän tarvitse pelätä pyytää apua."

Köpiksen lavaesityksessä teema tuodaan myös visuaalisesti esille tanssin keinoin. Erittäin hyvä tapa kuvailla vaikeata aihetta ilman, että homma on liian in your face. Andrásilla on miellyttävä persoonallinen ääni ja kappale on ihan kelpo poppis.

Itävalta: Conchita Wurst - Rise like a Phoenix

Conchita on rooli, jonka takana on itävaltalainen nuori mies Tom Neuwirth. Parrakas nainen, jota esittää mies, on hyvin sukupuolineutraali hahmo. Artisti haluaa edistää suvaitsevaisuutta. Tomin omin sanoin: "Haluan osoittaa, että ihminen voi näyttää ihan miltä haluaa ja että kaikilla on oltava oikeus elää niin kuin haluavat, kunhan ei satuta ketään." 

Vertailukohdaksi kuva Tomista ilman maskia. Saa varmasti käydä rauhassa maitokaupassa. Sinisterministerin vaatimaton mielipide on, että poika näyttää huomattavasti paremmalta omana itsenään.

Suomi: Softengine - Something better

Pidän seinäjokisten lukiolaisten bändiä parhaana Suomen viisuedustajana ehkä ikinä. Tosin viisumuistini ei ole hirvittävän pitkä. Poikien laadukas kappale on toimiva ja esitys lähtee kivasti lentoon. Sanoitus kertoo bändin mukaan (en ymmärtänyt nopealla luvulla taiteellisen tekstin ideaa kovin hyvin) vanhasta miehestä, joka on koko elämänsä halunnut saavuttaa jotakin suurta ja kokenut epäonnistuneensa. Vaimon kuollessa mies tajuaa, että heidän yhteinen elämänsä oli "jotakin parempaa". Tuleeko Suomelle kerrankin top 10 -sijoitus?

Euroviisut: Pelastusarmeijan bändi sekä avioliittopolitiikkaa

Tällä viikolla Eurooppa kokoontuu katsomaan Euroviisuja, yhtä maailman suosituimmista televisio-ohjelmista. Tänä vuonna kisat järjestetään Loreenin viimevuotisen voiton myötä Malmössä, Ruotsissa. Semifinaalit lähetetään tiistaina ja torstaina ja finaali on lauantaina. Sinisterministerin euroviisuja seuraava alter ego esittelee kaksi kilpailukappaletta.

Sveitsi: Takasa - You and me

Viime vuonna viisuissa ilahdutti Venäjää edustanut uskovaisten mummojen lauluyhtye Buranovskiye Babushki, joka tuli lopputuloksissa toiseksi. Tällä kertaa mukana on pelastusarmeijan bändi Sveitsistä! Takasa voitti Sveitsin karsinnat nimellä Heilsarmee, joka tarkoittaa kirjaimellisesti Pelastusarmeijaa. Nimeä ei kuitenkaan saanut käyttää viisuissa, koska poliittiset kannanotot ja tuotemerkit ovat kiellettyjä. Niinpä porukka otti nimekseen Takasa. Euroviisujen virallisessa artistiesittelyssä kerrotaan, että sana on swahilia ja se tarkoittaa "puhdistaa". Bändin mukaan sana kuvastaa rakkautta musiikkiin, elämäniloa ja hengellisyyttä.

Bändin jäsenten ikähaarukka ulottuu 21-vuotiaasta laulaja Sarahista 95-vuotiaaseen kontrabasistiin Emiliin. Emil on muuten vanhin esiintyjä euroviisuissa ikinä! Herttainen pappa on pirteä kuin mikä ja puhuupa erinomaista englantiakin. Bändiläisiä yhdistää artistiesittelyn mukaan rakkaus musiikkiin ja usko Jumalaan.

Itse kilpailukappale, vaikka onkin hieman mielikuvituksettomasti nimetty, on kelpo veto. Se on mukaansatempaava ja kertosäkeessä on kunnon yhteislaulufiilistä. Sanoitus kuvailee bändin mukaan jännitteitä nykyajan yhteiskunnassa ja sitä miten yksilöiden väliset suhteet ovat ainoa tapa ratkaista ne.

Takasan kappaleen virallinen esittelyvideo.

Suomi: Krista Siegfrids - Marry me

Suomen kilpailukappale on harmittoman oloista purkkapoppia, joka toimii ihan kohtuullisesti. Hauska sanoitus kertoo naisesta, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kultansa kosimaan. Kappaleesta on joidenkin feministien toimesta noussut pieni kohu, jota en aivan ymmärrä. Mielestäni pitäisi olla selvää, että sanat ovat huumoria. Minun olisi kyllä syytä olla suvaitsevainen toisten valituksia kohtaan, sillä itsekin vedän jonkunkokoisen herneen nokkaan viisun tiimoilta. Nyt on tosin kyse Kristan lavashowsta Malmössä ja avioliittopolitiikasta.

Krista Siegfrids on muuttanut Suomen euroviisukarsinnan jälkeen esitystään. Hän on tehnyt kappaleesta selkeän poliittisen kannanoton sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Kristan tanssijat ovat ensin pukeutuneet miesten vaatteisiin, mutta kappaleen lopussa viisumaisen pukutempun myötä asut muuttuvat hameiksi. Kappaleen lopuksi Krista suutelee naispuolista taustalaulajaansa.

Ilta-Sanomien mukaan Siegfrids on kieltänyt esityksen olevan poliittinen kannanotto, mutta on kritisoinut heti perään eduskunnan taannoista päätöstä hylätä samaa sukupuolta olevien avioliitto. PinkNews -sivuston lainauksessa käy myös ilmi, mistä todella on kyse:

“I don’t think ‘Marry Me’ is political,” said Siegfrids. “It’s about love and tolerance. But gay marriage is not allowed in Finland and that’s wrong. I wanted to make a statement about that."

"Statement" homoavioliitosta on siis meneillään Malmön lavalla torstain semifinaalissa. Tätä ei voi mitenkään väittää epäpoliittiseksi toiminnaksi. Samaisessa uutisessa Krista myös ilmaisee toivovansa gay-yhteisön ääniä.

Minulla ei ole mitään henkilökohtaisesti Kristaa vastaan. Olen myös sitä mieltä, että hänellä on oikeus ilmaista mielipiteitään sukupuolineutraalin avioliiton puolesta yhtä paljon kuin minulla on oikeus ilmaista mielipiteitä sitä vastaan. Nyt on kuitenkin kyse Suomen euroviisuedustajasta. Suomalaiset eivät äänestäneet voittajaksi sitä esitystä, joka Malmössä nyt nähdään. Kristalla ei mielestäni ole oikeutta muokata Suomea edustavaa lavashowtaan oman mielensä mukaiseksi poliittiseksi kannanotoksi. En itse asiassa ymmärrä, miten tämä seikka voi olla mennyt kisajärjestäjien seulan läpi. Sen saman seulan, johon Pelastusarmeija-sana jäi Sveitsin kohdalla.

 Kristan harjoitukset Malmössä.

Mitä naiselta halutaan?

Viime päivinä huomioni on kiinnittynyt vaihteeksi odotuksiin, joita naiset kohtaavat. Olen seurannut Ylen Uuden Musiikin Kilpailua (UMK). Kyseessähän on avoin kisa, jossa etsitään parasta tuoretta biisiä. Voittaja lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin. Yksi kilpailijoista on 23-vuotias Elina Orkoneva, joka esittää laulun He's not my man. Kappale kertoo tarinaa, jossa pahismies yrittää saada naisen pettämään, mutta saa pakit, koska nainen rakastaa omaa miestään ja tahtoo tehdä oikein. Suorastaan virkistävän moraalista lyriikkaa.

Varsinainen asiani koskee palautetta, jota Elina on saanut osalta kilpailun tuomareista. Näiden mielestä ihanan selkärankainen Elina on liian KILTTI. Hänen esiintymiseensä peräänkuulutetaan rohkeaa "erotica-osastoa" ja viettelevyyttä. Todella raivostuttavaa. Miksi naisartistit halutaan tunkea samaan seksijumalattaren kaavaan? Yleensäkin, miksi naisen olisi oltava viettelijä ollakseen kiinnostava ja kaunis?

Naiset ja tytöt kohtaavat valtavia paineita olla seksikkäitä. Naiskuva yliseksualisoituneessa maailmassa on täysin vinksahtanut. Elina ja muut: Älkää lähtekö tähän kilpailuun mukaan! Jos etsimme arvoamme seksikkyydestä, esineellistämme oman ruumiimme ja altistumme hyväksikäytölle. Hyvää itsetuntoa sieltä ei löydy, vain hyväksynnän hakemista kerta toisensa jälkeen. Sieltä ei myöskään löydy huomiota, joka olisi jonkin arvoista, ainoastaan käytetyksi tulemista.

Elina sai UMK:n tuomaristolta huonoja neuvoja, jotka yllyttivät häntä esineellistämään itsensä. Me muut naiset saamme näitä neuvoja kaikkialta ympäriltämme, kuten mainoksista ja lehdistä. Ei kuunnella niitä! Arvostetaan itseämme ja odotetaan halvan huomion sijaan sitä, että meitä kunnioitetaan ja rakastetaan oikeasti.

Ollaan rohkeasti kilttejä!

Joululauluja, joita et ole kuullut, mutta kannattaisi

Rakastan joululauluja. Tonttuviisut eivät tosin paljon elähdytä, mutta syvälliset kappaleet, joiden kautta voi fiilistellä joulun todellista sanomaa, ovat upeita. Keräsin tähän kolme vähän harvinaisempaa laulua, jotka kolahtavat tänä jouluna.

Petri Nygård valistaa

Ennen niitä kutsuttiin pahojen poikien lauluiksi. Nyt ne ovat lastenlauluja.

Onneksi Suomella on Petri Nygård, joka suoristaa nuorisomme moraalista selkärankaa tervehenkisillä valistusviisuilla.


"Mennää motellille hotellille jatkoille mennään meille teille jatkoille
Hameet ja housut nyt tippuu päältä eli vaatteet pois tai lähe vittuu täältä

Let's mennään soita taksi jos oot kiltisti huomenna mennään raxii
Arvaa kiinnostiko sun aamutyö 
Ei tää oo yhen illan juttu nyt on aamuyö
Homma selkee ei tarvii kelata
Kortit pöytään muttei me mitään pelata"
Petri Nygård: Jatkoille

"Mene sinä vittuun, jätä mut rauhaan!
Mua ahdistaaa!
Mene sinä vittuun...

Tää on paska maailma, mitä oikeen luulet?
Huudan haista vittu, haluun että kuulet
Näytän keskisormee, mä näytän keskisormee"
Petri Nygård: Paska maailma

"Mitä sä otat?
Seksiä ja tupakkaa
Mitä sä otat?
Kaljaa ja makkaraa
Mitä sä otat?
Menopaluu paratiisiin
Mitä sä otat?
Pelkkä meno helvettiin

Anna koko pullo
En huoli pikku jämiä
Kaikkein parasta eikä mitään rämiä"
Petri Nygård: Kaikki tai ei mitään

"Tossa sulle vettä, mulle pontikkaa.

Tyhjii pulloi ja paljon muuta roskaa

Eläinpornovideo pyörii televisiossa

Sammuneet makaa ku letkut

Ämmille tehty retkut ja muut metkut

Makuuhuoneen ovi on lukossa"

Petri Nygård: Kotibileet
 

"Tää on viinaa, hikee ja verta
Tää on seksii ja näitä monta kertaa....

Täs on enemmän munaa ku kanalassa
Helvetillinen meininki, nähään manalassa... 

Tuntuu siltä, et oon löytänyt vihdoinki kodon
Kun saa täysillä huudella: Vittu Sodom!...

Sarvet esiin huh! Vittu mosh, vittu mosh"

Petri Nygård: Sarvet esiin

 

Tuntuu melkein, että näiden lainausten lisäksi ei koko jutusta tarvitsisi sanoa enää muuta. Alan melkein voida pahoin kun luen arvon herran hengentuotteita. Inspiraatio näihin teksteihin on tullut kyllä jostain niin syvältä, ettei syvemmälle enää pääse. Voin kuvitella, miten vanha kehno nauraa, kun Suomen toivot bilettää tällasen musiikin tahtiin.

Petrin sanoman surkeus on ilmeistä ja sitä voisi eritellä vaikka kuinka pitkään. Alkoholi, vapaa seksi, vastuuton asenne, muiden ihmisten kunnioituksen puute... Allekirjoittanutta ihmetyttää kuitenkin erityisesti se, että sukupuolten tasa-arvosta ylpeä Suomi antaa  laskea tyttöjensä arvon julkisesti ja äänekkäästi näin alas. Ihan turha sanoa, että se on vain viihdettä. Totta kai se vaikuttaa nuorten asenteisiin ja tekoihin.  

Jos tämä olisi edes marginaali-ilmiö. Mutta kun Petrin suosituimmalla Youtube-videolla on yli 7 miljoona katsomiskertaa. Suomen kokoisella kielialueella!

Sinisterministeriä todella paljon pöyristyttää, että suomalaisen yhteiskunnan kyky puuttua siihen, mikä vaikuttaa maan lasten ja nuorten elämään, on niin kadoksissa. Mistä voi johtua, että tällainen setti on yleisesti hyväksyttävää? Miten voi olla mahdollista, että Petri vetää jopa ikärajattomia keikkoja?

http://sebastiantyne.blogspot.fi/2012/06/oulu-hiphop-festivaalin-karu-rike.html#more

Minulla ei ole mitään Petriä vastaan henkilökohtaisesti, vaikka en todellakaan ymmärrä, mitä hän ajattelee tehdessään tällaista uraa. Tuskin mitään. En muuten kuvittele, että kaveri kirjoittaa sibeliusryppy otsalla taidettaan. Huumorihan on yksi suuri syy biisien suosioon. Jaskassarypemisbiisi ei kuitenkaan ole yhtään vähempää sitä mitä on huumorin takia.
 

Ennen kaikkea haluan huutaa: JOTAIN RAJAA SUOMI!!!!

Tehdään jotain! Kirjoitetaan presidentille! Järjestetään mielenosoitus! FB-ryhmä! Ehdotuksia otetaan vastaan. Mitä tahansa, kunhan noustaan...

Avautumista

Jo pitkään on tehnyt mieleni aloittaa bloggaus! Facebook ei näet riitä avautumisen tarpeeseeni. Suunnitelmana on kommentoida lyhyesti asioita, jotka herättävät allekirjoittaneessa mielipiteitä. Blogiin saattaa myös päätyä lifestyle-sisältöä, ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, löytöjä Raamatusta. Itsellenikin on tosin vielä arvoitus, mitä kaikkea blogiin lopulta päätyy. Luova projekti luo itsensä? Blogin nimi vihjaisee jo taipumuksestani saarnaamiseen, mutta pilke pyrkii pysymään silmäkulmassa. Arvoinani: usko, moraalisuus, luonnonmukaisuus, rohkeus.

Aloitan parilla viime päivinä mietityttäneellä ilmiöllä:

Lady Gagan keikka

Lady Gaga kävi Suomessa. Jee!! Vai? Moraalisen kritiikin välttäminen on ehtinyt Suomessa jo eeppisiin mittoihin. Lukiessani juttua konsertista hämmästyin taas. Tätä fanittavat lapsetkin. Sekä Petri Nygårdia. Ja yhteiskunnan mielestä kaikki on ihan hyvin. Mikä ihme meitä riivaa? Ja mihin me ollaan menossa? Jos avaa suunsa ja protestoi, leimataan kukkahattutädiksi. Tässä ilmoittautuu yksi täti.

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/musiikki.shtml/1605469/lady-gaga-karjui-itsensa-suomalaisten-sydamiin

Ripsenkasvattajat

Anteeksi skeptisyyteni, mutta kuka uskaltautuu laittamaan silmiinsä näitä ripsilannoitteita? Olen nähnyt, että ainakin jotkut näistä tuotteista todella toimivat käytännössä, vaikka itse en ole kokeillut. Mitä paremmin toimivat, sitä pelottavampia tuotteet mielestäni ovat. Onko tämä liian hyvää ollakseen totta? Mitä todelliset vaikutusaineet ovat? Ja millaisia sivuvaikutuksia niillä on? 

En ole perehtynyt tuotteisiin enkä niiden sisältöön ja varmasti ne ovat koostumukseltaan erilaisia. Epäilyttävää tietoa löytyi suht helposti ainakin yhdestä vaikutusaineesta, bimatoprostista. Aine voi tummentaa luomia, muuttaa silmien väriä ja saada ripset kasvamaan sisäänpäin. Lisäksi sen vaikutus ei kestä. Enpä aio tätä asiaa enempää tutkia, kunhan kyseenalaistan.

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show%2Fnews_id%3D8945%2Ftype%3D1

http://www.alternet.org/story/146276/new_cosmetic_has_dangerous_side-effects_--_why_do_people_use_it

Jos olet tottumaton ajattelemaan, että kaupasta ostettu voi olla haitallista, 

seuraavassa lyhyt intro aiheeseen:

Voisi luulla, että kaikki mitä kaupasta saa, on turvallista, mutta kun se ei vaan mene niin. Kuluttajan turvallisuus ei ole koskaan ollut mikään prioriteetti teollisuudessa. Esimerkiksi autonvalmistajat eivät aikoinaan halunneet turvavyöpakkoa autoiluun, koska ihmiset eivät aluksi pitäneet turvavöistä ja autojen myynti olisi saattanut kärsiä. Näin vaikka porukkaa kuoli kuin pipoa. Pamput haluavat tehdä rahaa niin paljon kuin voivat niin kauan kuin voivat. Raaka todellisuus, joka pätee aivan liian usein, myös ruoka-, kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa. Eihän kaikki toki ole vaarallista, mutta kuluttajan kannattaa käyttää harkintaa.