Kuka saa toteuttaa itseään?

Olen tärkeä, ainutlaatuinen ja lahjakas. Minulle kuuluu hyvä elämä. Minun täytyy toteuttaa itseäni ja saavuttaa lahjojeni täysi potentiaali. Minulla pitää olla hauskaa ja kiinnostavaa tekemistä. Hyväpalkkainen kutsumustyö on ainoa, mihin tyydyn. Minun on voitava ostaa haluamiani tavaroita. On tärkeää, että olen trendeissä mukana. Minun on hoidettava itseäni ja urheiltava, jotta olisin kaunis ja sporttinen. Minun on ladattava nettiin upeita kuvia itsestäni. Muiden täytyy huomata minut. Minun on syötävä terveellistä superruokaa voidakseni hyvin. Minun pitää olla onnellinen. Tarvitsen kumppanin, joka on komea, menestyvä ja palvoo minua.

Elämämme on aivan hullun itsekeskeistä. Heräsin tänään ajattelemaan sitä, kun katsoin nettisarjan norjalaisista vaatteita rakastavista nuorista, jotka lähtivät Kambodžaan kokeilemaan työtä hikipajassa. Kyllähän näistä on puhuttu, mutta sarja havahdutti uudella tavalla. Ärsyynnyn yleensä, jos linkkejä mainostetaan itkettävyydellä. Sanon silti, että itkin. Monet elävät palkalla, jolla eivät saa edes tarpeeksi ruokaa, jotta voisin hankkia minulle edullisen vaatteen. Ostan ja olen tyytyväinen. MINÄ olen muodikas.

Minulla on tapana kuvitella, että verrattuna muihin en edes ole rikas ja kova kuluttamaan. Mutta jos vertaan itseäni Kambodžan ompelijoihin, olen käsittämättömän etuoikeutettu. Mitä teen etuoikeutetulla elämälläni? Voin kuluttaa resurssini jahtaamalla länsimaista unelmaa, jota minulle tyrkytetään ja johon pyrkiminen tekee vaatetehtailijat vain rikkaammiksi. Voin satsata kaiken itseeni. Entä jos kääntäisinkin katseeni muihin ja yrittäisin auttaa? En tiedä, miten paljon voin auttaa hikipajan ompelijoita. Asiakaspalaute lähti jo H&M:lle. Joidenkin tarvitsevien eteen voin kuitenkin tehdä jotain.

Miksi minun pitäisi olla tärkein? En jaksa sitä. Itsekkyys on vain tie ainaiseen tyytymättömyyteen, koska mikään ei koskaan ole minulle tarpeeksi. Mutta nyt haluan varoa, etten ala perustella asioita siitä käsin, miten MINÄ voisin olla onnellinen. Eikä tämä kirjoitus tee minusta epäitsekästä. Tekisikin.

Yksikään 70-tuntista työviikkoa nälkäpalkalla paiskiva ei toteuta itseään. En ole tärkeämpi kuin he. Nettisarjan nuoret sen oivalsivat.

Frida ja Anniken ompelemassa yhtä saumaa.  

Tili taivaassa

Sain postissa työeläkeotteen. Siinä kerrotaan, paljonko meikäläiselle on kertynyt työeläkettä tähän mennessä. Voin kertoa, että summa ei varsinaisesti huimaa päätä. Nuorempana tuli otettua sen verran, öö, rennosti. Eikä sitä ikääkään vielä kovin paljon ole, vaikka joidenkin mielestä ehkä olenkin vanha kuin lankapuhelin ja putkitelevisio. Joka tapauksessa eläkeotteeni motivoi minua pysymään työelämässä vielä jonkin aikaa, vaikkapa 60 vuotta.

Olen harkinnut jossain vaiheessa myös eläkevakuutuksen ottamista. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että maallisen eläkkeeni kertymä ei ole läheskään yhtä tärkeää kuin taivaallisen. Jumala on luvannut, että voimme kartuttaa taivaaseen tiliä, johon mikään inflaatio ei iske.

Matt 6:19-21

"19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta."

Vaikka eläkkeeni kertymä olisi kuinka tähtitieteellinen, se ei todellisuudessa tuo minulle turvaa. Nykyään on aika helppo hahmottaa, että maailmantaloudelle voi periaatteessa tapahtua mitä hyvänsä. Ja vaikka saisinkin paljon rahaa eläkkeellä, kyse on lopulta vain muutamasta vuodesta. Ikuinen aarre taivaassa on se juttu, mihin haluan keskittyä!

Miten voi kerätä aarretta taivaaseen? Olennaisin asia on tietysti se, että meidän pitää avata oma taivaallinen eläkevakuutustili. Tilin avaaminen tapahtuu siten, että tunnustamme uskomme Jeesukseen ja hänen työhönsä ristillä syntiemme sovittamiseksi, ja alamme seurata häntä. Kun tämä perusasia on kunnossa, voimme alkaa kartuttaa aarretta tilille. Tähän sisältyy paljon asioita. Kun palvelemme Jumalaa ja muita ihmisiä eri tavoilla, keräämme aarretta taivaaseen. Tähän liittyy myös rahan oikea käyttäminen. Minua hyödyttää enemmän, että annan osan rahoistani Jumalalle, kuin jos laitan ne maalliselle eläkevakuutustilille. Ei viimeksimainittukaan toki väärin ole.

Mitä aarre taivaassa sitten on? En tiedä. Raamattu jättää sen sisällön yllätykseksi. Ehkä osittain siitä syystä, että se on jotain niin mieletöntä, etteivät sanamme riittäisi sen kuvailemiseen eikä ymmärryksemme sen ymmärtämiseen. Minua ainakin kiinnostaa saada se!