Sukupuolineutraali avioliitto - mitä väliä?

Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista velloo kuumana. Sinisterministerin on tietenkin pakko laittaa lusikkansa höyrävään soppaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen kahta tutkimusta, joista toinen käsittelee sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksia ja toinen avioeron vaikutuksia lapseen. Lopuksi vertaan näihin muutamaa kohtaa kansalaisaloitteesta, joka tähtää avioliittolain muuttamiseen tasa-arvoiseksi.

Kantani homoseksuaalisuuteen yksilön kohdalla raamatulliselta ja psykologiselta kannalta on luettavissa täältä. Puhutaanpa nyt yhteiskunnallisesta näkökulmasta. En kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Jos ihmiset haluavat elää homoseksuaalisessa suhteessa, on heillä tietenkin oltava siihen vapaus. Avioliiton tulisi kuitenkin säilyä miehen ja naisen välisenä instituutiona.

Tällä kertaa en käytä raamatullisia perusteita. Ne eivät kuitenkaan ole nytkään kaukana, vaan läpileikkaavat koko näkemykseni aiheesta. Uskon, että Raamatun ohjeiden mukaan eläminen takaa parhaan mahdollisen elämän niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos nämä ohjeet unohdetaan, negatiiviset vaikutukset ovat näkyviä ja ne huomataan myös tilastoissa ja tutkimuksissa.

Sukupuolineutraalius murentaa avioliiton asemaa

Sukupuolineutraali avioliittolaki on ajankohtainen kysymys myös Englannissa. The Telegraph-lehden uutisessa kerrotaan tutkimuksesta, jonka sosiologi tri Patricia Morgan on esittänyt parlamentille. Englannissa keskustelussa on käytetty argumenttia, jonka mukaan merkitystään menettänyt avioliittoinsituutio saisi uutta voimaa avioliiton avaamisesta homoseksuaaleille. Lahjomattomat tilastot paljastavat kuitenkin toisenlaisen todellisuuden.

Morganin esitys sisältää analyysin avioliittotrendeistä Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Espanjassa, Belgiassa, Kanadassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa homoseksuaalien avioliitto on tehty lailliseksi.

Morgan esittää, että laki on aiheuttanut ajattelua, jonka mukaan avioliitto ei liity vanhemmuuteen. Lukujen perusteella nähdään, että lakimuutos on saanut aikaan romahduksen solmittujen avioliittojen määrässä kyseisissä maissa. Samalla avoliittojen ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on noussut jyrkästi.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on Morganin mukaan sekä syy avioliiton riisumiseen merkityksestään että seuraus siitä - erityisesti mitä tulee avioliiton ja vanhemmuuden erottumiseen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee kysymykseen vain niissä maissa, joissa avioliitto on jo valmiiksi kriisissä, koska avioliiton ulkopuolella syntyy paljon lapsia ja avoliitto on yleinen käytäntö. Laki on myös osaltaan kasvattanut näitä ongelmia. Se on lisännyt heteroseksuaalisten suhteiden muuttumista epäsäännöllisiksi sekä avioliiton ja vanhemmuuden erkaantumista toisistaan.

Morgan osoittaa, että heteroseksuaaliset avioliitot tulivat epävakaammiksi, koska ne olivat omaksuneet toimintatapoja homoseksuaaleilta, joiden liitot ovat usein luonteeltaan avoimia ja rikkoutuivat todennäköisemmin kuin heteroseksuaalien liitot. Auts. Olipa muuten poliittisesti epäkorrektia sisältöä.

Vanhempien liitolla on merkitystä

Voidaan kysyä, onko sillä väliä, jos avioliitto insituutiona murenee? Onko sillä merkitystä, jos lasten saamisen yhteys avioliittoon vähenee vielä entisestään? Mitä se haittaa, jos aikuisten parisuhteet ovat vaihtuvia?

Olen vahvasti sitä mieltä, että avioliitolla on väliä. Kannattaessani avioliittoa en kannata vain insituutiota instituution vuoksi. Kestävä avioliitto on lapselle paras paikka kasvaa. Varttuakseen parhaalla mahdollisella tavalla lapsi tarvitsee pysyvyyttä, turvallisuutta ja läheistä suhdetta vanhempiinsa - jotka asuvat yhdessä. Vanhempien tien eroaminen on lapselle todella kova paikka. Tämä näkyy hyvin Väestöliiton sivuilta löytyvässä artikkelissa Vanhempani erosivat - miten minulle kävi. Artikkeli perustuu 25 vuotta kestäneeseen tutkimukseen, josta kirjoitettiin kirja. Vanhempien eron todettiin vaikuttavan lapseen mm. seuraavilla tavoilla:

"Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin."

"Eronnut perhe on toisenlainen yhteisö, jossa lapset tuntevat olonsa turvattomammaksi ja epävarmemmaksi tulevaisuudestaan kuin suhteellisen hyvien ehjien perheiden lapset. Isät ja äidit, jotka jakavat vuoteensa vaihtuvien kumppanien kanssa, eivät vastaa yhdessä asuvia vanhempia."

"Avioero tuo radikaaleja muutoksia vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen, eivätkä ne kirjoittajan mielestä vastaa nykyisiä käsityksiämme. Vanhemmuus on epävakaampaa ja vähemmän suojelevaa".

"He (avioerolapset) ovat kokeneet surun-, yksinäisyyden- ja vihantäyteisen lapsuuden."

"Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen."

"Eron pitkäaikaisvaikutuksista yksi on nimenomaan jatkuvassa katastrofin pelossa eläminen."
  
”Kasvaessaan aikuisiksi eron lapset pelkäävät ihmissuhteittensa epäonnistuvan kuten heidän vanhempiensa elämän tärkein suhde epäonnistui. He kasvavat tuntien elävästi olevansa vailla valmiuksia rakastaa, sitoutua, luottaa ja mennä naimisiin, tai edes pärjätä ristiriitojen jokapäiväisessä purkamisessa."

Vanhempien ero vaikuttaa lapsen koko elämään. Kun maassamme kasvaa suuri määrä ihmisiä, joiden lapsuudesta on puuttunut vanhempien pysyvä parisuhde, on selvää, että vaikutus kumuloituu ja ongelmat lisääntyvät. Näin on, vaikka osa selviääkin melko hyvin haasteistaan ja saa aikuisen vastuista ja parisuhteesta kiinni omassa elämässään.

Yhteiskuntamme rakenteita muokattaessa prioriteetin tulisi olla lapsen paras. Lapset ovat haavoittuvia ja aikuisten päätösten armoilla. Heitä tulisi suojella kaikin tavoin. Samalla pyritään turvaamaan heille ehjä ja tasapainoinen aikuisuus - eli hyvä tulevaisuus koko kansalle. Todellisuus tällä hetkellä on, että yhteiskunnallisissa trendeissä on hyvin pitkälle kyse aikuisten oikeudesta tehdä, mitä haluavat.

Kansalaisaloitteen väitteet

 

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on kerännyt tämän tekstin kirjoitushetkellä lähes 100 000 kannatusilmoitusta. Otetaanpa muutama aloitteen väite ja verrataan niitä edellä kuvattuihin tutkimustuloksiin.

"Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." (3.2.1)

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustettaessa puhutaan yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Oma kysymykseni kuuluu, onko samaa sukupuolta olevien liitto olemuksellisesti yhdenvertainen heteroseksuaalisen liiton kanssa? Tulisiko nämä kaksi nostaa tasa-arvoiseen asemaan lain edessä? Vihakommenttien uhallakin uskallan vastata kumpaankin kysymykseen ei. Tässä kirjoituksessa edellä todetun perusteella avioliiton pitämiselle naisen ja miehen välisenä on perusteita.

"Lakiehdotuksella on määrä seurata Pohjoismaiden ja useiden muiden valtioiden esimerkkiä ja muuttaa avioliittolainsäädäntöä siten, ettei se syrji ketään." (3.2.1)

Ei ole syytä seurata muiden valtioiden esimerkkiä, jos näiden toimet ovat olleet yhteiskunnan kannalta epäedullisia.

"Ei ole todennäköistä, että nyt ehdotetulla lainmuutoksella olisi mainitsemisen arvoista merkitystä yleiseen halukkuuteen solmia avioliitto." (4.3)

Tilastot osoittavat, että halukkuus solmia avioliitto on vähentynyt maissa, joissa laki on voimassa. Yllä mainittu Morganin tutkimus kertoo, että Espanjassa laki tuli voimaan vuonna 2005. Viiden vuoden kuluttua tästä avioliittoja solmittiin vuodessa 34 000 kappaletta vähemmän kuin ennen lakia.

"Avioliiton rajaamista vain miehen ja naisen oikeudeksi on perusteltu myös sillä, että avioliiton tarkoitus olisi lasten saanti ja suvun jatkaminen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 esikoisista 54 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella ja kaikista samana vuonna syntyneistä lapsista avioliiton ulkopuolella syntyneiden osuus oli 41 prosenttia. Vuosittain avioliiton solmii myös lukematon määrä pareja, jotka eivät joko halua tai voi hankkia lasta. Lapsettomien avioparien määrä on kasvussa. Kun avioliiton ja suvun jatkamisen yhteys ei nykyään ole selvä, ei ole odotettavissa, että nyt ehdotetusta muutoksesta seuraisi syntyvyyden laskua tai muita ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia." (4.3)

Sukupuolineutraalia avioliittoa ajetaan erityisesti maissa, joissa sitoutuminen parisuhteeseen ja avioliiton suhde vanhemmuuteen on jo valmiiksi heikentynyt. Sukupuolineutraali avioliitto lisää osaltaan edelleen tätä kehitystä. Sillä on siis ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia. Se että yhteiskunnassa on jo valmiiksi tietty ilmiö ei ole peruste sille, että ilmiö olisi hyväksyttävä tai että sitä pitäisi edistää.

"Lapsen kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies." (2.3)

Aloite puhuu lapsen edusta. Kuitenkin näyttää auttamattomasti siltä, että avioliittoinstituutiota jäytävä kehitys ei ole lapsen parhaaksi, koska se lisää aikuisten parisuhteiden epävakautta. Väestöliiton sivuilla siteerattu tutkimus osoittaa, että asuminen erillään elävien vanhempien luona ei vastaa kotia molempien vanhempien kanssa ja myös että vanhempien vaihtuvat kumppanit eivät vastaa yhdessä asuvia omia vanhempia. Lapsuuden kokemukset vanhempien parisuhteesta vaikuttavat merkittävällä tavalla koko ihmiselämään ja sitä kautta yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Lopuksi

 

Perhe on jo valmiiksi kriisissä yhteiskunnassamme. Nyt tulisi keskittyä toimiin, jotka lisäävät perheiden vakautta eivätkä murenna sitä. Siksi avioliitto tulisi säilyttää miehen ja naisen välisenä.

Millaista on taivaassa?

Meillä uskovillakin huomio kiinnittyy helposti pääosin siihen, mitä näemme ympärillämme nyt - tämänhetkiseen maailmaan. Se on luonnollista. Tämä elämä ja maailma ovat meille konkreettisia asioita. Niihin voi koskea. Taivas ja kuolemanjälkeinen elämä ovat vaikeita hahmottaa, eikä niitä tule aina kovin paljon ajateltua. Kuitenkin tuonpuoleisten miettiminen voi olla tärkeänä rohkaisuna uskonelämässä! Usein meitä voi auttaa vaikka vaikeassa tilanteessa, jos ajattelemme sitä, millaista mahtavuutta on edessä.

Uuden testamentin aikana oli juutalaisia, jotka eivät uskoneet, että kuolemanjälkeistä elämää on olemassa. Heille Paavali sanoi:

1. Kor. 15:19
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.

Jos näkisimme kaiken vaivan uskonelämässä ilman, että siitä on ikuista hyötyä, se olisi loppupeleissä aika turhaa. Katsotaan nyt muutamia raamatunpaikkoja, jotka valaisevat meille vähän, millaista taivaassa on. Silti taivas jää meille pitkälti mysteeriksi.

Taivas on uusi maa

Taivas-sanaa käytetään Raamatussa monessa eri merkityksessä. Taivas on se paikka, jossa Jumala asuu nyt. Puhutaan myös taivasten valtakunnasta, joka on sama asia kuin Jumalan valtakunta. Tämä tarkoittaa Jumalan hallintaa. Nyt kyseessä on siis taivas paikkana, johon uskovat menevät kuoleman jälkeen.

Kun puhutaan taivaasta uskovien tulevana paikkana, pitää tavallaan erottaa kaksi asiaa: taivas, joka on olemassa jo nyt ja lopullinen taivas, joka perustetaan sen jälkeen kun Jeesus on tullu takaisin ja tämä nykyinen maailma katoaa. Uskovat, jotka ovat kuolleita, ovat nyt taivaassa, mutta se on tavallaan väliaikainen taivas. Sielläkin on hyvä olla, mutta se ei ole se lopullinen paikka, missä ikuisuus tullaan viettämään.

Populaarissa kuvastossa taivaassa oleminen kuvataan usein pilven päällä leijumisena. Raamattu sanoo kuitenkin, että taivas tulee olemaan konkreettinen uusi maa. Vanha maa katoaa ja uusi tulee tilalle.

Ilm. 21:1
1 Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Tämä tulee tapahtumaan lopun aikojen tapahtumien jälkeen. Lopun aikoina tulee antikristus ja paljon vaikeuksia, kunnes Jeesus palaa maan päälle ja lyö antikristuksen ja pahan voimat. Sen jälkeen on tuhatvuotinen valtakunta tämän saman maapallon pinnalla, jossa nyt elämme. Sinä aikana Jeesus ja hänen omansa hallitsevat ja kaikki on kaunista ja rauhallista ja ihmiset on terveempiä kuin nyt. Tuhatvuotisen valtakunnan lopussa paha nousee viimeiseen kapinaan, jonka Messias kukistaa. Tämän jälkeen seuraa viimeinen tuomio kaikille joskus eläneille. Jeesukseen uskoneet saavat armahduksen, ja pääsevät lopulliseen taivaaseen.

Tämän jälkeen Jumala käräyttää koko nykyisen maailmankaikkeuden ilmaan ja luo uuden. Universumi käy läpi ikään kuin ylösnousemusprosessin ja siitä tulee entistä ehompi. Olen ihan varma, että emme pysty kuvittelemaan, miten mieletön se tulee olemaan.

2.Piet.3:10-13
10 Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. 11 Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, 12 jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa — tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. 13 Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.

Taivaassa meillä on uusi ruumis

Taivas tulee siis olemaan uusi maa. Ja siellä meillä kaikilla tulee myös olemaan uusi ruumis. Onko se uusi ruumis jokin epämääräinen energiapallero, kuten joskus olen kuullut spekuloitavan? Ei suinkaan. Kyllä se tulee olemaan ihan konkreettinen ruumis. Jeesushan oli ensimmäinen, joka sai ylösnousemusruumiin ja ilmestyi opetuslapsille sen jälkeen. Hän oli kuitenkin sama Jeesus, vaikka materiaaliset rajat eivät koskeneet häntä enää. Hän kulki muun muassa seinien läpi. Uskon, että tulemme olemaan tunnistettavia, tavallaan samannäköisiä kuin nykyään, mutta täydellisen terveitä ja hyväkuntoisia ja jollain salaperäisellä tavalla erilaisia. Uskon, että meidän tietoisuus tulee myös olemaan paljon laajempi.

1.Kor.15:35, 40-44, 49-53
35 Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?”

40 On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. 41 Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin. 42 Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. 43 Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. 44 Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.

49 Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. 50 Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. 51 Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, 52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. 53 Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

Sitten, kun olemme taivaassa ylösnousemusruumiissa, olemisemme tulee olemaan erilaista kuin maan päällä. Raamatussa sanotaan, että siellä ei esimerkiksi olla naimisissa. Kaipauksemme ja tavoitteemme eivät tule olemaan samoja kuin nyt.

Matt. 22:30
Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

Taivaassa näemme Jumalan

Ilm. 21:3
3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 

Raamatun mukaan kukaan maanpäällinen ihminen ei voi nähdä Jumalan kasvoja ja säilyä hengissä (2.Moos. 22:30). Tässä ruumiissa emme kestäisi sitä. Mutta taivaassa Jumala tulee asumaan keskellämme! Siitä tulee jotain niin mieletöntä. Jumalan läsnäolo tulee olemaan taivaan keskeisin asia. Se tekee taivaasta taivaan! Jumalan läsnäolon puute tulee toisaalta olemaan se, mikä tekee helvetistä helvetin.

En tiedä, paljonko olet ehtinyt tuntea Jumalan läsnäolon hetkiä elämässäsi tähän mennessä. Jos itse ajattelen kaikkein parasta hetkeä, mitä minulla on ollut Jumalan läsnäolossa ja lisään siihen potenssiin miljoona, olen varma, että taivas tulee olemaan jotain totaalisen käsittämätöntä.
Taivaassa tulee olemaan niin hienoa ja ihmeellistä olla, koska Jumalan läsnäolo on siellä.

Ilm. 22:3-5
3 Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. 4 He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. 5 Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.

Tässä kerrottiin siitä, että tulemme näkemään Jumalan ja Jeesuksen (Karitsa) kasvot. Jumalan valo valaisee eikä yötä enää ole. Kirous eli synnin kirous ei enää vaikuta. Mitään pahuutta tai syntiä eikä niistä johtuvia vaikeuksia, kuten sairautta ja surua, ei ole enää.

Taivaassa saamme korvausta

Uskovaisena eläminen ei aina ole helppoa. Meitä saatetaan muun muassa kiusata, pilkata tai suorastaan vainota. Tälläkin hetkellä vainoa tapahtuu monissa maissa maailmassa. Kun pysymme Jumalan puolella siitä huolimatta, tulemme taivaassa saamaan korvauksen, jonka rinnalla ongelmat eivät ole mitään.

Luuk. 6:22-23
22 ”Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. 23 Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille.

Jokainen on myös kokenut, että elämässä on välillä surua. Tosi vaikeita juttuja ja ikäviä asioita tapahtuu. Raamatussa on todella suuri lupaus meille siitä, mitä taivaassa saamme kokea! Itse saan melkein kylmiä väreitä tästä raamatunpaikasta. Kaikki kyyneleet tullaan kuivaamaan.

Ilm. 21:4
4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”

Voimme vaikuttaa osaamme taivaassa

Matt. 6:20
19 ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.

Taivaaseen pääsee vain armon kautta. Kun uskomme siihen, että Jeesus kuoli puolestamme ristillä, saamme syntimme anteeksi ja tie taivaaseen on auki. Raamattu sanoo kuitenkin, että voimme jotenkin vaikuttaa osaamme taivaassa. Varmasti kaikilla tulee olemaan siellä hyvä olla. Jollakin tavalla viettämämme elämä tulee silti näkymään. Raamattu kehottaa keräämään aarretta taivaaseen. Miten se tapahtuu?

Kun palvelemme Jumalaa, keräämme aarretta taivaaseen. Tätä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun autamme ihmisiä eri tavoilla. Kun rukoilemme muiden puolesta. Kun palvelemme seurakunnassa. Kun levitämme evankeliumia. Kun uhrataamme varoja Jumalalle. Uskon myös, että elämällä puhtaasti, Jumalan tahdon mukaan, vaikutamme taivasosaamme.

Mitä se aarre taivaassa sitten on? En tiedä. Raamattu jättää sen yllätykseksi, ehkä osittain sen takia, että se on jotain niin mieletöntä, että sanamme eivät riittäisi sen kuvailemiseen eikä ymmärryksemme sen ymmärtämiseen. Minua ainakin kiinnostaa saada se!


Lopuksi

Jos et ole varma siitä, oletko menossa taivaaseen, voit muuttaa tilanteen antamalla elämäsi Jeesukselle ja lähtemällä seuraamaan häntä. Voit tehdä sen rukoilemalla seuraavan rukouksen. Kannattaa myös hakeutua mukaan johonkin seurakuntaan.

Jeesus, minä uskon sinuun. Uskon siihen, että olet Jumalan poika ja että kuolit ristillä puolestani. Anna anteeksi syntini. Tahdon tästä lähtien seurata sinua elämässäni. Johdata minua taivaaseen asti. Aamen.

Joku vapauttaa taakoista

Olen lukenut Victor Hugon teosta Kurjat (Les Miserables). Seuraava lainaus on mielestäni koskettava. Se ja siihen liittämäni raamatunpaikat puhukoot puolestaan. Lainaus on tilanteesta, jossa pikku Cosette on pakotettu hakemaan vettä lähteeltä ja hän kohtaa ensimmäisen kerran hyväntekijänsä Jean Valjeanin.

"Hänen katseensa sattui ämpäriin, joka oli hänen edessään. .. Hän tarttui sen sankaan molemmin käsin. Hän jaksoi töin tuskin nostaa ämpäriä.

..

Sitten hän ponnisti kaikki voimansa, otti taas ämpärin käsiinsä ja alkoi urhoollisesti kulkea eteenpäin. Onneton, epätoivoinen raukka ei kuitenkaan voinut olla ääneen huokaisematta:

”Voi hyvä Jumala sentään!”

Samalla hetkellä hän tunsi äkkiä, ettei ämpäri enää painanut ollenkaan. Käsi, joka hänestä tuntui olevan suunnattoman suuri, oli tarttunut sankaan ja nosti sitä voimakkaasti. Cosette katsahti ylös. Suuri, musta hahmo kulki hänen rinnallaan ihan suorana pimeässä. Siinä oli mies, joka oli lähestynyt häntä takaapäin ja jonka askeleita hän ei ollut kuullut. Mies oli sanaakaan sanomatta tarttunut ämpärinsankaan.

..

Mies puhutteli häntä. Hän puhui vakavalla, hiljaisella äänellä:

'Lapseni, tämä taakka on sinulle liian raskas.'

Cosette kohotti päätänsä ja vastasi:

'Niin on, herra'.

'Annas tänne', jatkoi mies, 'niin minä autan sinua kantamaan.'

Cosette päästi ämpärin irti. Mies alkoi kävellä hänen vierellään."

Victor Hugo: Kurjat I (WSOY 1954), s. 282, 283, 287

Ps. 81:7

”Minä poistin taakan hänen harteiltaan, päästin hänen kätensä irti kantokorista.”

Matt. 11:28

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”

Les Misérables kertoo armosta

En ole lukenut Victor Hugon kirjaa Les Misérables (Kurjat). Aloitin sen joskus ranskaksi. Tämä oli tietenkin liian kunnianhimoista ja pääsin suunnilleen sivulle kaksi. Musikaalin näin kolmisen vuotta sitten Lontoossa ja se kolahti. Eeppinen kertomus, jossa on tärkeitä teemoja: armo, lähimmäisenrakkaus, sosiaalinen epätasa-arvo, vihan kierteen katkaisu... Mikä parasta, armon teema tuodaan kristinuskon kautta. Viitataanpa jopa taivaaseen, jonne pääsee pyytämällä anteeksiantoa Jeesukselta* ja eskatologiseen epäoikeudenmukaisuuden loppuun.

Olen nähnyt myös vuoden 1998 leffan ja vuoden 2000 minisarjan. Kumpikaan ei perustu musikaaliin ja Jeesus on mukavasti sensuroitu pois. Minisarjassa on jopa ärsyttävästi lisätty Valjeanin ja Cosetten suhteeseen pientä kieroutuneisuutta. Kuullessani, että musikaalista on tulossa elokuva, olin innoissani, mutta vähän pelkäsin, miten aihetta käsitellään.

Käydessäni katsastamassa uuden version näin ilokseni, että sanomaa ei tällä kertaa ole vesitetty. Musikaalia seurataan melko tarkasti ja elokuva on monella tavalla onnistunut. Näyttelijäsuoritukset ovat vaikuttavinta antia. Hugh Jackman antaa pääroolissa kaikkensa eikä ihme, että sydäntäraastava Anne Hathaway sai Fantinen osastaan Oscarin.

Kaikki näyttelijät laulavat itse ja vokaalisuoritukset on äänitetty livenä. Tämä tuo elokuvaan aitoutta, joka saa My Fair Lady -tyyppiset teennäiset toteutukset kalpenemaan. Turhasta söpöilystä ei versiota muutenkaan voi syyttää. Traagiset elementit tulevat teatterin isolla ruudulla lähikuvina paljon lähemmäs katsojaa kuin aikanaan musikaalikatsomon halvoilta paikoilta käsin. Välillä ehkä turhankin lähelle, vaikka se ei lienekään liioittelua teemaan nähden. Toisena pienenä miinuksena Thénardier-pariskunta, jonka toteutus on mielestäni pelkästään kiusallinen. Javertin rooliin olisin ehkä toivonut sointuvaäänisempää laulajaa, vaikka Russell Crowe selviääkin kunnialla.

Suosittelen. Kannattaa ottaa paljon eväitä, ettei ehdi tulla nälkä. Miksi muuten pitkissäkään elokuvissa ei koskaan ole väliaikoja?


*Suora lainaus kappaleesta Epilogue: "Forgive me all my trespasses and take me to your glory."

Tarkennuksia parisuhteesta ja naisen asemasta

Tietooni on tullut, että kirjoitukseni Aviomies päättää, vaimo suostuu? on herättänyt väärinkäsityksiä joidenkin lukijoiden kohdalla.

Tarkennuksia:

En tarkoita, että hierarkioita ei olisi Raamatun mukaan olemassa. Yhteiskunnassa olemme esivallan alaisia niin kauan kuin meitä ei käsketä tekemään jotakin Jumalan sanan vastaista. Seurakunnassa olemme pastorin ja vanhimmiston johtajuuden alla. Perheessä vanhemmilla on auktoriteetti lapsiin nähden.

Tarkoitan, että avioliitossa naisen ja miehen välillä ei ole hierarkiaa. Kirjoituksessa argumentoin pääasiassa sellaista käsitystä vastaan, että avioliitossa tulisi olla komentoketju, joka merkitsisi sitä, että mies tekisi kaikki päätökset. Näen, että yhteinen päätöksenteko on paras ratkaisu.

En tarkoita, että naisen ei tulisi kunnioittaa miestä. Molemminpuolinen syvä kunnioitus on parisuhteessa erittäin tärkeä asia. En myöskään suinkaan tarkoita, että lasten ei tulisi kunnioittaa perheenisää.

En tarkoita, että mies ei olisi vastuullinen perheestään huolehtimisesta.


Myös kirjoitus Naiseus ja Raamatun tulkinnan periaatteet on herättänyt kysymyksiä. Suomen Vapaakirkon yhdyskuntajärjestys ei aseta esteitä naisen toimimiselle missä tahansa tehtävässä seurakunnassa. Tämä perustuu näkemykseen miehen ja naisen tasa-arvoisuudesta. Näkemys ei ole lähtöisin yhteiskunnan ilmastosta vaan Raamatusta. Vapaakirkon kentässä asioista on kuitenkin eri mielipiteitä ja seurakunnissa on erilaisia käytäntöjä. Olen esittänyt oman kantani yksityishenkilönä.

Toivomukseni on, että poikkeavat mielipiteet asiasta eivät aiheuttaisi hajaannusta ja että kaikki voisivat olla sovussa eri näkemyksistä huolimatta. Kirjoitusten tiimoilta noussut pienoinen häly on tullut minulle yllätyksenä, koska seurakunnallisessa ja koulutuksellisessa taustassani omaani vastaava näkemys on ollut normi.