Tiukat sukupuoliroolit ovat taantumusta

En ole mikään prinsessa, joka kaipaa pelastamista. Näin julistin opiskeluaikanani muutama vuosi sitten, todennäköisesti kovalla paatoksella. En edelleenkään pidä kristillisissä piireissä esiin putkahtelevasta turhasta sukupuoliroolijaottelusta. Tunnettu versio ajattelutavasta on, että mies on ritari, joka karauttaa valkoisella ratsulla pelastamaan naisen, apua tarvitsevan prinsessan. Yksi suuntauksen levittäjä on tämän vuosituhannen puolella ollut yhdysvaltalainen John Elderedge, jonka mieheyttä käsittelevää kirjaa Villi ja vapaa luetaan Suomessakin.

Äskettäin törmäsin sankariretoriikkaan katsoessani TV7:n miehille suunnattua pätkää Ritari vai luuseri. Nyt älkää ymmärtäkö minua väärin. Varmasti monet miehet hyötyvät rohkaisusta. Sinisterministerin huumorintaju loppuu siihen, kun mieheyttä aletaan etsiä naiseutta rajoittamalla. En kommentoi videon opetusta kokonaisuudessaan. Tartun luennoitsijan esittämään listaan miehisistä ja naisellisista ominaisuuksista.

"Maskuliiniset ominaisuudet:

Ritari, soturi ja seikkailija

Voima, vahvuus

Lujuus, särmä

Aloitteellisuus

Vastuullisuus

Perheen elämän lähde

Taistelu hyvän puolesta

Riskinottaja

Feminiiniset ominaisuudet:

Prinsessa, kodin luoja

Kauneus

Romantiikka

Lämpö ja pehmeys

Kiintymys, tunne

Ihmissuhteet

Luo uutta elämää

Kuuntelemisen taito

Turvallisuus"

Katselen tällaista settiä aidosti hämmästyneenä. Listan laatija sanoisi, ettei jaottelua ole tarkoitettukaan ehdottomaksi, mutta silti sen kieli on aivan liian selvää.

Koti oli naisen paikka

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin. 1800-luvun puolivälissä koti oli Euroopassa tiukasti naisen paikka. (Paitsi jos sattui olemaan niin köyhä nainen, että joutui menemään töihin palvelijaksi tai tehtaaseen.) Miehet hoitivat kodin ulkopuoliset asiat: perheen elatuksen, johtotehtävät ja politiikan. Naisella ei Suomessakaan ollut edes omistuoikeutta, vaan avioliitossa naisen omaisuus, jota kutsuttiin myötäjäisiksi, siirtyi lähimmän miespuolisen sukulaisen hallinnasta aviomiehen hallintaan. Vanhempien oli periaatteessa mahdollista naittaa tytär tältä kysymättä vaikka vanhalle ukolle. Naisia opetettiin alistumaan kaikessa miehen tahtoon. Äänioikeudesta ei ollut puhettakaan.

"Miehen asema oli 1800-luvun puolivälissä vahvimmillaan. Äiti sai mielellään istua yhdessä kuuliaisten tyttäriensä kanssa salongin ompelupöydän ääressä tekemässä sieviä ja somia käsitöitä."

Koskinen & Hagelstam: Kartanoita ja porvariskoteja

Trevor Haddon, 1880

Suffragetteina tunnetut naisasianaiset alkoivat 1800-luvun loppupuolen Englannissa taistella, jotta naiset saisivat äänioikeuden ja yleisesti paremmat olot. Tämän jälkeen naisten elämä on länsimaissa parantunut huomattavasti. Naiset ovat saavuttaneet äänioikeuden (Suomessa vuonna 1906), itsenäisen asema ja he ovat edenneet kodin ulkopuolisiin tehtäviin. Nykyään tiedämme, että avara maailma korkeimpiin poliittisiin johtopaikkoihin asti on naisille avoinna. Kodin ja lasten hoito nähdään naisen ja miehen yhteisenä vastuuna, ei enää vain naisen tehtävänä. Moderni psykologia tunnustaa isän läsnäolon ja huomion tärkeyden lapsen elämässä.

Taistelu ei missään tapauksessa ole ollut helppo. Joskus unohdamme, miten pitkä matka länsimaissa on kuljettu vain reilun sadan vuoden aikana. Edelläkävijät joutuivat kokemaan paljon vastustusta, pilkkaa ja halveksuntaa. Kunnes enemmistö totesi heidän puhuvan järkeä. Älkäämme myöskään unohtako naisia, jotka kamppailevat edelleen raskaan sorron alla monissa osissa maailmaa.

Paluu nykyisyyteen

Edellä olevaa sukupuolten oletettua ominaisuuslistaa pohtiessani mieleeni tuli elävästi naisen asema 1800-luvulla. Olen sitä mieltä, että ritari/prinsessa -jaottelussa on kyse taantumuksesta. Tuskin kukaan jaottelua opettavista on halukas palaamaan täysin 1800-luvun meininkiin. Hienovaraisesti kuitenkin vihjaillaan, että naisen paras paikka on suojassa pahalta maailmalta. Nainen on hempeä kodin luoja, jonka kannattaa jättää ympäröivä yhteiskunta vastuksineen urhealle miehelleen. Syyksi tähän esitetään kuvitellut miesten ja naisten luontaisten ominaisuuksien erot. Nyt tulee hiuksianostattavaa kamaa. 1800-luvulla käytettiin nimittäin samantyyppistä perustelua:

”Yleisesti ajateltiin, että fyysisten ominaisuuksiensa takia miehet kuuluivat julkiselle puolelle, politiikkaan ja työelämään, naiset taas yksityiselle puolelle.”

Laura E. Nym Mayhall dokumentissa Historia: äänioikeus naisille, katsottavissa Yle Areenassa kirjoitushetkellä vielä kaksi päivää  

Katsotaanpa ominaisuuslistaa vielä uudelleen. Mietipä nyt tuntemiasi naisia. Puuttuuko heiltä voimaa, lujuutta, aloitteellisuutta, vastuullisuutta, halua taistella hyvän puolesta tai ottaa riskejä? Ovatko nämä todella enemmän miehisiä kuin naisellisia ominaisuuksia? Tunnen lukemattomia naisia, joihin sopivat yhtä hyvin sekä listan maskuliinisiksi että feminiinisiksi lukemat ominaisuudet.

En väitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia. Mutta tämän nimenomaisen listan sisältö on erityisen heikko. Ilmiössä lienee kyse siitä, että tasa-arvokehitys ja viime vuosien liioitteleva sukupuolineutraali ajattelu on herättänyt hämmennystä siitä, mitä mieheys, ja myös naiseus, on. Vastauksia haetaan epämääräisen turvallisilta tuntuvista menneisyyden rooleista. Rohkeaa ja positiivista mieheyttä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse etsiä tekemällä naisista jotenkin hauraita. Millaista vahvuutta se on, joka tarvitsee heikkoutta jotakin ollakseen?

Joissakin tapauksissa opetus sukupuolirooleista on viime aikoina saanut voimakkaastikin jopa sellaisia sävyjä, että miehellä on yksin ylimmäinen päätäntävalta perheen asioista. Jos miehellä on aina viimeinen sana, se tarkoittaa käytännössä naisen aseman heikkenemistä. Tässä vaiheessa 1800-luku hengittää jo hyvin uhkaavasti niskaan.

Yhdessä, ei toinen edellä

Jos törmäät opetukseen, jossa sukupuoliroolit määritellään tarkkaan, ole varuillasi. Älä ota vastaan turhia rajoituksia! Ole erityisen varovainen, jos vihjaillaan siihen suuntaan, että mies on se, joka päättää. Naisen itsemääräämisoikeutta odotettiin vuosisatoja ja siitä taisteltiin karvaasti. Nainen, älä anna kenenkään ottaa sinulta pois vapauttasi ja vahvuuttasi. Mies, älä koskaan ajattele, että tarvitset minkäänasteista johtoasemaa naiseen nähden ollaksesi todellinen mies.

Tämän päivän Suomessa kukaan ei voi lain perusteella viedä naiselta tasa-arvoista asemaa. Sitä ei tulisi myöskään tehdä uskonnollisin perustein. Päteviä sellaisia ei ole.

Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän antoi molemmille käskyn: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne." (1. Moos. 1:28)  Miehelle ja naiselle luovutettiin yhteishallitsijuus luomakuntaan nähden. Käskyä ei annettu vain miehelle!

Jumala loi naisen ja miehen tasaveroisiksi. Olemaan yhdessä rohkeita ja taistelemaan hyvän puolesta. Pitämään yhdessä huolta maailmasta. Huolehtimaan yhdessä kodista ja lapsista. Nainen ei ole miestä hauraampi. Kummallakin on omat vahvuutensa, joiden kautta heidät on tarkoitettu täydentämään toisiaan. Julkiset ja yksityiset tehtävät voivat jakaantua pariskunnan kesken hyvinkin monilla eri tavoilla riippuen taipumuksista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteista.

Miehen ja naisen toisiaan täydentävästä tasaveroisesta suhteesta lisää tekstissä Hyvästi sukupuolten kamppailu. Avioliiton päätöksenteosta tekstissä Aviomies päättää, vaimo suostuu?

P.S. Jumalalla on muuten huumorintajua. Hiljattain vietetyissä häissäni ei ryöstetty morsianta, vaan sulhanen. Joku taisi muistaa julistukseni siitä, että en tarvitse ritaria pelastamaan itseäni. En tosin joutunut pelastamaan miestänikään, vaan hän sai vapauttaa itse itsensä.

Rauhaa etsivä puuseppä vai sukupuolineutraali diiva?

On Sinisterministerin perinteisen euroviisupäivityksen aika. Olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kristityt edes vähän seuraisivat, mitä viisuissa tapahtuu. Tai ainakin ottaisivat puhelimen esiin, kun on aika äänestää. Miksi? Euroviisut on tähtitieteellisen suosittu ohjelma. Finaalilähetys keräsi viime vuonna 170 miljoonaa katsojaa. Jos viisut voittaa artisti, joka edustaa voimakkaasti tietynlaisia arvoja, nämä arvot saavat oikeasti näkyvyyttä ja promootiota Euroopassa. Jos ei äänestä, ei voi valittaa siitä, mitä Eurooppa valitsee.

Itse tykkään katsoa viisuja. Kisassa kuullaan joka vuosi muutama hyvä biisi, ja ohjelman viihdearvo mielikuvituksellisine lavaesityksineen on suuri. Sitä paitsi kilpailu on jännittävää, ja veikkaaminen hauskaa. Show on siistiytynyt 2000-luvun suurista kuravuosista paljon, mutta mukana on silti joka kerta jotakin, minkä mieluummin jättäisin väliin. 

Esittelen muutaman Kööpenhaminassa tämän illan finaalissa kilpailevan viisun.

Norja: Carl Espen - Silent storm

Norjalaiset ovat tänä vuonna jättäneet tyhjänpäiväisyydet rannalle ja lähettäneet viisuihin syvällistä settiä. Carl Espen on maalaissaaressa Bergenin ulkopuolella kasvanut puuseppä, jolla ei ole laulajanuraa takanaan. Hänen muusikkoserkkunsa oli sitä mieltä, että useampien pitäisi päästä kuuntelemaan Carlin ääntä, ja teki hänelle kappaleen, jonka tarkoitus on kuvata Carlin sisäistä maailmaa. Tämä kappale sitten lähetettiin Norjan karsintaan. Sanoitus kertoo sisäisestä kodin ja rauhan etsinnästä. Karheantunteikas tulkinta vakuuttaa.

Unkari: András Kállay-Saunders: Running

Syntyjään puoliksi amerikkalainen András pääsi Unkarissa uran alkuun oltuaan mukana paikallisen TV:n laulukilpailussa. Laulun sanoma ei ole mitään peruspinnallista huttua. Artisti kertoo viisujen sivuilla:

"Kappaleeni 'Running' pohjautuu tositarinaan. Kirjoitin tämän lapsuudenystävästäni ja muista elämäni aikana tapaamista ihmisistä, joilla on samanlainen tarina. Valitettavasti ystäväni oli kotiväkivallan uhri. Haluan lisätä tämän aiheen tiedostamista. Haluaisin lasten tietävän, ettei heidän tarvitse pelätä pyytää apua."

Köpiksen lavaesityksessä teema tuodaan myös visuaalisesti esille tanssin keinoin. Erittäin hyvä tapa kuvailla vaikeata aihetta ilman, että homma on liian in your face. Andrásilla on miellyttävä persoonallinen ääni ja kappale on ihan kelpo poppis.

Itävalta: Conchita Wurst - Rise like a Phoenix

Conchita on rooli, jonka takana on itävaltalainen nuori mies Tom Neuwirth. Parrakas nainen, jota esittää mies, on hyvin sukupuolineutraali hahmo. Artisti haluaa edistää suvaitsevaisuutta. Tomin omin sanoin: "Haluan osoittaa, että ihminen voi näyttää ihan miltä haluaa ja että kaikilla on oltava oikeus elää niin kuin haluavat, kunhan ei satuta ketään." 

Vertailukohdaksi kuva Tomista ilman maskia. Saa varmasti käydä rauhassa maitokaupassa. Sinisterministerin vaatimaton mielipide on, että poika näyttää huomattavasti paremmalta omana itsenään.

Suomi: Softengine - Something better

Pidän seinäjokisten lukiolaisten bändiä parhaana Suomen viisuedustajana ehkä ikinä. Tosin viisumuistini ei ole hirvittävän pitkä. Poikien laadukas kappale on toimiva ja esitys lähtee kivasti lentoon. Sanoitus kertoo bändin mukaan (en ymmärtänyt nopealla luvulla taiteellisen tekstin ideaa kovin hyvin) vanhasta miehestä, joka on koko elämänsä halunnut saavuttaa jotakin suurta ja kokenut epäonnistuneensa. Vaimon kuollessa mies tajuaa, että heidän yhteinen elämänsä oli "jotakin parempaa". Tuleeko Suomelle kerrankin top 10 -sijoitus?