tiistai 19. maaliskuuta 2013

Sukupuolineutraali avioliitto - mitä väliä?


Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista velloo kuumana. Sinisterministerin on tietenkin pakko laittaa lusikkansa höyrävään soppaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen kahta tutkimusta, joista toinen käsittelee sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksia ja toinen avioeron vaikutuksia lapseen. Lopuksi vertaan näihin muutamaa kohtaa kansalaisaloitteesta, joka tähtää avioliittolain muuttamiseen tasa-arvoiseksi.

Kantani homoseksuaalisuuteen yksilön kohdalla raamatulliselta ja psykologiselta kannalta on luettavissa täältä. Puhutaanpa nyt yhteiskunnallisesta näkökulmasta. En kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Jos ihmiset haluavat elää homoseksuaalisessa suhteessa, on heillä tietenkin oltava siihen vapaus. Avioliiton tulisi kuitenkin säilyä miehen ja naisen välisenä instituutiona.

Tällä kertaa en käytä raamatullisia perusteita. Ne eivät kuitenkaan ole nytkään kaukana, vaan läpileikkaavat koko näkemykseni aiheesta. Uskon, että Raamatun ohjeiden mukaan eläminen takaa parhaan mahdollisen elämän niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos nämä ohjeet unohdetaan, negatiiviset vaikutukset ovat näkyviä ja ne huomataan myös tilastoissa ja tutkimuksissa.


Sukupuolineutraalius murentaa avioliiton asemaa


Sukupuolineutraali avioliittolaki on ajankohtainen kysymys myös Englannissa. The Telegraph-lehden uutisessa kerrotaan tutkimuksesta, jonka sosiologi tri Patricia Morgan on esittänyt parlamentille. Englannissa keskustelussa on käytetty argumenttia, jonka mukaan merkitystään menettänyt avioliittoinsituutio saisi uutta voimaa avioliiton avaamisesta homoseksuaaleille. Lahjomattomat tilastot paljastavat kuitenkin toisenlaisen todellisuuden.

Morganin esitys sisältää analyysin avioliittotrendeistä Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Espanjassa, Belgiassa, Kanadassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa homoseksuaalien avioliitto on tehty lailliseksi.

Morgan esittää, että laki on aiheuttanut ajattelua, jonka mukaan avioliitto ei liity vanhemmuuteen. Lukujen perusteella nähdään, että lakimuutos on saanut aikaan romahduksen solmittujen avioliittojen määrässä kyseisissä maissa. Samalla avoliittojen ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on noussut jyrkästi.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on Morganin mukaan sekä syy avioliiton riisumiseen merkityksestään että seuraus siitä - erityisesti mitä tulee avioliiton ja vanhemmuuden erottumiseen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee kysymykseen vain niissä maissa, joissa avioliitto on jo valmiiksi kriisissä, koska avioliiton ulkopuolella syntyy paljon lapsia ja avoliitto on yleinen käytäntö. Laki on myös osaltaan kasvattanut näitä ongelmia. Se on lisännyt heteroseksuaalisten suhteiden muuttumista epäsäännöllisiksi sekä avioliiton ja vanhemmuuden erkaantumista toisistaan.

Morgan osoittaa, että heteroseksuaaliset avioliitot tulivat epävakaammiksi, koska ne olivat omaksuneet toimintatapoja homoseksuaaleilta, joiden liitot ovat usein luonteeltaan avoimia ja rikkoutuivat todennäköisemmin kuin heteroseksuaalien liitot. Auts. Olipa muuten poliittisesti epäkorrektia sisältöä.


Vanhempien liitolla on merkitystä


Voidaan kysyä, onko sillä väliä, jos avioliitto insituutiona murenee? Onko sillä merkitystä, jos lasten saamisen yhteys avioliittoon vähenee vielä entisestään? Mitä se haittaa, jos aikuisten parisuhteet ovat vaihtuvia?

Olen vahvasti sitä mieltä, että avioliitolla on väliä. Kannattaessani avioliittoa en kannata vain insituutiota instituution vuoksi. Kestävä avioliitto on lapselle paras paikka kasvaa. Varttuakseen parhaalla mahdollisella tavalla lapsi tarvitsee pysyvyyttä, turvallisuutta ja läheistä suhdetta vanhempiinsa - jotka asuvat yhdessä. Vanhempien tien eroaminen on lapselle todella kova paikka. Tämä näkyy hyvin Väestöliiton sivuilta löytyvässä artikkelissa Vanhempani erosivat - miten minulle kävi. Artikkeli perustuu 25 vuotta kestäneeseen tutkimukseen, josta kirjoitettiin kirja. Vanhempien eron todettiin vaikuttavan lapseen mm. seuraavilla tavoilla:

"Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin."

"Eronnut perhe on toisenlainen yhteisö, jossa lapset tuntevat olonsa turvattomammaksi ja epävarmemmaksi tulevaisuudestaan kuin suhteellisen hyvien ehjien perheiden lapset. Isät ja äidit, jotka jakavat vuoteensa vaihtuvien kumppanien kanssa, eivät vastaa yhdessä asuvia vanhempia."

"Avioero tuo radikaaleja muutoksia vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen, eivätkä ne kirjoittajan mielestä vastaa nykyisiä käsityksiämme. Vanhemmuus on epävakaampaa ja vähemmän suojelevaa".

"He (avioerolapset) ovat kokeneet surun-, yksinäisyyden- ja vihantäyteisen lapsuuden."

"Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen."

"Eron pitkäaikaisvaikutuksista yksi on nimenomaan jatkuvassa katastrofin pelossa eläminen."
  
”Kasvaessaan aikuisiksi eron lapset pelkäävät ihmissuhteittensa epäonnistuvan kuten heidän vanhempiensa elämän tärkein suhde epäonnistui. He kasvavat tuntien elävästi olevansa vailla valmiuksia rakastaa, sitoutua, luottaa ja mennä naimisiin, tai edes pärjätä ristiriitojen jokapäiväisessä purkamisessa."

Vanhempien ero vaikuttaa lapsen koko elämään. Kun maassamme kasvaa suuri määrä ihmisiä, joiden lapsuudesta on puuttunut vanhempien pysyvä parisuhde, on selvää, että vaikutus kumuloituu ja ongelmat lisääntyvät. Näin on, vaikka osa selviääkin melko hyvin haasteistaan ja saa aikuisen vastuista ja parisuhteesta kiinni omassa elämässään.

Yhteiskuntamme rakenteita muokattaessa prioriteetin tulisi olla lapsen paras. Lapset ovat haavoittuvia ja aikuisten päätösten armoilla. Heitä tulisi suojella kaikin tavoin. Samalla pyritään turvaamaan heille ehjä ja tasapainoinen aikuisuus - eli hyvä tulevaisuus koko kansalle. Todellisuus tällä hetkellä on, että yhteiskunnallisissa trendeissä on hyvin pitkälle kyse aikuisten oikeudesta tehdä, mitä haluavat.


Kansalaisaloitteen väitteet

 

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on kerännyt tämän tekstin kirjoitushetkellä lähes 100 000 kannatusilmoitusta. Otetaanpa muutama aloitteen väite ja verrataan niitä edellä kuvattuihin tutkimustuloksiin.

"Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." (3.2.1)

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustettaessa puhutaan yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Oma kysymykseni kuuluu, onko samaa sukupuolta olevien liitto olemuksellisesti yhdenvertainen heteroseksuaalisen liiton kanssa? Tulisiko nämä kaksi nostaa tasa-arvoiseen asemaan lain edessä? Vihakommenttien uhallakin uskallan vastata kumpaankin kysymykseen ei. Tässä kirjoituksessa edellä todetun perusteella avioliiton pitämiselle naisen ja miehen välisenä on perusteita.

"Lakiehdotuksella on määrä seurata Pohjoismaiden ja useiden muiden valtioiden esimerkkiä ja muuttaa avioliittolainsäädäntöä siten, ettei se syrji ketään." (3.2.1)

Ei ole syytä seurata muiden valtioiden esimerkkiä, jos näiden toimet ovat olleet yhteiskunnan kannalta epäedullisia.

"Ei ole todennäköistä, että nyt ehdotetulla lainmuutoksella olisi mainitsemisen arvoista merkitystä yleiseen halukkuuteen solmia avioliitto." (4.3)

Tilastot osoittavat, että halukkuus solmia avioliitto on vähentynyt maissa, joissa laki on voimassa. Yllä mainittu Morganin tutkimus kertoo, että Espanjassa laki tuli voimaan vuonna 2005. Viiden vuoden kuluttua tästä avioliittoja solmittiin vuodessa 34 000 kappaletta vähemmän kuin ennen lakia.

"Avioliiton rajaamista vain miehen ja naisen oikeudeksi on perusteltu myös sillä, että avioliiton tarkoitus olisi lasten saanti ja suvun jatkaminen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 esikoisista 54 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella ja kaikista samana vuonna syntyneistä lapsista avioliiton ulkopuolella syntyneiden osuus oli 41 prosenttia. Vuosittain avioliiton solmii myös lukematon määrä pareja, jotka eivät joko halua tai voi hankkia lasta. Lapsettomien avioparien määrä on kasvussa. Kun avioliiton ja suvun jatkamisen yhteys ei nykyään ole selvä, ei ole odotettavissa, että nyt ehdotetusta muutoksesta seuraisi syntyvyyden laskua tai muita ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia." (4.3)

Sukupuolineutraalia avioliittoa ajetaan erityisesti maissa, joissa sitoutuminen parisuhteeseen ja avioliiton suhde vanhemmuuteen on jo valmiiksi heikentynyt. Sukupuolineutraali avioliitto lisää osaltaan edelleen tätä kehitystä. Sillä on siis ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia. Se että yhteiskunnassa on jo valmiiksi tietty ilmiö ei ole peruste sille, että ilmiö olisi hyväksyttävä tai että sitä pitäisi edistää.

"Lapsen kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies." (2.3)

Aloite puhuu lapsen edusta. Kuitenkin näyttää auttamattomasti siltä, että avioliittoinstituutiota jäytävä kehitys ei ole lapsen parhaaksi, koska se lisää aikuisten parisuhteiden epävakautta. Väestöliiton sivuilla siteerattu tutkimus osoittaa, että asuminen erillään elävien vanhempien luona ei vastaa kotia molempien vanhempien kanssa ja myös että vanhempien vaihtuvat kumppanit eivät vastaa yhdessä asuvia omia vanhempia. Lapsuuden kokemukset vanhempien parisuhteesta vaikuttavat merkittävällä tavalla koko ihmiselämään ja sitä kautta yhteiskunnan tulevaisuuteen.


Lopuksi

 

Perhe on jo valmiiksi kriisissä yhteiskunnassamme. Nyt tulisi keskittyä toimiin, jotka lisäävät perheiden vakautta eivätkä murenna sitä. Siksi avioliitto tulisi säilyttää miehen ja naisen välisenä.

28 kommenttia:

  1. Loistavan monipuolisesti, monelta suunnalta lähestyit kirjoituksellasi tulen arkaa aihetta.

    VastaaPoista
  2. Kaikki hyvä ja kaunis pitää tuhota. Koko aloitteen perustelu on täyttä propagandaa, sanojen uudelleenmäärittelyä ja vääristelyä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä ja asiallinen kirjoitus.

    VastaaPoista
  4. Ihan sellainen kysymys tuli mieleen, että miten voit vetää korrelaation sille, että Espanjassa laki tuli voimaan vuonna 2005 josta VIISI(5) vuotta myöhemmin avioliittoja solmittiin 34 000 vähemmän? Kuinka paljon vähemmän avioliittoja solmittiin esim vuotta ennen lain voimaan astumista? Tai kahta vuotta ennemmin. Voisiko avioliittojen solmimisen vähenemiseen olla jokin muu syy? Olisi kiva saada jotain tietoa kuinka paljon avioliittoja solmittiin myös ennen lakia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä lainaus itse tutkimuksesta.
      http://www.spuc.org.uk/campaigns/ssmsub20130301

      35.
      Spain
      saw a pronounced downwards acceleration in its marriage decline following the
      introduction of same-sex marriage. This started to abate a little by 2009 – perhaps due to
      more same sex unions being formalized in the event of a centre right government
      terminating the arrangement (it has not). The
      annual number of marriages fell by over
      14,600 over the first three years (2005-2007) in which same sex couples were able to
      marry. For the next three years (2008-10), the annual fall was 34,000. The descent is quite
      precipitous, since Spanish marriage rates (per thousand population) have been reasonably
      steady compared to some other countries – at 5.9 in 1980: 5.7 in 1990 and 5.4 in 2000
      before the plunge to 3.8 in 2009. This includes the more than 18,000 same-sex couples
      who got married in Spain between 2005 and the end of 2010 (when 2.1 per cent of
      marriages were between people of the same sex, with 2,216 female). The State Federation
      of Lesbians, Gays, Transsexuals and bisexuals (ELGBT) believes that the actual number
      is 23,000, since not all have been recorded.

      Poista
    2. Ongelma tuossa tutkimuksessa on prosenteilla puhuminen, varsinaisia lukuja ei juurikaan käytetä. Miksi? Koska prosenteilla kun puhutaan, niin pystytään helpommin häivyttämään sitä tosiasiaa, että homoavioliittoja kyseisissä maissa on yksinkertaisesti vähemmän kuin heteroavioliittoja. Siinä on ero, että eroaako yksi kymmenestä vai yksi sadasta parista.

      Poista
    3. Nyt en ole varma, ymmärränkö mitä tarkoitat. :) Tutkimuksessa käytetään sekä lukuja että prosentteja. Morganin tärkeimmät pointit eivät myöskään liity homoavioliittolukuihin, vaan yleisiin avioliittolukuihin.

      Poista
  5. heteroliitoista puolet päättyy eroon jo nyt, en usko että homoliitot tuota lukua nostaisivat...

    VastaaPoista
  6. Hieman ontuvaa perustelua/päättelyä... Tilastojen valossa vaikuttaisi myös siltä, että jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jos haluat vasta-argumentoida, hupaisan sloganin lisäksi olisi kiinnostavaa kuulla, mikä tarkalleen on alkuperäisen Morganin tutkimuksen kohdalla sellaista päättelyä, jota et hyväksy.

      Poista
    2. Tuollainen tilasto ei kerro onko näillä kahdella asialla todellista yhteyttä toisiinsa, vai onko jotain muita sekoittavia tekijöitä, jotka vaikuttavat tilastoissa näkyviin muutoksiin. Samoin kuin esimerkissäni. Positiivisen korrelaation saa tilastoanalyyseissä vaikka minkälaisten asioiden välille eikä se vielä välttämättä tarkoita, että toinen asia olisi todella aiheuttamssa toista.

      Ja ei kai heteroavioliitto nyt niin huteralla pohjalla ole, että sukupuolineutraalien avioliittojen hyväksyminen syöksisi koko avioliittoinstituution tuhoon? Luulen, että on päin vastoin. Mikäli avioliitto väkisin pidetään vain heteropariskuntien oikeutena ja syrjitään siten samaa sukupuolta olevia pariskuntia, avioliitto menettää entisestään arvoa ainakin niiden ihmisten silmissä, jotka tällaista syrjintää eivät hyväksy.

      Poista
    3. Ja sitä paitsi, mitä sitten vaikka korrelaatio kahden edellä mainitun asian välillä Espanjassa olisikin todellinen? Sitä ei suoraan kuitenkaan voisi Suomen väestöön rinnastaa, koska kulttuuripohja on hyvin erilainen. Ja vaikka voisikin, mitä sitten?

      Eikö heteroavioliiton arvoa loukkaa/alenna paljon enemmän esim. se, että heteropari on elänyt vuosikausia tai kymmeniä vuosia yhdessä, eikä edelleenkään ole menneet naimisiin..? Jos sitten samaa sukupuolta oleva pariskunta haluaakin mennä naimisiin, niin eikö se ole vain hyvä asia, että "edes joku" arvostaa avioliittoa sen verran, että näkee sen tärkeänä..? ;)

      "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ei mun mielestä oikein tue tällaista syrjintää...

      Poista
    4. Itse pidän Morganin väitteitä perusteltuina. Jos tilastopiikit ovat samanlaisia useassa maassa, siitä on todella syytä tehdä johtopäätöksiä. Älkäämme myöskään polarisoiko turhaan Morganin puheita. Jos esitämme liitoitellun version jostakin väitteestä ja kiellämme sen, emme tällöin oikeasti kosketa alkuperäistä väitettä. Ei hän suinkaan sano, että homojen avioliitto-oikeus veisi koko avioliitto-instituution tuhoon. Hän sanoo, että se on osaltaan mukana nakertamassa instituutiota yhdessä muiden trendien kanssa. (“Same sex marriage is both an effect and a cause of the evisceration of marriage.”) Vaikka homojen avioliitto ei suinkaan selitä kaikkia perhepoliittisia ongelmia, sen vaikutus näyttää kuitenkin selvältä.

      Tilastot maista, joissa laki on, kertovat ainakin kiistämättömästi sen, että avioliittoinstituutio ei ole vahvistunut lain jälkeen.

      Poista
  7. Loistava artikkeli. Kaikkien asiasta kiinnostuneiden kannattaa katsoa myös tämä 4x15 min esitys: http://www.youtube.com/watch?v=osCnn-ATrcI

    Keskustelussa "syrjintä" ja "tasa-arvo" on määritelty kokonaan uudelleen siten, että samoilla älyllistä kritiikkiä kestämättömillä perusteilla inva-paikatkin ovat syrjintää ja kaikkien pitäisi saada samaa palkkaa. Sen ymmärtää kun huomaa että samasta neukku-ihannoijien riveistä nämä "tasa-arvo"-aatteet ja puheet "syrjinnästä" ja "riistosta" aina kumpuavat.

    VastaaPoista
  8. Hyvä, hieno kirjoitus! Rajat on rakkautta eikä tuomitsemista joten uskallan sanoa ääneen sen mitä raamattu sanoo tuomion jäädessä Jumalalle, homous on synti. Jos en näin sanoisi en rakastaisi lähimmäistä.

    VastaaPoista
  9. 1) Kansalaisaloitteella tasa-arvoisesta avioliittolaista muutetaan ainoastaan siviilioikeudellista avioliittoa. Avioliittolaissa säilyy siis 16§, jonka mukaan uskonnolliset yhdyskunnat voivat asettaa vihkimiselle lisäedellytyksiä. Tälläiseksi lisäedellytykseksi voidaan määritellä juuri vihittävien eri sukupuoli. Tämän vuoksi kirkko ja raamattu pitäisi jättää kokonaan keskustelun ulkopuolelle.
    2) Avioliitto ei missään nimessä ole mikään kristinuskon keksimä instituutio. Avioliittoa esiintyy kulttuurista ja uskonnosta riippumatta kaikkialla maailmassa. Avioliittoa on myös tämän vuoksi turha perustella Raamatun avulla.
    3) Suomi on maallinen yhteiskunta. Kirkolla tai Raamatulla ei tällöin voi perustella asioita, jotka eivät vaikuta itse kirkkoon. En minäkään perustele asioita Taru Sormusten Herrasta kirjan avulla (vaikka loistava teos onkin!)
    4) Avioliitto itsessään ei ole lapselle mikään perusedellytys vaan vanhempien vakaa ja pysyvä parisuhde. Myös avoliitto voi olla tälläinen. Useiden tutkimusten mukaan myöskään vanhempien sukupuolella ei ole mitään merkitystä lapsen kehitykselle (mm. http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/health-news/children-in-gay-adoptions-at-no-disadvantage-8518004.html) Avioliitto on ennen kaikkea kahden ihmisen välinen taloudellinen sopimus. Yhteiskunnalle tuskin on mitään vaikutuksia siitä jos avioliittoja ei solmittaisi yhtään. Toki yksilöiden asema suhteessa tällöin heikkenisi, joka vaikuttaisi välillisesti koko yhteiskuntaan.
    5) Nuohon tilastoihisi tai tutkimuksiisi en jaksa edes ottaa kantaa, koska ne ovat selvästi puolueellisia ja kaukaa haettuja.

    Toivon koko sydämestäni, että te kaikki ymmärtäisitte, että tällä kansalaisaloitteella tuodaan ainoastaan samaa sukupuolta olevien parisuhteet saman sääntelyn piiriin kuin eri sukupuolta olevien parisuhteet. Avioliitto on ihmisoikeus, joka kuuluu kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jäsennellystä argumentista. Vastaan nyt sulle tähän jotain.

      1) Tämä nimenomainen artikkeli ei käyttänyt Raamattua perusteluna, vaan yhteiskunnan parasta. Ajattelen asiaa koko Suomen kannalta. Kirkon oikeus toimia miten haluaa ei ole minulle lakialoitteen vastustajana tyydyttävä ratkaisu.

      2) Varsinaisen kristinuskon synty n. 2000 vuotta sitten ei ole ”kristillisen” avioliittokäsityksen syntyhetki. Raamatussa avioliitto asetettiin jo kahden ensimmäisen ihmisen luomisen yhteydessä. Kristinuskon mukaan avioliitto on siis Jumalan luoma insituutio ihmiskunnan alusta alkaen. Siksi se esiintyy ympäri maailmaa.

      3) Toistan kommenttini kohtaan 1. Muutenkin suhtautuminen tähän kysymykseen riippuu tietenkin raamattukäsityksestä. Itse pidän Raamattua kirjana, joka koskee kaikkea ja kaikkia, myös niitä, jotka eivät tunnusta sen jumalallista alkuperää.

      4) Avoliitto voi olla pitkäikäinen, mutta tilastot osoittavat, että ne päättyvät yleisesti ottaen huomattavasti useammin kuin avioliitto. Tietoa tästä mm. tässä esityksessä http://www.civitas.org.uk/pdf/cs04.pdf

      Pari otetta:
      ”If we look only at cohabitations that do not convert to marriage, it seems that they are about four times more likely to break down than marriages.”

      ”Over time, cohabitations have become less likely to lead to marriage — and thus more likely to be a prelude to separation. ”

      5) Jos kutsut lainaamiani tilastoja ja tutkimuksia puolueellisiksi ja ohitat ne sen vuoksi, sallinet, että minä ohitan linkkaamasi tutkimuksen.

      Poista
    2. Minä kyllä perustelisin asioita Sormusten Herran avulla, loistavia oivalluksia täynnä koko kirja. Ero Raamattuun on kuitenkin se, että Raamattu on syntynyt kansanperinteestä, Sormusten Herra yhden henkilön kynästä.

      Poista
  10. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja sitä suojelamaan on laadittu laki asetuksineen. Nähtäväksi jää saako mies ja nainen nauttia lain antamasta suojasta ulkoapäin tulevalta hyökkäykseltä (sukupuolineuraalilta avioliitolta).

    VastaaPoista
  11. http://jeshein.blogspot.fi/

    Tässä hiukan eri näkökulmaa asiaan

    VastaaPoista
  12. Isä, armahda tämä nainen. Hän ei tiedä mistä hän kirjoittaa.

    VastaaPoista
  13. Oletko koskaan ajatellut politiikkaan siirtymistä? Äänestäisin kaltaistasi ihmistä ihan oikeasti enemmän kuin mielelläni :)

    VastaaPoista
  14. Jep. Mäki oisin heti että "HEI NYT OTAN HUVIKSEEN AVIOERON" kun homoliitot laillistettais.

    VastaaPoista
  15. Toivottavasti Jumala ei sinua hylkää, vaikka vihaat luomakuntaa näin suuresti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva ihan mielenkiinnosta kuulla, että missä kohtaa tätä tekstiä katsot olevan vihaa?

      Poista
  16. Viittaat koko ajan yhteiskuntaamme ja sen suojelemiseen, mutta kenen yhteiskunnasta sinä puhut? Keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta riivaa juuri se, että puolin ja toisin viitataan yhteiskuntaan ikään kuin se olisi jotakin neutraalia, kaiken yläpuolella leijuva pilveä, joka kertoo elämän oikeasta järjestyksestä. Mutta yhteiskunta on yhtä relativistinen käsite kuin näiden esittämäsi tutkimusten tulkinnatkin. Loppujen lopuksi yhteiskunnallisiin arvoihin viittaaminen on AINA omiin arvoihin viittaamista, itsestään lähtevää ja tulkinnallista. Se on ihan ok ja itse asiassa väistämätöntä, mutta hölmöä on teeskennellä muuta.

    Minun on edelleen mahdotonta nähdä, miten erilaisten ihmisten hyväksyminen olisi vaaraksi sille sen näköiselle yhteiskunnalle jossa minä haluan elää. Avioliitto on hieno asia, mutta ei suinkaan itseisarvo lasten kasvatukselle: ei avioliitto kasvata lasta, opeta lapselle oikeaa tai väärää. Sen tekee ihmiset, vanhemmat ja heidän osoittama rakkautensa. Avioliitto ei ole myöskään tae rakkaudelle ylipäätänsä. Tästä puhuu karmeaa totuutta Suomen kotiväkivaltatilastot.

    Emme voi myöskään puhua avioliitosta vain siitä näkökulmasta, että se olisi vain lapsiin liittyvä instituutio; tämän päivän ”yhteiskunnassamme” se kansalaisia koskeva juridinen sopimus. Sen näkökulman jättäminen pois tästä keskustelusta on suorastaan väkivaltaista, sillä silloin (tarkoituksellisesti) unohdamme sen keskustelun, että voiko tosiaan olla niin että toiset ihmiset ovat arvokkaampia lain edessä kuin toiset? Onko oikein, että 40 vuotta parisuhteessa olleen homoparin toinen osapuoli ei saa penniäkään kumppaninsa omaisuudesta hänen kuoltuaan? Onko myöskään oikein, että homot maksavat saman määrä veroeuroja, joilla ylläpidetään mm. vain heteroille oikeutettuja institutionaalisia palveluja? Onko se tätä tasa-arvoa?

    Minä en ymmärrä miksi tiettyjä ihmisiä pitää loukata tällä tavalla kerta toisensa jälkeen - see on vain pahansuopaa.. Lapsemme eivät opi paremmasta jos emme me ota vastuuta, jos emme me opeta rakkauden sanomaa. Sen näköinen on minun yhteiskuntani.

    VastaaPoista