Kaikki uskovatkaan eivät halua pitää kristillisiä arvoja esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Asiaan liittyy tiettyjä käsityksiä, joita analysoin tässä.
Väite 1: Emme voi puolustaa kristillisiä arvoja, koska nykyihmiset eivät usko Raamattuun
Ei sellaisesta logiikasta ole mihinkään, että emme muka voi puolustaa asiaa, johon toiset eivät usko. Sekulaarilla ateistisella humanismilla on maailmankuvansa, kristinuskolla on omansa. Miksi nämä näkemykset eivät saisi vääntää politiikassa vaikka maailman tappiin asti? Kristillisillä arvoilla ei ole mitään väistämisvelvollisuutta. Radikaalit voimat haluavat tukahduttaa kaiken vastustuksen. Älkää nyt hyvät ihmiset sanoko, että me "konservatiivit" olemme uskoneet, että meidän pitää olla hiljaa!
Tähän liittyy myös konservatiivien illuusio vähemmistöasemasta. Kulttuuriradikaalit ovat hyvin äänekkäitä, mutta jopa tutkitusti näyttää siltä, että suurin osa suomalaisista ei halua normivapaata maata. Jo äänestysaktiivisuudella voidaan saada paljon aikaan.
Väite 2: Kristillisten arvojen puolustaminen on Raamatulla
päähän lyömistä
Meidän ei tarvitse olla luotaantyöntäviä, kun puolustamme arvojamme. Asiat voi tehdä monella tavalla. Voimme keskustella fiksusti, armollisesti ja rakkaudella ottaen huomioon postmodernin ihmisen ajattelutavan. Raamatulla perustelua ei välttämättä oteta sellaisenaan hyvin vastaan. Jos keskusteluun ottaa mukaan Jumalan rakkauden Raamatun ohjeiden motiivina ja korostaa sitä, että itse uskoo Raamattuun, mutta ei vaadi toista uskomaan, tilanne voi olla paljon parempi. Lisäksi, arvomme eivät ole uskottavia, jos emme ole niistä ylpeitä ja puhu niistä.
Väite 3: Juna meni jo
Allekirjoittaneen hermot kyllä menivät. Perustelu on äärimmäisen huono. Miksi maamme pitäisi antaa vapaasti mennä huonoon suuntaan? En toki kannata tiukkaa kristillistä lainsäädäntöä. Täysin kristillinen
valtiollinen utopia on mahdottomuus, eikä edes toivottavaa. On kuitenkin lukuisa joukko asioita, joihin on perusteltua pyrkiä vaikuttamaan. Jos demokraattisessa prosessissa häviämme, sitten häviämme. Mutta emme luovuta. Aina tulee seuraava juna.
Väite 4: Elä ja anna toisten elää
Monet nykyaikaiset uskovat pitävät tätä ajatusta sivistyneenä. Heidän mukaansa on hyvä, että uskovat elävät omien ja ympäristö omien arvojensa mukaan. Kyllähän tilanne on tämä, mutta se ei ole syy vetäytyä yleisestä keskustelusta. Pitäisin seurakuntaa itsekkäänä, jos edistäisimme kristillisiä arvoja vain keskenämme. Mitä kauemmaksi Raamatusta yleinen elämäntapa etääntyy, sitä huonommin kaikki voivat. Vaikka ajattelisimmekin vain seurakuntaa, on ympäröivä maailma aina sisällä myös seurakunnissa ja tuo haasteita opetuslapseutumiseen.
Kaukana Jumalan hyvästä tahdosta elävä yhteiskunta on sen jäsenille hajottava. Äärisekulaari valtio tietää enemmän vaikeuksia myös lapsillemme. Opetusministeriö tukee jo nyt Setan Älä oleta -opetusmateriaalia, jonka tunnuslause on "Normit nurin!". Sekulaarivoimat ymmärtävät, että oppilaisiin pystytään vaikuttamaan. Ymmärrämmekö me sen? Jos tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan, toiminta kouluissa tulee todennäköisesti entistä voimakkaammaksi. Muita tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä ovat oikeudenmukaisuus, ihmiskauppa ja abortti.
