Sukupuolineutraali avioliitto - mitä väliä?

Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista velloo kuumana. Sinisterministerin on tietenkin pakko laittaa lusikkansa höyrävään soppaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen kahta tutkimusta, joista toinen käsittelee sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksia ja toinen avioeron vaikutuksia lapseen. Lopuksi vertaan näihin muutamaa kohtaa kansalaisaloitteesta, joka tähtää avioliittolain muuttamiseen tasa-arvoiseksi.

Kantani homoseksuaalisuuteen yksilön kohdalla raamatulliselta ja psykologiselta kannalta on luettavissa täältä. Puhutaanpa nyt yhteiskunnallisesta näkökulmasta. En kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Jos ihmiset haluavat elää homoseksuaalisessa suhteessa, on heillä tietenkin oltava siihen vapaus. Avioliiton tulisi kuitenkin säilyä miehen ja naisen välisenä instituutiona.

Tällä kertaa en käytä raamatullisia perusteita. Ne eivät kuitenkaan ole nytkään kaukana, vaan läpileikkaavat koko näkemykseni aiheesta. Uskon, että Raamatun ohjeiden mukaan eläminen takaa parhaan mahdollisen elämän niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos nämä ohjeet unohdetaan, negatiiviset vaikutukset ovat näkyviä ja ne huomataan myös tilastoissa ja tutkimuksissa.

Sukupuolineutraalius murentaa avioliiton asemaa

Sukupuolineutraali avioliittolaki on ajankohtainen kysymys myös Englannissa. The Telegraph-lehden uutisessa kerrotaan tutkimuksesta, jonka sosiologi tri Patricia Morgan on esittänyt parlamentille. Englannissa keskustelussa on käytetty argumenttia, jonka mukaan merkitystään menettänyt avioliittoinsituutio saisi uutta voimaa avioliiton avaamisesta homoseksuaaleille. Lahjomattomat tilastot paljastavat kuitenkin toisenlaisen todellisuuden.

Morganin esitys sisältää analyysin avioliittotrendeistä Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Espanjassa, Belgiassa, Kanadassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa homoseksuaalien avioliitto on tehty lailliseksi.

Morgan esittää, että laki on aiheuttanut ajattelua, jonka mukaan avioliitto ei liity vanhemmuuteen. Lukujen perusteella nähdään, että lakimuutos on saanut aikaan romahduksen solmittujen avioliittojen määrässä kyseisissä maissa. Samalla avoliittojen ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on noussut jyrkästi.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on Morganin mukaan sekä syy avioliiton riisumiseen merkityksestään että seuraus siitä - erityisesti mitä tulee avioliiton ja vanhemmuuden erottumiseen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee kysymykseen vain niissä maissa, joissa avioliitto on jo valmiiksi kriisissä, koska avioliiton ulkopuolella syntyy paljon lapsia ja avoliitto on yleinen käytäntö. Laki on myös osaltaan kasvattanut näitä ongelmia. Se on lisännyt heteroseksuaalisten suhteiden muuttumista epäsäännöllisiksi sekä avioliiton ja vanhemmuuden erkaantumista toisistaan.

Morgan osoittaa, että heteroseksuaaliset avioliitot tulivat epävakaammiksi, koska ne olivat omaksuneet toimintatapoja homoseksuaaleilta, joiden liitot ovat usein luonteeltaan avoimia ja rikkoutuivat todennäköisemmin kuin heteroseksuaalien liitot. Auts. Olipa muuten poliittisesti epäkorrektia sisältöä.

Vanhempien liitolla on merkitystä

Voidaan kysyä, onko sillä väliä, jos avioliitto insituutiona murenee? Onko sillä merkitystä, jos lasten saamisen yhteys avioliittoon vähenee vielä entisestään? Mitä se haittaa, jos aikuisten parisuhteet ovat vaihtuvia?

Olen vahvasti sitä mieltä, että avioliitolla on väliä. Kannattaessani avioliittoa en kannata vain insituutiota instituution vuoksi. Kestävä avioliitto on lapselle paras paikka kasvaa. Varttuakseen parhaalla mahdollisella tavalla lapsi tarvitsee pysyvyyttä, turvallisuutta ja läheistä suhdetta vanhempiinsa - jotka asuvat yhdessä. Vanhempien tien eroaminen on lapselle todella kova paikka. Tämä näkyy hyvin Väestöliiton sivuilta löytyvässä artikkelissa Vanhempani erosivat - miten minulle kävi. Artikkeli perustuu 25 vuotta kestäneeseen tutkimukseen, josta kirjoitettiin kirja. Vanhempien eron todettiin vaikuttavan lapseen mm. seuraavilla tavoilla:

"Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin."

"Eronnut perhe on toisenlainen yhteisö, jossa lapset tuntevat olonsa turvattomammaksi ja epävarmemmaksi tulevaisuudestaan kuin suhteellisen hyvien ehjien perheiden lapset. Isät ja äidit, jotka jakavat vuoteensa vaihtuvien kumppanien kanssa, eivät vastaa yhdessä asuvia vanhempia."

"Avioero tuo radikaaleja muutoksia vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen, eivätkä ne kirjoittajan mielestä vastaa nykyisiä käsityksiämme. Vanhemmuus on epävakaampaa ja vähemmän suojelevaa".

"He (avioerolapset) ovat kokeneet surun-, yksinäisyyden- ja vihantäyteisen lapsuuden."

"Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen."

"Eron pitkäaikaisvaikutuksista yksi on nimenomaan jatkuvassa katastrofin pelossa eläminen."
  
”Kasvaessaan aikuisiksi eron lapset pelkäävät ihmissuhteittensa epäonnistuvan kuten heidän vanhempiensa elämän tärkein suhde epäonnistui. He kasvavat tuntien elävästi olevansa vailla valmiuksia rakastaa, sitoutua, luottaa ja mennä naimisiin, tai edes pärjätä ristiriitojen jokapäiväisessä purkamisessa."

Vanhempien ero vaikuttaa lapsen koko elämään. Kun maassamme kasvaa suuri määrä ihmisiä, joiden lapsuudesta on puuttunut vanhempien pysyvä parisuhde, on selvää, että vaikutus kumuloituu ja ongelmat lisääntyvät. Näin on, vaikka osa selviääkin melko hyvin haasteistaan ja saa aikuisen vastuista ja parisuhteesta kiinni omassa elämässään.

Yhteiskuntamme rakenteita muokattaessa prioriteetin tulisi olla lapsen paras. Lapset ovat haavoittuvia ja aikuisten päätösten armoilla. Heitä tulisi suojella kaikin tavoin. Samalla pyritään turvaamaan heille ehjä ja tasapainoinen aikuisuus - eli hyvä tulevaisuus koko kansalle. Todellisuus tällä hetkellä on, että yhteiskunnallisissa trendeissä on hyvin pitkälle kyse aikuisten oikeudesta tehdä, mitä haluavat.

Kansalaisaloitteen väitteet

 

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on kerännyt tämän tekstin kirjoitushetkellä lähes 100 000 kannatusilmoitusta. Otetaanpa muutama aloitteen väite ja verrataan niitä edellä kuvattuihin tutkimustuloksiin.

"Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." (3.2.1)

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustettaessa puhutaan yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Oma kysymykseni kuuluu, onko samaa sukupuolta olevien liitto olemuksellisesti yhdenvertainen heteroseksuaalisen liiton kanssa? Tulisiko nämä kaksi nostaa tasa-arvoiseen asemaan lain edessä? Vihakommenttien uhallakin uskallan vastata kumpaankin kysymykseen ei. Tässä kirjoituksessa edellä todetun perusteella avioliiton pitämiselle naisen ja miehen välisenä on perusteita.

"Lakiehdotuksella on määrä seurata Pohjoismaiden ja useiden muiden valtioiden esimerkkiä ja muuttaa avioliittolainsäädäntöä siten, ettei se syrji ketään." (3.2.1)

Ei ole syytä seurata muiden valtioiden esimerkkiä, jos näiden toimet ovat olleet yhteiskunnan kannalta epäedullisia.

"Ei ole todennäköistä, että nyt ehdotetulla lainmuutoksella olisi mainitsemisen arvoista merkitystä yleiseen halukkuuteen solmia avioliitto." (4.3)

Tilastot osoittavat, että halukkuus solmia avioliitto on vähentynyt maissa, joissa laki on voimassa. Yllä mainittu Morganin tutkimus kertoo, että Espanjassa laki tuli voimaan vuonna 2005. Viiden vuoden kuluttua tästä avioliittoja solmittiin vuodessa 34 000 kappaletta vähemmän kuin ennen lakia.

"Avioliiton rajaamista vain miehen ja naisen oikeudeksi on perusteltu myös sillä, että avioliiton tarkoitus olisi lasten saanti ja suvun jatkaminen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 esikoisista 54 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella ja kaikista samana vuonna syntyneistä lapsista avioliiton ulkopuolella syntyneiden osuus oli 41 prosenttia. Vuosittain avioliiton solmii myös lukematon määrä pareja, jotka eivät joko halua tai voi hankkia lasta. Lapsettomien avioparien määrä on kasvussa. Kun avioliiton ja suvun jatkamisen yhteys ei nykyään ole selvä, ei ole odotettavissa, että nyt ehdotetusta muutoksesta seuraisi syntyvyyden laskua tai muita ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia." (4.3)

Sukupuolineutraalia avioliittoa ajetaan erityisesti maissa, joissa sitoutuminen parisuhteeseen ja avioliiton suhde vanhemmuuteen on jo valmiiksi heikentynyt. Sukupuolineutraali avioliitto lisää osaltaan edelleen tätä kehitystä. Sillä on siis ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia. Se että yhteiskunnassa on jo valmiiksi tietty ilmiö ei ole peruste sille, että ilmiö olisi hyväksyttävä tai että sitä pitäisi edistää.

"Lapsen kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies." (2.3)

Aloite puhuu lapsen edusta. Kuitenkin näyttää auttamattomasti siltä, että avioliittoinstituutiota jäytävä kehitys ei ole lapsen parhaaksi, koska se lisää aikuisten parisuhteiden epävakautta. Väestöliiton sivuilla siteerattu tutkimus osoittaa, että asuminen erillään elävien vanhempien luona ei vastaa kotia molempien vanhempien kanssa ja myös että vanhempien vaihtuvat kumppanit eivät vastaa yhdessä asuvia omia vanhempia. Lapsuuden kokemukset vanhempien parisuhteesta vaikuttavat merkittävällä tavalla koko ihmiselämään ja sitä kautta yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Lopuksi

 

Perhe on jo valmiiksi kriisissä yhteiskunnassamme. Nyt tulisi keskittyä toimiin, jotka lisäävät perheiden vakautta eivätkä murenna sitä. Siksi avioliitto tulisi säilyttää miehen ja naisen välisenä.