Olen sitä sukupolvea, joka muistaa vielä ajan ilman nettiä. Ollessani teini-ikäinen isä osti meille tietokoneen. Olin innoissani. Kävin vähemmän rakentavia keskusteluja chattisivustoilla ja heräsin keskellä yötä katsomaan, miten Naganon olympialaisten nettikamerassa ei tapahtunut mitään. Nykyään internet on itsestäänselvästi suuri osa useimpien maailmaa. Olen silti alkanut harkita, en lopettamista, mutta vähentämistä. Listaan tässä netin huonoja puolia.
Viraali vihaaminen
Erehdyin vilkaisemaan, mitä sosiaalisessa mediassa tuumataan uudesta The Voice of Finland -kaudesta. Ärsyynnyin joihinkin kilpailijoihin ja valmentajiin kohdistetun kuran määrästä. Saahan mielipiteitä olla, mutta monet kommentit ovat yksinkertaisesti ilkeitä. Ennen nettiä välitön jaskanjauhanta TV-ohjelmista jäi olkkareihin, minne se kuuluukin. Oman tajunnanvirran vuodatus somessa on liian helppoa. Monikaan ei sanoisi laulajalle päin pläsiä, että tämän esitys oli kissan tappamista, tai valmentajalle, että tällä ei ole mitään annettavaa kenellekään. Solvaamisesta tulee selvästi yhteisöllinen kokemus. Huutelu on niin hyväksyttävää, että sitä tehdään omalla nimellä ja kuvalla koko Suomen edessä.
Viraali vihaaminen ei eroa kiusaamisesta mitenkään. Norjalainen muotibloggaaja Anniken kertoo blogissaan kokemastaan häiriköinnistä: epätosien juorujen levitystä, kuvia, videoita, blogikirjoituksia, tekstareita, Twitter- ja Facebook-haukkumista. Anniken toivoo kiusaajien tajuavan sen, minkä pitäisi olla sanomattakin selvää. Julkisuudessa esiintyvä on ihminen. Hänellä on tunteet, kuten kaikilla muillakin.
Levottomat aivot
Jos yritän tarttua kirjaan verkossa pyörimisen jälkeen, keskittyminen on vaikeaa. Kouluhommia tehdessä satunnainen surffailu tekee ajatteluni sekavaksi ja olen tehoton. Jos selaan nettiä viimeiseksi illalla, saatan olla liian hereillä nukkumaan mennessä. Kyse ei ole vain omista havainnoistani. Neurotieteilijä Earl Miller on tutkinut aivojen toimintaa laiterumban keskellä. Hän on havainnut, että "multitasking" eli monen asian tekeminen yhtä aikaa ei suju keneltäkään hyvin.
Millerin mukaan huomion siirtäminen nopeasti asiasta toiseen rasittaa aivoja ja tulemme tehottomammiksi. Aivot erittävät stressihormoni kortisolia ja ääritilannehormoni adrenaliinia, mikä voi saada ne ylikierroksille ja ajattelun sumuiseksi. Selailu on silti koukuttavaa, koska huomion kiinnittäminen uuteen asiaan saa aivot tuottamaan mielihyvää aiheuttavaa dopamiinia. "Sen sijaan, että niittäisimme suurta palkkiota, joka seuraa pitkäjänteisestä, keskittyneestä työskentelystä, niitämme tyhjää palkkiota, jota saamme suorittamalla tuhat pientä sokerikuorrutteista tehtävää."
Melkoinen motivaatio sulkea välillä selain. Joku arveli jossain, että sadan vuoden takainen ihminen ei uskoisi, että käytämme laitetta, jossa on kaikki maailman tieto, kissakuvien katselemiseen. Ehkä edellä oleva selittää, miksi teemme niin.
Huomiohuoraaminen
On se nyt oikeasti säälittävää, miten kerjäämme somessa huomiota. Postaamme jotain ja alamme odottaa tykkäyksiä tai klikkauksia. Tsekkaamme päivän mittaan, miten etenee ja petymme, jos suosio ei vastaa odotuksia. Heikoimmalla hetkellä sitä jopa poistaa jotain, mistä ei ole tykätty tarpeeksi. Vaikka yrittäisi tiedostaa, klikkauksille on vaikea olla täysin immuuni. Jotkut tulevat riippuvaiseksi niistä. Miksi emme tyydy enää jakamaan asioita vain muutaman ihmisen kanssa?
On selvää, että tykkäysten määrä ei useinkaan ole verrannollinen sisällön laatuun. Joku saattaa postata erittäin reflektoidun kirjoituksen vaikka globaalista köyhyydestä ja jäädä lähes huomiotta. Itsekin bloggarina olen huomannut, mitkä sanat keräävät klikkauksia. Yksi aihe lienee ylitse muiden. Verkkomedia tietää sen aiheen myös. Huomiohuoraaminen onkin myös nettiotsikoissa käynyt rasittavaksi ja keinot ovat monet. En jaksa katsoa yhtäkään videota, joka lupaa, että yllätyn lopussa ja mokailusta varoittavat toimittajat saavat pitää mölyt mahassaan.
Ajankohtaisähky
Kun joku yhteiskunnallinen kuuma peruna nousee somessa hitiksi, voi alkaa odotella vastareaktiota. Hyvin pian joku julistaa, ettei jaksa koko avioliittolakia enää, koska kaikki puhuvat siitä. Tympääntyminen aiheeseen, joka floodaa utisvirran, on ymmärrettävää. Meidän pitäisi silti välillä ottaa itseämme niskasta kiinni. Tärkeät yhteiset asiat pysyvät tärkeinä, vaikka niihin kyllästyisi. Isot keskustelut eivät voi olla saman tien ohi. Jos kieltäydymme ajattelemasta, annamme pallon muille.
Väärä tieto
Mediataitoja on kai opetettu koulussa jo iät ajat. Silti olemme valmiita jakamaan sekunnin murto-osassa jotain, mikä huvittaa, shokeeraa tai ivaa. Emmekö välitä totuudesta, vai olemmeko niin hyväuskoisia? Kiinnitin netin huijauksiin erityistä huomiota viime vuonna Sotshin olympialaisten aikaan. Venäläisille ilkuttiin useilla kuvilla, jotka olivat joko manipulaatiota tai jostain muualta tai muuna aikana otettuja. Ylen artikkelissa asiantuntija Johanna Vehkoo arvioi, että varsinkin kuvahuijaukset tulevat yhä lisääntymään tänä vuonna. Vaikka feikkaukset jossain paljastettaisiinkiin, monet jäävät höynäytetyiksi. Tiedotusvälineisiin ei tietenkään ole koskaan voinut täysin luottaa, mutta netissä mehevä huijaus leviää kuin DIY-remontti. Mikä mahdollisuus sille, joka haluaa jostain syystä laittaa alulle väärää tietoa.
Peruuttamattomat päivitykset
Nainen nimeltä Justine Sacco astui Etelä-Afrikan koneeseen loppuvuodesta 2013. Ennen sitä hän twiittasi jotain, minkä olisi pitänyt jäädä korkeintaan kaverille heitetyksi mustaksi huumoriksi: "Going to Africa. Hope I don't get Aids. Just kidding. I'm white!" Twiitistä nousi sanoinkuvaamaton haloo, joka odotti Justinea hänen laskeutuessaan. Nettikansa ei tuntenut minkäänlaista armoa ja homma luiskahtikin viraalin vihaamisen puolelle. Justine menetti täysin maineensa ja sai potkut. Olihan twiitti kehno, mutta jopa entinen työnantaja katsoi tarpeelliseksi toivoa, ettei naista, jonka he tunsivat loppujen lopuksi kelpo ihmiseksi, tuomittaisi täysin. Justinen on varmasti ollut vaikeaa saada kiinni elämästä kohun jälkeen.
Harvalle meistä käy yhtä huonosti, mutta pienemmänkin mittakaavan mokat voivat aiheuttaa harmia. Lähtien siitä, että toiset saavat mielipiteistäsi väärän käsityksen tai kaveri suuttuu postatusta poseerauksesta.
Helppo porno
En suhtaudu pornoon kevyesti. Se vääristää käsitystä seksistä, omasta kehosta, vastakkaisesta sukupuolesta ja parisuhteesta. Se voi pilata seksielämän. Se aiheuttaa riippuvuutta. Sen tekemiseen liittyy vakavia eettisiä ongelmia ihmiskaupasta alkaen. "Porno vieraannuttaa suhteissa ja turmelee nuoren ja herkän mielen. Lisäksi se vaurioittaa avioliiton perustaa. Hyvä ihmissuhde perustuu keskinäiseen arvostukseen, kunnioitukseen ja luottamukseen. Porno ei näitä arvoja tarjoa." (Anne Lagerstedt) Porno ei ole ikinä ollut niin helposti saatavilla kuin netin aikakaudella. Vaikka et muuten hyväksyisi näkemystä pornon haitallisuudesta, lienemme yhtä mieltä siitä, että lasten sitä ei ainakaan tarvitsisi katsoa. (www.koukussapornoon.com)
Lähimmäisestä ärsyyntyminen potenssiin sata
Kyllähän sen tietää, miten siinä käy, jos selaa yhdellä istumalla kymmenien ihmisten mielipiteitä, tekemisiä ja selfieitä. Alkaa ärsyttää. Jane Austenkin sen jo sanoi, ettei puolet maailmasta ymmärrä toisen puolen huveja. Niinpä ärsyttävien postausten listaaminen on suosittua ja usein valitus yltyy kohtuuttomaksi. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan sallittujen aiheiden lista kapenee melkoisesti. Arkiset asiat ovat liian tavallisia. Ruoka-annoksia ei saa kuvata. Ei saa valittaa, eikä olla liian positiivinen. Ei saa puhua lapsista, eikä lemmikeistä. Ei saa tuoda suorituksiaan esille. Ihmettelen, että en ole vielä missään nähnyt maailmanparannusta mainittavan ärsyttäväksi. Rakkaat ihmiset, muokatkaa aikajanaa. Tai pitäkää vähän taukoa ja ajatelkaa omia asioitanne.
