Kuka saa toteuttaa itseään?

Olen tärkeä, ainutlaatuinen ja lahjakas. Minulle kuuluu hyvä elämä. Minun täytyy toteuttaa itseäni ja saavuttaa lahjojeni täysi potentiaali. Minulla pitää olla hauskaa ja kiinnostavaa tekemistä. Hyväpalkkainen kutsumustyö on ainoa, mihin tyydyn. Minun on voitava ostaa haluamiani tavaroita. On tärkeää, että olen trendeissä mukana. Minun on hoidettava itseäni ja urheiltava, jotta olisin kaunis ja sporttinen. Minun on ladattava nettiin upeita kuvia itsestäni. Muiden täytyy huomata minut. Minun on syötävä terveellistä superruokaa voidakseni hyvin. Minun pitää olla onnellinen. Tarvitsen kumppanin, joka on komea, menestyvä ja palvoo minua.

Elämämme on aivan hullun itsekeskeistä. Heräsin tänään ajattelemaan sitä, kun katsoin nettisarjan norjalaisista vaatteita rakastavista nuorista, jotka lähtivät Kambodžaan kokeilemaan työtä hikipajassa. Kyllähän näistä on puhuttu, mutta sarja havahdutti uudella tavalla. Ärsyynnyn yleensä, jos linkkejä mainostetaan itkettävyydellä. Sanon silti, että itkin. Monet elävät palkalla, jolla eivät saa edes tarpeeksi ruokaa, jotta voisin hankkia minulle edullisen vaatteen. Ostan ja olen tyytyväinen. MINÄ olen muodikas.

Minulla on tapana kuvitella, että verrattuna muihin en edes ole rikas ja kova kuluttamaan. Mutta jos vertaan itseäni Kambodžan ompelijoihin, olen käsittämättömän etuoikeutettu. Mitä teen etuoikeutetulla elämälläni? Voin kuluttaa resurssini jahtaamalla länsimaista unelmaa, jota minulle tyrkytetään ja johon pyrkiminen tekee vaatetehtailijat vain rikkaammiksi. Voin satsata kaiken itseeni. Entä jos kääntäisinkin katseeni muihin ja yrittäisin auttaa? En tiedä, miten paljon voin auttaa hikipajan ompelijoita. Asiakaspalaute lähti jo H&M:lle. Joidenkin tarvitsevien eteen voin kuitenkin tehdä jotain.

Miksi minun pitäisi olla tärkein? En jaksa sitä. Itsekkyys on vain tie ainaiseen tyytymättömyyteen, koska mikään ei koskaan ole minulle tarpeeksi. Mutta nyt haluan varoa, etten ala perustella asioita siitä käsin, miten MINÄ voisin olla onnellinen. Eikä tämä kirjoitus tee minusta epäitsekästä. Tekisikin.

Yksikään 70-tuntista työviikkoa nälkäpalkalla paiskiva ei toteuta itseään. En ole tärkeämpi kuin he. Nettisarjan nuoret sen oivalsivat.

Frida ja Anniken ompelemassa yhtä saumaa.