keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Siwa on surkea kauppa ja muita kriisejä


First world problems -meemi on levinnyt viime aikoina netissä. Kysehän on lausahduksista, joiden sisältönä on hyvinvoivien ihmisten jokapäiväiset ongelmat. Sellaiset, jotka eivät oikeasti ole ongelmia, kun niitä vertaa selviytymisen kanssa kamppailevien todellisiin ongelmiin. Lueskelin meemejä eräänä päivänä nettiartikkelista, joka sanoo lainaavansa todellisia twitter-viestejä. On myönnettävä, että tunsin ylemmyyttä luksuselämänsä pikkuasioista valittavia kohtaan.

On aina yhtä mukavaa huomata olevansa syyllinen tekoon tai ajattelutapaan, jota on halveksinut. Tänään tajusin, että monet itseäni välillä ärsyttävät asiat sopivat täysin first world problems -meemiin. Siitä huolimatta, että arkeeni eivät kuulu siivoojat, sushi eikä uima-altaat.

Esimerkkejä elämästäni:

Rasittavaa, että autoni avaimessa ei ole nappia, jolla voi avata ja sulkea lukituksen.

Miten ihmeessä seesamiöljyn litrahinta apteekissa voi olla 830 €? Mitä juoksevaa kultaa se muka on?

Ärsyttää, kun mistään ei saa maustamatonta jogurttia, joka ei olisi joko vähälaktoosista, rasvatonta tai luomua.

Kaapissani on niin paljon vaatteita, että en meinaa jaksaa käydä läpi, mitkä niistä voisi laittaa pois.

Miksi pyykkikoneestani ei voi valita pesulämpötilaksi 50 °C tai 70 °C?

Valintatalossa ei ole tarpeeksi valinnanvaraa, koska sieltä ei saa biohajoavaa tiskiainetta.

Inhoan keinotekoisesti parfymoituja saippuoita.

Conversejen valkoinen pohja likaantuu niin nopeasti.

Jouduin viemään timanttisormukseni kaksi kertaa korjattavaksi liikkeen virheiden takia.

Siwa on surkea kauppa, koska sieltä ei saa raakamaitojuustoa.

Kaikki pyyhkeemme eivät sovi kylppärimme värimaailmaan.

Älypuhelimeni vie järkeni.


Jostain syystä minut on viime päivinä vallannut tavallista huomattavasti suurempi halu olla kiitollinen. Kiitollinen siitä, että myrsky ei ole vienyt kotiani. Kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus käydä hammaslääkärillä, joka on ammattitaitoinen ja käyttää puudutusta. Kiitollinen siitä, että voin mennä kauppaan, kun tarvitsen ruokaa. Kiitollinen siitä, että minulla on lämmin ja viihtyisä koti.

Kliseitä, mutta olen jotenkin tajunnut tämän jutun nyt entistä paremmin. Niin hyvin, että makasin hammaslääkärin tuolissa harvinaisen kiusallisen paikkausprojektin aikana harvinaisen tyytyväisenä. Niin hyvin, että haluan lakata valittamasta mielessäni siitä, ettei minulla ole kodinhoitohuonetta.

On paljon uutisoitu siitä, että rikkaiden maiden ihmiset eivät ole onnellisimpia. Valituksen aiheet tuntuvat melkeinpä lisääntyvän sitä mukaa, mitä enemmän omistamme. Asioiden täydellinen tila karkaa yhä kauemmas.

Haluan itse muuttaa asennettani. Hyvästi kielteisyys, tervetuloa kiitollisuus. Herra auta.

En tahdo kuitenkaan tyytyä olemaan itse tyytyväinen. Kiitollisuuteen tahdon lisätä halun auttaa etuoikeutetuilla resursseillani niitä, jotka kärsivät puutetta.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Jeesuksen seuraaminen on totaalinen elämänmuutos


Luuk. 5:11
"He vetivät veneet maihin, jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta."

Luuk. 5:28
"Tämä jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta."

Näissä jakeissa kerrotaan, mitä tapahtui, kun Jeesus kutsui opetuslapsia. Raamatussa mainitaan, että nämä "jättivät kaiken". Kyseisessä tilanteessa tämä oli kirjaimellista. Kalastajat Pietari, Jaakob ja Johannes heittivät verkot mäkeen ja alkoivat seurata Jeesusta joka paikkaan. Samoin korruptoitunut verottaja Leevi jätti tulliasemansa. Jeesuksen seuraaminen oli heille kirjaimellista ja kaiken jättäminen hyvin konkreettinen teko.

Jos haluamme seurata Jeesusta, emme useinkaan voi tehdä sitä yhtä radikaalisti jättämällä koko nykyistä elämänpiiriämme taakse. Varmasti vain harvoin on tarpeellista lähteä kokonaan entisestä ammatista ja elämänpiiristä. Mutta meidät on silti kutsuttu jättämään kaikki! Jeesuksen kehotus seurata häntä kutsuu meitä täyteen omistautumiseen hänelle. Kun tulemme uskoon, meidän tulee pyrkiä seuraamaan Jeesusta kokonaisvaltaisesti. Tämä on totaalinen elämänmuutos.

Kaiken jättäminen on meille muun muassa sitä, että pyrimme jättämään pois elämästämme ne asiat, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia. Alamme myös etsiä Jumalan suunnitelmaa elämäämme ja unohdamme omat kunnianhimot. Tämä on prosessi, joka ei käy kädenkäänteessä. Joidenkin kohdalla voi olla tarpeellista samalla konkreettisesti lähteä vanhasta ympäristöstä. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea sisäisestä muutoksesta. Koko ajan läsnä on armo, jonka varassa voimme jatkaa huolimatta mokista, joita sattuu itse kullekin.

Luopuminen voi sattua. Onneksi jättäessämme "kaiken" voimme olla varmoja, että saamme takaisin jotain parempaa, jo tässä maailmassa mutta varsinkin tulevassa!

Opetuslapset seurasivat Jeesusta joka paikkaan. Meidät on kutsuttu seuraamaan häntä jokaisella elämänalueella. Jeesusta ei voi seurata vain osaksi. Se ei toimi.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Euroviisut: Pelastusarmeijan bändi sekä avioliittopolitiikkaa


Tällä viikolla Eurooppa kokoontuu katsomaan Euroviisuja, yhtä maailman suosituimmista televisio-ohjelmista. Tänä vuonna kisat järjestetään Loreenin viimevuotisen voiton myötä Malmössä, Ruotsissa. Semifinaalit lähetetään tiistaina ja torstaina ja finaali on lauantaina. Sinisterministerin euroviisuja seuraava alter ego esittelee kaksi kilpailukappaletta.


Sveitsi: Takasa - You and me


Viime vuonna viisuissa ilahdutti Venäjää edustanut uskovaisten mummojen lauluyhtye Buranovskiye Babushki, joka tuli lopputuloksissa toiseksi. Tällä kertaa mukana on pelastusarmeijan bändi Sveitsistä! Takasa voitti Sveitsin karsinnat nimellä Heilsarmee, joka tarkoittaa kirjaimellisesti Pelastusarmeijaa. Nimeä ei kuitenkaan saanut käyttää viisuissa, koska poliittiset kannanotot ja tuotemerkit ovat kiellettyjä. Niinpä porukka otti nimekseen Takasa. Euroviisujen virallisessa artistiesittelyssä kerrotaan, että sana on swahilia ja se tarkoittaa "puhdistaa". Bändin mukaan sana kuvastaa rakkautta musiikkiin, elämäniloa ja hengellisyyttä.

Bändin jäsenten ikähaarukka ulottuu 21-vuotiaasta laulaja Sarahista 95-vuotiaaseen kontrabasistiin Emiliin. Emil on muuten vanhin esiintyjä euroviisuissa ikinä! Herttainen pappa on pirteä kuin mikä ja puhuupa erinomaista englantiakin. Bändiläisiä yhdistää artistiesittelyn mukaan rakkaus musiikkiin ja usko Jumalaan.

Itse kilpailukappale, vaikka onkin hieman mielikuvituksettomasti nimetty, on kelpo veto. Se on mukaansatempaava ja kertosäkeessä on kunnon yhteislaulufiilistä. Sanoitus kuvailee bändin mukaan jännitteitä nykyajan yhteiskunnassa ja sitä miten yksilöiden väliset suhteet ovat ainoa tapa ratkaista ne.



Takasan kappaleen virallinen esittelyvideo.


Suomi: Krista Siegfrids - Marry me


Suomen kilpailukappale on harmittoman oloista purkkapoppia, joka toimii ihan kohtuullisesti. Hauska sanoitus kertoo naisesta, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kultansa kosimaan. Kappaleesta on joidenkin feministien toimesta noussut pieni kohu, jota en aivan ymmärrä. Mielestäni pitäisi olla selvää, että sanat ovat huumoria. Minun olisi kyllä syytä olla suvaitsevainen toisten valituksia kohtaan, sillä itsekin vedän jonkunkokoisen herneen nokkaan viisun tiimoilta. Nyt on tosin kyse Kristan lavashowsta Malmössä ja avioliittopolitiikasta.

Krista Siegfrids on muuttanut Suomen euroviisukarsinnan jälkeen esitystään. Hän on tehnyt kappaleesta selkeän poliittisen kannanoton sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Kristan tanssijat ovat ensin pukeutuneet miesten vaatteisiin, mutta kappaleen lopussa viisumaisen pukutempun myötä asut muuttuvat hameiksi. Kappaleen lopuksi Krista suutelee naispuolista taustalaulajaansa.

Ilta-Sanomien mukaan Siegfrids on kieltänyt esityksen olevan poliittinen kannanotto, mutta on kritisoinut heti perään eduskunnan taannoista päätöstä hylätä samaa sukupuolta olevien avioliitto. PinkNews -sivuston lainauksessa käy myös ilmi, mistä todella on kyse:

“I don’t think ‘Marry Me’ is political,” said Siegfrids. “It’s about love and tolerance. But gay marriage is not allowed in Finland and that’s wrong. I wanted to make a statement about that."

"Statement" homoavioliitosta on siis meneillään Malmön lavalla torstain semifinaalissa. Tätä ei voi mitenkään väittää epäpoliittiseksi toiminnaksi. Samaisessa uutisessa Krista myös ilmaisee toivovansa gay-yhteisön ääniä.

Minulla ei ole mitään henkilökohtaisesti Kristaa vastaan. Olen myös sitä mieltä, että hänellä on oikeus ilmaista mielipiteitään sukupuolineutraalin avioliiton puolesta yhtä paljon kuin minulla on oikeus ilmaista mielipiteitä sitä vastaan. Nyt on kuitenkin kyse Suomen euroviisuedustajasta. Suomalaiset eivät äänestäneet voittajaksi sitä esitystä, joka Malmössä nyt nähdään. Kristalla ei mielestäni ole oikeutta muokata Suomea edustavaa lavashowtaan oman mielensä mukaiseksi poliittiseksi kannanotoksi. En itse asiassa ymmärrä, miten tämä seikka voi olla mennyt kisajärjestäjien seulan läpi. Sen saman seulan, johon Pelastusarmeija-sana jäi Sveitsin kohdalla.



 Kristan harjoitukset Malmössä.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kiekkoummikot katsomossa


Uskaltauduin taannoin jääkiekkomatsiin. Olimme liikkeellä parin ystävän kanssa, kaikki kiekkoummikkoja. Kokemus oli voimakas, mutta yllättävällä tavalla.

Ottelukatsomossa on oma käyttäytymiskoodinsa. Lienee sanomattakin selvää, että me emme sitä hallinneet. Tulimme myöhässä ja peli oli ehtinyt alkaa. Emme tienneet tarkkaan, missä paikkamme olivat, ja ihmettelimme niiden sijaintia seisoen katsomon porrasparvekkeella. Takarivistä kuului karjuntaa: "Pois tieltä!" Seuraavaksi lähdimme tunkemaan keskellä riviä oleville istuimille. Pelitilanteen ollessa käynnissä. Ultimate fail. Tuloksena oli meihin kohdistuvaa aggressiota joidenkin fanien taholta.

Päästyämme istumaan kökötimme kauhuissamme uskaltamatta liikkua, puhua tai hengittää ainakaan ennen seuraavaa erätaukoa. Emme käsittäneet, miksi meille oltiin vihaisia. Seuraamalla katsomon edesottamuksia alkoi pikkuhiljaa valjeta, mitä olimme tehneet väärin. Täällä saa siis olla seisten vain pelin ollessa poikki. Hyvin loogista, kun sen tajuaa.

Yleisön käyttäytyminen pelitapahtumien herättämine reaktioineen oli meille muutenkin mysteeri. Emme päässeet mukaan. Varsinkaan, kun emme ymmärtäneet, mitä kaukalossa oikeastaan tapahtui. Televisioidussa ottelussa on se hyvä puoli, että joku selostaa koko ajan, mitä on meneillään. Tällä kertaa selostuksena oli lähinnä vieressä istuvan tuntemattoman miehen kiroilu. Häpeäkseni on myönnettävä, että en jaksanut edes yrittää seurata peliä kunnolla.

Tietämättömyys etiketistä, meihin kohdistuneet ärsyyntyneet reaktiot ja ottelutapahtumien mysteeriluonne saivat aikaan ulkopuolisen olon. En oikein osannut rentoutua edes makkarajonossa. Hallista poistuessa jäi päällimmäisenä mieleen - oli se kohtuullista tai ei - joidenkin negatiivinen suhtautuminen meihin noviiseihin. Tunsin itseni epätervetulleeksi enkä halunnut mennä uudestaan.


Mitä tästä voimme oppia?


Olen harvoin ollut tilanteessa, jonka kulttuuri on minulle täysin vierasta. Teki hyvää asettua kujalla olevan henkilön asemaan. Mieleeni välähti seuraava rinnastus.

Voiko ihmisestä, joka tulee ensimmäistä kertaa seurakuntaan, tuntua samalta?

Onko seurakunnassakin kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, jotka ensikertalaiselle ovat tyystin hämärän peitossa? Onko seurakunnan tapa toimia kokonaisuudessaan arvoitus tulijalle? Onko kokouksen sisältö käsittämätöntä ja tylsää sellaiselle, joka ei tunne asiaa?

Ennen kaikkea: Suhtaudummeko negatiivisesti niihin untuvikkoihin, jotka rikkovat koodia? Millainen olo jää ihmiselle, joka lähtee kokouksestamme? Muistaako hän päällimmäisenä kylmältä tuntuneen suhtautumisen ja ulkopuolisuuden tunteen? Tuleeko hän koskaan takaisin?

Olen varma siitä, että meille huutaneet lätkäfanit eivät tarkoituksella tehneet oloamme ikäväksi. Häiritsimme heitä ja he reagoivat tilanteeseen impulsiivisesti tavalla, jonka voimakkuus oli suhteessa heidän intohimoonsa peliä kohtaan. Jos seurakunnassa luomme ihmisille epätervetulleen tunteen, tuskin teemme sen tahallamme. Olemme vain omassa maailmassamme. Kuten kiekkokatsomo.

Muistetaan välillä asettua ummikon asemaan.


P.S. Minulla ei suinkaan ole mitään lätkäfaniutta vastaan, tuntemani fanit ovat huippuporukkaa. Teksti on subjektiivinen kuvaus siitä, miltä tilanne tuntui kyseisenä hetkenä. Olen kyllä jälkeenpäin ajatellut antaa livelätkälle uuden mahdollisuuden.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Millaisia ihmisiä Jumala kutsuu?


Useimmat ovat varmasti olleet työhaastattelussa. Mielestäni työhaastattelussa EI ole kivaa, kammosin varsinkin aikaisemmin todella paljon työhaastatteluja. On kauheaa mennä sellaiseen tilanteeseen, jossa pätevyyttä arvioidaan. Pelkäsin ennen aina sitä, että en ole tarpeeksi hyvä enkä kelpaa, että CV:ni ei ole tarpeks aukoton, että minulla ei ole tarpeeksi kokemusta… Maailmassa yleensä ajatellaan, että kun hakee jotakin tehtävää, pitäisi osoittaa olevansa jollain lailla ansioitunut henkilö. Mitä tärkeämpi tehtävä, sitä erityisempi ja ansioituneempi hakijan täytyy olla.

No entä Jumalan antama tehtävä? Mikä voisi olla sen tärkeämpää? Eihän presidenttinä oleminenkaan ole mitään verrattuna kutsumukseen itse Jumalalta, maailmankaikkeuden valtiaalta. Pitääkö olla erityisen ansioitunut ihminen, että voi saada kutsun Jumalalta?

Käsittelen nyt Raamatun kertomusta, jossa esiintyy Gideon-niminen kaveri. Raamatun kertomuksessa Gideonin kutsumisesta me voidaan nähdä, että Jumala kutsuu tavallisia ihmisiä.

Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjasta. Tämä tapahtui siis tuomarien aikaan, eli Mooseksen ajan jälkeen, mutta ennen kuin israelilaisilla oli kuninkaita. Tausta tarinaan on se, että israelilaiset oli joutuneet midianilaisten sortamiksi. Nämä pöllivät israelilaisten ruoat niin, että israelilaiset olivat lopulta ihan nälänhädässä. Nyt tarvittiin joku pelastamaan heidät midianilaisilta.

Tuom. 6:11-16
 11 Herran enkeli tuli Ofraan ja asettui suuren puun alle, joka kasvoi Abieserin sukuun kuuluvan Joasin maalla. Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta. 12 Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” 13 Gideon vastasi: ”Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.” 14 Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” 15 Mutta Gideon vastasi hänelle: ”Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.” 16 Herra sanoi hänelle: ”Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.”

Mitä voimme päätellä Gideonin kutsumisesta tämän raamatunkohdan perusteella?


Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei ollut rohkea


Tuom. 6:11(b)
“Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta.”

Vehnää viinikuurnassa? Ihan kuin tässä olisi nyt jotain hassua, ja niin onkin. Se että Gideon pui viljaa viinikuurnassa osoitti, että hän todella tahtoi pysyä piilossa. Kyseinen viinikuurna oli todennäköisesti kallioon kaivettu kuoppa, eli aika hyvä piilo. Yleensä puimisessa käytettiin härkiä, jotka rusensivat viljan puimareellä tai sorkillaan.

Gideonilla ei näyttänyt olevan aikomusta nousta taisteluun midianilaisia vastaan. Päinvastoin, hän tahtoi pysyä heistä mahdollisimman kaukana. Gideon ei tuntunut olevan ollenkaan sankariainesta. Luulisitko, että Jumala kutsuu sellaisen ihmisen? Kyllä hän kutsui. Jakeessa 6:12 kerrotaan, miten Gideonin ollessa piilossa hänelle ilmestyi Herran enkeli ja sanoi: “Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!”

Sinä urhea soturi! Tyyppi oli piilossa ja häntä kutsuttiin urheaksi soturiksi! Se kuulosti Gideonista varmaan vitsiltä. Mutta vitsi se ei ollut. Jumala näki, mitä Gideonista tulisi, ja puhutteli häntä jo nyt sen mukaan.


Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei ollut ihmisten silmissä mitään


Tuom 6:15
“Gideon vastasi hänelle (siis enkelille): “Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.”

Manassen heimo ei ollut Israelin heimoista varsinaisesti kärkikastia, ainakaan sota-asioissa. Jos tuli konflikteja, se joutui usein turvautumaan veljesheimoonsa Efraimiin. Gideonin suku oli Manassenkin heimon keskellä kaikkein vähäpätöisin. Kaiken lisäksi Gideon oli nuorin poika. Israelilaisilla oli sellainen tapa, että perheen vanhinta poikaa pidettiin aina suurimmassa arvossa. Nuorin oli kaikkien käskytettävänä ja sai varmasti kurjimmat hommat.

Ihmisten silmissä Gideon ei ollut mitään muuta kuin köyhä, arvoton poika. Voidaan huomata, että Gideon oli itsekin alkanut ajatella itsestään sen mukaan, mitä muut hänestä ajattelivat. Hän ei arvostanut itsestään, koska yhteiskunta hänen ympärillään ei arvostanut häntä. Me ihmiset olemme sellaisia, että lopulta omaksumme kaikkein negatiivisimpiakin asioita itsestämme, jos meille tarpeeksi niitä tolkutetaan. Näin voi nykyaikana käydä esimerkiksi, jos on tullut kiusatuksi lapsena tai nuorena tai on saanut paljon kritiikkiä.

Jumala kutsui Gideonin riippumatta siitä, mitä tämä oli ihmisten silmissä. Jumala ei ollut ollenkaan kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelivat ja toivoi, ettei Gideonkaan olisi. Jakeessa 6:16 Herra rohkaisee Gideonia: “Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.”

Toisin sanoin voitaisiin kenties ilmaista Jumalan sanovan: Älä välitä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Välitä siitä, että minä olen sinun kanssasi. Se antaa sinulle voiton.


Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei luottanut Jumalaan


Tuom. 6:13
“Voi herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.”

Jos Jumalan enkeli ilmestyisi sinulle, alkaisitko kyseenalaistaa sille Jumalaa? Miksi Gideon teki niin? Hän oli varmasti tosi katkera niiden huonojen asioitten takia, joita hänelle oli tapahtunut ja aivan menettänyt luottamuksensa Jumalaan. Gideon ei enää edes odottanut pelastusta Jumalalta. Näin voi käydä myös meille, jos meillä on ollut tosi rankkaa tai jos on tapahtunut jotain, mikä satuttaa meitä, emmekä voi ymmärtää, miksi se tapahtui. Katkeroidumme Jumalalle, emmekä enää luota häneen. Tämä voi tapahtua myös alitajuisesti.

Olikohan Gideonin jumalasuhde kunnossa? Ei varmasti ollut. Hän oli takuulla lakannut rukoilemasta jo ajat sitten ja ajatteli Jumalasta pelkästään vihaisia ajatuksia. Luulisi, että Jumala olisi suuttunut Gideonille ja ajatellut, että tuollaista en edes katso päinkään, kutsumisesta puhumattakaan. Mutta ei! Edes jumalasuhteen kunnossa olemista ei vaadittu. Päinvastoin, Jumala kutsui juuri Gideonin. Jumala kutsui Gideonia samalla myös laittamaan asiat kuntoon hänen kanssaan!

Kohdassa 6:14 enkeli vastaa Gideonin epäilyyn: “Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!”


Lopuksi

Gideonin tarina kertoo, että Jumala kutsuu tavallisia ihmisiä. Ei ole mitään syytä, miksi hän ei kutsuisi juuri sinua. Meidän ei tarvitse täyttää mitään ehtoja ollaksemme arvollisia Jumalan kutsulle. Gideon ei ollut rohkea. Gideon ei ollut ihmisten mielestä mitään. Gideon ei luottanut Jumalaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala kutsuu sinua, vaikka et olisi uskaltanut kertoa koulussa tai töissä kenellekään, että olet uskossa. Jumala kutsuu sinua, vaikka olisit joutunut ihmisten syrjimäksi. Jumala kutsuu sinua, vaikka olisit vihainen ja katkera hänelle joidenkin asioiden takia, joita sulle on tapahtunut. Jumala kutsuu sinua, vaikka sinulla olisi mitä tahansa muita syitä, jotka saavat ajattelemaan, ettet kelpaa, kuten lankeaminen.

Jumalalla on sinulle tehtävä. Sinun ei tarvitse muuta kuin suostua hänen käyttöönsä. Jumala on kanssasi ja hän antaa sinulle kaiken sen voiman, mitä tarvitset.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Sukupuolineutraali avioliitto - mitä väliä?


Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista velloo kuumana. Sinisterministerin on tietenkin pakko laittaa lusikkansa höyrävään soppaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen kahta tutkimusta, joista toinen käsittelee sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksia ja toinen avioeron vaikutuksia lapseen. Lopuksi vertaan näihin muutamaa kohtaa kansalaisaloitteesta, joka tähtää avioliittolain muuttamiseen tasa-arvoiseksi.

Kantani homoseksuaalisuuteen yksilön kohdalla raamatulliselta ja psykologiselta kannalta on luettavissa täältä. Puhutaanpa nyt yhteiskunnallisesta näkökulmasta. En kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Jos ihmiset haluavat elää homoseksuaalisessa suhteessa, on heillä tietenkin oltava siihen vapaus. Avioliiton tulisi kuitenkin säilyä miehen ja naisen välisenä instituutiona.

Tällä kertaa en käytä raamatullisia perusteita. Ne eivät kuitenkaan ole nytkään kaukana, vaan läpileikkaavat koko näkemykseni aiheesta. Uskon, että Raamatun ohjeiden mukaan eläminen takaa parhaan mahdollisen elämän niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos nämä ohjeet unohdetaan, negatiiviset vaikutukset ovat näkyviä ja ne huomataan myös tilastoissa ja tutkimuksissa.


Sukupuolineutraalius murentaa avioliiton asemaa


Sukupuolineutraali avioliittolaki on ajankohtainen kysymys myös Englannissa. The Telegraph-lehden uutisessa kerrotaan tutkimuksesta, jonka sosiologi tri Patricia Morgan on esittänyt parlamentille. Englannissa keskustelussa on käytetty argumenttia, jonka mukaan merkitystään menettänyt avioliittoinsituutio saisi uutta voimaa avioliiton avaamisesta homoseksuaaleille. Lahjomattomat tilastot paljastavat kuitenkin toisenlaisen todellisuuden.

Morganin esitys sisältää analyysin avioliittotrendeistä Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Espanjassa, Belgiassa, Kanadassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa homoseksuaalien avioliitto on tehty lailliseksi.

Morgan esittää, että laki on aiheuttanut ajattelua, jonka mukaan avioliitto ei liity vanhemmuuteen. Lukujen perusteella nähdään, että lakimuutos on saanut aikaan romahduksen solmittujen avioliittojen määrässä kyseisissä maissa. Samalla avoliittojen ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on noussut jyrkästi.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on Morganin mukaan sekä syy avioliiton riisumiseen merkityksestään että seuraus siitä - erityisesti mitä tulee avioliiton ja vanhemmuuden erottumiseen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee kysymykseen vain niissä maissa, joissa avioliitto on jo valmiiksi kriisissä, koska avioliiton ulkopuolella syntyy paljon lapsia ja avoliitto on yleinen käytäntö. Laki on myös osaltaan kasvattanut näitä ongelmia. Se on lisännyt heteroseksuaalisten suhteiden muuttumista epäsäännöllisiksi sekä avioliiton ja vanhemmuuden erkaantumista toisistaan.

Morgan osoittaa, että heteroseksuaaliset avioliitot tulivat epävakaammiksi, koska ne olivat omaksuneet toimintatapoja homoseksuaaleilta, joiden liitot ovat usein luonteeltaan avoimia ja rikkoutuivat todennäköisemmin kuin heteroseksuaalien liitot. Auts. Olipa muuten poliittisesti epäkorrektia sisältöä.


Vanhempien liitolla on merkitystä


Voidaan kysyä, onko sillä väliä, jos avioliitto insituutiona murenee? Onko sillä merkitystä, jos lasten saamisen yhteys avioliittoon vähenee vielä entisestään? Mitä se haittaa, jos aikuisten parisuhteet ovat vaihtuvia?

Olen vahvasti sitä mieltä, että avioliitolla on väliä. Kannattaessani avioliittoa en kannata vain insituutiota instituution vuoksi. Kestävä avioliitto on lapselle paras paikka kasvaa. Varttuakseen parhaalla mahdollisella tavalla lapsi tarvitsee pysyvyyttä, turvallisuutta ja läheistä suhdetta vanhempiinsa - jotka asuvat yhdessä. Vanhempien tien eroaminen on lapselle todella kova paikka. Tämä näkyy hyvin Väestöliiton sivuilta löytyvässä artikkelissa Vanhempani erosivat - miten minulle kävi. Artikkeli perustuu 25 vuotta kestäneeseen tutkimukseen, josta kirjoitettiin kirja. Vanhempien eron todettiin vaikuttavan lapseen mm. seuraavilla tavoilla:

"Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin."

"Eronnut perhe on toisenlainen yhteisö, jossa lapset tuntevat olonsa turvattomammaksi ja epävarmemmaksi tulevaisuudestaan kuin suhteellisen hyvien ehjien perheiden lapset. Isät ja äidit, jotka jakavat vuoteensa vaihtuvien kumppanien kanssa, eivät vastaa yhdessä asuvia vanhempia."

"Avioero tuo radikaaleja muutoksia vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen, eivätkä ne kirjoittajan mielestä vastaa nykyisiä käsityksiämme. Vanhemmuus on epävakaampaa ja vähemmän suojelevaa".

"He (avioerolapset) ovat kokeneet surun-, yksinäisyyden- ja vihantäyteisen lapsuuden."

"Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen."

"Eron pitkäaikaisvaikutuksista yksi on nimenomaan jatkuvassa katastrofin pelossa eläminen."
  
”Kasvaessaan aikuisiksi eron lapset pelkäävät ihmissuhteittensa epäonnistuvan kuten heidän vanhempiensa elämän tärkein suhde epäonnistui. He kasvavat tuntien elävästi olevansa vailla valmiuksia rakastaa, sitoutua, luottaa ja mennä naimisiin, tai edes pärjätä ristiriitojen jokapäiväisessä purkamisessa."

Vanhempien ero vaikuttaa lapsen koko elämään. Kun maassamme kasvaa suuri määrä ihmisiä, joiden lapsuudesta on puuttunut vanhempien pysyvä parisuhde, on selvää, että vaikutus kumuloituu ja ongelmat lisääntyvät. Näin on, vaikka osa selviääkin melko hyvin haasteistaan ja saa aikuisen vastuista ja parisuhteesta kiinni omassa elämässään.

Yhteiskuntamme rakenteita muokattaessa prioriteetin tulisi olla lapsen paras. Lapset ovat haavoittuvia ja aikuisten päätösten armoilla. Heitä tulisi suojella kaikin tavoin. Samalla pyritään turvaamaan heille ehjä ja tasapainoinen aikuisuus - eli hyvä tulevaisuus koko kansalle. Todellisuus tällä hetkellä on, että yhteiskunnallisissa trendeissä on hyvin pitkälle kyse aikuisten oikeudesta tehdä, mitä haluavat.


Kansalaisaloitteen väitteet

 

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on kerännyt tämän tekstin kirjoitushetkellä lähes 100 000 kannatusilmoitusta. Otetaanpa muutama aloitteen väite ja verrataan niitä edellä kuvattuihin tutkimustuloksiin.

"Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." (3.2.1)

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustettaessa puhutaan yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Oma kysymykseni kuuluu, onko samaa sukupuolta olevien liitto olemuksellisesti yhdenvertainen heteroseksuaalisen liiton kanssa? Tulisiko nämä kaksi nostaa tasa-arvoiseen asemaan lain edessä? Vihakommenttien uhallakin uskallan vastata kumpaankin kysymykseen ei. Tässä kirjoituksessa edellä todetun perusteella avioliiton pitämiselle naisen ja miehen välisenä on perusteita.

"Lakiehdotuksella on määrä seurata Pohjoismaiden ja useiden muiden valtioiden esimerkkiä ja muuttaa avioliittolainsäädäntöä siten, ettei se syrji ketään." (3.2.1)

Ei ole syytä seurata muiden valtioiden esimerkkiä, jos näiden toimet ovat olleet yhteiskunnan kannalta epäedullisia.

"Ei ole todennäköistä, että nyt ehdotetulla lainmuutoksella olisi mainitsemisen arvoista merkitystä yleiseen halukkuuteen solmia avioliitto." (4.3)

Tilastot osoittavat, että halukkuus solmia avioliitto on vähentynyt maissa, joissa laki on voimassa. Yllä mainittu Morganin tutkimus kertoo, että Espanjassa laki tuli voimaan vuonna 2005. Viiden vuoden kuluttua tästä avioliittoja solmittiin vuodessa 34 000 kappaletta vähemmän kuin ennen lakia.

"Avioliiton rajaamista vain miehen ja naisen oikeudeksi on perusteltu myös sillä, että avioliiton tarkoitus olisi lasten saanti ja suvun jatkaminen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 esikoisista 54 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella ja kaikista samana vuonna syntyneistä lapsista avioliiton ulkopuolella syntyneiden osuus oli 41 prosenttia. Vuosittain avioliiton solmii myös lukematon määrä pareja, jotka eivät joko halua tai voi hankkia lasta. Lapsettomien avioparien määrä on kasvussa. Kun avioliiton ja suvun jatkamisen yhteys ei nykyään ole selvä, ei ole odotettavissa, että nyt ehdotetusta muutoksesta seuraisi syntyvyyden laskua tai muita ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia." (4.3)

Sukupuolineutraalia avioliittoa ajetaan erityisesti maissa, joissa sitoutuminen parisuhteeseen ja avioliiton suhde vanhemmuuteen on jo valmiiksi heikentynyt. Sukupuolineutraali avioliitto lisää osaltaan edelleen tätä kehitystä. Sillä on siis ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia. Se että yhteiskunnassa on jo valmiiksi tietty ilmiö ei ole peruste sille, että ilmiö olisi hyväksyttävä tai että sitä pitäisi edistää.

"Lapsen kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies." (2.3)

Aloite puhuu lapsen edusta. Kuitenkin näyttää auttamattomasti siltä, että avioliittoinstituutiota jäytävä kehitys ei ole lapsen parhaaksi, koska se lisää aikuisten parisuhteiden epävakautta. Väestöliiton sivuilla siteerattu tutkimus osoittaa, että asuminen erillään elävien vanhempien luona ei vastaa kotia molempien vanhempien kanssa ja myös että vanhempien vaihtuvat kumppanit eivät vastaa yhdessä asuvia omia vanhempia. Lapsuuden kokemukset vanhempien parisuhteesta vaikuttavat merkittävällä tavalla koko ihmiselämään ja sitä kautta yhteiskunnan tulevaisuuteen.


Lopuksi

 

Perhe on jo valmiiksi kriisissä yhteiskunnassamme. Nyt tulisi keskittyä toimiin, jotka lisäävät perheiden vakautta eivätkä murenna sitä. Siksi avioliitto tulisi säilyttää miehen ja naisen välisenä.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Millaista on taivaassa?


Meillä uskovillakin huomio kiinnittyy helposti pääosin siihen, mitä näemme ympärillämme nyt - tämänhetkiseen maailmaan. Se on luonnollista. Tämä elämä ja maailma ovat meille konkreettisia asioita. Niihin voi koskea. Taivas ja kuolemanjälkeinen elämä ovat vaikeita hahmottaa, eikä niitä tule aina kovin paljon ajateltua. Kuitenkin tuonpuoleisten miettiminen voi olla tärkeänä rohkaisuna uskonelämässä! Usein meitä voi auttaa vaikka vaikeassa tilanteessa, jos ajattelemme sitä, millaista mahtavuutta on edessä.

Uuden testamentin aikana oli juutalaisia, jotka eivät uskoneet, että kuolemanjälkeistä elämää on olemassa. Heille Paavali sanoi:

1. Kor. 15:19
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.

Jos näkisimme kaiken vaivan uskonelämässä ilman, että siitä on ikuista hyötyä, se olisi loppupeleissä aika turhaa. Katsotaan nyt muutamia raamatunpaikkoja, jotka valaisevat meille vähän, millaista taivaassa on. Silti taivas jää meille pitkälti mysteeriksi.


Taivas on uusi maa


Taivas-sanaa käytetään Raamatussa monessa eri merkityksessä. Taivas on se paikka, jossa Jumala asuu nyt. Puhutaan myös taivasten valtakunnasta, joka on sama asia kuin Jumalan valtakunta. Tämä tarkoittaa Jumalan hallintaa. Nyt kyseessä on siis taivas paikkana, johon uskovat menevät kuoleman jälkeen.

Kun puhutaan taivaasta uskovien tulevana paikkana, pitää tavallaan erottaa kaksi asiaa: taivas, joka on olemassa jo nyt ja lopullinen taivas, joka perustetaan sen jälkeen kun Jeesus on tullu takaisin ja tämä nykyinen maailma katoaa. Uskovat, jotka ovat kuolleita, ovat nyt taivaassa, mutta se on tavallaan väliaikainen taivas. Sielläkin on hyvä olla, mutta se ei ole se lopullinen paikka, missä ikuisuus tullaan viettämään.

Populaarissa kuvastossa taivaassa oleminen kuvataan usein pilven päällä leijumisena. Raamattu sanoo kuitenkin, että taivas tulee olemaan konkreettinen uusi maa. Vanha maa katoaa ja uusi tulee tilalle.

Ilm. 21:1
1 Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Tämä tulee tapahtumaan lopun aikojen tapahtumien jälkeen. Lopun aikoina tulee antikristus ja paljon vaikeuksia, kunnes Jeesus palaa maan päälle ja lyö antikristuksen ja pahan voimat. Sen jälkeen on tuhatvuotinen valtakunta tämän saman maapallon pinnalla, jossa nyt elämme. Sinä aikana Jeesus ja hänen omansa hallitsevat ja kaikki on kaunista ja rauhallista ja ihmiset on terveempiä kuin nyt. Tuhatvuotisen valtakunnan lopussa paha nousee viimeiseen kapinaan, jonka Messias kukistaa. Tämän jälkeen seuraa viimeinen tuomio kaikille joskus eläneille. Jeesukseen uskoneet saavat armahduksen, ja pääsevät lopulliseen taivaaseen.

Tämän jälkeen Jumala käräyttää koko nykyisen maailmankaikkeuden ilmaan ja luo uuden. Universumi käy läpi ikään kuin ylösnousemusprosessin ja siitä tulee entistä ehompi. Olen ihan varma, että emme pysty kuvittelemaan, miten mieletön se tulee olemaan.

2.Piet.3:10-13
10 Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. 11 Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, 12 jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa — tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. 13 Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.


Taivaassa meillä on uusi ruumis


Taivas tulee siis olemaan uusi maa. Ja siellä meillä kaikilla tulee myös olemaan uusi ruumis. Onko se uusi ruumis jokin epämääräinen energiapallero, kuten joskus olen kuullut spekuloitavan? Ei suinkaan. Kyllä se tulee olemaan ihan konkreettinen ruumis. Jeesushan oli ensimmäinen, joka sai ylösnousemusruumiin ja ilmestyi opetuslapsille sen jälkeen. Hän oli kuitenkin sama Jeesus, vaikka materiaaliset rajat eivät koskeneet häntä enää. Hän kulki muun muassa seinien läpi. Uskon, että tulemme olemaan tunnistettavia, tavallaan samannäköisiä kuin nykyään, mutta täydellisen terveitä ja hyväkuntoisia ja jollain salaperäisellä tavalla erilaisia. Uskon, että meidän tietoisuus tulee myös olemaan paljon laajempi.

1.Kor.15:35, 40-44, 49-53
35 Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?”

40 On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. 41 Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin. 42 Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. 43 Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. 44 Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.

49 Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. 50 Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. 51 Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, 52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. 53 Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

Sitten, kun olemme taivaassa ylösnousemusruumiissa, olemisemme tulee olemaan erilaista kuin maan päällä. Raamatussa sanotaan, että siellä ei esimerkiksi olla naimisissa. Kaipauksemme ja tavoitteemme eivät tule olemaan samoja kuin nyt.

Matt. 22:30
Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.


Taivaassa näemme Jumalan


Ilm. 21:3
3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 

Raamatun mukaan kukaan maanpäällinen ihminen ei voi nähdä Jumalan kasvoja ja säilyä hengissä (2.Moos. 22:30). Tässä ruumiissa emme kestäisi sitä. Mutta taivaassa Jumala tulee asumaan keskellämme! Siitä tulee jotain niin mieletöntä. Jumalan läsnäolo tulee olemaan taivaan keskeisin asia. Se tekee taivaasta taivaan! Jumalan läsnäolon puute tulee toisaalta olemaan se, mikä tekee helvetistä helvetin.

En tiedä, paljonko olet ehtinyt tuntea Jumalan läsnäolon hetkiä elämässäsi tähän mennessä. Jos itse ajattelen kaikkein parasta hetkeä, mitä minulla on ollut Jumalan läsnäolossa ja lisään siihen potenssiin miljoona, olen varma, että taivas tulee olemaan jotain totaalisen käsittämätöntä.
Taivaassa tulee olemaan niin hienoa ja ihmeellistä olla, koska Jumalan läsnäolo on siellä.

Ilm. 22:3-5
3 Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. 4 He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. 5 Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.

Tässä kerrottiin siitä, että tulemme näkemään Jumalan ja Jeesuksen (Karitsa) kasvot. Jumalan valo valaisee eikä yötä enää ole. Kirous eli synnin kirous ei enää vaikuta. Mitään pahuutta tai syntiä eikä niistä johtuvia vaikeuksia, kuten sairautta ja surua, ei ole enää.


Taivaassa saamme korvausta


Uskovaisena eläminen ei aina ole helppoa. Meitä saatetaan muun muassa kiusata, pilkata tai suorastaan vainota. Tälläkin hetkellä vainoa tapahtuu monissa maissa maailmassa. Kun pysymme Jumalan puolella siitä huolimatta, tulemme taivaassa saamaan korvauksen, jonka rinnalla ongelmat eivät ole mitään.

Luuk. 6:22-23
22 ”Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. 23 Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille.

Jokainen on myös kokenut, että elämässä on välillä surua. Tosi vaikeita juttuja ja ikäviä asioita tapahtuu. Raamatussa on todella suuri lupaus meille siitä, mitä taivaassa saamme kokea! Itse saan melkein kylmiä väreitä tästä raamatunpaikasta. Kaikki kyyneleet tullaan kuivaamaan.

Ilm. 21:4
4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”


Voimme vaikuttaa osaamme taivaassa


Matt. 6:20
19 ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.

Taivaaseen pääsee vain armon kautta. Kun uskomme siihen, että Jeesus kuoli puolestamme ristillä, saamme syntimme anteeksi ja tie taivaaseen on auki. Raamattu sanoo kuitenkin, että voimme jotenkin vaikuttaa osaamme taivaassa. Varmasti kaikilla tulee olemaan siellä hyvä olla. Jollakin tavalla viettämämme elämä tulee silti näkymään. Raamattu kehottaa keräämään aarretta taivaaseen. Miten se tapahtuu?

Kun palvelemme Jumalaa, keräämme aarretta taivaaseen. Tätä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun autamme ihmisiä eri tavoilla. Kun rukoilemme muiden puolesta. Kun palvelemme seurakunnassa. Kun levitämme evankeliumia. Kun uhrataamme varoja Jumalalle. Uskon myös, että elämällä puhtaasti, Jumalan tahdon mukaan, vaikutamme taivasosaamme.

Mitä se aarre taivaassa sitten on? En tiedä. Raamattu jättää sen yllätykseksi, ehkä osittain sen takia, että se on jotain niin mieletöntä, että sanamme eivät riittäisi sen kuvailemiseen eikä ymmärryksemme sen ymmärtämiseen. Minua ainakin kiinnostaa saada se!


Lopuksi

Jos et ole varma siitä, oletko menossa taivaaseen, voit muuttaa tilanteen antamalla elämäsi Jeesukselle ja lähtemällä seuraamaan häntä. Voit tehdä sen rukoilemalla seuraavan rukouksen. Kannattaa myös hakeutua mukaan johonkin seurakuntaan.

Jeesus, minä uskon sinuun. Uskon siihen, että olet Jumalan poika ja että kuolit ristillä puolestani. Anna anteeksi syntini. Tahdon tästä lähtien seurata sinua elämässäni. Johdata minua taivaaseen asti. Aamen.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Joku vapauttaa taakoista


Olen lukenut Victor Hugon teosta Kurjat (Les Miserables). Seuraava lainaus on mielestäni koskettava. Se ja siihen liittämäni raamatunpaikat puhukoot puolestaan. Lainaus on tilanteesta, jossa pikku Cosette on pakotettu hakemaan vettä lähteeltä ja hän kohtaa ensimmäisen kerran hyväntekijänsä Jean Valjeanin.


"Hänen katseensa sattui ämpäriin, joka oli hänen edessään. .. Hän tarttui sen sankaan molemmin käsin. Hän jaksoi töin tuskin nostaa ämpäriä.
..
Sitten hän ponnisti kaikki voimansa, otti taas ämpärin käsiinsä ja alkoi urhoollisesti kulkea eteenpäin. Onneton, epätoivoinen raukka ei kuitenkaan voinut olla ääneen huokaisematta:
Voi hyvä Jumala sentään!”
Samalla hetkellä hän tunsi äkkiä, ettei ämpäri enää painanut ollenkaan. Käsi, joka hänestä tuntui olevan suunnattoman suuri, oli tarttunut sankaan ja nosti sitä voimakkaasti. Cosette katsahti ylös. Suuri, musta hahmo kulki hänen rinnallaan ihan suorana pimeässä. Siinä oli mies, joka oli lähestynyt häntä takaapäin ja jonka askeleita hän ei ollut kuullut. Mies oli sanaakaan sanomatta tarttunut ämpärinsankaan.
..
Mies puhutteli häntä. Hän puhui vakavalla, hiljaisella äänellä:
'Lapseni, tämä taakka on sinulle liian raskas.'
Cosette kohotti päätänsä ja vastasi:
'Niin on, herra'.
'Annas tänne', jatkoi mies, 'niin minä autan sinua kantamaan.'
Cosette päästi ämpärin irti. Mies alkoi kävellä hänen vierellään."
Victor Hugo: Kurjat I (WSOY 1954), s. 282, 283, 287


Ps. 81:7
Minä poistin taakan hänen harteiltaan, päästin hänen kätensä irti kantokorista.”

Matt. 11:28
Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”




sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Les Misérables kertoo armosta





En ole lukenut Victor Hugon kirjaa Les Misérables (Kurjat). Aloitin sen joskus ranskaksi. Tämä oli tietenkin liian kunnianhimoista ja pääsin suunnilleen sivulle kaksi. Musikaalin näin kolmisen vuotta sitten Lontoossa ja se kolahti. Eeppinen kertomus, jossa on tärkeitä teemoja: armo, lähimmäisenrakkaus, sosiaalinen epätasa-arvo, vihan kierteen katkaisu... Mikä parasta, armon teema tuodaan kristinuskon kautta. Viitataanpa jopa taivaaseen, jonne pääsee pyytämällä anteeksiantoa Jeesukselta* ja eskatologiseen epäoikeudenmukaisuuden loppuun.

Olen nähnyt myös vuoden 1998 leffan ja vuoden 2000 minisarjan. Kumpikaan ei perustu musikaaliin ja Jeesus on mukavasti sensuroitu pois. Minisarjassa on jopa ärsyttävästi lisätty Valjeanin ja Cosetten suhteeseen pientä kieroutuneisuutta. Kuullessani, että musikaalista on tulossa elokuva, olin innoissani, mutta vähän pelkäsin, miten aihetta käsitellään.

Käydessäni katsastamassa uuden version näin ilokseni, että sanomaa ei tällä kertaa ole vesitetty. Musikaalia seurataan melko tarkasti ja elokuva on monella tavalla onnistunut. Näyttelijäsuoritukset ovat vaikuttavinta antia. Hugh Jackman antaa pääroolissa kaikkensa eikä ihme, että sydäntäraastava Anne Hathaway sai Fantinen osastaan Oscarin.

Kaikki näyttelijät laulavat itse ja vokaalisuoritukset on äänitetty livenä. Tämä tuo elokuvaan aitoutta, joka saa My Fair Lady -tyyppiset teennäiset toteutukset kalpenemaan. Turhasta söpöilystä ei versiota muutenkaan voi syyttää. Traagiset elementit tulevat teatterin isolla ruudulla lähikuvina paljon lähemmäs katsojaa kuin aikanaan musikaalikatsomon halvoilta paikoilta käsin. Välillä ehkä turhankin lähelle, vaikka se ei lienekään liioittelua teemaan nähden. Toisena pienenä miinuksena Thénardier-pariskunta, jonka toteutus on mielestäni pelkästään kiusallinen. Javertin rooliin olisin ehkä toivonut sointuvaäänisempää laulajaa, vaikka Russell Crowe selviääkin kunnialla.

Suosittelen. Kannattaa ottaa paljon eväitä, ettei ehdi tulla nälkä. Miksi muuten pitkissäkään elokuvissa ei koskaan ole väliaikoja?


*Suora lainaus kappaleesta Epilogue: "Forgive me all my trespasses and take me to your glory."

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Tarkennuksia parisuhteesta ja naisen asemasta


Tietooni on tullut, että kirjoitukseni Aviomies päättää, vaimo suostuu? on herättänyt väärinkäsityksiä joidenkin lukijoiden kohdalla.

Tarkennuksia:

En tarkoita, että hierarkioita ei olisi Raamatun mukaan olemassa. Yhteiskunnassa olemme esivallan alaisia niin kauan kuin meitä ei käsketä tekemään jotakin Jumalan sanan vastaista. Seurakunnassa olemme pastorin ja vanhimmiston johtajuuden alla. Perheessä vanhemmilla on auktoriteetti lapsiin nähden.

Tarkoitan, että avioliitossa naisen ja miehen välillä ei ole hierarkiaa. Kirjoituksessa argumentoin pääasiassa sellaista käsitystä vastaan, että avioliitossa tulisi olla komentoketju, joka merkitsisi sitä, että mies tekisi kaikki päätökset. Näen, että yhteinen päätöksenteko on paras ratkaisu.

En tarkoita, että naisen ei tulisi kunnioittaa miestä. Molemminpuolinen syvä kunnioitus on parisuhteessa erittäin tärkeä asia. En myöskään suinkaan tarkoita, että lasten ei tulisi kunnioittaa perheenisää.

En tarkoita, että mies ei olisi vastuullinen perheestään huolehtimisesta.


Myös kirjoitus Naiseus ja Raamatun tulkinnan periaatteet on herättänyt kysymyksiä. Suomen Vapaakirkon yhdyskuntajärjestys ei aseta esteitä naisen toimimiselle missä tahansa tehtävässä seurakunnassa. Tämä perustuu näkemykseen miehen ja naisen tasa-arvoisuudesta. Näkemys ei ole lähtöisin yhteiskunnan ilmastosta vaan Raamatusta. Vapaakirkon kentässä asioista on kuitenkin eri mielipiteitä ja seurakunnissa on erilaisia käytäntöjä. Olen esittänyt oman kantani yksityishenkilönä.

Toivomukseni on, että poikkeavat mielipiteet asiasta eivät aiheuttaisi hajaannusta ja että kaikki voisivat olla sovussa eri näkemyksistä huolimatta. Kirjoitusten tiimoilta noussut pienoinen häly on tullut minulle yllätyksenä, koska seurakunnallisessa ja koulutuksellisessa taustassani omaani vastaava näkemys on ollut normi.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Naiseus ja Raamatun tulkinnan periaatteet


Joillakin on sellainen käsitys, että naisen asemaa rajoitetaan Raamatussa. Mistä tällainen näkemys saa alkunsa? Ensinnäkin meidän on syytä erottaa se, mitä Raamattu kuvailee ja se, mitä se käskee. Raamatun aikoina vallalla oli suurimmaksi osaksi patriarkaalinen eli miesvaltainen kulttuuri, jossa naisella oli huomattavasti vähemmän oikeuksia kuin miehellä. Tämä elämäntapa näkyy Raamatun ajankuvassa, mutta se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi hyväksynyt asian.

Ehkä suurempi ongelma on kuitenkin se, että kristityt ovat tulkinneet kyseenalaisella tavalla joitakin raamatunkohtia. Tietyt naisia koskevat maininnat on käsitetty tavalla, josta on seurannut naista alistavaa ajattelua. Tarkastelemme nyt muutamaa tällaista kohtaa.

Raamattua lukiessa on hyvin tärkeää käyttää historiallis-kieliopillista tulkintamenetelmää. On otettava huomioon historiallinen tilanne, eli kenelle ja millaiseen tilanteeseen kirje on kirjotettu. Teksti on myös analysoitava kieliopillisesti - eli sanat saavat merkityksen lauseyhteydessä, lauseet asiayhteydessä jne. Päämääränä on selvittää, mitä kirjoittaja alunperin halusi sanoa ihmisille, joille teksti on tarkoitettu. Tästä syntyy tekstin merkitys nykyisillekin lukijoille.

Raamatunlauseita ei siis voi ymmärtää oikein, jos niitä käsittelee irrallisina ilman alkuperäistä asiayhteyttä.


Kohta 1: Onko nainen apulainen?

 

1.Moos.2:18
Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

Jotkut ovat tulkinneet, että tämän jakeen mukaan nainen on miehen apulainen ja siten alempiarvoinen ja käskytettävä. Alkukielen apua tarkoittava sana ”ezer” on kuitenkin tarkalta määritykseltään seuraava: Joku, joka tarjoaa apua sellaisella alueella, jolla henkilöllä itsellään on puutteita. Termi ei viittaa siihen, että auttaja olisi heikompi, tai vahvempikaan, kuin autettava.

Jakeen loppuosa on käännetty käyttäen termiä ”sopiva”. Kirjaimellisesti alkuperäinen hepreankielinen teksti puhuu henkilöstä, joka on ”vastapäätä”. Tämä ilmaisee tasa-arvoa ja samankaltaisuutta. Nainen ja mies on siis tarkoitettu täydentämään toisiaan tasa-arvoisessa suhteessa!


Kohta 2: Voiko nainen johtaa seurakunnassa?


1.Tim. 3:2
Seurakunnan kaitsijan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, kunniallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan.”

Tämän paikan perusteella jotkut ajattelevat, että nainen ei voi olla seurakunnassa johtavissa tehtävissä, kuten pastorina tai vanhimmiston jäsenenä. Mutta mitä lopulta tarkoittaa ”yhden vaimon mies”? Kreikan kielessä kyseessä on idiomi. Idiomi on ilmaus, jossa käytetään tuttuja sanoja ilmaisemaan jotakin, mikä ei ole sama asia kuin sanojen merkitys sellaisenaan (kuten "ole hyvä" suomen kielessä). Yhden vaimon mies tarkoitti henkilöä, joka eli moraalisesti puhdasta elämää. Raamatunkohdan sisältö ei ole, että johtajan olisi pakko olla mies.


Kohta 3: Saako nainen opettaa?

 

1. Kor. 14:34
Naiset olkoot vaiti teidänkin seurakuntanne kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo.”

Tämä on joskus tulkittu niin, että naiset eivät saisi opettaa tai pitää puheenvuoroja seurakunnissa. Jaetta ei kuitenkaan voi ottaa näin kirjaimellisesti. Ensinnäkin Paavali puhuu muualla (1.Kor. 11:5) siitä, että naiset kyllä profetoivat kokouksissa. Avain on seuraavassa jakeessa:

1. Kor. 14:35
Jos he tahtovat oppia jotakin, kysykööt kotona omalta mieheltään, sillä naisen on häpeällistä puhua seurakunnan kokouksessa.”

Kyseessä oli todennäköisesti hölötyskielto seurakunnan naisille. Ajan patriarkaalisen kulttuurin takia naiset eivät olleet saaneet opetusta hengellisissä asioissa. Tällöin heille varmaan tuli mieleen useita kysymyksiä, kun opetettiin kirjoituksista, jotka olivat heille vieraita. Mitä ilmeisimmin naiset häiritsivät kokouksissa, ja Paavali puuttui tähän!


Raamattu ei ole naista alistava tai rajoittava kirja. Olen itse vakuuttunut siitä, että Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen tasaveroisiksi, eikä halua rajata naisten toiminta-alaa millään tavalla kapeammaksi kuin miehen. Syntiinlankeemus pilasi miehen ja naisen tasaveroisen rinnakkaiselon. Me uskovat olemme kuitenkin kutsuttuja palaamaan Jumalan alunperin tarkoittamaan järjestykseen.


Aikaisempi blogiteksti parisuhteesta: Aviomies päättää, vaimo suostuu?
Ulkopuolinen artikkeli, jossa käsitellään mm. naisen johtajuutta seurakunnassa:  
Johtajan perhesuhteet puntarissa

tiistai 19. helmikuuta 2013

Aviomies päättää, vaimo suostuu?


Ajauduin tässä pitkähköön keskusteluun siitä, onko miehellä Raamatun mukaan oikeus päättää asioista avioliitossa. Huomasin, että on monia nuoriakin, jotka ovat sitä mieltä, että miehellä on ennaltamäärätty oikeus sanoa viimeinen sana ja vaimon tehtävä on suostua. Totesin, että minun on itse tarkoin perusteltava näkemykseni kysymykseen.

Käydäänpä Efesolaiskirjeen kimppuun. Korostan, että kyseessä on näkemys, joka perustuu omaan koulutukseeni ja tutkimiini lähteisiin. Jos olet eri mieltä, ei hätää. Useisiin oppikysymyksiin on monia tulkintoja. Se ei ole meille uhka, kunhan emme kyseenalaista tärkeimpiä asioita, kuten Jeesuksen työtä ristillä jokaisen pelastukseksi, joka uskoo. Eriäviä käsityksiä sopii esittää, mutta meidän uskovien ei tule kiistellä opista, vaan rakastaa toisiamme.


Ef. 5:21-33
21 Ja olkaa toisillenne alamaisia Kristuksen pelossa.
22 Vaimot, olkaa omalle miehellenne alamaisia niin kuin Herralle, 
23 sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, oman ruumiinsa, seurakunnan, vapahtaja.
24 Niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaisia.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta, 
27 ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman. 
28 Samoin jokaisen miehen tulee rakastaa omaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. 
29 Eihän kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä niin kuin Kristuskin seurakuntaa,
30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.  
31 Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. 
33 Mutta myös jokainen teistä rakastakoon vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
Raamattu kansalle -käännös 


Päättämisestä ei puhuta


Sanotaanko tässä jaejaksossa, että miehellä on automaattinen oikeus päättää asioista? Vai onko tässä edes lainkaan kyse siitä, kuka päättää?

Kreikkalaisroomalaisessa kulttuurissa miehellä oli ehdoton määräysvalta naiseen. Paavali ei opetuksellaan näytä vahvistavan tätä tapaa, kun tekstiä tutkii. Usein Paavali saarnasikin vapautta perinteisistä, orjuuttavista kulttuurisäännöistä. Tässä jaejaksossa Paavali esittää kirjoitusaikana radikaalin näkemyksen siitä, että miehen ja vaimon on kummankin oltava toiselleen alamaiset. Koko jaksossa onkin läsnä tasa-arvon ajatus, joka oli täysin uusi sen ajan patriarkaalisessa kulttuurissa. On myös hyvä mainita, että ohjeet annettiin kulttuuriin, jossa järjestetyt liitot usein suurella ikäerolla olivat normi, eikä rakkaus avioliitossa ollut nykyiseeen tapaan itsestään selvä ihanne.

Jae 5:21 on yhteydessä edellisiin jakeisiin, joissa annetaan ohjeita Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Paavali antaa ohjeen kaikille uskoville olla toisilleen alamaiset. On erittäin huomattavaa, että Paavali sanoo tässä näin KAIKILLE. Paavali esittää käänteentekevän uuden ohjeen: Sen, että ihmisten suhteet eivät perustuisi siihen, kuka määrää, vaan vapaaehtoiseen keskinäiseen alamaisuuteen. Tähän antaa Pyhä Henki uskoville voiman. Tämä ohje koskee myös miehiä ja vaimoja, joiden tilannetta Paavali siirtyy nyt käsittelemään. Jae 5:21 onkin avain seuraavien jakeiden tulkintaan.

Jakeessa 5:22 jatketaan alamaisuudesta puhumista osoittamalla kehotus vaimolle. Tämä ei pyyhi pois edellisen jakeen ohjetta yleisestä alamaisuudesta. Jakeessa 5:24 tarkennetaan vaimon alamaisuuden olevan kuin seurakunnan alamaisuutta Kristukselle. Millaista tämä seurakunnan alamaisuus on?

"Se on vapaaehtoinen, nöyrä vastaus hänen epäitsekkääseen, uhrautuvaan palvelutyöhönsä ja hänen jatkuvaan vahvistavaan ja hoivaavaan läsnäoloonsa. Tällä alamaisuudella ei ole mitään tekemistä ulkoisen hallinnan tai pakon kanssa."
Bauch: Suorat sanat - Paavalin opetuksen vaikeita kohtia,  s. 204

Jeesus ei "määräile" seurakuntaa, vaikka hän toki asettaakin Raamatussa käskyjä. Käsitämme hänet väärin, jos ajattelemme niin. Ihmisellä on alusta asti ollut vapaa tahto. Hän voi päättää, seuraako Jumalaa, vaikka päätöksensä seuraukset hänen on toki lopulta kannettava. Emme mielestäni voi tulkita tämän raamatunkohdan tarkoittavan sitä, että miehellä olisi ennaltamäärätty oikeus päättää vaimon asioista. Vertausta avioliitosta ja Kristuksen ja seurakunnan suhteesta ei voi myöskään viedä ihan loppuun asti, koska Kristus on tietenkin jotain täysin ainutlaatuista asemansa ja työnsä puolesta.

Jakeessa 5:23 miehen sanotaan olevan naisen pää niinkuin Kristus on seurakunnan pää. Pää-sanan käännösvaihtoehdoista löysin eri näkemyksiä, jotka eivät nähdäkseni ole nyt olennaisia. Olennaista on se, millainen Kristuksen suhde seurakuntaan on, millaisen mallin se antaa? Kristus laskeutui kirkkaudesta maan päälle vaikuttimenaan uhrautuva, palveleva rakkaus. Jakeessa 5:25 tämä annetaan malliksi miehelle selkein sanoin.

Joidenkin mukaan jakeista 5:22-23 löytyy myös sellainen ajatus, että mies ja vaimo ovat oma yksikkönsä, jotka kuuluvat toisilleen, ei muille. Muiden, kuten kirjoitusaikana suvun patriarkan, ei tulisi puuttua heidän asioihinsa. Heidän on myös oltava uskollisia. Päänä olemisen on tulkittu myös kuvastavan läheistä yhteyttä.

Jakeissa 5:26-29 Paavali antaa lisää ohjeita aviomiehille. Tämä lähestymistapa oli toden totta radikaali. Tuona aikana ei ollut tapana ajatella, että miehillä oli mitään velvoitteita kohdella vaimojaan lempeästi. Miestä kehotetaan tässä rakastamaan (kyseessä on verbi agapaoo, joka tarkoittaa uhrautuvaa ja epäitsekästä rakkautta) vaimoaan kuin itseään ja asettamaan itsensä alttiiksi vaimon puolesta. Tässä puhutaan siis kokonaisuudessaan selkeästi samantyyppisestä suhteesta kuin jakeessa 25 mainittu Kristuksen uhrautuminen seurakunnan vuoksi. On erittäin huomattavaa, että Paavalin tässä tarkentaessa opetuksensa sisältöä hän ei puhu lainkaan siitä, kuka määrää! Päinvastoin hän puhuu palvelevasta asenteesta.

Paavali antaa opetukseensa loppukaneetin jakeessa 5:33. Vaimon tulee kunnioittaa miestään ja miehen tulee rakastaa vaimoaan. Vaikka kumpikin neuvo varmasti kuuluu kummallekin - emmehän voi ajatella, että esimerkiksi vaimon ei tarvitse rakastaa miestään, koska tässä ei niin erikseen sanota - voimme kenties nähdä tässä viittauksen miehen ja naisen hieman erilaisiin tarpeisiin parisuhteessa. Yleistäen voidaan sanoa, että miehelle on erityisen tärkeää kokea, että häntä arvostetaan, naiselle, että hän saa kokea hellää rakkautta.


Yhdessä epäitsekkäästi

 

En näe tässä raamatunkohdassa olevan lainkaan kyse siitä, kuka "päättää", vaan siitä, millainen asenne puolisoilla tulee olla toisiaan kohtaan.

Jaejakson kehotukset voisi tiivistää seuraavasti: Kumpikin on kutsuttu olemaan alamaisia toisilleen; kumpikin on kutsuttu kunnioittamaan toista ja rakastamaan epäitsekkäästi. Paavali käyttää hieman eri retoriikkaa miehen ja naisen kohdalla, mutta periaatteessa kehotuksissa molemmille on hyvin paljon samaa. Yksittäisiin jakeisiin tuijottamisen sijaan meidän on etsittävä opetuksen kokonaissanoma.

Miehen rooli perheessä on kuitenkin fyysisesti vahvempana enemmän suojeleva ja huolta pitävä kuin naisen, joka on haavoittuvampi varsinkin synnyttäjänä ja pienten lasten hoitajana. Mies on vastuussa perheestään huolehtimisesta. Nainen on kutsuttu kunnioittamaan miestään. Naisen ei tule olla kapinassa miestään vastaan tai nalkuttaa, vaan hänen tulee arvostaa miestään ja tämän työtä perheen hyväksi. Sivuhuomautuksena: jos mies kohtelee perhettään huonosti esimerkiksi alkoholismin takia, tilanne on omanlaisensa, eikä vaimon toki tarvitse tai tulekaan sitä hyväksyä.

Käsitykseni raamatullisesta parisuhteesta on siis ennen kaikkea molemminpuolinen kunnioitus ja alamaisuus ja uhrautuminen, toisen parhaan ajatteleminen kaikella tavalla. Päätöksentekoon avioliitossa periaatteenani on yhteisten päätösten etsiminen, ei se että mies päättää ja naisen tehtävä on suostua. Yhteisten päätösten etsimisessä hyvänä ohjenuorana on nimenomaan epäitsekäs rakkaus.

Kuten eräs opettajani aikanaan sanoi, avioliitossa ei pitäisi lainkaan olla kyse siitä, kuka päättää. Jos näin on, ollaan helposti hakoteillä. Avioliitto on yhteinen yritys.




Aiheeseen liittyy myös blogiteksti Hyvästi sukupuolten kamppailu.

Käytettyjä lähteitä:
Graig S. Keener: The IVP Bible Background Commentary
Manfred T. Brauch: Suorat Sanat - Paavalin opetuksen vaikeita kohtia
The Expositor's Bible Commentary, volume 11
Rogers & Rogers: The New Linguistic and Exegetical Key to the Greek New Testament
Aikoinaan luennoilla saamani opetus

lauantai 16. helmikuuta 2013

Hyvästi sukupuolten kamppailu


Kirjoituksessa Sukupuolineutraali utopia käsittelin modernia pyrkimystä häivyttää sukupuolten väliset erot. Tämän kehityksen taustalla lienee pohjimmiltaan pelko siitä, että erilaisuus tarkoittaisi samaa kuin eriarvoisuus. Seuraava raamatunjae tarjoaa meille mielenkiintoisen näkemyksen aiheeseen. Kyse on tilanteesta, jossa mies on jo luotu, mutta ei vielä nainen.

1.Moos. 2:18
Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

Tässä käytetty alkukielen apua tarkoittava sana ”ezer” on tarkalta määritykseltään seuraava: joku joka tarjoaa apua sellaisella alueella, jolla henkilöllä itsellään on puutteita. Termi ei viittaa siihen, että auttaja olisi heikompi tai vahvempi kuin autettava.

Jakeen loppuosa on käännetty käyttäen termiä ”sopiva”. Kirjaimellisesti alkuperäinen hepreankielinen teksti puhuu henkilöstä, joka on ”vastapäätä”. Tämä ilmaisee tasa-arvoa ja samankaltaisuutta.


Luotu yhteistyöhön

 

Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukaan mies ja nainen ovat siis tarkoitettu täydentämään toisiaan tasavertaisessa suhteessa. Kummallakin on ominaisuuksia, jotka toiselta puuttuvat. Miehet ja naiset on tarkoitettu toimimaan yhteispelillä, muutenkin kuin parisuhteessa. Yhdessä he ovat lisäksi täydellisempi Jumalan kuva kuin yksin, kuten ilmaistaan myös kohdassa 1. Moos. 1:27: ”Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

Käsiteltyä kohtaa ei siis voi tulkita niin, että nainen olisi tarkoitettu miehen palvelijaksi. Sama periaate pätee myös toisinpäin. Jos esimerkiksi feminismi pyrkii miehen lannistamiseen, ollaan yhtä lailla väärillä jäljillä. Sukupuolet ovat nimenomaan tasaveroisia.


Eroon kilpailusta


Jumalan tarkoittama miehen ja naisen harmoninen, toista täydentävästä yhteiselo meni rikki syntiinlankeemuksessa ja sukupuolten kilpailu alkoi. Historian aikana naiset ovat yleensä vetäneet tässä lyhyemmän korren (kuten 1. Moos. 3:16 ennakoi). Vastapainoksi on syntynyt feminismi, jolla on Pohjoismaissa melko vahva asema. Feminismiä on toki monenlaista ja tasa-arvoa ajaessaan se on saanut aikaan paljon hyvää. Ylilyöntejä, kuten pyrkimys miehen lannistamiseen tai tällä hetkellä pinnalla oleva sukupuolineutraaliuden vaatimus, on kuitenkin sattunut.

Kamppailun ollessa käynnissä miehen ja naisen erilaisista ominaisuuksista puhuminen voidaan kokea uhkaksi. Uskovat on kutsuttu pyrkimään eroon kilpailuasetelmasta. Jeesuksen työn kautta syntiinlankeemuksen vaikutuksella ei ole meihin entisenlaista valtaa. Raamatun pohjalta meidän on turha pelätä sukupuolten erilaisuutta, koska vahvuutemme on tarkoitettu kummankin vahvuudeksi. 

Itse en esimerkiksi naisena hermostuisi siitä, jos joku todistaisi, että miehet olisivat yleisesti ottaen parempia kuskeja. Erilaisuus ei tarkoita, että toinen olisi toista ylempiarvoisempi. Tietenkin eri sukupuolten vahvuudet myös vaihtelevat henkilön mukaan. Ei kaikilla miehillä ole hyvä avaruudellinen hahmottamiskyky eivätkä kaikki naiset sovellu hoiva-alalle. Millaiset vahvuutemme ovatkaan, käyttäkäämme niitä sovussa yhteiseksi eduksi. Sukupuolineutraaliutta ei tarvita.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Pois pinnallisuudesta


Kirjoituksessa Mitä naiselta halutaan käsittelin sitä, miten nykyään usein ajatellaan, että naisen olisi oltava seksikäs ollakseen kiinnostava ja kaunis. Mitä Raamattu asiasta ajattelee? Millainen nainen on kaunis?

1.Moos.1:27a
Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen…”

Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Kuvastamme Jumalaa omalla tavallamme, sekä miehet että naiset. Heijastamme kukin sitä suunnatonta rikkautta, mitä Jumalassa on. Tämä merkitsee sitä, että olemme kauniita omana itsenämme riippumatta siitä, satummeko näyttämään juuri siltä, mikä kunakin aikana on muodikkainta.

Tällä kertaa haluan kuitenkin painottaa jotain muuta. Joskus tuntuu, että reagoimme ulkonäköpaineisiin niin, että puhumme vain siitä, että jokainen on kaunis ulkoisesti. Jos vastaamme pinnallisuuteen puhumalla vain pinnasta, olemme itsekin vähän pinnallisia. Raamatussa sisäinen kauneus on todella tärkeää! Voisi olla ihanteellista, jos pystyisimme hyväksymään sen, että olemme ulkoisesti kauniita Jumalan luomina, ja sen jälkeen keskittyisimme sisäiseen kauneuteen. Se on koko elämämme kannalta paljon rakentavampaa kuin pinnallisuus.


Sisäinen maailma kauniiksi


1. Piet. 3:3
3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, tukkalaitteilla ja kultakoruilla koristautumista tai hienoihin vaatteisiin pukeutumista,
4 vaan olkoon se katoamaton, salassa oleva sydämen ihminen, hengeltään lempeä ja hiljainen. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.”

Ensimmäisen Pietarin kirjeen kohta ei kiellä kivoja vaatteita sinänsä tai koruja tai kampauksia tai itsensä ilmaisemista omalla tyylillä. Myös visuaalisuus on Jumalan lahja. Tässä on kyse siitä, mikä on tärkeintä. Meidän ei pitäisi keskittyä ennen kaikkea ulkoiseen kaunistautumiseen. Kohdan voi katsoa sisältävän myös ajatuksen laittautumisen motiiveista. Lähdeteoksen mukaan naiset yrittivät siinä kulttuurissa, mistä kirje kertoo, herättää huomiota mainituilla varustuksilla. Meidän ei pidä tehdä näin, ei vietellen eikä ylpein motiivein: katsokaa minua, olen tyylikkäin! Motiivejaan kannattaa tarkkailla. Ennen kaikkea Jumala kutsuu meitä tässä kohdassa kuitenkin keskittymään sisäiseen kauneuteen.

Jakeessa 4 puhutaan ”salassa olevasta sydämen ihmisestä”. Se tarkoittaa sisäistä maailmaamme. Meidän pitäisi ennen muuta pyrkiä siihen, että sisäinen maailmamme olisi kunnossa, eli Jumalan tahdon mukainen. Mitä on asenteissamme, pyrkimyksissämme, mitä ajattelemme toisista ihmisistä, kunnioitammeko Jumalaa? Sisäiseen maailmaamme kuuluvia asioita on mahdoton listata. Kyse on kaikesta, mitä päässämme liikkuu.

Ei siis lopulta ole niin tärkeää, miten pääni ulkopuoli on, miten hiukset ja meikki on laitettu. On ensiarvoisen tärkeää, mitä pääni sisällä tapahtuu!

Jakeessa 4 asetetaan tavoitteeksemme lisäksi lempeys ja hiljaisuus. Lempeys-sanaa käytetään myös Jeesuksesta, eli kyseessä on varmasti meillekin tavoittelemisen arvoinen ominaisuus. Alkukielen hiljainen-termiin sisältyy myös rauhallisuus. Voisimmeko ehkä tulkita sanan viittaavan sisäiseen rauhaan? Kenties tähän sisältyy myös ajatus ei-hyökkäävästä käytöksestä toisia kohtaan?

Tuli tässä mieleen, että Lady Gaga ei taida vastata Raamatun naisihannetta. Loppukaneettina vielä:

1. Sam. 16:7b
Ihminen ei näe niinkuin Herra näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.”

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kanta homoseksuaalisuuteen


Nykyään voi olla vaikeaa puhua homoseksuaalisuudesta Raamatun pohjalta, koska se leimataan helposti tuomitsemiseksi. Tästä ei tässä kirjoituksessa  ole kyse, vaan tarkoitus on puhua aiheesta asiallisesti. Jos homo- tai biseksuaalisuus koskee sinua tai läheistäsi, rentoudu! Nyt ei pauhaa tuomion ääni. Tarkoitukseni ei ole myöskään tyrkyttää väkisin tässä esitettyä suhtautumistapaa kenellekään.

Bloggauksessa Ainoat seksivinkit, joita todella tarvitset kerroin perusteita siitä, mitkä ovat Raamatun käyttöohjeet seksuaalisuuteen. Raamatun antamat rajat tekevät mahdolliseksi sen, että voimme nauttia elämästä parhaalla mahdollisella tavalla! Tämänkertaisen tekstin pääasiallisena lähteenä on ollut Ari Puontin kirja Suhteesta siunaukseen. Otetaan ensin pohjaksi Raamatusta kohta, jota voisi kutsua seksin asetussanoiksi.


Kun Jumala loi seksin

 

1.Moos.2:21-24
21 Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. 22 Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. 23 Ja mies sanoi:
-Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.
24 Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. 25 Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Jumala loi miehen ja naisen ja luodessaan heidät Jumala loi heihin myös seksuaalisuuden. Seksuaalisuus on alunperin Jumalan hyvä lahja ihmiselle. On kuitenkin hyvin tärkeää huomata, että emme voi käyttää seksuaalisuutta miten hyvänsä ja samalla säilyttää lahjan upeutta. Ihminen on luotu rajalliseksi olennoksi, vaikka tämä ajatus saa nykyään monet hermostumaan. Jos rikomme rajoja, kärsimme siitä.

Vastaus siihen, miten seksi on tarkoitettu toteutettavaksi, löytyy yllä olevasta raamatunpaikasta. Jakeessa 24 sanotaan, että mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa. Tämä ilmaus kuvaa avioliiton solmimista. Yhdeksi lihaksi tuleminen tarkoittaa seksuaalista yhteyttä. Todellinen turvaseksi on siis sitä, mikä tapahtuu sen jälkeen kun aikuinen mies ja nainen ovat solmineet avioliiton. Seksi muussa yhteydessä on ihmistä hajottavaa.

Nainen luotiin miehen kylkiluusta. Ari Puonti kirjoittaa, että sana kylkiluu voidaan kääntää myös sivu. Tämä kuvaa sitä, että nainen ja mies ovat toisistaan erillisiä, mutta täydentävät toisiaan. Avioliitto ja yhdyntä yhdistävät nämä kaksi puoliskoa yhdeksi lihaksi. Onkin sanottu, että homoseksuaalisuuden perusteluun tarvittaisiin toisenlainen luomiskertomus.

Romanttinen suhde ihmisten välillä on siis tarkoitettu sellaiseksi, mitä luomiskertomuksessa kuvataan. Silti tiedämme hyvin, että on olemassa ihmisiä, joilla on kiinnostusta omaan sukupuoleen. On tärkeää muistaa, koskee asia sitten itseä tai toisia, että näin suuntautuneet ovat yhtä arvokkaita ihmisiä Jumalalle kuin muutkin, ja Jumala rakastaa heitä. Uskovaisellakin voi olla homoseksuaalisia tunteita. Ne eivät useinkaan katoa välittömästi esim. uskoontulon yhteydessä, ja vaikka olisi ollut uskossa aina, niitä voi silti olla.

Jos Jumala loi seksin miehen ja naisen välille, miksi sitten on olemassa ihmisiä, joilla on kiinnostusta vain omaan sukupuoleen tai molempiin sukupuoliin? Kaikki johtuu pohjimmiltaan syntiinlankeemuksesta.


Syntiinlankeemus vääristi seksuaalisuuden


1. Moos.3:1-7
1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: “Onko Jumala todella sanonut: ‘Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” 2 Nainen vastasi käärmeelle: “Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ‘Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” 4 Silloin käärme sanoi naiselle: “Ei, ette te kuole. 5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” 6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
7 Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

Syntiinlankeemuksen syvin olemus oli kapina Jumalaa vastaan. Jumala loi ihmiseen vapaan tahdon ja ihminen saa sen takia valita, rakastaako häntä. Paratiisissakin oli mahdollisuus valita olla kuuntelematta Jumalaa. Aadamin ja Eevan teko päästi pahuuden maailmaan ja se näkyy tälläkin hetkellä kaikessa siinä, mikä maailmassamme ei ole kunnossa. Syntiinlankeemus vääristi myös seksuaalisuuden. Sitä kuvaa jo se, että Aadam ja Eeva peittivät sukuelimensä lehdillä heti syntiinlankeemuksen jälkeen. Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo jatkossa, mitä tästä seurasi seksuaalisuuden suhteen: moniavioisuus, avioliiton ulkopuolinen seksi, insesti, ja myös homoseksuaalisuus.

Syntiinlankeemuksesta asti ihmisessä on vaikuttaneet synnilliset halut, jotka voi tuntua hänestä luonnollisilta. Yksi näistä on siis homoseksuaalisuus. Jokaisella ihmisellä on synnillisiä taipumuksia ja usein jokin alue on niin sanotusti pääongelma. Se voi liittyä seksuaalisuuteen, mutta saattaa olla myös jotain ihan muuta, kuten ylpeys, kunnianhimo, rahanhimo, päihderiippuvuus. Jokainen tietää omat juttunsa. On silti tärkeää huomata, että seksuaalisen alueen synnit ovat ehkä kaikkein eniten ihmistä hajottavia, ja siksi niihin on suhtauduttava oikealla tavalla vakavasti.

En toivoisi, että seurakunnissa friikattaisiin homoseksuaalisuudesta väärällä tavalla, vaikka tahdonkin pitää selvästi esillä Jumalan tahdon tässä asiassa. Homoseksuaalisuus on yksi niistä lukuisista ongelmista, joita synti aiheuttaa. Haluaisin, että voisimme käsitellä asiaa luontevasti, jotta ne, kenellä on kiinnostusta omaan sukupuoleen, kokisivat, että he voivat puhua siitä ja saada apua halutessaan. Tahdon painottaa tässä välissä sitä, että ketään ei pakoteta mihinkään. Kyse on yksilön valinnoista.


Suoraa puhetta Raamatussa


Seuraavaksi kolme paikkaa Raamatusta, joista käy suoraan ilmi, että homoseksuaalisuus ei Jumalan silmissä ole oikein.

3. Moos. 18:22
Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.

1.Kor. 6:9-11
9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

Room. 1:26-27
Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27 ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Jotkut sanovat, että ne kohdat, jotka Raamatussa kieltävät homoseksuaalisuuden, eivät oikeasti kiellä sitä, ja keksivät muita selityksiä tällaisiin kohtiin. Tämä on kuitenkin pelkkää hifistelyä ja tekstin vääristelyä. Raamatusta ei mitenkään saa esille, että homoseksuaalisuus kuuluisi Jumalan suunnitelmaan ja että se olisi uskoville sopiva elämäntapa. Se on samassa sarjassa kuin muutkin synnilliset taipumukset: meillä voi olla niitä, mutta niitä ei ole hyvä toteuttaa.


Biologinen tai psykologinen selitys?

 

Puonti kertoo kirjassaan, että tutkijoiden on ollut vaikea löytää yksittäistä syytä homoseksuaalisuuden synnylle yksilön kohdalla. On muotia ajatella, että seksuaalinen suuntautuminen on biologista ja synnynnäistä, ja että ihminen itse tai ympäristö eivät voi vaikuttaa siihen. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen. Mitään homogeeniä ei ole olemassa. Biologista yhteistä tekijää niille, jotka ovat homoseksuaaleja, ei ole löytynyt.

Homoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monenlaiset tekijät. Osa on mahdollisesti biologisia, esim. perimä ja aivotoiminta, mutta ympäröivä kulttuuri ja erityisesti varhaislapsuuden kokemukset ovat erittäin merkittävässä osassa.

Syyt, jotka lapsuudessa voivat vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen, ovat moninaisia. Tähän voi liittyä ongelmat oman sukupuolen vanhempaan samaistumisen vaiheessa, jos kyseinen vanhempi on esimerkiksi poissaoleva, epäluotettava tai ankara. Yksi aiheuttaja voi myös olla se, että oman sukupuolen edustajat kiusanneet koulussa. Voisi ehkä yleistää, että jos omalta sukupuolelta ei ole saanut tarpeeksi rakkautta ja hyväksyntää, sitä saattaa alkaa etsimään seksuaalista kautta. Hyväksynnän tarve voi erotisoitua.

Usein kuulee, että homoseksuaali ei ole valinnut omaa suuntautumistaan. Se pitää siis varmasti monen kohdalla paikkansa, koska varhaislapsuuden kokemukset, joihin hän itse ei voi vaikuttaa, ovat määritelleet suuntautumisen. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä ja peruuttamatonta. Se ei myöskään tarkoita sitä, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen olisi välttämätöntä tai edes hyväksyttävää.

Kaikki samankaltaisen taustan omaavat eivät kuitenkaan reagoi samalla lailla. Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä. Kaikilla niillä, joilla on homo- tai bi-tunteita tai kokeiluja, ei myöskään ole kyse lapsuuden kokemuksista aiheuttajina. Syitä on monenlaisia. Jotkut voivat vaikka vain ajautua tietynlaisiin piireihin. Nykyään myös, koska homoseksuaalisuus on maailmassa niin cool ja hyväksyttyä, jotkut kokeilevat oman sukupuolen kanssa vain siksi, koska muutkin tekevät niin, tai silkasta uteliaisuudesta. Takana ei välttämättä tällöin ole mitään syvempää.


Muutos on mahdollista


Jos tuntee kiinnostusta omaan sukupuoleen, mitä tehdä? Ensinnäkin meidän pitää ottaa se asenne, mikä pätee kaikkeen muuhunkin syntiin meidän elämässä. Meidän tulee pyrkiä pääsemään siitä vapaaksi Jumalan avulla.

Hepr. 12:1
1 Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme,

Meidän pitää usein taistella omia synnillisiä taipumuksiamme vastaan pitkään. Ne eivät lähde useinkaan pois yhtäkkiä, mutta Jumala Pyhän Henkensä kautta tekee meissä työtä. Periksi ei kannata antaa! Kyseessä voi olla pitkä prosessi, varsinkin, jos perimmäiset syyt ovat syvällä, mutta voimme muuttua. Voi silti olla, että homoseksuaali ei muutu koskaan täysin samanlaiseksi kuin perushetero. Samoinhan on esimerkiksi alkoholistin kohdalla, joka raitistumisesta huolimatta joutuu aina olemaan vähän varovainen viinan kanssa.

Homo tai bi voi muuttua heteroksi. Tämän matkan kulkeneita ihmisiä on paljon. Kansainvälisesti heitä kutsutaan nimellä ex-gay. Homojen mahdollisuus muutokseen ei sovi tällä hetkellä muodikkaaseen suvaitsevaiseen ajatteluun lainkaan, ja eheytyshoidot saavat osakseen perusteetonta arvostelua. Tämän on huomannut myös yhteiskristillinen järjestö Aslan ry, joka järjestää materiaalia ja kursseja niille, jotka haluavat ratkaisuja ongelmiin seksuaalisuuden alueella. Negatiivista julkisuutta on tullut Helsingin Sanomia myöten. Yleinen väite on, että muutosterapia vahingoittaa aina. Tämä väite ei kuitenkaan perustu lainkaan kurssilaisten todellisiin kokemuksiin.

Jos haluat apua tilanteeseesi, suosittelen seuraavaa: tule ulos kaapista ja kerro jollekin luotettavalle henkilölle kamppailustasi. Jos homoseksuaaliset tunteet johtuvat lapsuuden kokemuksista, niistä voi olla vaikea päästä vapaaksi ilman menneisyyden käsittelyä. Suosittelen juttelua uskovan terapeutin tai psykologin tai seurakunnan sielunhoitajan kanssa. Aslan ry. antaa tietoa ja järjestää edellämainittuja kursseja. Puhuminen uskoville ystäville voi myös olla avuksi.

Jumalan armo on joka hetki saatavilla. Jeesus hyväksyy meidät kaikki luokseen, tulemme minkälaisesta elämäntilanteesta tahansa. Hän rakastaa, ja sen lisäksi hänellä on myös voima muuttaa meitä! Muutoksessa tärkeintä onkin se työ, mitä Jeesus meissä tekee.


Huom. pääasiallisena lähteenä Ari Puontin kirja Suhteesta siunaukseen.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Mitä naiselta halutaan?


Viime päivinä huomioni on kiinnittynyt vaihteeksi odotuksiin, joita naiset kohtaavat. Olen seurannut Ylen Uuden Musiikin Kilpailua (UMK). Kyseessähän on avoin kisa, jossa etsitään parasta tuoretta biisiä. Voittaja lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin. Yksi kilpailijoista on 23-vuotias Elina Orkoneva, joka esittää laulun He's not my man. Kappale kertoo tarinaa, jossa pahismies yrittää saada naisen pettämään, mutta saa pakit, koska nainen rakastaa omaa miestään ja tahtoo tehdä oikein. Suorastaan virkistävän moraalista lyriikkaa.

Varsinainen asiani koskee palautetta, jota Elina on saanut osalta kilpailun tuomareista. Näiden mielestä ihanan selkärankainen Elina on liian KILTTI. Hänen esiintymiseensä peräänkuulutetaan rohkeaa "erotica-osastoa" ja viettelevyyttä. Todella raivostuttavaa. Miksi naisartistit halutaan tunkea samaan seksijumalattaren kaavaan? Yleensäkin, miksi naisen olisi oltava viettelijä ollakseen kiinnostava ja kaunis?

Naiset ja tytöt kohtaavat valtavia paineita olla seksikkäitä. Naiskuva yliseksualisoituneessa maailmassa on täysin vinksahtanut. Elina ja muut: Älkää lähtekö tähän kilpailuun mukaan! Jos etsimme arvoamme seksikkyydestä, esineellistämme oman ruumiimme ja altistumme hyväksikäytölle. Hyvää itsetuntoa sieltä ei löydy, vain hyväksynnän hakemista kerta toisensa jälkeen. Sieltä ei myöskään löydy huomiota, joka olisi jonkin arvoista, ainoastaan käytetyksi tulemista.

Elina sai UMK:n tuomaristolta huonoja neuvoja, jotka yllyttivät häntä esineellistämään itsensä. Me muut naiset saamme näitä neuvoja kaikkialta ympäriltämme, kuten mainoksista ja lehdistä. Ei kuunnella niitä! Arvostetaan itseämme ja odotetaan halvan huomion sijaan sitä, että meitä kunnioitetaan ja rakastetaan oikeasti.

Ollaan rohkeasti kilttejä!