Tasa-arvomyytit

Puhuessani sukupuolten tasa-arvosta kristillisissä piireissä olen välillä kohdannut hyvin negatiivisia reaktioita. On kyse sitten seurakunnallisesta johtajuudesta tai avioliitosta. Tunnereaktio ei ole mikään ihme. Ovathan monet tottuneet ajattelemaan, että johtajuus kuuluu Raamatun mukaan enemmän miehille. Kyse on kaikesta mahdollisesta maailmankuvan laajoista kaarista minäkuvan ja ihmissuhteiden herkimpiin säikeisiin. Väitän kuitenkin, että tasa-arvon pelkääminen perustuu myytteihin. Olen törmännyt ainakin seuraaviin käsityksiin, jotka mielestäni eivät pidä vettä.

Tasa-arvo vie mieheltä kunnian

Joskus miehet loukkaantuvat hyvin henkilökohtaisella tasolla, jos kuulevat minun kannattavan tasa-arvoa. He katsovat minua epäluuloisesti ajatellen kenties, että yritän viedä heille kuuluvan kunnioituksen. Tämä perustuu väärinkäsitykseen. Kunnioitan kyllä miehiä. Kunnioitan vain naisia yhtä paljon.

Gal. 3:28

"Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi."

Ehkä kyse on myös siitä, että kunnioitus ymmärretään väärin. Ei kunnioitus toista ihmistä kohtaan tarkoita sitä, että tunnustetaan toisen auktoriteetti. Se tarkoittaa toisen arvostamista Jumalan luomana ainutlaatuisena, arvokkaana ihmisenä.

1. Moos. 1:27
"Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."

Tasa-arvo vie mieheltä miehekkyyden

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos mies tuntee itsensä mieheksi. Päinvastoin. On hienoa, jos näin on. Mutta onko miehekkyys sukupuoleen perustuvaa johtajuutta? Mielestäni ei. Itse pidän miehisen auktoriteetin vaatimista epämiehekkäänä ja se saattaa kertoa jopa epävarmuudesta. Tosimiehellä ei ole tarvetta tällaiseen.

Uskolla miehen valtaan yli naisen voi olla monia sovelluksia avioliitossa. Kevein versio näkyy arjessa tuskin lainkaan. Jos avioliitto saa vähänkin sellaisia piirteitä, että naisen on toteltava miestä, ollaan vaarallisilla vesillä. Henkinen väkivalta ei ole hengellistettynä yhtään hyväksyttävämpää kuin muutenkaan.

Tasa-arvo saa aikaan, että lapset eivät kunnioita perheenisää

En usko siitä olevan hyötyä, jos isälle osoitetaan suurempi auktoriteetti kuin äidille. Lähinnä se syö kunnioitusta äitiä kohtaan. Varsinkin perheissä, joissa isä käyttää näkyvästi valtaa myös äitiin saattaa pojilla olla myöhemmin vaikeuksia kohdella naisia hyvin. Olen nähnyt tämän. Puhumattakaan siitä, mitä tytärten minäkuvalle tapahtuu.

Vanhempien tasa-arvo ei millään lailla syö isän auktoriteettia. Se tekee vanhemmista tehokkaamman yksikön. "Odota, kunhan isäsi tulee kotiin" -kasvatus ei voi toimia.
.

Tasa-arvo saa aikaan, että seurakunnassa ei kunnioiteta johtajuutta

En ole täysin selvillä tämän väitteen perusteluista, ellei siihen ole sisäänrakennettuna ajatus, jonka mukaan naisjohtajuutta on mahdoton kunnioittaa. Jos joku kokee näin olevan, ongelma on omassa asenteessa.

Sukupuolten tasa-arvo ei tarkoita sitä, että johtajuutta ei olisi. Monissa tilanteissa johtajuus on tarpeen, ja myös johtajan kunnioitus. Seurakunta ei voi toimia, jos seurakuntalaiset ovat kapinassa johtajia vastaan. Samaan aikaan on muistettava, että hengellistä johtajuutta ei voi ottaa. Seurakunta antaa sen. Se ei myöskään tarkoita määräilemistä, vaan esikuvallisuutta ja palvelemista. Jos johtaja on kovasti kiinnostunut siitä, kuinka paljon häntä kunnioitetaan, jotain on pielessä.

1. Piet. 5:3
"Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana."

Tasa-arvo on liberalismia

Jotkut kokevat, että sukupuolten tasa-arvo on liberalistista teologiaa samoin kuin avioliiton ulkopuolisen seksin ja homoseksuaalisuuden hyväksyminen. On tärkeä huomata, että kyse on omasta erillisestä asiastaan. Kaikki kristinuskon perinteiset tulkinnat eivät ole oikeita. Vaikka tasa-arvoiset ajatukset ovat tulleet näkyvimmiksi samoihin aikoihin monien sellaisten uudistuspyrkimysten kanssa, jotka on hyvä kyseenalaistaa, ei tasa-arvo sen takia ole liberalismia.

Kyse on siitä, mitä Raamattu sanoo kustakin erillisestä asiasta. Tästä päästään seuraavaan kohtaan.

Tasa-arvo on Raamatun vastaista

Tämä on raskain syytös tasa-arvoa vastaan. Tässä kohtaa on hyvin tärkeää erottaa toisistaan kristinuskon traditio ja Raamatun todellinen sanoma. Kristillinen raamatuntulkinta on ollut vuosisatoja patriarkaalisen eli miesvaltaisen kulttuurin vaikutuksen alla. On syytä huomata, että miesten hallinta naisten yli on asia, joka tuli maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena (1. Moos. 3:16). Se on synnillinen ilmiö. Meidän kristittyjen on syytä sanoutua tällaisesta irti.

Tässä tekstissä ei ole tilaa perehtyä tasa-arvon raamatullisiin perusteisiin. Blogissani niitä käsitellään ainakin näissä teksteissä. Lue myös tämä erinomainen ulkopuolinen artikkeli perheen päänä olemisesta sekä tämä paketti sukupuolisuudesta ja Jumalan tahdosta. Resursseja Englanniksi löydettävissä täältä.

Tasa-arvoinen mies ei ole naiselle tarpeen

Jotkut miehet pelkäävät, että tasa-arvoisessa tilanteessa he eivät ole tarpeellisia naiselle. Kansallissankarillamme J.V. Snellmanilla oli sama ajatus yli sata vuotta sitten. Hän päätyi keski-ikäisenä naimaan 17-vuotiaan.

"Sillä naisen rakastettavuus perustuu olennaisesti siihen, että hän on suojaa tarvitseva ja pyytää mieheltä suojelusta. Mies ei rakasta milloinkaan, ei ikipäivänä, itsenäistä ja itsekylläistä naista."
J.V. Snellman, lähteenä Utrio: Suomen naisen tie pirtistä parlamenttiin s. 53

Olemme mieheni kanssa vakuuttuneita siitä, että Jumala on tarkoittanut parisuhteen tiimityöksi. Tiimissä molemmat tarvitsevat toisiaan. Ei hoivan tarvitseminen ole ainoaa mahdollista tarvitsemista. Raamatun luomiskertomuksessa luodaan ensin mies, ja sitten nainen tämän rinnalle kumppaniksi.

1.Moos. 2:18

”Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

Yllä olevassa jakeessa käytetty alkukielen apua tarkoittava sana ”ezer” on tarkalta määritykseltään seuraava: joku, joka tarjoaa apua sellaisella alueella, jolla henkilöllä itsellään on puutteita. Termi ei viittaa siihen, että auttaja olisi heikompi tai vahvempi kuin autettava. Jakeen loppuosa on käännetty käyttäen termiä ”sopiva”. Kirjaimellisesti alkuperäinen hepreankielinen teksti puhuu henkilöstä, joka on ”vastapäätä”. Tämä ilmaisee tasa-arvoa ja samankaltaisuutta.

Tasa-arvo on tasapäistämistä

Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että mies ja nainen pitäisi nähdä ominaisuuksiltaan samanlaisina. Onhan selvää, että sukupuolet ovat biologisesti erilaisia. Uskon myös, että miehen ja naisen taipumusten ja ajattelutavan välillä on joitain yleisluontoisia eroja. Nämä erot eivät kuitenkaan päde läheskään aina, joten turhia stereotypioita on syytä välttää. Jos kilpailuasetelmaa ei ole, erot eivät ole uhka ja voimme täydentää toisiamme Jumalan tarkoittamalla tavalla. Sukupuolineutraaliuuteen pyrkivä tasa-arvoliike tekee tässä virheen.

Tasa-arvo on telaketjufeminismiä

Tasa-arvoinen emäntä ei hypi silmille. Hän on kunnioittava ja vastuunsa ottava kumppani rinnallasi. Feminismin huono maine perustuu joka tapauksessa sen väärinymmärtämiseen. Kyse ei ole päsmäröinnistä, vaan nimenomaan tasa-arvon edistämisestä, ellei mennä harvinaisiin ääri-ilmiöihin. Naisen asemassa on totisesti ollut rutkasti parantamista ja on vieläkin suurimmassa osassa maailmaa.

Tasa-arvo aiheuttaa miehen vastuuttomuutta perheestä

Mies on osaltaan vastuussa perheestä huolehtimisesta myös kun parisuhde koetaan tiiminä. En näe tässä minkäänlaista ongelmaa. Naisen ollessa raskaana ja lasten ollessa pieniä miehen vastuussa on kenties omanlaisensa painotus.

Vicky Beeching – voiko kristitty olla gay?

Tunnettu kristillinen artisti Vicky Beeching on tullut ulos kaapista. Samalla hän on jakanut riipaisevan elämäntarinansa. Seurakunnissa kasvaessaan Vicky koki homoseksuaalisuuden tulevan niin voimakkaasti tuomituksi, että hän sulki oman kamppailunsa syvälle sisimpäänsä. Hänestä tuli työnarkomaani, joka teki menestyksekästä uraa hengellisenä muusikkona.

Vickyn elämänkokemukset sisältävät 13-vuotiaana koetun rukouspalvelutilanteen, jossa joukko ihmisiä yritti ajaa hänestä ulos homoseksuaalisuutta. Vuosien ahdistus johti lopulta siihen, että Vicky sairastui vakavasti. Hänen ratkaisunsa oli homoseksuaalin elämäntavan valitseminen. Vicky haluaa myös edistää seurakunnissa muutosta, jonka myötä opetus siitä, että homoseksuaalisuus on väärin, lakkaisi. Hän tahtoo olla roolimalli kristityille nuorille, jotka kokevat homoseksuaalisia tunteita.

Herkkyyttä opetukseen

Vickyn tarina on hyödyllistä luettavaa. On hyvin tärkeää tiedostaa, että seurakunnissamme on lukemattomia ihmisiä, joilla on homoseksuaalisia tunteita. Kun homoseksuaalisuudesta opetetaan, se on tehtävä rakkaudella, ymmärtäen ja ratkaisuja antaen. Pelkkä tieto siitä, että homoseksuaalisuus on väärin, ei rakenna asian kanssa kamppailevia. Varsinkaan, jos tieto jaetaan tulikivillä höystettynä. Nuoret ovat erityisen herkkiä.

Homoseksuaalisuutta ei tulisi demonisoida yli kaiken muun, niin, että ne, joita asia koskee, joko jäävät pois seurakunnista tai kärvistelevät yksinäisinä muiden uskovien joukossa. Homoseksuaalisuus on yksi ihmisen lukemattomista synnillisistä taipumuksista. Ei enempää, mutta ei vähempääkään.

Homoelämäntapa ei ole ratkaisu

Lukiessaan sydäntäsärkevää artikkelia Vickystä voi olla helppo päätyä siihen johtopäätökseen, johon kirjoittaja haluaa lukijan viedä. Olipa hyvä, että Vicky lopulta hyväksyi itsensä ja alkoi toteuttaa identiteettiään. Vai oliko?

Artikkelista puuttuu kokonaan yksi näkökulma. Homoseksuaalisten tunteiden tukahduttamisen ja homoelämäntavan valitsemisen välissä on olemassa vaihtoehto: tunteiden käsittely muiden ihmisten avulla ja eheytyminen.

Itse uskon vakaasti siihen, että homoelämäntapa ei ole ratkaisu. Homoseksuaalisuuden syyt vaihtelevat, mutta sen kautta etsitään täyttymystä puutteeseen, joka on paljon syvemmällä kuin seksuaalisuus. Homosuhteet eivät voi sitä täyttymystä antaa, ja elämäntapa on hajottava. Laajemmin aiheesta blogitekstissä Kanta homoseksuaalisuuteen.

Muistetaan, että taipumus ja sen tietoinen toteuttaminen on erotettava toisistaan. On eri asia kokea tunteita vastakkaista sukupuolta kohtaan kuin himoita toista tai valita homoseksuaalinen elämäntapa.

”Homoseksuaalinen sukupuoli-identiteetti ei tee henkilöstä sen saastaisempaa kuin kenestäkään toisesta. Seksuaalista syntiä käsittelevät Raamatun tekstit keskittyvät tekoihin ja himoitsemiseen, eivätkä tunteet samaa sukupuolta olevaa kohtaan ole synti. Sen sijaan jokainen – oli hän sitten homo tai hetero – joka harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella on väistämättä törmäyskurssilla Jumalan tahdon kanssa. Raamatun mukaan avioliitto solmitaan yhden naisen ja yhden miehen välille ja seksi kuuluu yksinomaan aviosuhteeseen. Näin ollen seksi samaa sukupuolta olevan kanssa on automaattisesti poissuljettua.”

Markus Nikkanen, artikkelista ”Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto, osa 4”
(Suomen Viikkolehti 28/2014)

Kristillisyydellä on rajat

Vickyn päätös on hänen omansa. Jokaisen ihmisen päätökset ovat heidän omiaan. Näin on oltava, mutta en haluaisi nähdä, että seurakunnissa mentäisiin mukaan muodikkaaseen moderniin armollisuuteen. Sellaiseen, joka ei enää kerro, mikä on oikein ja mikä väärin. Tuomitsevista asenteista pitää päästä eroon, mutta meidän täytyy pysähtyä ennen vastakkaista ääripäätä. Mikä tahansa elämäntapa ei voi olla kristillinen. Meidän on uskallettava sanoa se.

Jos vaikenemme siitä, mikä on syntiä, teemme toisille karhunpalveluksen. Olen sanonut tämän monesti, mutta todettava se on taas. Raamatun opettama elämäntapa on ihmiselle hyväksi. Se on parasta elämää. Muunlainen toiminta rikkoo ja se myös erottaa meitä Jumalasta.

Jos homoseksuaalisuuden toteuttamisesta tulee seurakunnissa hyväksyttyä ja siihen kannustetaan, syyllistymme siihen, mistä Jeremian kirjassa varoitetaan. Alkuperäisessä asiayhteydessä on kyse vääristä profeetoista.

Jer. 23:14 ”he kannustavat pahantekijöitä, niin ettei kukaan käänny pahuudestaan”

Ihmiset tarvitsevat todellista armoa, joka mahdollistaa myös muutoksen. Kaiken hyväksyminen ei ole armon välittämistä. Muutokseen rohkaiseminen voi olla suurinta rakkautta.

Herzog - väärä opettaja hajottaa seurakuntaa

David Herzogin puheista Ihmeiden aika -tapahtumassa olympiastadionilla 26.-27.7.2014 ei ole revitty New Age -otsikoita. En ole tästä lainkaan hämmästynyt. Kuultuaan Suomessa heränneestä kritiikistä Herzog saattoi tietoisesti pitää mölyt mahassaan. Kukaan opettaja ei myöskään edes voi esittää koko teologiaansa yhden puhujamatkan aikana. Herzogin kokonaisoppi ei ole yhtään sen vähemmän ongelmallinen kuin ennenkään.

Herzogit paljastivat kuitenkin selvästi toimintansa epäterveyden ainakin yhdessä puheenvuorossaan, jonka he pitivät Helsingin urheilutalon jälkitapahtumassa 30.7. Tilanteesta uutisoidaan Kotimaa24-nettisivun artikkelissa.

" – Suomessa on pari kirkkokuntaa (ministries), jotka käyttävät paljon aikaa ja rahaa hyökätäkseen Jeesusta vastaan. Jos toimintamme on Jeesuksesta, pankaa merkille sanani, heille tapahtuu jotakin hyvin pahaa, Herzog sanoi.

Hän haki sanojensa tueksi useita esimerkkejä Raamatusta ja mainitsi muun muassa Apostolien tekojen 5. luvun, jossa petollinen Ananias ja hänen vaimonsa Safira kaatuvat Pietarin edessä kuolleina maahan." 

Artikkelissa lainataan Herzogilta myös seuraavat sanat:

"Jos kuulut kirkkoon, joka hyökkää Jumalan kirkkautta vastaan, lähde sieltä pois niin nopeasti kuin kykenet."

Herzog sanoo saaneensa kahdelta eri ihmiseltä saman profetian, jonka mukaan hänen vastustajilleen käy huonosti. Puheenvuoro löytyy videolta, jolla kuullaan myös Herzogin vaimon Stephanien kertovan näystään, jossa liitonarkki siirtyi eri paikkoihin. Samalla Stephanie varoittaa Jumalan toimiin sekaantumisesta. Pariskunta kertoo yhdessä tuntemattoman henkilön saamasta näystä, jossa Herzog istui ajamassa vaunuja, joiden sisällä oli Jumalan "kirkkauden arkki". Näkyyn kuului, että ihmiset heittivät tomaatteja kohti vaunuja.

Herzog kehottaa arvostelijoitaan parannukseen ja julistaa, että ne, jotka nöyrtyvät, tullaan nostamaan ylös. Joidenkin johtajien kohdalla taas heidän salaiset syntinsä tullaan paljastamaan.

Katson seuraavassa, mitä terveestä hengellisyydestä poikkeavia piirteitä tämä kymmenen minuutin puheenvuoro ehti sisältää.

Terve hengellisyys ei uhkaile

Herzog pyrkii kuulostamaan hengelliseltä, mutta kyse on silkasta uhkailusta. Ne, jotka uskaltavat arvostella häntä, saavat rangaistuksen. Tällaisen julistuksen takana saattaa olla turhautuneisuus ja jopa vihastuminen siitä, että kritiikki todennäköisesti vähensi Ihmeiden aika -tapahtuman osallistujamäärää. Tuomion julistaminen vastustajien ylle ei ole kristityille sopivaa toimintaa. 

Room. 12:14

"Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko."  

Terve hengellisyys ei aseta itseään arvioinnin yläpuolelle

Raamattu kehottaa meitä jatkuvaan hengellisen julistuksen arviointiin. Kenenkään meistä, jotka julkisesti jotain sanomme, ei pitäisi asettaa itseämme arvostelun yläpuolelle. Saatamme nimittäin olla väärässä. Kyvyttömyys ottaa vastaan kritiikkiä voi vahingoittaa meitä itseämmekin. Jos itseään ei salli arvioitavan, kyse lienee lähinnä ylpeydestä.

1. Tess. 5:21

"Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää."

Terve hengellisyys ei väitä edustavansa Jumalaa yksinoikeudella

Herzog esittää, että suhtautuminen häneen määrittelee kuulijan suhtautumisen itse Jumalaan. Käytännössä hän väittää, että vastustajat eivät ole Jumalan yhteydessä. Tämä on erittäin hurja väite. Kristityt ovat aina eri mieltä jostakin. Ei suhtautuminen yhteen saarnaajaan voi olla sellainen tekijä, joka tarkoittaa arvostelijan olevan luopumuksen tilassa.

Herzog viittailee häthätää Raamattuun verraten itseään Moosekseen ja apostoleihin. Vaikutelmaa voidaan sanoa suuruudenhulluksi.

Terve hengellisyys ei korota itseään

Ilmaisemalla olevansa Jumalan kirkkauden yksinoikeutettu maan päälle tuoja Herzog korottaa itseään. Uhkaamalla vastustajia rangaistuksella hän korottaa itseään. Asettamalla itsensä arvostelun yläpuolelle hän korottaa itseään. Silti hän peräänkuuluttaa kritisoijiltaan nöyryyttä muuttaa mielensä.

Fil. 2:3

"Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne."

Joh. 7:18

"Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä."

Terve hengellisyys ei aseta näkyjä auktoriteetiksi

Vanhan testamentin profeetat julistivat Jumalan sanaa välittömällä auktoriteetilla. Uuden liiton aikana ei Raamatun kirjoittajien jälkeen tällaista auktoriteettia ole esiintynyt eikä tule esiintymään. Kaikki profetiat on sen sijaan koeteltava. Vilpittöminkin uskova voi välillä erehtyä luulemaan mielikuvituksensa puhetta profetiaksi.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, joskus on syytä jopa epäillä näkynsä esittäjän tai toisten näyistä kertovan vilpittömyyttä. Profetioiden varaan ei koskaan tule perustaa omaa hengellistä elämäänsä tai tärkeitä päätöksiään. Profetia ei myöskään voi mennä ohi sen, mitä Raamatussa sanotaan. 

1. Joh. 4:1

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja."

Terve hengellisyys ei hajota seurakuntaa

Herzog ei säästele sanojaan kehottaessaan kannattajiaan lähtemään juosten pois häntä vastustavista seurakunnista ja hengellisistä liikkeistä. Hän neuvoo kuulijoita olemaan menemättä takaisin seuraavana sunnuntaina. Tämä on hyvin vahingollista toimintaa lietsoessaan suoraan hajaannusta ja riitaa uskovien kesken. Juudaan kirjeessä varoitetaan uskovia vääristä opettajista. Sieltä löytyy seuraava kuvaus:

Juud. 1:19

"Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole."  

Lopuksi

Lisäksi on syytä mainita, että Herzogit käyttävät puheenvuorossaan raamatullisia termejä ja tapahtumia varsin epämääräisesti. Mitä he todella tarkoittavat puhuessaan Vanhan testamentin liitonarkista, jota he näyttävät kutsuvan myös "kirkkauden arkiksi"? Viittaus Ananiakseen ja Safiraan ei ole lainkaan soveltuva Herzogin tilanteeseen. Ananiaksen ja Safiran kohdalla oli kyse rangaistuksesta, jonka raha-asioidensa suhteen huijaamaan pyrkinyt pariskunta sai osakseen (Ap.t. 5:1-11).

Myös suhtautuminen totuuteen tuntuu lennokkaalta. Onko jokin hengellinen liike todella käyttänyt "paljon rahaa" vastustaakseen Herzogia? Artikkelien ja opetusten levittäminen valmiiden kanavien kautta tuskin tulee kovin kalliiksi. Keitä ovat ne "erittäin tunnetut" kristityt vaikuttajat, jotka Herzogin mukaan ovat muuttaneet mielensä hänestä ja postanneet asiasta Facebookiin? Näkeekö Herzog todella arkielämässään "lähes päivittäin" uskoontuloja ja paranemisia? Jos näin olisi, hänen täytyisi viettää jatkuvasti huomattavan paljon aikaa tavaten ihmisiä. Noh, enpä ole ollut katsomassa, mutta...

Molemmat edellä mainituista piirteistä ovat Herzogin tuotannolle tyypillisiä.

Tahdon korostaa, että vaikka kritisoin Herzogien julistusta, minulla ei ole halua tuomita heitä ihmisinä. Tiedän myös, että Herzogilla on Suomessa kannattajina monia vilpittömiä uskovia. En loukkaa heitä tarkoituksella. Toivon vain kovasti, ettei kukaan antaisi karisman, vakuuttavuuden ja raamatullisten termien heittelyn tehdä vaikutusta. Opetuksen sisällön tulee ratkaista. 

Suomessa ei tarvita hajaannusta seurakuntiin.

Mitä tekemistä Raamatulla on ihmisoikeuksien kanssa?

Bloggasin viimeksi ajatusmallista, jonka mukaan uskovien ei pitäisi yrittää vaikuttaa lainsäädäntöön uskonsa pohjalta. Tämän filosofian mukaan kristilliset arvot kuuluvat seurakuntaan, mutta maallisen valtion tulee antaa mennä suuntaansa. Perusteluna on, että kristillistä etiikkaa ei voi odottaa ei-kristityiltä. 

Väitin, että näkemys ei kestä loogista tarkastelua, koska se tarkoittaisi käytännössä välinpitämättömyyttä ihmisten hyvinvoinnista. Toki täysin kristillistä utopiaa ei voi toteuttaa. Sisäinen poliitikkoni on ilmeisesti herännyt, koska en malta olla kirjoittamatta lisää aiheesta.

Emme varmastikaan hahmota, millainen valtiomme todella olisi, jos kaikki kristilliset vaikutteet, jotka sen ovat rakentaneet, otettaisiin pois. Antiikin aikaa, johon kristinusko saapui Jeesuksen synnyttyä ihmiseksi, on ihailtu renessanssista asti. Ei se nyt niin hehkeää ollut. Elämä tuolloin oli monesti hyvin vaikeaa, jos ei sattunut olemaan hyvin toimeentuleva mies. Harva oli.

Juutalainen/kreikkalainen/roomalainen kulttuuri, johon Uusi testamentti kirjoitettiin, sisälsi monia ihmisoikeusongelmia. Kun puhun juutalaisuudesta, on hyvä muistaa, että ajan juutalainen elämäntapa sisälsi paljon piirteitä, jotka olivat ihmislähtöisiä, eivätkä peräisin Vanhan testamentin ilmoituksesta. Vanha testamentti on samaa jumalallista ilmoitusta kuin sen täydentävä Uusi testamentti. Juuri tämän ilmoituksen tähden ihmisoikeustilanne oli juutalaisuudessa kuitenkin osin pakanakulttuureja parempi. Juutalaiset olivat Jumalan erityisesti valitsema kansa ja ovat edelleen.

Katsotaan hieman muutamia antiikin ajan sosiaalisia ongelmia ja Raamatun kantaa niihin. Mainitut raamatunkohdat ovat esimerkkejä, eivät suinkaan ainoita, joissa kyseisiä aiheita käsitellään.

Kakarat pois tieltä?

Lapsella ei ollut minkäänlaista sosiaalista asemaa. Köyhemmissä pakanaperheissä, vaikka ei juutalaisuudessa niinkään, hylättiin usein vastasyntyneitä minne sattuu.

Raamatun vastaus:

Jeesus otti lapset luokseen ja siunasi heitä, vaikka opetuslapset eivät olleet kiinnostuneita merkityksettömien henkilöiden huomaamisesta. Jeesus teki lapsista jopa esimerkillisiä, mikä oli outo näkemys kuulijoille.

Mark. 10:13-16 (ote)

"13 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia,

14 mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Lastenkasvatuksessa kehotettiin hylkäämään liian rajut keinot. Ef. 6:4 "Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan."

Naiset kyykkyyn?

Naisen asema oli alistettu. Juutalaisten kesken asian olisi pitänyt olla toisin, sillä heidän hallussaan olleen ilmoituksen mukaan Jumala oli luonut miehen ja naisen tasaveroisiksi Jumalan kuviksi. Juutalaiset oppineet miehet halveksivat syvästi naiseutta ja heidän tiedetään kiittäneen säännöllisesti Jumalaa siitä, että eivät olleet naisia. Naisen todistuksella ei ollut oikeudessa mitään arvoa. Naisella ei ollut mahdollisuutta koulutukseen, ellei hänen miehensä halunnut opettaa hänelle jotakin. Sekä juutalaisessa, kreikkalaisessa että roomalaisessa kulttuurissa aviomiehellä oli periaatteessa rajaton valta puolisoonsa.

Raamatun vastaus:

Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia.

Luuk. 24:1-11 (ote)

"9 Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille.

10 Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille,

11 mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä."

Naiset saivat hengellistä opetusta ja olivat aktiivisia toimijoita alkuseurakunnassa miesten rinnalla, jopa johtajuudessa.

Room. 16:1-23 (ote)

"1 Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija.

2 Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle."

Paavali arvosteli tapaa, jolla ajan perheen pää hallitsi vaimoaan ja perheettään kuin yksinvaltias. Tämän sijaan aviomiestä kehotettiin kohtelemaan puolisoaan rakkaudella. Ajatus molempien puolisoiden alistumisesta toistensa tahtoon oli vallankumouksellinen. Ef. 5:21-33 (otteita) "21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen." "28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään."

Rasismi normina? Juutalaiset halveksivat usein voimakkaasti pakanakansojen jäseniä, vaikka heidät olikin kutsuttu valoksi näille. Rooman valtakunnassa laki suojasi vain kansalaisia, mutta alisti muita. Tosin kansalaisuuden saattoi ostaa, jos oli tarpeeksi rikas. Raamatun vastaus:

Jeesus oli läheisissä yhteyksissä samarialaisiin, jotka olivat juutalaisten eniten halveksima kansa.

Joh. 4:1-42 (ote)

"7 Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi."

8 Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.

9 Samarialaisnainen sanoi: "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa."

Köyhät riistoon?

Vanhatestamentillinen Mooseksen laki koetti torjua köyhyyttä niin paljon kuin mahdollista. Ohjeet eivät menneet perille, vaan juopa köyhien ja rikkaiden välillä leveni ajan mittaan. Rikas papistokin saattoi jopa suoranaisesti riistää huono-osaisia. Jeesuksen aikana kaduilla oli joukoittain kerjäläisiä. Rooman valtakunnan vähävaraisimmat tuomittiin pienistä syistä raipparangaistuksiin, kaivoksiin pakkotyöhön, leijonien eteen tai ristiinnaulittavaksi. Orjuus oli hyvin yleistä; Rooman valtakunnan talous suorastaan perustui sille.

Raamatun vastaus:

Jeesus kutsui seuraajiaan auttamaan köyhiä.

Luuk. 12:33

"Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan."

Kristinusko toi edistystä

Kristinuskon leviäminen on tuonut Euroopan elinolosuhteisiin paljon hyvää, vaikka Raamatun ihanteiden toteutus onkin ollut epätäydellistä ja osin hidasta. Jotta edistys on voinut tapahtua, on kristillisten periaatteiden täytynyt päästä esille myös valtion tasolla.

Kristinuskon vaikutuksen näemme helposti vertaamalla yleisesti edellä mainittujen ongelmien tilannetta kristillisillä ja ei-kristillisillä alueilla. Esimerkiksi monissa muslimimaissa naisen asema on tälläkin hetkellä huomattavasti huonompi kuin se oli Euroopassa 1800-luvulla. Kaikki tietävät, mitä ateismipohjaisen kommunismin omaksuneissa maissa tapahtui ja tapahtuu edelleen. Mielenkiintoisena huomiona mainittakoon, että Israelin valtio on nykyään Lähi-idän ainoa demokratia ja ihmisoikeudet siellä ovat paljon paremmassa kunnossa kuin ympäröivissä maissa. 

Vaikka jotkut haluavat ajatella valistuksen, sekulaarihumanismin tai työväenliikkeen piilevän länsimaiden edistyksen takana, on perusteltua väittää kristinuskon olleen siinä olennaisin tekijä. On syytä myös erottaa kristittyjen historiassa tekemät virheet ja kristinuskon nimissä ajoittain tapahtunut sorto Raamatun todellisesta sanomasta. Ilmoituksen ydin menee meiltä usein ohi, aivan kuin oli tapahtunut myös antiikin ajan juutalaisuudessa.

Olisiko Raamatun opettamia periaatteita todellakin pitänyt edistää vain seurakunnan keskellä?

Ajatus, jonka mukaan kristinuskon arvoja ei tulisi ajaa valtiollisesti, on kestämätön katsoessamme elinolojen kehitystä, jota tuskin kukaan haluaa tapahtumattomaksi. Raamattu on selkeästi kiinnostunut kaikkien ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnallisista olosuhteista. Tehtävämme on kesken ja osittain jopa valumassa takapakkia. Valiten, mitä ajamme valtiollisesti ja mitä odotamme vain kristityiltä, meidän pitäisi edistää Raamatun ihanteita myös poliittisesti.

Kristillinen politiikka ei ole tuomitsemista eikä kristillisen etiikan täydellisen omaksumisen vaatimusta. Raamattu ei kehota kristittyjä tuomitsemaan niitä, jotka eivät usko. Usko ja monet eettiset valinnat ovat kunkin omia ja jokainen kantaa niistä myös vastuun.

Matt. 7:1

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." 

Vielä Wilberforce

William Wilberforce oli kristitty, joka ajoi parlamentaarisesti orjakaupan lakkauttamista 1700-1800-lukujen taitteen Englannissa. Hänestä on tehty loistava elokuva nimeltä Amazing Grace. Pitkän väännön jälkeen orjakaupan kieltävä laki hyväksyttiin. Entä jos Wilberforce olisi meinannut, että sekulaari valtio menköön suuntaansa?

Lähteitä:

Lehikoinen: Mikä on pääasia avioliitossa?

Nikkanen: Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto (artikkeli Suomen Viikkolehdessä 25/14)

Flaceliere: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa

Keener: The IVP Bible Background Commentary

Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa

Saarisalo: Raamatun sanakirja

Usko ja politiikka ne yhteen sopii

Argumentit sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja vastaan lentelevät jälleen tiiviisti. Tässä yhteydessä on kristittyjen piirissä tullut esiin myös näkemys siitä, että usko tulisi kokonaan erottaa valtiosta. Tämän mallin mukaan kristillistä etiikkaa ei voi vaatia ei-kristityiltä, ja siksi valtion lainsäädännön tulisi antaa mennä sekulaarin linjan mukaan. Näkemys ei ole uusi.

Ymmärrän tämän ajatuksen pariakin eri taustaa vasten. Ensinnäkin uskon ja valtion tiivis suhde on historian kuluessa ollut monesti huono idea. Kun kristinuskon valtionuskonnoksi julistelu alkoi 300-luvulla, hämärtyi käsitys siitä, mitä kristittynä oleminen todella on. Tämä näkyy Suomenkin nykymallin valtiokirkossa jossain määrin. Uskon tiivis liittäminen lainsäädäntöön on myös saanut aikaan lakeja, jotka kriminalisoivat asioita, joista yksittäisen ihmisen tulisi saada päättää itse. Kuten homoseksuaalisuuden harjoittaminen.

Toiseksi tämän hetken keskustelu avioliittolaista sisältää - kummallakin puolella - voimakkaan tunneperäistä kommentointia. Ymmärrän, jos halutessaan sanoutua irti tällaisesta uskova etsii rauhanomaista suhtautumistapaa. 

Ei kuitenkaan heitetä sitä kuuluisaa lasta pesuveden mukana. Olen vakuuttunut siitä, että yksi seurakunnan keskeisistä tehtävistä on pitää esillä Jumalan hyvää tahtoa ihmistä kohtaan myös sen suhteen, millaisia eettisiä ohjeita Raamatussa on. Tämä voidaan tehdä ilman vaatimuksia tai tuomitsemista. Politiikkaakaan ei kannata täysin luovuttaa.

Seurakunta keskenänsä

Pitäisin seurakuntaa suorastaan itsekkäänä, jos jättäisimme ympäröivän maailman sikseen ja edistäisimme kristillisiä arvoja vain keskenämme. Raamatun ohjeet hyvään elämään ovat hyvin kokonaisvaltaiset. Tiedämme, että mitä kauemmaksi Raamatusta yleinen elämäntapa etääntyy, sitä huonommin kaikki voivat.

Jer.29:7

"Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne."

Tätä ohjetta ei voitane kutistaa koskemaan vain sellaisia asioita, jotka eivät liity Raamatun etiikkaan. Raamatun kokonaisvaltaisuuden takia olemme suorastaan ongelmissa, jos yritämme erotella, mitkä asiat ovat vain kristillisen etiikan mukaisia ja mitkä jonkunlaista yleistä etiikkaa. Ja entä ne lähestulkoon vain kristittyjen vastustamat asiat, jotka ovat luonteeltaan hyvin vakavia? Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni ennen kaikkea abortti.

Ja miten kaupunki, tai valtio, edes voi menestyä, jos se kulkee pois Raamatun mukaisesta hyvästä elämästä?

Osuma omaan nilkkaan

Vaikka ajattelisimmekin "vain" seurakuntaa: Mitä kauempana kristinuskosta ympäröivä elämäntapa on, sitä vaikeampaa on uskovien opetuslapseuttaminen. Tämä näkyy Paavalin kirjeissä. Esimerkiksi alueilla, joilla pakanajumalien palvonta oli normi, monien oli vaikea hahmottaa, että riitteihin liittyvistä menoista olisi pitänyt luopua.

Kaukana Jumalan tahdosta elävä yhteiskunta on sen jäsenille yksinkertaisesti hajottava. Niin myös omille lapsillemme. Mitä sekulaarimpi valtio, sitä enemmän vaikeuksia myös heille.

Jos Raamatun eettisen sanoman julkista mainitsemista aletaan pitää turhana, asettaa se mielestäni myös evankelioinnin hieman outoon valoon. Pelastus on koko ihmisyyden lävistävä asia.

Jos yhteiskunnallisen vaikenemisen syynä on rauhan etsiminen, tilanne voi johtaa myös seurakunnan sisäisen julistuksen vesittymiseen. Näin näytti käyneen monessa seurakunnassa eräässä maassa, jossa asuin aiemmin. Tuloksena oli seurakunnissa paljon pyörineitä nuoria, joille Raamatun perusetiikka oli osin hyvin vierasta.

Ruotsissa on nähty, että parisuhdepoliittiset linjaukset ovat aiheuttaneet kirkon työntekijöihin kohdistuvia vaatimuksia toimia omaa vakaumustaan vastaan.

Asiallisuus tarpeen

En suinkaan kannata minkäänlaista tiukkaa kristillistä lainsäädäntöä. Täysin kristillinen valtiollinen utopia on mahdottomuus. Uskonnonvapaus on hieno asia ja se on Suomessakin mahdollistanut vapaiden kristillisten suuntien laajan toiminnan. Edellä mainituista syistä en kuitenkaan ole valmis antamaan lainsäädännön karata täysin kristilliseltä pohjaltaan. Ainakaan ilman taistelua. Kristillisten poliitikkojen työ on tärkeää ja kunnioitan heitä suuresti.

On totta, että kristinuskon historiaan on liittynyt lainsuojattomuutta antiikin ajoista asti. Underground-romantiikka on kuitenkin turhaa ja Suomessa hyvin epäajankohtaista. Ainakin toistaiseksi.

Uskonnonvapauslakiinkaan ei voi tuudittautua. Jos kristillinen vaikuttaminen katoaa valtion tasolta, ei sen nykyinen muotokaan välttämättä ole pitkän päälle turvassa. Kristillisten arvojen tilalle tulevat sekulaarit arvot, jotka voivat olla hyvinkin poissulkevia. Tämä näkyy jo nyt vaikkapa kannanotoissa, joissa vastustetaan kristillistä juhlintaa kouluissa. Massachusettsin osavaltiossa sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen on tehnyt perinteisen avioliiton kannattajista toisen luokan kansalaisia, jotka saatetaan erottaa työstään vakaumuksensa perusteella.

Loppukaneettina: asiallisuus ja rakkaudellisuus on yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvin tärkeää.


Aiheen käsittely jatkuu artikkelissa Mitä tekemistä Raamatulla on ihmisoikeuksien kanssa?

Tiukat sukupuoliroolit ovat taantumusta

En ole mikään prinsessa, joka kaipaa pelastamista. Näin julistin opiskeluaikanani muutama vuosi sitten, todennäköisesti kovalla paatoksella. En edelleenkään pidä kristillisissä piireissä esiin putkahtelevasta turhasta sukupuoliroolijaottelusta. Tunnettu versio ajattelutavasta on, että mies on ritari, joka karauttaa valkoisella ratsulla pelastamaan naisen, apua tarvitsevan prinsessan. Yksi suuntauksen levittäjä on tämän vuosituhannen puolella ollut yhdysvaltalainen John Elderedge, jonka mieheyttä käsittelevää kirjaa Villi ja vapaa luetaan Suomessakin.

Äskettäin törmäsin sankariretoriikkaan katsoessani TV7:n miehille suunnattua pätkää Ritari vai luuseri. Nyt älkää ymmärtäkö minua väärin. Varmasti monet miehet hyötyvät rohkaisusta. Sinisterministerin huumorintaju loppuu siihen, kun mieheyttä aletaan etsiä naiseutta rajoittamalla. En kommentoi videon opetusta kokonaisuudessaan. Tartun luennoitsijan esittämään listaan miehisistä ja naisellisista ominaisuuksista.

"Maskuliiniset ominaisuudet:

Ritari, soturi ja seikkailija

Voima, vahvuus

Lujuus, särmä

Aloitteellisuus

Vastuullisuus

Perheen elämän lähde

Taistelu hyvän puolesta

Riskinottaja

Feminiiniset ominaisuudet:

Prinsessa, kodin luoja

Kauneus

Romantiikka

Lämpö ja pehmeys

Kiintymys, tunne

Ihmissuhteet

Luo uutta elämää

Kuuntelemisen taito

Turvallisuus"

Katselen tällaista settiä aidosti hämmästyneenä. Listan laatija sanoisi, ettei jaottelua ole tarkoitettukaan ehdottomaksi, mutta silti sen kieli on aivan liian selvää.

Koti oli naisen paikka

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin. 1800-luvun puolivälissä koti oli Euroopassa tiukasti naisen paikka. (Paitsi jos sattui olemaan niin köyhä nainen, että joutui menemään töihin palvelijaksi tai tehtaaseen.) Miehet hoitivat kodin ulkopuoliset asiat: perheen elatuksen, johtotehtävät ja politiikan. Naisella ei Suomessakaan ollut edes omistuoikeutta, vaan avioliitossa naisen omaisuus, jota kutsuttiin myötäjäisiksi, siirtyi lähimmän miespuolisen sukulaisen hallinnasta aviomiehen hallintaan. Vanhempien oli periaatteessa mahdollista naittaa tytär tältä kysymättä vaikka vanhalle ukolle. Naisia opetettiin alistumaan kaikessa miehen tahtoon. Äänioikeudesta ei ollut puhettakaan.

"Miehen asema oli 1800-luvun puolivälissä vahvimmillaan. Äiti sai mielellään istua yhdessä kuuliaisten tyttäriensä kanssa salongin ompelupöydän ääressä tekemässä sieviä ja somia käsitöitä."

Koskinen & Hagelstam: Kartanoita ja porvariskoteja

Trevor Haddon, 1880

Suffragetteina tunnetut naisasianaiset alkoivat 1800-luvun loppupuolen Englannissa taistella, jotta naiset saisivat äänioikeuden ja yleisesti paremmat olot. Tämän jälkeen naisten elämä on länsimaissa parantunut huomattavasti. Naiset ovat saavuttaneet äänioikeuden (Suomessa vuonna 1906), itsenäisen asema ja he ovat edenneet kodin ulkopuolisiin tehtäviin. Nykyään tiedämme, että avara maailma korkeimpiin poliittisiin johtopaikkoihin asti on naisille avoinna. Kodin ja lasten hoito nähdään naisen ja miehen yhteisenä vastuuna, ei enää vain naisen tehtävänä. Moderni psykologia tunnustaa isän läsnäolon ja huomion tärkeyden lapsen elämässä.

Taistelu ei missään tapauksessa ole ollut helppo. Joskus unohdamme, miten pitkä matka länsimaissa on kuljettu vain reilun sadan vuoden aikana. Edelläkävijät joutuivat kokemaan paljon vastustusta, pilkkaa ja halveksuntaa. Kunnes enemmistö totesi heidän puhuvan järkeä. Älkäämme myöskään unohtako naisia, jotka kamppailevat edelleen raskaan sorron alla monissa osissa maailmaa.

Paluu nykyisyyteen

Edellä olevaa sukupuolten oletettua ominaisuuslistaa pohtiessani mieleeni tuli elävästi naisen asema 1800-luvulla. Olen sitä mieltä, että ritari/prinsessa -jaottelussa on kyse taantumuksesta. Tuskin kukaan jaottelua opettavista on halukas palaamaan täysin 1800-luvun meininkiin. Hienovaraisesti kuitenkin vihjaillaan, että naisen paras paikka on suojassa pahalta maailmalta. Nainen on hempeä kodin luoja, jonka kannattaa jättää ympäröivä yhteiskunta vastuksineen urhealle miehelleen. Syyksi tähän esitetään kuvitellut miesten ja naisten luontaisten ominaisuuksien erot. Nyt tulee hiuksianostattavaa kamaa. 1800-luvulla käytettiin nimittäin samantyyppistä perustelua:

”Yleisesti ajateltiin, että fyysisten ominaisuuksiensa takia miehet kuuluivat julkiselle puolelle, politiikkaan ja työelämään, naiset taas yksityiselle puolelle.”

Laura E. Nym Mayhall dokumentissa Historia: äänioikeus naisille, katsottavissa Yle Areenassa kirjoitushetkellä vielä kaksi päivää  

Katsotaanpa ominaisuuslistaa vielä uudelleen. Mietipä nyt tuntemiasi naisia. Puuttuuko heiltä voimaa, lujuutta, aloitteellisuutta, vastuullisuutta, halua taistella hyvän puolesta tai ottaa riskejä? Ovatko nämä todella enemmän miehisiä kuin naisellisia ominaisuuksia? Tunnen lukemattomia naisia, joihin sopivat yhtä hyvin sekä listan maskuliinisiksi että feminiinisiksi lukemat ominaisuudet.

En väitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia. Mutta tämän nimenomaisen listan sisältö on erityisen heikko. Ilmiössä lienee kyse siitä, että tasa-arvokehitys ja viime vuosien liioitteleva sukupuolineutraali ajattelu on herättänyt hämmennystä siitä, mitä mieheys, ja myös naiseus, on. Vastauksia haetaan epämääräisen turvallisilta tuntuvista menneisyyden rooleista. Rohkeaa ja positiivista mieheyttä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse etsiä tekemällä naisista jotenkin hauraita. Millaista vahvuutta se on, joka tarvitsee heikkoutta jotakin ollakseen?

Joissakin tapauksissa opetus sukupuolirooleista on viime aikoina saanut voimakkaastikin jopa sellaisia sävyjä, että miehellä on yksin ylimmäinen päätäntävalta perheen asioista. Jos miehellä on aina viimeinen sana, se tarkoittaa käytännössä naisen aseman heikkenemistä. Tässä vaiheessa 1800-luku hengittää jo hyvin uhkaavasti niskaan.

Yhdessä, ei toinen edellä

Jos törmäät opetukseen, jossa sukupuoliroolit määritellään tarkkaan, ole varuillasi. Älä ota vastaan turhia rajoituksia! Ole erityisen varovainen, jos vihjaillaan siihen suuntaan, että mies on se, joka päättää. Naisen itsemääräämisoikeutta odotettiin vuosisatoja ja siitä taisteltiin karvaasti. Nainen, älä anna kenenkään ottaa sinulta pois vapauttasi ja vahvuuttasi. Mies, älä koskaan ajattele, että tarvitset minkäänasteista johtoasemaa naiseen nähden ollaksesi todellinen mies.

Tämän päivän Suomessa kukaan ei voi lain perusteella viedä naiselta tasa-arvoista asemaa. Sitä ei tulisi myöskään tehdä uskonnollisin perustein. Päteviä sellaisia ei ole.

Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän antoi molemmille käskyn: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne." (1. Moos. 1:28)  Miehelle ja naiselle luovutettiin yhteishallitsijuus luomakuntaan nähden. Käskyä ei annettu vain miehelle!

Jumala loi naisen ja miehen tasaveroisiksi. Olemaan yhdessä rohkeita ja taistelemaan hyvän puolesta. Pitämään yhdessä huolta maailmasta. Huolehtimaan yhdessä kodista ja lapsista. Nainen ei ole miestä hauraampi. Kummallakin on omat vahvuutensa, joiden kautta heidät on tarkoitettu täydentämään toisiaan. Julkiset ja yksityiset tehtävät voivat jakaantua pariskunnan kesken hyvinkin monilla eri tavoilla riippuen taipumuksista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteista.

Miehen ja naisen toisiaan täydentävästä tasaveroisesta suhteesta lisää tekstissä Hyvästi sukupuolten kamppailu. Avioliiton päätöksenteosta tekstissä Aviomies päättää, vaimo suostuu?

P.S. Jumalalla on muuten huumorintajua. Hiljattain vietetyissä häissäni ei ryöstetty morsianta, vaan sulhanen. Joku taisi muistaa julistukseni siitä, että en tarvitse ritaria pelastamaan itseäni. En tosin joutunut pelastamaan miestänikään, vaan hän sai vapauttaa itse itsensä.

Jeesuksen seuraaminen on totaalinen elämänmuutos

Luuk. 5:11
"He vetivät veneet maihin, jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta."

Luuk. 5:28
"Tämä jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta."

Näissä jakeissa kerrotaan, mitä tapahtui, kun Jeesus kutsui opetuslapsia. Raamatussa mainitaan, että nämä "jättivät kaiken". Kyseisessä tilanteessa tämä oli kirjaimellista. Kalastajat Pietari, Jaakob ja Johannes heittivät verkot mäkeen ja alkoivat seurata Jeesusta joka paikkaan. Samoin korruptoitunut verottaja Leevi jätti tulliasemansa. Jeesuksen seuraaminen oli heille kirjaimellista ja kaiken jättäminen hyvin konkreettinen teko.

Jos haluamme seurata Jeesusta, emme useinkaan voi tehdä sitä yhtä radikaalisti jättämällä koko nykyistä elämänpiiriämme taakse. Varmasti vain harvoin on tarpeellista lähteä kokonaan entisestä ammatista ja elämänpiiristä. Mutta meidät on silti kutsuttu jättämään kaikki! Jeesuksen kehotus seurata häntä kutsuu meitä täyteen omistautumiseen hänelle. Kun tulemme uskoon, meidän tulee pyrkiä seuraamaan Jeesusta kokonaisvaltaisesti. Tämä on totaalinen elämänmuutos.

Kaiken jättäminen on meille muun muassa sitä, että pyrimme jättämään pois elämästämme ne asiat, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia. Alamme myös etsiä Jumalan suunnitelmaa elämäämme ja unohdamme omat kunnianhimot. Tämä on prosessi, joka ei käy kädenkäänteessä. Joidenkin kohdalla voi olla tarpeellista samalla konkreettisesti lähteä vanhasta ympäristöstä. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea sisäisestä muutoksesta. Koko ajan läsnä on armo, jonka varassa voimme jatkaa huolimatta mokista, joita sattuu itse kullekin.

Luopuminen voi sattua. Onneksi jättäessämme "kaiken" voimme olla varmoja, että saamme takaisin jotain parempaa, jo tässä maailmassa mutta varsinkin tulevassa!

Opetuslapset seurasivat Jeesusta joka paikkaan. Meidät on kutsuttu seuraamaan häntä jokaisella elämänalueella. Jeesusta ei voi seurata vain osaksi. Se ei toimi.

Millaisia ihmisiä Jumala kutsuu?

Useimmat ovat varmasti olleet työhaastattelussa. Mielestäni työhaastattelussa EI ole kivaa, kammosin varsinkin aikaisemmin todella paljon työhaastatteluja. On kauheaa mennä sellaiseen tilanteeseen, jossa pätevyyttä arvioidaan. Pelkäsin ennen aina sitä, että en ole tarpeeksi hyvä enkä kelpaa, että CV:ni ei ole tarpeks aukoton, että minulla ei ole tarpeeksi kokemusta… Maailmassa yleensä ajatellaan, että kun hakee jotakin tehtävää, pitäisi osoittaa olevansa jollain lailla ansioitunut henkilö. Mitä tärkeämpi tehtävä, sitä erityisempi ja ansioituneempi hakijan täytyy olla.

No entä Jumalan antama tehtävä? Mikä voisi olla sen tärkeämpää? Eihän presidenttinä oleminenkaan ole mitään verrattuna kutsumukseen itse Jumalalta, maailmankaikkeuden valtiaalta. Pitääkö olla erityisen ansioitunut ihminen, että voi saada kutsun Jumalalta?

Käsittelen nyt Raamatun kertomusta, jossa esiintyy Gideon-niminen kaveri. Raamatun kertomuksessa Gideonin kutsumisesta me voidaan nähdä, että Jumala kutsuu tavallisia ihmisiä.

Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjasta. Tämä tapahtui siis tuomarien aikaan, eli Mooseksen ajan jälkeen, mutta ennen kuin israelilaisilla oli kuninkaita. Tausta tarinaan on se, että israelilaiset oli joutuneet midianilaisten sortamiksi. Nämä pöllivät israelilaisten ruoat niin, että israelilaiset olivat lopulta ihan nälänhädässä. Nyt tarvittiin joku pelastamaan heidät midianilaisilta.

Tuom. 6:11-16
 11 Herran enkeli tuli Ofraan ja asettui suuren puun alle, joka kasvoi Abieserin sukuun kuuluvan Joasin maalla. Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta. 12 Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” 13 Gideon vastasi: ”Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.” 14 Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” 15 Mutta Gideon vastasi hänelle: ”Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.” 16 Herra sanoi hänelle: ”Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.”

Mitä voimme päätellä Gideonin kutsumisesta tämän raamatunkohdan perusteella?

Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei ollut rohkea

Tuom. 6:11(b)
“Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta.”

Vehnää viinikuurnassa? Ihan kuin tässä olisi nyt jotain hassua, ja niin onkin. Se että Gideon pui viljaa viinikuurnassa osoitti, että hän todella tahtoi pysyä piilossa. Kyseinen viinikuurna oli todennäköisesti kallioon kaivettu kuoppa, eli aika hyvä piilo. Yleensä puimisessa käytettiin härkiä, jotka rusensivat viljan puimareellä tai sorkillaan.

Gideonilla ei näyttänyt olevan aikomusta nousta taisteluun midianilaisia vastaan. Päinvastoin, hän tahtoi pysyä heistä mahdollisimman kaukana. Gideon ei tuntunut olevan ollenkaan sankariainesta. Luulisitko, että Jumala kutsuu sellaisen ihmisen? Kyllä hän kutsui. Jakeessa 6:12 kerrotaan, miten Gideonin ollessa piilossa hänelle ilmestyi Herran enkeli ja sanoi: “Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!”

Sinä urhea soturi! Tyyppi oli piilossa ja häntä kutsuttiin urheaksi soturiksi! Se kuulosti Gideonista varmaan vitsiltä. Mutta vitsi se ei ollut. Jumala näki, mitä Gideonista tulisi, ja puhutteli häntä jo nyt sen mukaan.

Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei ollut ihmisten silmissä mitään

Tuom 6:15
“Gideon vastasi hänelle (siis enkelille): “Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.”

Manassen heimo ei ollut Israelin heimoista varsinaisesti kärkikastia, ainakaan sota-asioissa. Jos tuli konflikteja, se joutui usein turvautumaan veljesheimoonsa Efraimiin. Gideonin suku oli Manassenkin heimon keskellä kaikkein vähäpätöisin. Kaiken lisäksi Gideon oli nuorin poika. Israelilaisilla oli sellainen tapa, että perheen vanhinta poikaa pidettiin aina suurimmassa arvossa. Nuorin oli kaikkien käskytettävänä ja sai varmasti kurjimmat hommat.

Ihmisten silmissä Gideon ei ollut mitään muuta kuin köyhä, arvoton poika. Voidaan huomata, että Gideon oli itsekin alkanut ajatella itsestään sen mukaan, mitä muut hänestä ajattelivat. Hän ei arvostanut itsestään, koska yhteiskunta hänen ympärillään ei arvostanut häntä. Me ihmiset olemme sellaisia, että lopulta omaksumme kaikkein negatiivisimpiakin asioita itsestämme, jos meille tarpeeksi niitä tolkutetaan. Näin voi nykyaikana käydä esimerkiksi, jos on tullut kiusatuksi lapsena tai nuorena tai on saanut paljon kritiikkiä.

Jumala kutsui Gideonin riippumatta siitä, mitä tämä oli ihmisten silmissä. Jumala ei ollut ollenkaan kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelivat ja toivoi, ettei Gideonkaan olisi. Jakeessa 6:16 Herra rohkaisee Gideonia: “Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.”

Toisin sanoin voitaisiin kenties ilmaista Jumalan sanovan: Älä välitä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Välitä siitä, että minä olen sinun kanssasi. Se antaa sinulle voiton.

Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei luottanut Jumalaan

Tuom. 6:13
“Voi herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.”

Jos Jumalan enkeli ilmestyisi sinulle, alkaisitko kyseenalaistaa sille Jumalaa? Miksi Gideon teki niin? Hän oli varmasti tosi katkera niiden huonojen asioitten takia, joita hänelle oli tapahtunut ja aivan menettänyt luottamuksensa Jumalaan. Gideon ei enää edes odottanut pelastusta Jumalalta. Näin voi käydä myös meille, jos meillä on ollut tosi rankkaa tai jos on tapahtunut jotain, mikä satuttaa meitä, emmekä voi ymmärtää, miksi se tapahtui. Katkeroidumme Jumalalle, emmekä enää luota häneen. Tämä voi tapahtua myös alitajuisesti.

Olikohan Gideonin jumalasuhde kunnossa? Ei varmasti ollut. Hän oli takuulla lakannut rukoilemasta jo ajat sitten ja ajatteli Jumalasta pelkästään vihaisia ajatuksia. Luulisi, että Jumala olisi suuttunut Gideonille ja ajatellut, että tuollaista en edes katso päinkään, kutsumisesta puhumattakaan. Mutta ei! Edes jumalasuhteen kunnossa olemista ei vaadittu. Päinvastoin, Jumala kutsui juuri Gideonin. Jumala kutsui Gideonia samalla myös laittamaan asiat kuntoon hänen kanssaan!

Kohdassa 6:14 enkeli vastaa Gideonin epäilyyn: “Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!”


Lopuksi

Gideonin tarina kertoo, että Jumala kutsuu tavallisia ihmisiä. Ei ole mitään syytä, miksi hän ei kutsuisi juuri sinua. Meidän ei tarvitse täyttää mitään ehtoja ollaksemme arvollisia Jumalan kutsulle. Gideon ei ollut rohkea. Gideon ei ollut ihmisten mielestä mitään. Gideon ei luottanut Jumalaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala kutsuu sinua, vaikka et olisi uskaltanut kertoa koulussa tai töissä kenellekään, että olet uskossa. Jumala kutsuu sinua, vaikka olisit joutunut ihmisten syrjimäksi. Jumala kutsuu sinua, vaikka olisit vihainen ja katkera hänelle joidenkin asioiden takia, joita sulle on tapahtunut. Jumala kutsuu sinua, vaikka sinulla olisi mitä tahansa muita syitä, jotka saavat ajattelemaan, ettet kelpaa, kuten lankeaminen.

Jumalalla on sinulle tehtävä. Sinun ei tarvitse muuta kuin suostua hänen käyttöönsä. Jumala on kanssasi ja hän antaa sinulle kaiken sen voiman, mitä tarvitset.

Millaista on taivaassa?

Meillä uskovillakin huomio kiinnittyy helposti pääosin siihen, mitä näemme ympärillämme nyt - tämänhetkiseen maailmaan. Se on luonnollista. Tämä elämä ja maailma ovat meille konkreettisia asioita. Niihin voi koskea. Taivas ja kuolemanjälkeinen elämä ovat vaikeita hahmottaa, eikä niitä tule aina kovin paljon ajateltua. Kuitenkin tuonpuoleisten miettiminen voi olla tärkeänä rohkaisuna uskonelämässä! Usein meitä voi auttaa vaikka vaikeassa tilanteessa, jos ajattelemme sitä, millaista mahtavuutta on edessä.

Uuden testamentin aikana oli juutalaisia, jotka eivät uskoneet, että kuolemanjälkeistä elämää on olemassa. Heille Paavali sanoi:

1. Kor. 15:19
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.

Jos näkisimme kaiken vaivan uskonelämässä ilman, että siitä on ikuista hyötyä, se olisi loppupeleissä aika turhaa. Katsotaan nyt muutamia raamatunpaikkoja, jotka valaisevat meille vähän, millaista taivaassa on. Silti taivas jää meille pitkälti mysteeriksi.

Taivas on uusi maa

Taivas-sanaa käytetään Raamatussa monessa eri merkityksessä. Taivas on se paikka, jossa Jumala asuu nyt. Puhutaan myös taivasten valtakunnasta, joka on sama asia kuin Jumalan valtakunta. Tämä tarkoittaa Jumalan hallintaa. Nyt kyseessä on siis taivas paikkana, johon uskovat menevät kuoleman jälkeen.

Kun puhutaan taivaasta uskovien tulevana paikkana, pitää tavallaan erottaa kaksi asiaa: taivas, joka on olemassa jo nyt ja lopullinen taivas, joka perustetaan sen jälkeen kun Jeesus on tullu takaisin ja tämä nykyinen maailma katoaa. Uskovat, jotka ovat kuolleita, ovat nyt taivaassa, mutta se on tavallaan väliaikainen taivas. Sielläkin on hyvä olla, mutta se ei ole se lopullinen paikka, missä ikuisuus tullaan viettämään.

Populaarissa kuvastossa taivaassa oleminen kuvataan usein pilven päällä leijumisena. Raamattu sanoo kuitenkin, että taivas tulee olemaan konkreettinen uusi maa. Vanha maa katoaa ja uusi tulee tilalle.

Ilm. 21:1
1 Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Tämä tulee tapahtumaan lopun aikojen tapahtumien jälkeen. Lopun aikoina tulee antikristus ja paljon vaikeuksia, kunnes Jeesus palaa maan päälle ja lyö antikristuksen ja pahan voimat. Sen jälkeen on tuhatvuotinen valtakunta tämän saman maapallon pinnalla, jossa nyt elämme. Sinä aikana Jeesus ja hänen omansa hallitsevat ja kaikki on kaunista ja rauhallista ja ihmiset on terveempiä kuin nyt. Tuhatvuotisen valtakunnan lopussa paha nousee viimeiseen kapinaan, jonka Messias kukistaa. Tämän jälkeen seuraa viimeinen tuomio kaikille joskus eläneille. Jeesukseen uskoneet saavat armahduksen, ja pääsevät lopulliseen taivaaseen.

Tämän jälkeen Jumala käräyttää koko nykyisen maailmankaikkeuden ilmaan ja luo uuden. Universumi käy läpi ikään kuin ylösnousemusprosessin ja siitä tulee entistä ehompi. Olen ihan varma, että emme pysty kuvittelemaan, miten mieletön se tulee olemaan.

2.Piet.3:10-13
10 Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. 11 Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, 12 jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa — tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. 13 Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.

Taivaassa meillä on uusi ruumis

Taivas tulee siis olemaan uusi maa. Ja siellä meillä kaikilla tulee myös olemaan uusi ruumis. Onko se uusi ruumis jokin epämääräinen energiapallero, kuten joskus olen kuullut spekuloitavan? Ei suinkaan. Kyllä se tulee olemaan ihan konkreettinen ruumis. Jeesushan oli ensimmäinen, joka sai ylösnousemusruumiin ja ilmestyi opetuslapsille sen jälkeen. Hän oli kuitenkin sama Jeesus, vaikka materiaaliset rajat eivät koskeneet häntä enää. Hän kulki muun muassa seinien läpi. Uskon, että tulemme olemaan tunnistettavia, tavallaan samannäköisiä kuin nykyään, mutta täydellisen terveitä ja hyväkuntoisia ja jollain salaperäisellä tavalla erilaisia. Uskon, että meidän tietoisuus tulee myös olemaan paljon laajempi.

1.Kor.15:35, 40-44, 49-53
35 Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?”

40 On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. 41 Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin. 42 Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. 43 Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. 44 Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.

49 Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. 50 Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. 51 Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, 52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. 53 Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

Sitten, kun olemme taivaassa ylösnousemusruumiissa, olemisemme tulee olemaan erilaista kuin maan päällä. Raamatussa sanotaan, että siellä ei esimerkiksi olla naimisissa. Kaipauksemme ja tavoitteemme eivät tule olemaan samoja kuin nyt.

Matt. 22:30
Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

Taivaassa näemme Jumalan

Ilm. 21:3
3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 

Raamatun mukaan kukaan maanpäällinen ihminen ei voi nähdä Jumalan kasvoja ja säilyä hengissä (2.Moos. 22:30). Tässä ruumiissa emme kestäisi sitä. Mutta taivaassa Jumala tulee asumaan keskellämme! Siitä tulee jotain niin mieletöntä. Jumalan läsnäolo tulee olemaan taivaan keskeisin asia. Se tekee taivaasta taivaan! Jumalan läsnäolon puute tulee toisaalta olemaan se, mikä tekee helvetistä helvetin.

En tiedä, paljonko olet ehtinyt tuntea Jumalan läsnäolon hetkiä elämässäsi tähän mennessä. Jos itse ajattelen kaikkein parasta hetkeä, mitä minulla on ollut Jumalan läsnäolossa ja lisään siihen potenssiin miljoona, olen varma, että taivas tulee olemaan jotain totaalisen käsittämätöntä.
Taivaassa tulee olemaan niin hienoa ja ihmeellistä olla, koska Jumalan läsnäolo on siellä.

Ilm. 22:3-5
3 Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. 4 He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. 5 Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.

Tässä kerrottiin siitä, että tulemme näkemään Jumalan ja Jeesuksen (Karitsa) kasvot. Jumalan valo valaisee eikä yötä enää ole. Kirous eli synnin kirous ei enää vaikuta. Mitään pahuutta tai syntiä eikä niistä johtuvia vaikeuksia, kuten sairautta ja surua, ei ole enää.

Taivaassa saamme korvausta

Uskovaisena eläminen ei aina ole helppoa. Meitä saatetaan muun muassa kiusata, pilkata tai suorastaan vainota. Tälläkin hetkellä vainoa tapahtuu monissa maissa maailmassa. Kun pysymme Jumalan puolella siitä huolimatta, tulemme taivaassa saamaan korvauksen, jonka rinnalla ongelmat eivät ole mitään.

Luuk. 6:22-23
22 ”Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. 23 Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille.

Jokainen on myös kokenut, että elämässä on välillä surua. Tosi vaikeita juttuja ja ikäviä asioita tapahtuu. Raamatussa on todella suuri lupaus meille siitä, mitä taivaassa saamme kokea! Itse saan melkein kylmiä väreitä tästä raamatunpaikasta. Kaikki kyyneleet tullaan kuivaamaan.

Ilm. 21:4
4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”

Voimme vaikuttaa osaamme taivaassa

Matt. 6:20
19 ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.

Taivaaseen pääsee vain armon kautta. Kun uskomme siihen, että Jeesus kuoli puolestamme ristillä, saamme syntimme anteeksi ja tie taivaaseen on auki. Raamattu sanoo kuitenkin, että voimme jotenkin vaikuttaa osaamme taivaassa. Varmasti kaikilla tulee olemaan siellä hyvä olla. Jollakin tavalla viettämämme elämä tulee silti näkymään. Raamattu kehottaa keräämään aarretta taivaaseen. Miten se tapahtuu?

Kun palvelemme Jumalaa, keräämme aarretta taivaaseen. Tätä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun autamme ihmisiä eri tavoilla. Kun rukoilemme muiden puolesta. Kun palvelemme seurakunnassa. Kun levitämme evankeliumia. Kun uhrataamme varoja Jumalalle. Uskon myös, että elämällä puhtaasti, Jumalan tahdon mukaan, vaikutamme taivasosaamme.

Mitä se aarre taivaassa sitten on? En tiedä. Raamattu jättää sen yllätykseksi, ehkä osittain sen takia, että se on jotain niin mieletöntä, että sanamme eivät riittäisi sen kuvailemiseen eikä ymmärryksemme sen ymmärtämiseen. Minua ainakin kiinnostaa saada se!


Lopuksi

Jos et ole varma siitä, oletko menossa taivaaseen, voit muuttaa tilanteen antamalla elämäsi Jeesukselle ja lähtemällä seuraamaan häntä. Voit tehdä sen rukoilemalla seuraavan rukouksen. Kannattaa myös hakeutua mukaan johonkin seurakuntaan.

Jeesus, minä uskon sinuun. Uskon siihen, että olet Jumalan poika ja että kuolit ristillä puolestani. Anna anteeksi syntini. Tahdon tästä lähtien seurata sinua elämässäni. Johdata minua taivaaseen asti. Aamen.

Joku vapauttaa taakoista

Olen lukenut Victor Hugon teosta Kurjat (Les Miserables). Seuraava lainaus on mielestäni koskettava. Se ja siihen liittämäni raamatunpaikat puhukoot puolestaan. Lainaus on tilanteesta, jossa pikku Cosette on pakotettu hakemaan vettä lähteeltä ja hän kohtaa ensimmäisen kerran hyväntekijänsä Jean Valjeanin.

"Hänen katseensa sattui ämpäriin, joka oli hänen edessään. .. Hän tarttui sen sankaan molemmin käsin. Hän jaksoi töin tuskin nostaa ämpäriä.

..

Sitten hän ponnisti kaikki voimansa, otti taas ämpärin käsiinsä ja alkoi urhoollisesti kulkea eteenpäin. Onneton, epätoivoinen raukka ei kuitenkaan voinut olla ääneen huokaisematta:

”Voi hyvä Jumala sentään!”

Samalla hetkellä hän tunsi äkkiä, ettei ämpäri enää painanut ollenkaan. Käsi, joka hänestä tuntui olevan suunnattoman suuri, oli tarttunut sankaan ja nosti sitä voimakkaasti. Cosette katsahti ylös. Suuri, musta hahmo kulki hänen rinnallaan ihan suorana pimeässä. Siinä oli mies, joka oli lähestynyt häntä takaapäin ja jonka askeleita hän ei ollut kuullut. Mies oli sanaakaan sanomatta tarttunut ämpärinsankaan.

..

Mies puhutteli häntä. Hän puhui vakavalla, hiljaisella äänellä:

'Lapseni, tämä taakka on sinulle liian raskas.'

Cosette kohotti päätänsä ja vastasi:

'Niin on, herra'.

'Annas tänne', jatkoi mies, 'niin minä autan sinua kantamaan.'

Cosette päästi ämpärin irti. Mies alkoi kävellä hänen vierellään."

Victor Hugo: Kurjat I (WSOY 1954), s. 282, 283, 287

Ps. 81:7

”Minä poistin taakan hänen harteiltaan, päästin hänen kätensä irti kantokorista.”

Matt. 11:28

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”

Naiseus ja Raamatun tulkinnan periaatteet

Joillakin on sellainen käsitys, että naisen asemaa rajoitetaan Raamatussa. Mistä tällainen näkemys saa alkunsa? Ensinnäkin meidän on syytä erottaa se, mitä Raamattu kuvailee ja se, mitä se käskee. Raamatun aikoina vallalla oli suurimmaksi osaksi patriarkaalinen eli miesvaltainen kulttuuri, jossa naisella oli huomattavasti vähemmän oikeuksia kuin miehellä. Tämä elämäntapa näkyy Raamatun ajankuvassa, mutta se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi hyväksynyt asian.

Ehkä suurempi ongelma on kuitenkin se, että kristityt ovat tulkinneet kyseenalaisella tavalla joitakin raamatunkohtia. Tietyt naisia koskevat maininnat on käsitetty tavalla, josta on seurannut naista alistavaa ajattelua. Tarkastelemme nyt muutamaa tällaista kohtaa.

Raamattua lukiessa on hyvin tärkeää käyttää historiallis-kieliopillista tulkintamenetelmää. On otettava huomioon historiallinen tilanne, eli kenelle ja millaiseen tilanteeseen kirje on kirjotettu. Teksti on myös analysoitava kieliopillisesti - eli sanat saavat merkityksen lauseyhteydessä, lauseet asiayhteydessä jne. Päämääränä on selvittää, mitä kirjoittaja alunperin halusi sanoa ihmisille, joille teksti on tarkoitettu. Tästä syntyy tekstin merkitys nykyisillekin lukijoille.

Raamatunlauseita ei siis voi ymmärtää oikein, jos niitä käsittelee irrallisina ilman alkuperäistä asiayhteyttä.

Kohta 1: Onko nainen apulainen?

 

1.Moos.2:18
”Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

Jotkut ovat tulkinneet, että tämän jakeen mukaan nainen on miehen apulainen ja siten alempiarvoinen ja käskytettävä. Alkukielen apua tarkoittava sana ”ezer” on kuitenkin tarkalta määritykseltään seuraava: Joku, joka tarjoaa apua sellaisella alueella, jolla henkilöllä itsellään on puutteita. Termi ei viittaa siihen, että auttaja olisi heikompi, tai vahvempikaan, kuin autettava.

Jakeen loppuosa on käännetty käyttäen termiä ”sopiva”. Kirjaimellisesti alkuperäinen hepreankielinen teksti puhuu henkilöstä, joka on ”vastapäätä”. Tämä ilmaisee tasa-arvoa ja samankaltaisuutta. Nainen ja mies on siis tarkoitettu täydentämään toisiaan tasa-arvoisessa suhteessa!

Kohta 2: Voiko nainen johtaa seurakunnassa?

1.Tim. 3:2
”Seurakunnan kaitsijan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, kunniallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan.”

Tämän paikan perusteella jotkut ajattelevat, että nainen ei voi olla seurakunnassa johtavissa tehtävissä, kuten pastorina tai vanhimmiston jäsenenä. Mutta mitä lopulta tarkoittaa ”yhden vaimon mies”? Kreikan kielessä kyseessä on idiomi. Idiomi on ilmaus, jossa käytetään tuttuja sanoja ilmaisemaan jotakin, mikä ei ole sama asia kuin sanojen merkitys sellaisenaan (kuten "ole hyvä" suomen kielessä). Yhden vaimon mies tarkoitti henkilöä, joka eli moraalisesti puhdasta elämää. Raamatunkohdan sisältö ei ole, että johtajan olisi pakko olla mies.

Kohta 3: Saako nainen opettaa?

 

1. Kor. 14:34
”Naiset olkoot vaiti teidänkin seurakuntanne kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo.”

Tämä on joskus tulkittu niin, että naiset eivät saisi opettaa tai pitää puheenvuoroja seurakunnissa. Jaetta ei kuitenkaan voi ottaa näin kirjaimellisesti. Ensinnäkin Paavali puhuu muualla (1.Kor. 11:5) siitä, että naiset kyllä profetoivat kokouksissa. Avain on seuraavassa jakeessa:

1. Kor. 14:35
”Jos he tahtovat oppia jotakin, kysykööt kotona omalta mieheltään, sillä naisen on häpeällistä puhua seurakunnan kokouksessa.”

Kyseessä oli todennäköisesti hölötyskielto seurakunnan naisille. Ajan patriarkaalisen kulttuurin takia naiset eivät olleet saaneet opetusta hengellisissä asioissa. Tällöin heille varmaan tuli mieleen useita kysymyksiä, kun opetettiin kirjoituksista, jotka olivat heille vieraita. Mitä ilmeisimmin naiset häiritsivät kokouksissa, ja Paavali puuttui tähän!


Raamattu ei ole naista alistava tai rajoittava kirja. Olen itse vakuuttunut siitä, että Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen tasaveroisiksi, eikä halua rajata naisten toiminta-alaa millään tavalla kapeammaksi kuin miehen. Syntiinlankeemus pilasi miehen ja naisen tasaveroisen rinnakkaiselon. Me uskovat olemme kuitenkin kutsuttuja palaamaan Jumalan alunperin tarkoittamaan järjestykseen.


Aikaisempi blogiteksti parisuhteesta: Aviomies päättää, vaimo suostuu?
Ulkopuolinen artikkeli, jossa käsitellään mm. naisen johtajuutta seurakunnassa:  
Johtajan perhesuhteet puntarissa

Aviomies päättää, vaimo suostuu?

Ajauduin tässä pitkähköön keskusteluun siitä, onko miehellä Raamatun mukaan oikeus päättää asioista avioliitossa. Huomasin, että on monia nuoriakin, jotka ovat sitä mieltä, että miehellä on ennaltamäärätty oikeus sanoa viimeinen sana ja vaimon tehtävä on suostua. Totesin, että minun on itse tarkoin perusteltava näkemykseni kysymykseen.

Käydäänpä Efesolaiskirjeen kimppuun. Korostan, että kyseessä on näkemys, joka perustuu omaan koulutukseeni ja tutkimiini lähteisiin. Jos olet eri mieltä, ei hätää. Useisiin oppikysymyksiin on monia tulkintoja. Se ei ole meille uhka, kunhan emme kyseenalaista tärkeimpiä asioita, kuten Jeesuksen työtä ristillä jokaisen pelastukseksi, joka uskoo. Eriäviä käsityksiä sopii esittää, mutta meidän uskovien ei tule kiistellä opista, vaan rakastaa toisiamme.


Ef. 5:21-33
21 Ja olkaa toisillenne alamaisia Kristuksen pelossa.
22 Vaimot, olkaa omalle miehellenne alamaisia niin kuin Herralle, 
23 sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, oman ruumiinsa, seurakunnan, vapahtaja.
24 Niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaisia.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta, 
27 ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman. 
28 Samoin jokaisen miehen tulee rakastaa omaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. 
29 Eihän kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä niin kuin Kristuskin seurakuntaa,
30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.  
31 Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. 
33 Mutta myös jokainen teistä rakastakoon vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
Raamattu kansalle -käännös 

Päättämisestä ei puhuta

Sanotaanko tässä jaejaksossa, että miehellä on automaattinen oikeus päättää asioista? Vai onko tässä edes lainkaan kyse siitä, kuka päättää?

Kreikkalaisroomalaisessa kulttuurissa miehellä oli ehdoton määräysvalta naiseen. Paavali ei opetuksellaan näytä vahvistavan tätä tapaa, kun tekstiä tutkii. Usein Paavali saarnasikin vapautta perinteisistä, orjuuttavista kulttuurisäännöistä. Tässä jaejaksossa Paavali esittää kirjoitusaikana radikaalin näkemyksen siitä, että miehen ja vaimon on kummankin oltava toiselleen alamaiset. Koko jaksossa onkin läsnä tasa-arvon ajatus, joka oli täysin uusi sen ajan patriarkaalisessa kulttuurissa. On myös hyvä mainita, että ohjeet annettiin kulttuuriin, jossa järjestetyt liitot usein suurella ikäerolla olivat normi, eikä rakkaus avioliitossa ollut nykyiseeen tapaan itsestään selvä ihanne.

Jae 5:21 on yhteydessä edellisiin jakeisiin, joissa annetaan ohjeita Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Paavali antaa ohjeen kaikille uskoville olla toisilleen alamaiset. On erittäin huomattavaa, että Paavali sanoo tässä näin KAIKILLE. Paavali esittää käänteentekevän uuden ohjeen: Sen, että ihmisten suhteet eivät perustuisi siihen, kuka määrää, vaan vapaaehtoiseen keskinäiseen alamaisuuteen. Tähän antaa Pyhä Henki uskoville voiman. Tämä ohje koskee myös miehiä ja vaimoja, joiden tilannetta Paavali siirtyy nyt käsittelemään. Jae 5:21 onkin avain seuraavien jakeiden tulkintaan.

Jakeessa 5:22 jatketaan alamaisuudesta puhumista osoittamalla kehotus vaimolle. Tämä ei pyyhi pois edellisen jakeen ohjetta yleisestä alamaisuudesta. Jakeessa 5:24 tarkennetaan vaimon alamaisuuden olevan kuin seurakunnan alamaisuutta Kristukselle. Millaista tämä seurakunnan alamaisuus on?

"Se on vapaaehtoinen, nöyrä vastaus hänen epäitsekkääseen, uhrautuvaan palvelutyöhönsä ja hänen jatkuvaan vahvistavaan ja hoivaavaan läsnäoloonsa. Tällä alamaisuudella ei ole mitään tekemistä ulkoisen hallinnan tai pakon kanssa."
Bauch: Suorat sanat - Paavalin opetuksen vaikeita kohtia,  s. 204

Jeesus ei "määräile" seurakuntaa, vaikka hän toki asettaakin Raamatussa käskyjä. Käsitämme hänet väärin, jos ajattelemme niin. Ihmisellä on alusta asti ollut vapaa tahto. Hän voi päättää, seuraako Jumalaa, vaikka päätöksensä seuraukset hänen on toki lopulta kannettava. Emme mielestäni voi tulkita tämän raamatunkohdan tarkoittavan sitä, että miehellä olisi ennaltamäärätty oikeus päättää vaimon asioista. Vertausta avioliitosta ja Kristuksen ja seurakunnan suhteesta ei voi myöskään viedä ihan loppuun asti, koska Kristus on tietenkin jotain täysin ainutlaatuista asemansa ja työnsä puolesta.

Jakeessa 5:23 miehen sanotaan olevan naisen pää niinkuin Kristus on seurakunnan pää. Pää-sanan käännösvaihtoehdoista löysin eri näkemyksiä, jotka eivät nähdäkseni ole nyt olennaisia. Olennaista on se, millainen Kristuksen suhde seurakuntaan on, millaisen mallin se antaa? Kristus laskeutui kirkkaudesta maan päälle vaikuttimenaan uhrautuva, palveleva rakkaus. Jakeessa 5:25 tämä annetaan malliksi miehelle selkein sanoin.

Joidenkin mukaan jakeista 5:22-23 löytyy myös sellainen ajatus, että mies ja vaimo ovat oma yksikkönsä, jotka kuuluvat toisilleen, ei muille. Muiden, kuten kirjoitusaikana suvun patriarkan, ei tulisi puuttua heidän asioihinsa. Heidän on myös oltava uskollisia. Päänä olemisen on tulkittu myös kuvastavan läheistä yhteyttä.

Jakeissa 5:26-29 Paavali antaa lisää ohjeita aviomiehille. Tämä lähestymistapa oli toden totta radikaali. Tuona aikana ei ollut tapana ajatella, että miehillä oli mitään velvoitteita kohdella vaimojaan lempeästi. Miestä kehotetaan tässä rakastamaan (kyseessä on verbi agapaoo, joka tarkoittaa uhrautuvaa ja epäitsekästä rakkautta) vaimoaan kuin itseään ja asettamaan itsensä alttiiksi vaimon puolesta. Tässä puhutaan siis kokonaisuudessaan selkeästi samantyyppisestä suhteesta kuin jakeessa 25 mainittu Kristuksen uhrautuminen seurakunnan vuoksi. On erittäin huomattavaa, että Paavalin tässä tarkentaessa opetuksensa sisältöä hän ei puhu lainkaan siitä, kuka määrää! Päinvastoin hän puhuu palvelevasta asenteesta.

Paavali antaa opetukseensa loppukaneetin jakeessa 5:33. Vaimon tulee kunnioittaa miestään ja miehen tulee rakastaa vaimoaan. Vaikka kumpikin neuvo varmasti kuuluu kummallekin - emmehän voi ajatella, että esimerkiksi vaimon ei tarvitse rakastaa miestään, koska tässä ei niin erikseen sanota - voimme kenties nähdä tässä viittauksen miehen ja naisen hieman erilaisiin tarpeisiin parisuhteessa. Yleistäen voidaan sanoa, että miehelle on erityisen tärkeää kokea, että häntä arvostetaan, naiselle, että hän saa kokea hellää rakkautta.

Yhdessä epäitsekkäästi

 

En näe tässä raamatunkohdassa olevan lainkaan kyse siitä, kuka "päättää", vaan siitä, millainen asenne puolisoilla tulee olla toisiaan kohtaan.

Jaejakson kehotukset voisi tiivistää seuraavasti: Kumpikin on kutsuttu olemaan alamaisia toisilleen; kumpikin on kutsuttu kunnioittamaan toista ja rakastamaan epäitsekkäästi. Paavali käyttää hieman eri retoriikkaa miehen ja naisen kohdalla, mutta periaatteessa kehotuksissa molemmille on hyvin paljon samaa. Yksittäisiin jakeisiin tuijottamisen sijaan meidän on etsittävä opetuksen kokonaissanoma.

Miehen rooli perheessä on kuitenkin fyysisesti vahvempana enemmän suojeleva ja huolta pitävä kuin naisen, joka on haavoittuvampi varsinkin synnyttäjänä ja pienten lasten hoitajana. Mies on vastuussa perheestään huolehtimisesta. Nainen on kutsuttu kunnioittamaan miestään. Naisen ei tule olla kapinassa miestään vastaan tai nalkuttaa, vaan hänen tulee arvostaa miestään ja tämän työtä perheen hyväksi. Sivuhuomautuksena: jos mies kohtelee perhettään huonosti esimerkiksi alkoholismin takia, tilanne on omanlaisensa, eikä vaimon toki tarvitse tai tulekaan sitä hyväksyä.

Käsitykseni raamatullisesta parisuhteesta on siis ennen kaikkea molemminpuolinen kunnioitus ja alamaisuus ja uhrautuminen, toisen parhaan ajatteleminen kaikella tavalla. Päätöksentekoon avioliitossa periaatteenani on yhteisten päätösten etsiminen, ei se että mies päättää ja naisen tehtävä on suostua. Yhteisten päätösten etsimisessä hyvänä ohjenuorana on nimenomaan epäitsekäs rakkaus.

Kuten eräs opettajani aikanaan sanoi, avioliitossa ei pitäisi lainkaan olla kyse siitä, kuka päättää. Jos näin on, ollaan helposti hakoteillä. Avioliitto on yhteinen yritys.

Aiheeseen liittyy myös blogiteksti Hyvästi sukupuolten kamppailu.

Käytettyjä lähteitä:
Graig S. Keener: The IVP Bible Background Commentary
Manfred T. Brauch: Suorat Sanat - Paavalin opetuksen vaikeita kohtia
The Expositor's Bible Commentary, volume 11
Rogers & Rogers: The New Linguistic and Exegetical Key to the Greek New Testament
Aikoinaan luennoilla saamani opetus