Vicky Beeching – voiko kristitty olla gay?

Tunnettu kristillinen artisti Vicky Beeching on tullut ulos kaapista. Samalla hän on jakanut riipaisevan elämäntarinansa. Seurakunnissa kasvaessaan Vicky koki homoseksuaalisuuden tulevan niin voimakkaasti tuomituksi, että hän sulki oman kamppailunsa syvälle sisimpäänsä. Hänestä tuli työnarkomaani, joka teki menestyksekästä uraa hengellisenä muusikkona.

Vickyn elämänkokemukset sisältävät 13-vuotiaana koetun rukouspalvelutilanteen, jossa joukko ihmisiä yritti ajaa hänestä ulos homoseksuaalisuutta. Vuosien ahdistus johti lopulta siihen, että Vicky sairastui vakavasti. Hänen ratkaisunsa oli homoseksuaalin elämäntavan valitseminen. Vicky haluaa myös edistää seurakunnissa muutosta, jonka myötä opetus siitä, että homoseksuaalisuus on väärin, lakkaisi. Hän tahtoo olla roolimalli kristityille nuorille, jotka kokevat homoseksuaalisia tunteita.

Herkkyyttä opetukseen

Vickyn tarina on hyödyllistä luettavaa. On hyvin tärkeää tiedostaa, että seurakunnissamme on lukemattomia ihmisiä, joilla on homoseksuaalisia tunteita. Kun homoseksuaalisuudesta opetetaan, se on tehtävä rakkaudella, ymmärtäen ja ratkaisuja antaen. Pelkkä tieto siitä, että homoseksuaalisuus on väärin, ei rakenna asian kanssa kamppailevia. Varsinkaan, jos tieto jaetaan tulikivillä höystettynä. Nuoret ovat erityisen herkkiä.

Homoseksuaalisuutta ei tulisi demonisoida yli kaiken muun, niin, että ne, joita asia koskee, joko jäävät pois seurakunnista tai kärvistelevät yksinäisinä muiden uskovien joukossa. Homoseksuaalisuus on yksi ihmisen lukemattomista synnillisistä taipumuksista. Ei enempää, mutta ei vähempääkään.

Homoelämäntapa ei ole ratkaisu

Lukiessaan sydäntäsärkevää artikkelia Vickystä voi olla helppo päätyä siihen johtopäätökseen, johon kirjoittaja haluaa lukijan viedä. Olipa hyvä, että Vicky lopulta hyväksyi itsensä ja alkoi toteuttaa identiteettiään. Vai oliko?

Artikkelista puuttuu kokonaan yksi näkökulma. Homoseksuaalisten tunteiden tukahduttamisen ja homoelämäntavan valitsemisen välissä on olemassa vaihtoehto: tunteiden käsittely muiden ihmisten avulla ja eheytyminen.

Itse uskon vakaasti siihen, että homoelämäntapa ei ole ratkaisu. Homoseksuaalisuuden syyt vaihtelevat, mutta sen kautta etsitään täyttymystä puutteeseen, joka on paljon syvemmällä kuin seksuaalisuus. Homosuhteet eivät voi sitä täyttymystä antaa, ja elämäntapa on hajottava. Laajemmin aiheesta blogitekstissä Kanta homoseksuaalisuuteen.

Muistetaan, että taipumus ja sen tietoinen toteuttaminen on erotettava toisistaan. On eri asia kokea tunteita vastakkaista sukupuolta kohtaan kuin himoita toista tai valita homoseksuaalinen elämäntapa.

”Homoseksuaalinen sukupuoli-identiteetti ei tee henkilöstä sen saastaisempaa kuin kenestäkään toisesta. Seksuaalista syntiä käsittelevät Raamatun tekstit keskittyvät tekoihin ja himoitsemiseen, eivätkä tunteet samaa sukupuolta olevaa kohtaan ole synti. Sen sijaan jokainen – oli hän sitten homo tai hetero – joka harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella on väistämättä törmäyskurssilla Jumalan tahdon kanssa. Raamatun mukaan avioliitto solmitaan yhden naisen ja yhden miehen välille ja seksi kuuluu yksinomaan aviosuhteeseen. Näin ollen seksi samaa sukupuolta olevan kanssa on automaattisesti poissuljettua.”

Markus Nikkanen, artikkelista ”Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto, osa 4”
(Suomen Viikkolehti 28/2014)

Kristillisyydellä on rajat

Vickyn päätös on hänen omansa. Jokaisen ihmisen päätökset ovat heidän omiaan. Näin on oltava, mutta en haluaisi nähdä, että seurakunnissa mentäisiin mukaan muodikkaaseen moderniin armollisuuteen. Sellaiseen, joka ei enää kerro, mikä on oikein ja mikä väärin. Tuomitsevista asenteista pitää päästä eroon, mutta meidän täytyy pysähtyä ennen vastakkaista ääripäätä. Mikä tahansa elämäntapa ei voi olla kristillinen. Meidän on uskallettava sanoa se.

Jos vaikenemme siitä, mikä on syntiä, teemme toisille karhunpalveluksen. Olen sanonut tämän monesti, mutta todettava se on taas. Raamatun opettama elämäntapa on ihmiselle hyväksi. Se on parasta elämää. Muunlainen toiminta rikkoo ja se myös erottaa meitä Jumalasta.

Jos homoseksuaalisuuden toteuttamisesta tulee seurakunnissa hyväksyttyä ja siihen kannustetaan, syyllistymme siihen, mistä Jeremian kirjassa varoitetaan. Alkuperäisessä asiayhteydessä on kyse vääristä profeetoista.

Jer. 23:14 ”he kannustavat pahantekijöitä, niin ettei kukaan käänny pahuudestaan”

Ihmiset tarvitsevat todellista armoa, joka mahdollistaa myös muutoksen. Kaiken hyväksyminen ei ole armon välittämistä. Muutokseen rohkaiseminen voi olla suurinta rakkautta.