Olen lukenut Victor Hugon teosta Kurjat (Les Miserables). Seuraava lainaus on mielestäni koskettava. Se ja siihen liittämäni raamatunpaikat puhukoot puolestaan. Lainaus on tilanteesta, jossa pikku Cosette on pakotettu hakemaan vettä lähteeltä ja hän kohtaa ensimmäisen kerran hyväntekijänsä Jean Valjeanin.
"Hänen katseensa sattui
ämpäriin, joka oli hänen edessään. .. Hän tarttui sen sankaan
molemmin käsin. Hän jaksoi töin tuskin nostaa ämpäriä.
..
Sitten hän ponnisti kaikki
voimansa, otti taas ämpärin käsiinsä ja alkoi urhoollisesti
kulkea eteenpäin. Onneton, epätoivoinen raukka ei kuitenkaan voinut
olla ääneen huokaisematta:
”Voi hyvä Jumala sentään!”
Samalla hetkellä hän tunsi äkkiä,
ettei ämpäri enää painanut ollenkaan. Käsi, joka hänestä
tuntui olevan suunnattoman suuri, oli tarttunut sankaan ja nosti sitä
voimakkaasti. Cosette katsahti ylös. Suuri, musta hahmo kulki hänen
rinnallaan ihan suorana pimeässä. Siinä oli mies, joka oli
lähestynyt häntä takaapäin ja jonka askeleita hän ei ollut
kuullut. Mies oli sanaakaan sanomatta tarttunut ämpärinsankaan.
..
Mies puhutteli häntä. Hän puhui
vakavalla, hiljaisella äänellä:
'Lapseni, tämä taakka on sinulle
liian raskas.'
Cosette kohotti päätänsä ja
vastasi:
'Niin on, herra'.
'Annas tänne', jatkoi mies, 'niin minä autan sinua kantamaan.'
Cosette päästi ämpärin irti.
Mies alkoi kävellä hänen vierellään."
Victor Hugo: Kurjat I (WSOY 1954), s. 282, 283, 287
Ps. 81:7
”Minä
poistin taakan hänen harteiltaan, päästin hänen kätensä irti
kantokorista.”
Matt. 11:28
”Tulkaa
minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte
taakkoja, niin minä annan teille levon.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti