Suosittelen: Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto

Suosittelen lämpimästi Markus Nikkasen neljän artikkelin sarjaa Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto. Kirjoittaja käsittelee polttavaa aihetta monipuolisesti ja ennen kaikkea raamatullisesti. Lainaan tähän vähän johdantoa.

"Suomalaisen yhteiskunnan näkemys sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta on muuttunut rajusti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana."

"Kuinka suuren painoarvon annamme iltapäivälehdistön lööpeille? Missä määrin teemme todellista tutkimustyötä, ja kuinka paljon reaktiomme johtuvat turvattomuudesta tai pelosta?
Entä millä eväillä lähestymme Raamattua? Pyrimmekö löytämään sieltä vain tukea jo muodostamallemme mielipiteelle vai annammeko Sanan lukea ja muuttaa meitä tarvittaessa?"

"Sarja etenee siten, että kahdella ensimmäisellä kerralla puhumme sukupuolisuudesta, kolmannella seksistä ja avioliitosta, ja neljännellä homoseksuaalisuudesta."

Vicky Beeching – voiko kristitty olla gay?

Tunnettu kristillinen artisti Vicky Beeching on tullut ulos kaapista. Samalla hän on jakanut riipaisevan elämäntarinansa. Seurakunnissa kasvaessaan Vicky koki homoseksuaalisuuden tulevan niin voimakkaasti tuomituksi, että hän sulki oman kamppailunsa syvälle sisimpäänsä. Hänestä tuli työnarkomaani, joka teki menestyksekästä uraa hengellisenä muusikkona.

Vickyn elämänkokemukset sisältävät 13-vuotiaana koetun rukouspalvelutilanteen, jossa joukko ihmisiä yritti ajaa hänestä ulos homoseksuaalisuutta. Vuosien ahdistus johti lopulta siihen, että Vicky sairastui vakavasti. Hänen ratkaisunsa oli homoseksuaalin elämäntavan valitseminen. Vicky haluaa myös edistää seurakunnissa muutosta, jonka myötä opetus siitä, että homoseksuaalisuus on väärin, lakkaisi. Hän tahtoo olla roolimalli kristityille nuorille, jotka kokevat homoseksuaalisia tunteita.

Herkkyyttä opetukseen

Vickyn tarina on hyödyllistä luettavaa. On hyvin tärkeää tiedostaa, että seurakunnissamme on lukemattomia ihmisiä, joilla on homoseksuaalisia tunteita. Kun homoseksuaalisuudesta opetetaan, se on tehtävä rakkaudella, ymmärtäen ja ratkaisuja antaen. Pelkkä tieto siitä, että homoseksuaalisuus on väärin, ei rakenna asian kanssa kamppailevia. Varsinkaan, jos tieto jaetaan tulikivillä höystettynä. Nuoret ovat erityisen herkkiä.

Homoseksuaalisuutta ei tulisi demonisoida yli kaiken muun, niin, että ne, joita asia koskee, joko jäävät pois seurakunnista tai kärvistelevät yksinäisinä muiden uskovien joukossa. Homoseksuaalisuus on yksi ihmisen lukemattomista synnillisistä taipumuksista. Ei enempää, mutta ei vähempääkään.

Homoelämäntapa ei ole ratkaisu

Lukiessaan sydäntäsärkevää artikkelia Vickystä voi olla helppo päätyä siihen johtopäätökseen, johon kirjoittaja haluaa lukijan viedä. Olipa hyvä, että Vicky lopulta hyväksyi itsensä ja alkoi toteuttaa identiteettiään. Vai oliko?

Artikkelista puuttuu kokonaan yksi näkökulma. Homoseksuaalisten tunteiden tukahduttamisen ja homoelämäntavan valitsemisen välissä on olemassa vaihtoehto: tunteiden käsittely muiden ihmisten avulla ja eheytyminen.

Itse uskon vakaasti siihen, että homoelämäntapa ei ole ratkaisu. Homoseksuaalisuuden syyt vaihtelevat, mutta sen kautta etsitään täyttymystä puutteeseen, joka on paljon syvemmällä kuin seksuaalisuus. Homosuhteet eivät voi sitä täyttymystä antaa, ja elämäntapa on hajottava. Laajemmin aiheesta blogitekstissä Kanta homoseksuaalisuuteen.

Muistetaan, että taipumus ja sen tietoinen toteuttaminen on erotettava toisistaan. On eri asia kokea tunteita vastakkaista sukupuolta kohtaan kuin himoita toista tai valita homoseksuaalinen elämäntapa.

”Homoseksuaalinen sukupuoli-identiteetti ei tee henkilöstä sen saastaisempaa kuin kenestäkään toisesta. Seksuaalista syntiä käsittelevät Raamatun tekstit keskittyvät tekoihin ja himoitsemiseen, eivätkä tunteet samaa sukupuolta olevaa kohtaan ole synti. Sen sijaan jokainen – oli hän sitten homo tai hetero – joka harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella on väistämättä törmäyskurssilla Jumalan tahdon kanssa. Raamatun mukaan avioliitto solmitaan yhden naisen ja yhden miehen välille ja seksi kuuluu yksinomaan aviosuhteeseen. Näin ollen seksi samaa sukupuolta olevan kanssa on automaattisesti poissuljettua.”

Markus Nikkanen, artikkelista ”Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto, osa 4”
(Suomen Viikkolehti 28/2014)

Kristillisyydellä on rajat

Vickyn päätös on hänen omansa. Jokaisen ihmisen päätökset ovat heidän omiaan. Näin on oltava, mutta en haluaisi nähdä, että seurakunnissa mentäisiin mukaan muodikkaaseen moderniin armollisuuteen. Sellaiseen, joka ei enää kerro, mikä on oikein ja mikä väärin. Tuomitsevista asenteista pitää päästä eroon, mutta meidän täytyy pysähtyä ennen vastakkaista ääripäätä. Mikä tahansa elämäntapa ei voi olla kristillinen. Meidän on uskallettava sanoa se.

Jos vaikenemme siitä, mikä on syntiä, teemme toisille karhunpalveluksen. Olen sanonut tämän monesti, mutta todettava se on taas. Raamatun opettama elämäntapa on ihmiselle hyväksi. Se on parasta elämää. Muunlainen toiminta rikkoo ja se myös erottaa meitä Jumalasta.

Jos homoseksuaalisuuden toteuttamisesta tulee seurakunnissa hyväksyttyä ja siihen kannustetaan, syyllistymme siihen, mistä Jeremian kirjassa varoitetaan. Alkuperäisessä asiayhteydessä on kyse vääristä profeetoista.

Jer. 23:14 ”he kannustavat pahantekijöitä, niin ettei kukaan käänny pahuudestaan”

Ihmiset tarvitsevat todellista armoa, joka mahdollistaa myös muutoksen. Kaiken hyväksyminen ei ole armon välittämistä. Muutokseen rohkaiseminen voi olla suurinta rakkautta.

Lapsen luokittelu transuksi voi kertoa stereotypioista

Törmäsin hyvin valaisevaan blogitekstiin lasten sukupuoli-identiteetistä. Nainen nimeltä Lindsay Leigh Bentley kirjoittaa omista kokemuksistaan. Teksti on ollut huippusuosittu. Laitan siitä tähän suomeksi pääasiat. Sitaatit ovat käännöksiä blogista.

Onko poikatyttö poika?

Lindsay aloittaa viittaamalla lapseen nimeltä Ryland. Video lapsen tarinasta löytyy täältä. Ryland syntyi tytöksi, mutta hänen vanhempansa päättivät vaihtaa tyttären sukupuoli-identiteettiä tämän ollessa 5-vuotias.

"Tytär identifioi itsensä pojaksi ja tykkäsi 'poikien' jutuista eikä 'tyttöjen' jutuista. Siksi vanhemmat leikkasivat hänen hiuksensa lyhyiksi, ostivat hänelle 'poikien' vaatteita ja alkoivat kertoa hänelle ja muille, että hän on poika."

Tarina kosketti Lindsayä, koska hän kokee itse olleensa pienenä samanlainen poikatyttö. Lindsay muistutti poikaa ja hän olisikin halunnut olla poika.

"Jo vauvana näytin pitävän enemmän 'poikien' jutuista. Olin raju, kova ja rohkea. --- Lempilelujani olivat kepit, ritsat, jousi ja nuolet, pyssyt, muta, moottoripyörät ja hirviöt. Kun sisareni ja minä valitsimme 'My little ponyt', valitsin sinisen ja leikkasin koko kiiltävän harjan niin lyhyeksi kuin mahdollista. Barbieni sai saman käsittelyn."

Sukupuolten teennäinen määrittely

Lindsayn vanhemmat eivät hätkähtäneet tyttären käytöstä, eivätkä tehneet siitä kauaskantoisia päätelmiä. He eivät piitanneet sukupuolinormistosta. Heidän lapsensa saivat olla omia itsejään ilman ulkopuolisia rajoituksia.

"Onneksi vanhempani eivät kannattaneet muinaisia stereotypioita, kuten 'pojat tykkäävät sinisestä' ja 'tytöt tykkäävät vaaleanpunaisesta', tai 'pojat leikkivät dinosauruksilla ja tytöt leikkivät nukeilla'. Jos vanhempani olisivat kertoneet minulle, että näistä asioista tykkääminen olisi tehnyt minusta pojan, olisin päätellyt, että olen poika."

"Vanhempani vain antoivat minun olla oma itseni. --- He eivät päätelleet, että olen homoseksuaali tai transsukupuolinen. He eivät laittaneet minua laatikkoon, joka olisi muokannut tulevaisuuttani vastoin omaa vapaata tahtoani."

Lindsay on tässä äärimmäisen tärkeän pointin äärellä. Eikö siinä, että muka vastakkaisen sukupuolen lailla käyttäytyvä lapsi luokitellaan transsukupuoliseksi, ole itse asiassa kyse sukupuolistereotypioista? Tällainen ajattelu ei ole vapautta olla oma itsensä. Se on sukupuolten teennäistä määrittelyä.

"Nykyisessä ajassa minut olisi todennäköisesti luokiteltu transsukupuoliseksi. Hiukseni olisi leikattu lyhyiksi (koska kaikilla pojillahan on lyhyt tukka, vai mitä?). Minulle olisi annettu 'poikien' vaatteita, siniseinäinen huone vaaleanpunaisen sijaan, ja minua olisi kehotettu teeskentelemään, että minulla on penis, ainakin kunnes sellainen voitaisiin kirurgisesti lisätä. Jos näin olisi käynyt, en osaa edes kuvitella, miten traumaattinen puberteetti-ikä olisi ollut minulle."

Kun Lindsay tuli murrosikään, hän kiinnostui pojista. Hän löysi itsestään naisellisuutta sitten, kun se tuntui luontevalta. Hän meni naimisiin ja on nyt äiti. Hän kokee syvästi olevansa nainen. Hän kertoo pitävänsä edelleen joistakin asioista, jotka luokitellaan miesmäisiksi, kuten rempallaan olevien paikkojen korjaamisesta kotona. Mutta hän pitää myös naisellisena pidetyistä jutuista, kuten kylpylässä käymisestä. Hänen miehensä on hyvin visuaalinen, sisustaa kotia ja ostaa suurimman osan perheen vaatteista, mutta rakastaa myös kalastusta.

"Nämä asiat eivät tee meistä homoseksuaaleja tai transsukupuolisia, ne tekevät meistä ainutlaatuisia ihmisiä."

"Koska vanhempani eivät koskaan pakottaneet minua siihen, en koskaan ajatellut, että jotkut niistä asioista, joista nautin, olivat 'poikien' juttuja tai 'tyttöjen' juttuja. Minä olin vain minä. Kun alamme kertoa pojille, että heidän on käyttäydyttävä 'tällä' tavalla ja tytöille, että heidän on käyttäydyttävä 'tuolla' tavalla tai he ovat transsukupuolisia, laitamme lapset pikkuruisiin laatikoihin, jotka saavat aikaan hämmennystä, turhautumista ja joskus elinikäistä psykologista ja tunne-elämän vahinkoa."

Lindsay on kiitollinen siitä, etteivät hänen vanhempansa tehneet varhain hänen sukupuoli-identiteettiään koskevia päätöksiä, vaan antoivat hänen kasvaa vapaasti.

Ole oma itsesi

Jotkut kokevat toki myös aikuisena itsensä toisen sukupuolen edustajaksi. Lindsayn teksti ei käsittele sitä puolta asiasta. Kyse on lapsista.

Lindsay Leigh Bentley osoittaa, että lasten määrittely transsukupuolisiksi tai homoseksuaaleiksi onkin osoitus liian tiukoista sukupuolirooleista. Kyse ei suinkaan ole mistään modernista vapaudesta, vaan siitä ikivanhasta luokittelusta, joka on turhaan rajoittanut elämäämme jo pitkään.

Kaikki vanhemmat haluavat parasta lapsilleen. Ollaan viisaita. Lapsen puolesta ei ole mahdollista tehdä sukupuoli-identiteettiä koskevia päätöksiä. Lapsi ei myöskään pysty tekemään sellaisia päätöksiä itse. Varsinkin alaikäisille suunnatut lääketieteelliset sukupuolenvaihdostoimenpiteet olisivat mielestäni äärimmäisen huono idea. Sellaisia on jo tarjolla ainakin Bostonissa, siitäkin huolimatta, että kyseisen klinikan omankin lääkärin mukaan vain 20 % lapsista, jotka ovat hämmentyneitä sukupuolestaan, ovat epävarmoja aikuisenakin.

Tähän vielä kasvatusviisaus:

"Eräs kasvatusvirhe on se, että tärkeissä asioissa annetaan liikaa vaihtoehtoja liian varhain. Vaihtoehdot vaativat asioiden tuntemista ja tekevät lapsen levottomaksi."

Tuula Majabacka: Totuuden etsijän tie  

Annetaan lasten toteuttaa itseään vapaasti ilman, että ylireagoimme ja otamme esiin valtaisan suuria kysymyksiä sukupuoli-identiteetistä. Ja jätetään se aikuinenkin mieheys ja naiseus vapaaksi turhista stereotypioista. Olemme kaikki monimutkaisia ja monipuolisia ihmisiä. Uniikkeja miehiä ja naisia.


Aihetta sivuaa teksti Sukupuolineutraali utopia.

Edit: suomalaisen nuoren aikuisen kokemus

"Itse ahdistuin lapsena sen seurauksena, kun kehotettiin kertomaan aikuisille, jos keho "tuntuu väärältä". Sitä ennen olin tyytyväinen poikamaisiin leikkeihini (sotaleikkejä serkkujen kanssa yms.).  Se tilanne, jossa mulle sanottiin noin ei ollut yhtään ahdistava ja aattelin vaan, että "ok, ei koske mua". Myöhemmin mietitytti, koska olin aika poikatyttö, enkä osannut leikkiä ns. tyttöjen leikkejä. Hämmennyin monet kerrat ja mietin, että ehkä olenkin oikeasti poika. Voin sanoa, etten ole, onnellinen äiti ja vaimo olen, naiseuteen tyytyväinen jo pitkään.

Ja sen lisäisin vielä, että ennen murrosikää on ehkä aikaista miettiä moisia, ei ainakaan mulle olleet sukupuoliasiat mitenkään ajankohtasia ja ne peilautuivat oikeestaan pelkästään juuri noihin leikkijuttuihin, eikä siihen, kuka olin. Taisin olla alle 10 v."

Sukupuolineutraali avioliitto - mitä väliä?

Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista velloo kuumana. Sinisterministerin on tietenkin pakko laittaa lusikkansa höyrävään soppaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen kahta tutkimusta, joista toinen käsittelee sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksia ja toinen avioeron vaikutuksia lapseen. Lopuksi vertaan näihin muutamaa kohtaa kansalaisaloitteesta, joka tähtää avioliittolain muuttamiseen tasa-arvoiseksi.

Kantani homoseksuaalisuuteen yksilön kohdalla raamatulliselta ja psykologiselta kannalta on luettavissa täältä. Puhutaanpa nyt yhteiskunnallisesta näkökulmasta. En kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Jos ihmiset haluavat elää homoseksuaalisessa suhteessa, on heillä tietenkin oltava siihen vapaus. Avioliiton tulisi kuitenkin säilyä miehen ja naisen välisenä instituutiona.

Tällä kertaa en käytä raamatullisia perusteita. Ne eivät kuitenkaan ole nytkään kaukana, vaan läpileikkaavat koko näkemykseni aiheesta. Uskon, että Raamatun ohjeiden mukaan eläminen takaa parhaan mahdollisen elämän niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos nämä ohjeet unohdetaan, negatiiviset vaikutukset ovat näkyviä ja ne huomataan myös tilastoissa ja tutkimuksissa.

Sukupuolineutraalius murentaa avioliiton asemaa

Sukupuolineutraali avioliittolaki on ajankohtainen kysymys myös Englannissa. The Telegraph-lehden uutisessa kerrotaan tutkimuksesta, jonka sosiologi tri Patricia Morgan on esittänyt parlamentille. Englannissa keskustelussa on käytetty argumenttia, jonka mukaan merkitystään menettänyt avioliittoinsituutio saisi uutta voimaa avioliiton avaamisesta homoseksuaaleille. Lahjomattomat tilastot paljastavat kuitenkin toisenlaisen todellisuuden.

Morganin esitys sisältää analyysin avioliittotrendeistä Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Espanjassa, Belgiassa, Kanadassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa homoseksuaalien avioliitto on tehty lailliseksi.

Morgan esittää, että laki on aiheuttanut ajattelua, jonka mukaan avioliitto ei liity vanhemmuuteen. Lukujen perusteella nähdään, että lakimuutos on saanut aikaan romahduksen solmittujen avioliittojen määrässä kyseisissä maissa. Samalla avoliittojen ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on noussut jyrkästi.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on Morganin mukaan sekä syy avioliiton riisumiseen merkityksestään että seuraus siitä - erityisesti mitä tulee avioliiton ja vanhemmuuden erottumiseen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee kysymykseen vain niissä maissa, joissa avioliitto on jo valmiiksi kriisissä, koska avioliiton ulkopuolella syntyy paljon lapsia ja avoliitto on yleinen käytäntö. Laki on myös osaltaan kasvattanut näitä ongelmia. Se on lisännyt heteroseksuaalisten suhteiden muuttumista epäsäännöllisiksi sekä avioliiton ja vanhemmuuden erkaantumista toisistaan.

Morgan osoittaa, että heteroseksuaaliset avioliitot tulivat epävakaammiksi, koska ne olivat omaksuneet toimintatapoja homoseksuaaleilta, joiden liitot ovat usein luonteeltaan avoimia ja rikkoutuivat todennäköisemmin kuin heteroseksuaalien liitot. Auts. Olipa muuten poliittisesti epäkorrektia sisältöä.

Vanhempien liitolla on merkitystä

Voidaan kysyä, onko sillä väliä, jos avioliitto insituutiona murenee? Onko sillä merkitystä, jos lasten saamisen yhteys avioliittoon vähenee vielä entisestään? Mitä se haittaa, jos aikuisten parisuhteet ovat vaihtuvia?

Olen vahvasti sitä mieltä, että avioliitolla on väliä. Kannattaessani avioliittoa en kannata vain insituutiota instituution vuoksi. Kestävä avioliitto on lapselle paras paikka kasvaa. Varttuakseen parhaalla mahdollisella tavalla lapsi tarvitsee pysyvyyttä, turvallisuutta ja läheistä suhdetta vanhempiinsa - jotka asuvat yhdessä. Vanhempien tien eroaminen on lapselle todella kova paikka. Tämä näkyy hyvin Väestöliiton sivuilta löytyvässä artikkelissa Vanhempani erosivat - miten minulle kävi. Artikkeli perustuu 25 vuotta kestäneeseen tutkimukseen, josta kirjoitettiin kirja. Vanhempien eron todettiin vaikuttavan lapseen mm. seuraavilla tavoilla:

"Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin."

"Eronnut perhe on toisenlainen yhteisö, jossa lapset tuntevat olonsa turvattomammaksi ja epävarmemmaksi tulevaisuudestaan kuin suhteellisen hyvien ehjien perheiden lapset. Isät ja äidit, jotka jakavat vuoteensa vaihtuvien kumppanien kanssa, eivät vastaa yhdessä asuvia vanhempia."

"Avioero tuo radikaaleja muutoksia vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen, eivätkä ne kirjoittajan mielestä vastaa nykyisiä käsityksiämme. Vanhemmuus on epävakaampaa ja vähemmän suojelevaa".

"He (avioerolapset) ovat kokeneet surun-, yksinäisyyden- ja vihantäyteisen lapsuuden."

"Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen."

"Eron pitkäaikaisvaikutuksista yksi on nimenomaan jatkuvassa katastrofin pelossa eläminen."
  
”Kasvaessaan aikuisiksi eron lapset pelkäävät ihmissuhteittensa epäonnistuvan kuten heidän vanhempiensa elämän tärkein suhde epäonnistui. He kasvavat tuntien elävästi olevansa vailla valmiuksia rakastaa, sitoutua, luottaa ja mennä naimisiin, tai edes pärjätä ristiriitojen jokapäiväisessä purkamisessa."

Vanhempien ero vaikuttaa lapsen koko elämään. Kun maassamme kasvaa suuri määrä ihmisiä, joiden lapsuudesta on puuttunut vanhempien pysyvä parisuhde, on selvää, että vaikutus kumuloituu ja ongelmat lisääntyvät. Näin on, vaikka osa selviääkin melko hyvin haasteistaan ja saa aikuisen vastuista ja parisuhteesta kiinni omassa elämässään.

Yhteiskuntamme rakenteita muokattaessa prioriteetin tulisi olla lapsen paras. Lapset ovat haavoittuvia ja aikuisten päätösten armoilla. Heitä tulisi suojella kaikin tavoin. Samalla pyritään turvaamaan heille ehjä ja tasapainoinen aikuisuus - eli hyvä tulevaisuus koko kansalle. Todellisuus tällä hetkellä on, että yhteiskunnallisissa trendeissä on hyvin pitkälle kyse aikuisten oikeudesta tehdä, mitä haluavat.

Kansalaisaloitteen väitteet

 

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on kerännyt tämän tekstin kirjoitushetkellä lähes 100 000 kannatusilmoitusta. Otetaanpa muutama aloitteen väite ja verrataan niitä edellä kuvattuihin tutkimustuloksiin.

"Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." (3.2.1)

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustettaessa puhutaan yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Oma kysymykseni kuuluu, onko samaa sukupuolta olevien liitto olemuksellisesti yhdenvertainen heteroseksuaalisen liiton kanssa? Tulisiko nämä kaksi nostaa tasa-arvoiseen asemaan lain edessä? Vihakommenttien uhallakin uskallan vastata kumpaankin kysymykseen ei. Tässä kirjoituksessa edellä todetun perusteella avioliiton pitämiselle naisen ja miehen välisenä on perusteita.

"Lakiehdotuksella on määrä seurata Pohjoismaiden ja useiden muiden valtioiden esimerkkiä ja muuttaa avioliittolainsäädäntöä siten, ettei se syrji ketään." (3.2.1)

Ei ole syytä seurata muiden valtioiden esimerkkiä, jos näiden toimet ovat olleet yhteiskunnan kannalta epäedullisia.

"Ei ole todennäköistä, että nyt ehdotetulla lainmuutoksella olisi mainitsemisen arvoista merkitystä yleiseen halukkuuteen solmia avioliitto." (4.3)

Tilastot osoittavat, että halukkuus solmia avioliitto on vähentynyt maissa, joissa laki on voimassa. Yllä mainittu Morganin tutkimus kertoo, että Espanjassa laki tuli voimaan vuonna 2005. Viiden vuoden kuluttua tästä avioliittoja solmittiin vuodessa 34 000 kappaletta vähemmän kuin ennen lakia.

"Avioliiton rajaamista vain miehen ja naisen oikeudeksi on perusteltu myös sillä, että avioliiton tarkoitus olisi lasten saanti ja suvun jatkaminen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 esikoisista 54 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella ja kaikista samana vuonna syntyneistä lapsista avioliiton ulkopuolella syntyneiden osuus oli 41 prosenttia. Vuosittain avioliiton solmii myös lukematon määrä pareja, jotka eivät joko halua tai voi hankkia lasta. Lapsettomien avioparien määrä on kasvussa. Kun avioliiton ja suvun jatkamisen yhteys ei nykyään ole selvä, ei ole odotettavissa, että nyt ehdotetusta muutoksesta seuraisi syntyvyyden laskua tai muita ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia." (4.3)

Sukupuolineutraalia avioliittoa ajetaan erityisesti maissa, joissa sitoutuminen parisuhteeseen ja avioliiton suhde vanhemmuuteen on jo valmiiksi heikentynyt. Sukupuolineutraali avioliitto lisää osaltaan edelleen tätä kehitystä. Sillä on siis ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia. Se että yhteiskunnassa on jo valmiiksi tietty ilmiö ei ole peruste sille, että ilmiö olisi hyväksyttävä tai että sitä pitäisi edistää.

"Lapsen kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies." (2.3)

Aloite puhuu lapsen edusta. Kuitenkin näyttää auttamattomasti siltä, että avioliittoinstituutiota jäytävä kehitys ei ole lapsen parhaaksi, koska se lisää aikuisten parisuhteiden epävakautta. Väestöliiton sivuilla siteerattu tutkimus osoittaa, että asuminen erillään elävien vanhempien luona ei vastaa kotia molempien vanhempien kanssa ja myös että vanhempien vaihtuvat kumppanit eivät vastaa yhdessä asuvia omia vanhempia. Lapsuuden kokemukset vanhempien parisuhteesta vaikuttavat merkittävällä tavalla koko ihmiselämään ja sitä kautta yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Lopuksi

 

Perhe on jo valmiiksi kriisissä yhteiskunnassamme. Nyt tulisi keskittyä toimiin, jotka lisäävät perheiden vakautta eivätkä murenna sitä. Siksi avioliitto tulisi säilyttää miehen ja naisen välisenä.

Kanta homoseksuaalisuuteen

Nykyään voi olla vaikeaa puhua homoseksuaalisuudesta Raamatun pohjalta, koska se leimataan helposti tuomitsemiseksi. Tästä ei tässä kirjoituksessa  ole kyse, vaan tarkoitus on puhua aiheesta asiallisesti. Jos homo- tai biseksuaalisuus koskee sinua tai läheistäsi, rentoudu! Nyt ei pauhaa tuomion ääni. Tarkoitukseni ei ole myöskään tyrkyttää väkisin tässä esitettyä suhtautumistapaa kenellekään.

Bloggauksessa Ainoat seksivinkit, joita todella tarvitset kerroin perusteita siitä, mitkä ovat Raamatun käyttöohjeet seksuaalisuuteen. Raamatun antamat rajat tekevät mahdolliseksi sen, että voimme nauttia elämästä parhaalla mahdollisella tavalla! Tämänkertaisen tekstin pääasiallisena lähteenä on ollut Ari Puontin kirja Suhteesta siunaukseen. Otetaan ensin pohjaksi Raamatusta kohta, jota voisi kutsua seksin asetussanoiksi.

Kun Jumala loi seksin

 

1.Moos.2:21-24
21 Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. 22 Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. 23 Ja mies sanoi:
-Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.
24 Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. 25 Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Jumala loi miehen ja naisen ja luodessaan heidät Jumala loi heihin myös seksuaalisuuden. Seksuaalisuus on alunperin Jumalan hyvä lahja ihmiselle. On kuitenkin hyvin tärkeää huomata, että emme voi käyttää seksuaalisuutta miten hyvänsä ja samalla säilyttää lahjan upeutta. Ihminen on luotu rajalliseksi olennoksi, vaikka tämä ajatus saa nykyään monet hermostumaan. Jos rikomme rajoja, kärsimme siitä.

Vastaus siihen, miten seksi on tarkoitettu toteutettavaksi, löytyy yllä olevasta raamatunpaikasta. Jakeessa 24 sanotaan, että mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa. Tämä ilmaus kuvaa avioliiton solmimista. Yhdeksi lihaksi tuleminen tarkoittaa seksuaalista yhteyttä. Todellinen turvaseksi on siis sitä, mikä tapahtuu sen jälkeen kun aikuinen mies ja nainen ovat solmineet avioliiton. Seksi muussa yhteydessä on ihmistä hajottavaa.

Nainen luotiin miehen kylkiluusta. Ari Puonti kirjoittaa, että sana kylkiluu voidaan kääntää myös sivu. Tämä kuvaa sitä, että nainen ja mies ovat toisistaan erillisiä, mutta täydentävät toisiaan. Avioliitto ja yhdyntä yhdistävät nämä kaksi puoliskoa yhdeksi lihaksi. Onkin sanottu, että homoseksuaalisuuden perusteluun tarvittaisiin toisenlainen luomiskertomus.

Romanttinen suhde ihmisten välillä on siis tarkoitettu sellaiseksi, mitä luomiskertomuksessa kuvataan. Silti tiedämme hyvin, että on olemassa ihmisiä, joilla on kiinnostusta omaan sukupuoleen. On tärkeää muistaa, koskee asia sitten itseä tai toisia, että näin suuntautuneet ovat yhtä arvokkaita ihmisiä Jumalalle kuin muutkin, ja Jumala rakastaa heitä. Uskovaisellakin voi olla homoseksuaalisia tunteita. Ne eivät useinkaan katoa välittömästi esim. uskoontulon yhteydessä, ja vaikka olisi ollut uskossa aina, niitä voi silti olla.

Jos Jumala loi seksin miehen ja naisen välille, miksi sitten on olemassa ihmisiä, joilla on kiinnostusta vain omaan sukupuoleen tai molempiin sukupuoliin? Kaikki johtuu pohjimmiltaan syntiinlankeemuksesta.

Syntiinlankeemus vääristi seksuaalisuuden

1. Moos.3:1-7
1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: “Onko Jumala todella sanonut: ‘Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” 2 Nainen vastasi käärmeelle: “Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ‘Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” 4 Silloin käärme sanoi naiselle: “Ei, ette te kuole. 5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” 6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
7 Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

Syntiinlankeemuksen syvin olemus oli kapina Jumalaa vastaan. Jumala loi ihmiseen vapaan tahdon ja ihminen saa sen takia valita, rakastaako häntä. Paratiisissakin oli mahdollisuus valita olla kuuntelematta Jumalaa. Aadamin ja Eevan teko päästi pahuuden maailmaan ja se näkyy tälläkin hetkellä kaikessa siinä, mikä maailmassamme ei ole kunnossa. Syntiinlankeemus vääristi myös seksuaalisuuden. Sitä kuvaa jo se, että Aadam ja Eeva peittivät sukuelimensä lehdillä heti syntiinlankeemuksen jälkeen. Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo jatkossa, mitä tästä seurasi seksuaalisuuden suhteen: moniavioisuus, avioliiton ulkopuolinen seksi, insesti, ja myös homoseksuaalisuus.

Syntiinlankeemuksesta asti ihmisessä on vaikuttaneet synnilliset halut, jotka voi tuntua hänestä luonnollisilta. Yksi näistä on siis homoseksuaalisuus. Jokaisella ihmisellä on synnillisiä taipumuksia ja usein jokin alue on niin sanotusti pääongelma. Se voi liittyä seksuaalisuuteen, mutta saattaa olla myös jotain ihan muuta, kuten ylpeys, kunnianhimo, rahanhimo, päihderiippuvuus. Jokainen tietää omat juttunsa. On silti tärkeää huomata, että seksuaalisen alueen synnit ovat ehkä kaikkein eniten ihmistä hajottavia, ja siksi niihin on suhtauduttava oikealla tavalla vakavasti.

En toivoisi, että seurakunnissa friikattaisiin homoseksuaalisuudesta väärällä tavalla, vaikka tahdonkin pitää selvästi esillä Jumalan tahdon tässä asiassa. Homoseksuaalisuus on yksi niistä lukuisista ongelmista, joita synti aiheuttaa. Haluaisin, että voisimme käsitellä asiaa luontevasti, jotta ne, kenellä on kiinnostusta omaan sukupuoleen, kokisivat, että he voivat puhua siitä ja saada apua halutessaan. Tahdon painottaa tässä välissä sitä, että ketään ei pakoteta mihinkään. Kyse on yksilön valinnoista.

Suoraa puhetta Raamatussa

Seuraavaksi kolme paikkaa Raamatusta, joista käy suoraan ilmi, että homoseksuaalisuus ei Jumalan silmissä ole oikein.

3. Moos. 18:22
Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.

1.Kor. 6:9-11
9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

Room. 1:26-27
Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27 ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Jotkut sanovat, että ne kohdat, jotka Raamatussa kieltävät homoseksuaalisuuden, eivät oikeasti kiellä sitä, ja keksivät muita selityksiä tällaisiin kohtiin. Tämä on kuitenkin pelkkää hifistelyä ja tekstin vääristelyä. Raamatusta ei mitenkään saa esille, että homoseksuaalisuus kuuluisi Jumalan suunnitelmaan ja että se olisi uskoville sopiva elämäntapa. Se on samassa sarjassa kuin muutkin synnilliset taipumukset: meillä voi olla niitä, mutta niitä ei ole hyvä toteuttaa.

Biologinen tai psykologinen selitys?

 

Puonti kertoo kirjassaan, että tutkijoiden on ollut vaikea löytää yksittäistä syytä homoseksuaalisuuden synnylle yksilön kohdalla. On muotia ajatella, että seksuaalinen suuntautuminen on biologista ja synnynnäistä, ja että ihminen itse tai ympäristö eivät voi vaikuttaa siihen. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen. Mitään homogeeniä ei ole olemassa. Biologista yhteistä tekijää niille, jotka ovat homoseksuaaleja, ei ole löytynyt.

Homoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monenlaiset tekijät. Osa on mahdollisesti biologisia, esim. perimä ja aivotoiminta, mutta ympäröivä kulttuuri ja erityisesti varhaislapsuuden kokemukset ovat erittäin merkittävässä osassa.

Syyt, jotka lapsuudessa voivat vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen, ovat moninaisia. Tähän voi liittyä ongelmat oman sukupuolen vanhempaan samaistumisen vaiheessa, jos kyseinen vanhempi on esimerkiksi poissaoleva, epäluotettava tai ankara. Yksi aiheuttaja voi myös olla se, että oman sukupuolen edustajat kiusanneet koulussa. Voisi ehkä yleistää, että jos omalta sukupuolelta ei ole saanut tarpeeksi rakkautta ja hyväksyntää, sitä saattaa alkaa etsimään seksuaalista kautta. Hyväksynnän tarve voi erotisoitua.

Usein kuulee, että homoseksuaali ei ole valinnut omaa suuntautumistaan. Se pitää siis varmasti monen kohdalla paikkansa, koska varhaislapsuuden kokemukset, joihin hän itse ei voi vaikuttaa, ovat määritelleet suuntautumisen. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä ja peruuttamatonta. Se ei myöskään tarkoita sitä, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen olisi välttämätöntä tai edes hyväksyttävää.

Kaikki samankaltaisen taustan omaavat eivät kuitenkaan reagoi samalla lailla. Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä. Kaikilla niillä, joilla on homo- tai bi-tunteita tai kokeiluja, ei myöskään ole kyse lapsuuden kokemuksista aiheuttajina. Syitä on monenlaisia. Jotkut voivat vaikka vain ajautua tietynlaisiin piireihin. Nykyään myös, koska homoseksuaalisuus on maailmassa niin cool ja hyväksyttyä, jotkut kokeilevat oman sukupuolen kanssa vain siksi, koska muutkin tekevät niin, tai silkasta uteliaisuudesta. Takana ei välttämättä tällöin ole mitään syvempää.

Muutos on mahdollista

Jos tuntee kiinnostusta omaan sukupuoleen, mitä tehdä? Ensinnäkin meidän pitää ottaa se asenne, mikä pätee kaikkeen muuhunkin syntiin meidän elämässä. Meidän tulee pyrkiä pääsemään siitä vapaaksi Jumalan avulla.

Hepr. 12:1
1 Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme,

Meidän pitää usein taistella omia synnillisiä taipumuksiamme vastaan pitkään. Ne eivät lähde useinkaan pois yhtäkkiä, mutta Jumala Pyhän Henkensä kautta tekee meissä työtä. Periksi ei kannata antaa! Kyseessä voi olla pitkä prosessi, varsinkin, jos perimmäiset syyt ovat syvällä, mutta voimme muuttua. Voi silti olla, että homoseksuaali ei muutu koskaan täysin samanlaiseksi kuin perushetero. Samoinhan on esimerkiksi alkoholistin kohdalla, joka raitistumisesta huolimatta joutuu aina olemaan vähän varovainen viinan kanssa.

Homo tai bi voi muuttua heteroksi. Tämän matkan kulkeneita ihmisiä on paljon. Kansainvälisesti heitä kutsutaan nimellä ex-gay. Homojen mahdollisuus muutokseen ei sovi tällä hetkellä muodikkaaseen suvaitsevaiseen ajatteluun lainkaan, ja eheytyshoidot saavat osakseen perusteetonta arvostelua. Tämän on huomannut myös yhteiskristillinen järjestö Aslan ry, joka järjestää materiaalia ja kursseja niille, jotka haluavat ratkaisuja ongelmiin seksuaalisuuden alueella. Negatiivista julkisuutta on tullut Helsingin Sanomia myöten. Yleinen väite on, että muutosterapia vahingoittaa aina. Tämä väite ei kuitenkaan perustu lainkaan kurssilaisten todellisiin kokemuksiin.

Jos haluat apua tilanteeseesi, suosittelen seuraavaa: tule ulos kaapista ja kerro jollekin luotettavalle henkilölle kamppailustasi. Jos homoseksuaaliset tunteet johtuvat lapsuuden kokemuksista, niistä voi olla vaikea päästä vapaaksi ilman menneisyyden käsittelyä. Suosittelen juttelua uskovan terapeutin tai psykologin tai seurakunnan sielunhoitajan kanssa. Aslan ry. antaa tietoa ja järjestää edellämainittuja kursseja. Puhuminen uskoville ystäville voi myös olla avuksi.

Jumalan armo on joka hetki saatavilla. Jeesus hyväksyy meidät kaikki luokseen, tulemme minkälaisesta elämäntilanteesta tahansa. Hän rakastaa, ja sen lisäksi hänellä on myös voima muuttaa meitä! Muutoksessa tärkeintä onkin se työ, mitä Jeesus meissä tekee.


Huom. pääasiallisena lähteenä Ari Puontin kirja Suhteesta siunaukseen.

Pakkohomo

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 10/2012 oli artikkeli, jossa käsiteltiin työtä seksuaalisen eheytymisen puolesta. Toimittaja soluttautui Aslan ry:n eheytymiskurssille väittäen haluavansa eheytyä. Siellä hän toimi aitojen kurssilaisten keskellä valheellisesti ja kirjoitti artikkeliinsa lainauksia näiden luottamuksellisista tunnustuksista. Blogin lukija päättäköön, onko tämä ok.

Aslan ry on kristillinen järjestö, joka järjestää Elävät vedet -nimisiä kursseja.

"Aslanin verkkosivujen mukaan "Elävät Vedet -ohjelmassa huomioidaan erityisesti ne, joilla on ongelmia tunne- tai läheisriippuvuuden, itsevihan, seksiriippuvuuden, seksuaalisen hyväksikäytön seurausten tai samaan sukupuoleen kohdistuvan kiinnostuksen kanssa."

Ei liene yllätys, että toimittaja käsittelee kurssia negatiiviseen sävyyn. Ja suvaitsevainen Suomi kohisee järkyttyneenä. En kuvittele hetkeäkään, että artikkeli olisi objektiivinen tai antaisi työstä oikean kuvan. Netistä on onneksi luettavissa myös aitojen kurssilaisten kokemuksia.

"Elävien Vesien kesäkurssi oli hyvä ja hoitava. Sain olla muiden joukossa oma itseni ja minut hyväksyttiin epätäydellisenä. Sain jakaa ryhmässä oman elämäni kipupisteitä rehellisesti ja tulla kuulluksi. Lähdin kurssilta hyvällä mielellä, anteeksisaaneena ja -antaneena, hoidettuna, siunattuna, muutamaa ahaa-oivallusta rikkaampana, valmiina jatkamaan elämää ja omaa prosessiani."

Epäilen vain, lukevatko "oikean" mielipiteen edustajat näitä todistuksia. Ei ilmeisesti ainakaan arkkipiispa Kari Mäkinen, joka julistaa Aslanin eheytyskoulutuksen olevan hengellistä väkivaltaa. Selkääntaputtajat lienevät monet.

Eihän tämä uusi laulu ole, mutta pistää pahasti korvaan joka kerta. Kukaan ei inise, jos heterosta tulee homo, mutta täysin vapaaehtoinen muutos toisinpäin on selvästikin ongelma. Suvaitsevaisuus on suhteellinen käsite.

Uskonnonvapaus vapisee Suomessa?

Vai seksuaalisen suuntautumisen vapaus?

Varoitus. Jos sinulla on homoseksuaalisia tunteita ja haluat työstää niitä vapautuaksesi niistä, Suomen Virallisen Mielipiteen mukaan sinulla ei ole siihen oikeutta. Sinun on pakko pysyä homona. Piste.

Onko ketään, joka haluaa tässä vaiheessa nousta barrikadeille?