Rauhaa etsivä puuseppä vai sukupuolineutraali diiva?

On Sinisterministerin perinteisen euroviisupäivityksen aika. Olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kristityt edes vähän seuraisivat, mitä viisuissa tapahtuu. Tai ainakin ottaisivat puhelimen esiin, kun on aika äänestää. Miksi? Euroviisut on tähtitieteellisen suosittu ohjelma. Finaalilähetys keräsi viime vuonna 170 miljoonaa katsojaa. Jos viisut voittaa artisti, joka edustaa voimakkaasti tietynlaisia arvoja, nämä arvot saavat oikeasti näkyvyyttä ja promootiota Euroopassa. Jos ei äänestä, ei voi valittaa siitä, mitä Eurooppa valitsee.

Itse tykkään katsoa viisuja. Kisassa kuullaan joka vuosi muutama hyvä biisi, ja ohjelman viihdearvo mielikuvituksellisine lavaesityksineen on suuri. Sitä paitsi kilpailu on jännittävää, ja veikkaaminen hauskaa. Show on siistiytynyt 2000-luvun suurista kuravuosista paljon, mutta mukana on silti joka kerta jotakin, minkä mieluummin jättäisin väliin. 

Esittelen muutaman Kööpenhaminassa tämän illan finaalissa kilpailevan viisun.

Norja: Carl Espen - Silent storm

Norjalaiset ovat tänä vuonna jättäneet tyhjänpäiväisyydet rannalle ja lähettäneet viisuihin syvällistä settiä. Carl Espen on maalaissaaressa Bergenin ulkopuolella kasvanut puuseppä, jolla ei ole laulajanuraa takanaan. Hänen muusikkoserkkunsa oli sitä mieltä, että useampien pitäisi päästä kuuntelemaan Carlin ääntä, ja teki hänelle kappaleen, jonka tarkoitus on kuvata Carlin sisäistä maailmaa. Tämä kappale sitten lähetettiin Norjan karsintaan. Sanoitus kertoo sisäisestä kodin ja rauhan etsinnästä. Karheantunteikas tulkinta vakuuttaa.

Unkari: András Kállay-Saunders: Running

Syntyjään puoliksi amerikkalainen András pääsi Unkarissa uran alkuun oltuaan mukana paikallisen TV:n laulukilpailussa. Laulun sanoma ei ole mitään peruspinnallista huttua. Artisti kertoo viisujen sivuilla:

"Kappaleeni 'Running' pohjautuu tositarinaan. Kirjoitin tämän lapsuudenystävästäni ja muista elämäni aikana tapaamista ihmisistä, joilla on samanlainen tarina. Valitettavasti ystäväni oli kotiväkivallan uhri. Haluan lisätä tämän aiheen tiedostamista. Haluaisin lasten tietävän, ettei heidän tarvitse pelätä pyytää apua."

Köpiksen lavaesityksessä teema tuodaan myös visuaalisesti esille tanssin keinoin. Erittäin hyvä tapa kuvailla vaikeata aihetta ilman, että homma on liian in your face. Andrásilla on miellyttävä persoonallinen ääni ja kappale on ihan kelpo poppis.

Itävalta: Conchita Wurst - Rise like a Phoenix

Conchita on rooli, jonka takana on itävaltalainen nuori mies Tom Neuwirth. Parrakas nainen, jota esittää mies, on hyvin sukupuolineutraali hahmo. Artisti haluaa edistää suvaitsevaisuutta. Tomin omin sanoin: "Haluan osoittaa, että ihminen voi näyttää ihan miltä haluaa ja että kaikilla on oltava oikeus elää niin kuin haluavat, kunhan ei satuta ketään." 

Vertailukohdaksi kuva Tomista ilman maskia. Saa varmasti käydä rauhassa maitokaupassa. Sinisterministerin vaatimaton mielipide on, että poika näyttää huomattavasti paremmalta omana itsenään.

Suomi: Softengine - Something better

Pidän seinäjokisten lukiolaisten bändiä parhaana Suomen viisuedustajana ehkä ikinä. Tosin viisumuistini ei ole hirvittävän pitkä. Poikien laadukas kappale on toimiva ja esitys lähtee kivasti lentoon. Sanoitus kertoo bändin mukaan (en ymmärtänyt nopealla luvulla taiteellisen tekstin ideaa kovin hyvin) vanhasta miehestä, joka on koko elämänsä halunnut saavuttaa jotakin suurta ja kokenut epäonnistuneensa. Vaimon kuollessa mies tajuaa, että heidän yhteinen elämänsä oli "jotakin parempaa". Tuleeko Suomelle kerrankin top 10 -sijoitus?