Marginaalissa ei ole hyvä olla

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ole vielä mennyt lopullisesti läpi, mutta vahvoilla se on. Monet uskovat ovat pettyneitä ja sosiaalinen media on täynnä reaktioita. Tarkastelen kahta kohtaamaani suhtautumistapaa.

Kuuluuko seurakunta marginaaliin?

On totta, että uskovat eivät voi säilyttää lainsäädännössä käsityksiään, jos demokraattinen enemmistö ei kannata niitä. On totta, että sukupuolineutraalin avioliittolain menestys ei ole yllätys, koska se on osa länsimaiden arvokehitystä. Yksi sopeutumistaktiikka yhteiskunnan maallistumiseen on underground-romantiikka. Seurakunta oli syntyessään marginaalissa ja se kasvoi voimakkaasti. Jotkut näkevät lainsuojattomuuden ja yhteiskunnasta erillisyyden seurakunnan luonnollisena paikkana.

Seurakunta joutui alakynnessä ollessaan kokemaan ajoittain vainoja ennen kuin kristinusko laillistettiin Rooman valtakunnassa 300-luvun alussa. Menestyikö seurakunta vainojen vuoksi vai niistä huolimatta? Oliko se vain niin elinvoimainen, että sitä ei pysäyttänyt mikään? Olen kyllä valmis sopeutumaan marginaaliin ja toimimaan siellä parhaani mukaan, jos on pakko. Kyse on minulle silti erittäin vastentahtoisesta joutumisesta. 

Kristinuskon laillistaminen johtui siitä, että usko levisi johtajiin asti. Tämä oli varmasti Jumalan tahdon mukaista. Seuraukset olivat hyviä: Teologit, jotka olivat ennen joutuneet keskittymään puolustustaisteluun, pystyivät käymään opillista keskustelua, jonka tuloksia pidämme nykyään itsestäänselvyytenä. Kristinusko levisi entisestään. Kristittyjen valtiollinen vaikuttaminen rajoitti pakanallisessa yhteiskunnassa vallinneita epäinhimillisiä käytäntöjä. Toki 300-luvun lopulla syntynyt valtiokirkkojärjestelmä toi myös omat ongelmansa.

Saatamme unohtaa, miten suuresti Suomenkin hyvät elinolot johtuvat kristinuskon yltämisestä lainsäädäntöön. Jumala haluaa kaikkien ihmisten parasta ja siihen meidänkin tulisi pyrkiä. Arvostan uskovia poliitikkoja, jotka eivät anna periksi, vaan käyvät raskasta taistelua koko maan vuoksi. Mitä kauemmas etäännymme kristillisistä arvoista, sen huonommin kaikki voivat. Myös omat lapsemme.

Uuden testamentin kirjeistä näkee selvästi, että seurakunnat eivät olleet erillisiä saarekkeita. Ympäristön jumalattomat tavat elivät myös seurakunnan sisällä. Ne olivat jatkuva riski uskoville ja niihin oli koko ajan reagoitava.

Sitä emme ainakaan hahmota, millaista todellinen marginaalissa olo on. Kukoistaako seurakunta muslimimaissa? Miten hirveää onkaan vainojen kokeminen esimerkiksi Irakissa?

Jotkut korostavat, että seurakunnan ei tulisi vaikuttaa maailmaan poliittisesti, vaan synnyttämällä muuttuneita ihmisiä, uskovia. Kertooko yhteiskunnan takaisinpakanallistuminen siis muuttuneiden ihmisten puutteesta - eli heikosta seurakunnasta? Onhan mahdotonta, että usko ei vaikuttaisi myös yhteisessä päätöksenteossa. Marginaalisuus ei ole ihanne, vaan tappio. Se on vallatun maan menetystä.

Älkäämme sortuko fatalistiseen ajatteluun, jonka mukaan maailman pitääkin paheta, emmekä me voi sille mitään. Yritetään edes.

Ottaako Jumala siunaavan kätensä pois Suomen yltä?

Toinen suhtautumistapa avioliittolain etenemiseen on paniikki. Kysymys nähdään suunnattoman tärkeänä. Jotkut pelkäävät, että lailla on hirveitä hengellisiä seuraamuksia. Itse en usko Jumalan siunauksen luonteen olevan sellainen, että se olisi juuri tästä kysymyksestä kiinni. Ajatus Jumalan erityisestä kädestä Suomen yllä on muutenkin kansallisromantiikkaa. Ihmisten toiminnalla on omat seuraamuksensa. Jumalan tahdon mukaisesta elämästä seuraa hyvää, sen vastaisesta elämästä huonoa. Oli maa sitten mikä tahansa.

Sukupuolineutraali avioliitto ei nähdäkseni edes ole kristittyjen kannalta olennaisin lainsäädännöllinen ongelma Suomessa. Abortti on isompi asia maassa, jossa joka seitsemäs lapsi poistetaan kohdusta. On myös tarpeen kiinnittää suurta huomiota siihen, ettei kansalaisten eriarvoistumisen jatku.

-----

Äänestys avioliittolaista oli sitä paitsi todella tiukka. Kyse ei ole selkeästi suomalaisten tahdosta. Jos ensi eduskuntavaaleissa perinteisen avioliiton kannattajat pääsevät voitolle, laki voidaan perua.

Tasa-arvomyytit

Puhuessani sukupuolten tasa-arvosta kristillisissä piireissä olen välillä kohdannut hyvin negatiivisia reaktioita. On kyse sitten seurakunnallisesta johtajuudesta tai avioliitosta. Tunnereaktio ei ole mikään ihme. Ovathan monet tottuneet ajattelemaan, että johtajuus kuuluu Raamatun mukaan enemmän miehille. Kyse on kaikesta mahdollisesta maailmankuvan laajoista kaarista minäkuvan ja ihmissuhteiden herkimpiin säikeisiin. Väitän kuitenkin, että tasa-arvon pelkääminen perustuu myytteihin. Olen törmännyt ainakin seuraaviin käsityksiin, jotka mielestäni eivät pidä vettä.

Tasa-arvo vie mieheltä kunnian

Joskus miehet loukkaantuvat hyvin henkilökohtaisella tasolla, jos kuulevat minun kannattavan tasa-arvoa. He katsovat minua epäluuloisesti ajatellen kenties, että yritän viedä heille kuuluvan kunnioituksen. Tämä perustuu väärinkäsitykseen. Kunnioitan kyllä miehiä. Kunnioitan vain naisia yhtä paljon.

Gal. 3:28

"Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi."

Ehkä kyse on myös siitä, että kunnioitus ymmärretään väärin. Ei kunnioitus toista ihmistä kohtaan tarkoita sitä, että tunnustetaan toisen auktoriteetti. Se tarkoittaa toisen arvostamista Jumalan luomana ainutlaatuisena, arvokkaana ihmisenä.

1. Moos. 1:27
"Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."

Tasa-arvo vie mieheltä miehekkyyden

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos mies tuntee itsensä mieheksi. Päinvastoin. On hienoa, jos näin on. Mutta onko miehekkyys sukupuoleen perustuvaa johtajuutta? Mielestäni ei. Itse pidän miehisen auktoriteetin vaatimista epämiehekkäänä ja se saattaa kertoa jopa epävarmuudesta. Tosimiehellä ei ole tarvetta tällaiseen.

Uskolla miehen valtaan yli naisen voi olla monia sovelluksia avioliitossa. Kevein versio näkyy arjessa tuskin lainkaan. Jos avioliitto saa vähänkin sellaisia piirteitä, että naisen on toteltava miestä, ollaan vaarallisilla vesillä. Henkinen väkivalta ei ole hengellistettynä yhtään hyväksyttävämpää kuin muutenkaan.

Tasa-arvo saa aikaan, että lapset eivät kunnioita perheenisää

En usko siitä olevan hyötyä, jos isälle osoitetaan suurempi auktoriteetti kuin äidille. Lähinnä se syö kunnioitusta äitiä kohtaan. Varsinkin perheissä, joissa isä käyttää näkyvästi valtaa myös äitiin saattaa pojilla olla myöhemmin vaikeuksia kohdella naisia hyvin. Olen nähnyt tämän. Puhumattakaan siitä, mitä tytärten minäkuvalle tapahtuu.

Vanhempien tasa-arvo ei millään lailla syö isän auktoriteettia. Se tekee vanhemmista tehokkaamman yksikön. "Odota, kunhan isäsi tulee kotiin" -kasvatus ei voi toimia.
.

Tasa-arvo saa aikaan, että seurakunnassa ei kunnioiteta johtajuutta

En ole täysin selvillä tämän väitteen perusteluista, ellei siihen ole sisäänrakennettuna ajatus, jonka mukaan naisjohtajuutta on mahdoton kunnioittaa. Jos joku kokee näin olevan, ongelma on omassa asenteessa.

Sukupuolten tasa-arvo ei tarkoita sitä, että johtajuutta ei olisi. Monissa tilanteissa johtajuus on tarpeen, ja myös johtajan kunnioitus. Seurakunta ei voi toimia, jos seurakuntalaiset ovat kapinassa johtajia vastaan. Samaan aikaan on muistettava, että hengellistä johtajuutta ei voi ottaa. Seurakunta antaa sen. Se ei myöskään tarkoita määräilemistä, vaan esikuvallisuutta ja palvelemista. Jos johtaja on kovasti kiinnostunut siitä, kuinka paljon häntä kunnioitetaan, jotain on pielessä.

1. Piet. 5:3
"Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana."

Tasa-arvo on liberalismia

Jotkut kokevat, että sukupuolten tasa-arvo on liberalistista teologiaa samoin kuin avioliiton ulkopuolisen seksin ja homoseksuaalisuuden hyväksyminen. On tärkeä huomata, että kyse on omasta erillisestä asiastaan. Kaikki kristinuskon perinteiset tulkinnat eivät ole oikeita. Vaikka tasa-arvoiset ajatukset ovat tulleet näkyvimmiksi samoihin aikoihin monien sellaisten uudistuspyrkimysten kanssa, jotka on hyvä kyseenalaistaa, ei tasa-arvo sen takia ole liberalismia.

Kyse on siitä, mitä Raamattu sanoo kustakin erillisestä asiasta. Tästä päästään seuraavaan kohtaan.

Tasa-arvo on Raamatun vastaista

Tämä on raskain syytös tasa-arvoa vastaan. Tässä kohtaa on hyvin tärkeää erottaa toisistaan kristinuskon traditio ja Raamatun todellinen sanoma. Kristillinen raamatuntulkinta on ollut vuosisatoja patriarkaalisen eli miesvaltaisen kulttuurin vaikutuksen alla. On syytä huomata, että miesten hallinta naisten yli on asia, joka tuli maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena (1. Moos. 3:16). Se on synnillinen ilmiö. Meidän kristittyjen on syytä sanoutua tällaisesta irti.

Tässä tekstissä ei ole tilaa perehtyä tasa-arvon raamatullisiin perusteisiin. Blogissani niitä käsitellään ainakin näissä teksteissä. Lue myös tämä erinomainen ulkopuolinen artikkeli perheen päänä olemisesta sekä tämä paketti sukupuolisuudesta ja Jumalan tahdosta. Resursseja Englanniksi löydettävissä täältä.

Tasa-arvoinen mies ei ole naiselle tarpeen

Jotkut miehet pelkäävät, että tasa-arvoisessa tilanteessa he eivät ole tarpeellisia naiselle. Kansallissankarillamme J.V. Snellmanilla oli sama ajatus yli sata vuotta sitten. Hän päätyi keski-ikäisenä naimaan 17-vuotiaan.

"Sillä naisen rakastettavuus perustuu olennaisesti siihen, että hän on suojaa tarvitseva ja pyytää mieheltä suojelusta. Mies ei rakasta milloinkaan, ei ikipäivänä, itsenäistä ja itsekylläistä naista."
J.V. Snellman, lähteenä Utrio: Suomen naisen tie pirtistä parlamenttiin s. 53

Olemme mieheni kanssa vakuuttuneita siitä, että Jumala on tarkoittanut parisuhteen tiimityöksi. Tiimissä molemmat tarvitsevat toisiaan. Ei hoivan tarvitseminen ole ainoaa mahdollista tarvitsemista. Raamatun luomiskertomuksessa luodaan ensin mies, ja sitten nainen tämän rinnalle kumppaniksi.

1.Moos. 2:18

”Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

Yllä olevassa jakeessa käytetty alkukielen apua tarkoittava sana ”ezer” on tarkalta määritykseltään seuraava: joku, joka tarjoaa apua sellaisella alueella, jolla henkilöllä itsellään on puutteita. Termi ei viittaa siihen, että auttaja olisi heikompi tai vahvempi kuin autettava. Jakeen loppuosa on käännetty käyttäen termiä ”sopiva”. Kirjaimellisesti alkuperäinen hepreankielinen teksti puhuu henkilöstä, joka on ”vastapäätä”. Tämä ilmaisee tasa-arvoa ja samankaltaisuutta.

Tasa-arvo on tasapäistämistä

Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että mies ja nainen pitäisi nähdä ominaisuuksiltaan samanlaisina. Onhan selvää, että sukupuolet ovat biologisesti erilaisia. Uskon myös, että miehen ja naisen taipumusten ja ajattelutavan välillä on joitain yleisluontoisia eroja. Nämä erot eivät kuitenkaan päde läheskään aina, joten turhia stereotypioita on syytä välttää. Jos kilpailuasetelmaa ei ole, erot eivät ole uhka ja voimme täydentää toisiamme Jumalan tarkoittamalla tavalla. Sukupuolineutraaliuuteen pyrkivä tasa-arvoliike tekee tässä virheen.

Tasa-arvo on telaketjufeminismiä

Tasa-arvoinen emäntä ei hypi silmille. Hän on kunnioittava ja vastuunsa ottava kumppani rinnallasi. Feminismin huono maine perustuu joka tapauksessa sen väärinymmärtämiseen. Kyse ei ole päsmäröinnistä, vaan nimenomaan tasa-arvon edistämisestä, ellei mennä harvinaisiin ääri-ilmiöihin. Naisen asemassa on totisesti ollut rutkasti parantamista ja on vieläkin suurimmassa osassa maailmaa.

Tasa-arvo aiheuttaa miehen vastuuttomuutta perheestä

Mies on osaltaan vastuussa perheestä huolehtimisesta myös kun parisuhde koetaan tiiminä. En näe tässä minkäänlaista ongelmaa. Naisen ollessa raskaana ja lasten ollessa pieniä miehen vastuussa on kenties omanlaisensa painotus.