8 syytä hylätä maahanmuuttovastaisuus

Traagiset jengiväkivaltaisuudet pääkaupunkiseudulla ovat osoittautuneet hyviksi tekosyiksi muukalaisvihan lietsontaan somessa. Näin siitä huolimatta, että poliisin mukaan kaikki osalliset eivät edes ole maahanmuuttotaustaisia.

Omatkin silmäni kärsivät erästä rasismia tihkuvaa tekstiä lukiessani. Kirjoittaja käyttää sanaa "kansanmurha". Johtopäätökset ovat äärimmäisiä.

"Ainoa keino estää tällaista tapahtumasta olisi ollut se, että näitä mamunuoria ja/tai heidän vanhempiaan ei olisi ikinä päästetty Suomeen."

Jengien väkivaltaan pitää itsestäänselvästi puuttua poliisin ja sosiaaliviranomaisten toimesta. Muille järki ja maltti käteen. Rasismi on torjuttava kaikissa muodoissaan. Väkivaltaan ei tule vastata väkivallalla, tai syyllistyy itse samaan kauheuteen, kuin ne, joille halutaan kostaa. Muutamia syitä hylätä maahanmuuttovastaisuus:

1. Vain itsekkään ja lyhytnäköisen logiikan mukaan pakolaiset eivät saisi tulla maahamme. Pitääkö vainon, sotien tai elinkelvottomien olojen piinaamien ihmisten jäädä sijoilleen? Vai tulisiko muiden maiden kuitenkin ottaa heidät vastaan, kunhan Suomi saa olla rauhassa? Kannattaa muistaa, että suurimman vastuun pakolaisista kantavat yleensä kriisialueiden viereiset köyhät maat. Entä jos me suomalaiset joudumme joskus itse lähtemään?

2. Yhteisö ilman muualta maailmasta tulevia jäseniä on mahdoton ajatus. Ihmiset ovat aina liikkuneet ja sekoittuneet toisiinsa. Tämä on hyväksi. Tulokkaat ovat tuoneet hyödyllisiä taitoja, esineitä ja näkökulmia.

3.  En muista ainoatakaan sulkeutuneisuuteen pyrkinyttä maata, jossa ei olisi ollut ihmisen arvoa polkeva hirmuhallinto. Mitä rotupuhtaudesta tuleekaan mieleen? Etninen viha on saanut aikaan hirvittäviä asioita.

4. En tiedä, vihaavatko vihaajat kaikkea maahanmuuttoa. Jos länsimainen ammattilainen kelpaa, mutta väärän värinen köyhä ei, ollaan eettisesti pahan äärellä. Kaikkia tulijoita ei tietenkään voida ottaa, mutta auttamishalun tulisi olla tärkeä kriteeri.

5. Myös nykyisten kantasuomalaisten esi-isät ovat aikoinaan olleet maahanmuuttajia. He muuten tunkivat ajan mittaan saamelaiset alkuperäisasukkaat yhä ahtaammalle pohjoiseen.

6. Jotkut valittavat elintasopakolaisista. Miksi tukia käyttävä maahanmuuttaja herättää kitkeriä kommentteja, kun samaan aikaan suuri määrä suomalaisia elää tuilla? Kärjistäen maahanmuuttajan syrjäytyminen on jopa ymmärrettävämpää kuin kantasuomalaisen. Miten helposti jääkään sivuun maassa, jossa harvoihin vapaisiin työpaikkoihin vaaditaan koulutus tai ainakin joku lupakortti ja kokemusta, kun samalla joutuu vielä taistelemaan kieli- ja kulttuurimuurin sekä traumaattisten muistojen kanssa.

7. On tekopyhää väittää, että maahanmuuttajat raaistavat Suomea. Perinteikäs puukkotappeluiden ja perheväkivallan maa osaa nämä hommat ihan itse.

8. Jenginuorten väkivaltaisuus johtuu jostain. Ei se heidän veressään ole. He tai heidän perheensä ovat kenties kokeneet väkivaltaa. Heillä voi olla vaikeuksia saada kiinni mielekkäästä elämästä Suomessa. Auttavien rakenteiden tulisi olla järkeviä eikä passivoivia, mutta sopeuttamisen suhteen jokainen meistä on vastuullinen. Jos joku kuvittelee torjuvansa väkivaltaa mamuvihallaan, tiedoksi hänelle, että hän ennemminkin aiheuttaa sitä. Otetaan kaikki mukaan.

Suosittelen: Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto

Suosittelen lämpimästi Markus Nikkasen neljän artikkelin sarjaa Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto. Kirjoittaja käsittelee polttavaa aihetta monipuolisesti ja ennen kaikkea raamatullisesti. Lainaan tähän vähän johdantoa.

"Suomalaisen yhteiskunnan näkemys sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta on muuttunut rajusti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana."

"Kuinka suuren painoarvon annamme iltapäivälehdistön lööpeille? Missä määrin teemme todellista tutkimustyötä, ja kuinka paljon reaktiomme johtuvat turvattomuudesta tai pelosta?
Entä millä eväillä lähestymme Raamattua? Pyrimmekö löytämään sieltä vain tukea jo muodostamallemme mielipiteelle vai annammeko Sanan lukea ja muuttaa meitä tarvittaessa?"

"Sarja etenee siten, että kahdella ensimmäisellä kerralla puhumme sukupuolisuudesta, kolmannella seksistä ja avioliitosta, ja neljännellä homoseksuaalisuudesta."

Vain elämää ja kuolemaa

Kolmatta Vain elämää -kautta ei ainakaan pinnalliseksi viihteeksi voi haukkua. En aikaisemmin ole innostunut sarjasta, mutta tällä kaudella olen koukussa. Kolmessa ensimmäisessä jaksossa on uitu syvissä vesissä ja paljon. On käsitelty monenlaista syvää prosessointia parisuhteen päättymisestä tuonpuoleisen mysteeriin. Jostain kertoo se, että Apulannan pläjäyksestä Anna mulle piiskaa muotoutuu hauras pohdiskelu addiktiosta itsetuhoisuuteen.

En rehellisesti sanottuna ole seurannut kovin aktiivisesti suomalaista sekulaarimusiikkia, vaikka jotain aina tarttuu korvaan. Ohjelmaa katsoessa arvostus kotimaisia muusikkoja kohtaan on kasvanut. Meillä on paljon todella taitavaa ja syvällistä lyriikkaa ja komeita sävellyksiä. Pakko myöntää, että allekirjoittaneella on ollut tapana skipata joitakin artisteja kokonaan, koska osa heidän matskustaan on mennyt sisällöllisesti oman maun ohi.

Vaikuttavimmat toistaiseksi

Voisin hehkuttaa monia tähänastisista vedoista, mutta tässä on jonkunlainen créme de la créme. Paula Vesala onnistui esittämään vanhuksen tunteista kertovan Eino Leinon Elegian täysin uskottavasti. Kun hän myöhemmin kertoi oman elämänsä kokemuksista, kävi ymmärrettäväksi, mistä kyky tulkita kumpuaa. Loirin jaksoa katsoessa alkoi muutenkin tehdä mieli lainata kirjastosta Leinoa.

Elastisen hitiksi noussut Laulava Kulkuri ei taida esittelyjä kaivata. On kyky tehdä jotain niin piristävää. Jenni Vartiaisen Lautturi oli äärimmäisen herkkä esitys. Kappaleen kuolemanjälkeistä elämää pohtiva Paula Vesalan teksti on huomiotaherättävä.

Loirin tulkinta Armo-biisistä pohjustettiin perusteellisella hehkutuksella, eikä läsähdystä seurannut. Kun Vesku veti, eivät omatkaan silmäni pysyneet kuivina. Tämä oli sikäli mielenkiintoista, että biisin ollessa minulle melko vieras en ehtinyt heti saada kiinni tekstin sanomasta. Mietin, oliko kyseessä jonkunlainen joukkohysteria, jota koin pöydän ääressä nyyhkivien artistien kanssa. Veikkaan reaktiossani olleen enemmän kyse siitä, että se mitä teksti merkitsee Loirille tuli läpi niin voimakkaana tunnelatauksena.

"On turhaa armoo viivyttää." Onhan se fraasi hieno. Toni Wirtanen on muuten puhuessaankin luova ja kiinnostava kielenkäyttäjä. Joku ehdotteli Twitterissä Tonille talk showta. Katsoisin. (Tulipas käytettyä harvinaisen paljon w-kirjainta.)

Pieni ajatus seurakunnista

Ohjelma on saanut minut pohtimaan laulutekstien käyttöä seurakunnissa. Ylistysmusiikki on viime vuosina ollut äärimmäisen suosittua ja - Hengellisen laulukirjan ohella - suorastaan dominoivaa. Rakastan ylistystä, mutta olisiko aika soittaa jotain muutakin? Uskovankin näkökulmasta voi kirjoittaa vaikka minkälaista pohdintaa ja kuvata lukemattomia elämänkokemuksia.

Mitä olette mieltä laulunsanojen käytöstä seurakunnissa tällä hetkellä? Kuuletteko monipuolisia tekstejä?


Voit katsella Vain elämää -tulkintoja täältä.

Älä möläytä näitä ei-uskovalle

Tätä otsikkoa ehdotettiin kaveriksi blogitekstille Älä möläytä näitä uskovaiselle. Uskovilla on oikeus saada osakseen huomaavaisuutta keskustelussa, mutta sama pätee toisinkin päin. Lisäksi on hyvä välttää idiootilta kuulostamista. Jos sanat menevät tyystin solmuun, kuuluisaa Raamatulla päähän huitomista voi kokeilla. Varsinkin vuoden 1642 Biblialla. Miekkalähetystä en suosittele.

Mutta Raamattu sanoo

Tätä hurskaan kuuloista lausahdusta ei useinkaan oteta hyvin vastaan. Raamattuun vetoaminen yleisenä auktoriteettina kuulostaa ei-uskovan korvissa hölmöltä, koska kirja ei merkitse hänelle välttämättä mitään. Hän saattaa myös ajatella, että olet klikannut aivosi pois päältä uskoessasi sokeasti auktoriteettiin. Postmodernissa maailmassa vierastetaan sellaista.

En väitä, että Raamatun mainitseminen olisi kiellettyä keskustelussa. Kannattaa korostaa, että sinun mielestäsi se mitä Raamattu sanoo on oikein. Näin puheesi on helpompi ottaa vastaan. Kehotan myös perustelemaan ja pohtimaan avoimesti ääneen. Onko Raamattuun luottaminen tai edes Raamatun ymmärtäminen uskovallekaan aina helppoa?

Onkos pojilla taivasasiat kunnossa?

Tunnetaan myös muodossa "Oletko jo tehnyt uskonratkaisun"? Tarina kertoo seurakuntaan tulleista uusista ihmisistä, joiden viereen istuu uskovainen ensimmäisenä kysymyksenään tämä. Äkkinäinen tiedustelu voi olla hyvin vaivaannuttavaa; vieras alkaa heti udella elämää suurempia kysymyksiä. Lisäksi ei-uskova kokee, että hänestä ei olla kiinnostuneita omana itsenään, vaan asialla on käännyttäjä.

Tutustu ensin. Ole ihminen ihmiselle. Toki oikein ajoitettuna tämäkin ilmaus on hyvä. Joku saattaa olla sydän auki ja suorastaan odottaa, että hänen kanssaan puhutaan asiasta. Homma vaatii nenää. Tai siis johdatusta.

Shalom/Alttarin sarvet/Hilkkari

Armon kerjäläisinä me täällä Suomen Siionissa kuljemme haluisin sieluin Golgatan kangaspuiden ääreen... Siis mitä? Kristittyjen sisäpiirisanastoa kutsutaan kaanaan kieleksi. Vanhastaan se on korkealentoisen runollista, mutta nuoremmilla polvilla on oma iskevä puheenpartensa. Ota huomioon, että kummankin sortin jargon kuulostaa eikkarin mielestä käsittämättömältä. Hups, "eikkari" on muuten kaanaan kieltä.

Ei se noin ole

Vaihtoehtoisesti "sä olet väärässä" tai "sä et nyt ymmärrä". Monet eri ilmaisut ajavat saman asian. Huolella rakennetun maailmankuvan tyrmääminen yhdellä epäkohteliaalla lauseella on turhauttavaa, on kyse sitten uskovan tai ei-uskovan katsomuksesta. Kun jauhetaan syvällisiä, on syytä oikeasti kuunnella, mitä toinen sanoo. Osoita, että arvostat myös eriäviä mielipiteitä. Jos tyrmäät suin päin eikkarin ajatukset, älä odota, että hän kuuntelisi sinua.

Keskustelukumppani saattaa liikkua sellaisissa tieteellisissä, filosofisissa tai tieteenfilosofisissa sfääreissä, että et edes tajua, mitä hän tarkoittaa. Tämä on hyvä rehellisesti myöntää. Lisäkysymykset paitsi auttavat sinua ymmärtämään, osoittavat todellisen kiinnostuksesi. Kaikkitietävä asenne on vain haitaksi. Uskoontulo ei tee meistä eksperttejä elämässä, maailmankaikkeudessa ja kaikessa. 

Jeesus on vastaus

Joistakin sanonnoista on tullut kliseitä, niin totta kuin ne saattavat olla. Esimerkiksi "Jeesus tulee, oletko valmis?" tai "Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut" ovat tienvarsijulisteiden pilaamia lauseita, joista on tullut suorastaan koomisia. Ne elävät omaa elämäänsä. Eräskin porilainen poliitikko käytti vaalimainoksessaan tekstiä "Raisa tulee, oletko valmis?" 

Ehkä meidän uskovaisten pitäisi keksiä uusia fraaseja. Toisaalta kliseet saattavat joskus toimia, joten niitä on paha yrittää täysin kieltää. "Jeesus rakastaa sinua" on oikein ajoitettuna erittäinkin hyvin sanottu. Satunnaisesti viljeltynä ilmaisu voi yllyttää ei-uskovan pyörittämään silmiään. Onpa perinteinen tienvarsijulistekin kuulemma myötävaikuttanut jonkun uskoontuloon. Ihan viime vuosina peräti.

Sä joudut helvettiin, jos et usko

Tämä hyvää tarkoittava lause kuulostaa rajulta pelottelulta. Ahdistava heitto voi saada eikkarin blokkaamaan uskonasiat kokonaan ajatusmaailmastaan. Joillekin saattaa olla liikaa jo pelkkä elämän päättymisestä muistuttaminen. Ikuisuuskysymyksien pohdinta tulee kullekin eteen luonnostaan. Kuunnelkaa vaikka PMMP:n Paula Vesalan kuolleelle isälleen tekemää sanoitusta Lautturi. Tuonpuoleisesta on hyvä puhua asiallisesti niiden kanssa, joita kiinnostaa. Nämä asiat ovat tarpeeksi diippejä ilman tulikivenkatkuakin.

Tuo mitä sä teet on syntiä

Nykyajan ihminen ei pidä ylhäältäpäin paapomisesta. Syntiä ei hänen mielestään välttämättä edes ole, tai sana symboloi korkeintaan nautintoa. Synnistä paasaaminen saa helposti aikaan, että keskustelukumppani kokee sinut tuomitsevaksi. Pyritään siis tilannetajuun. Synnintunto on Jumalan vaikutusta ja tapahtuu sisältäpäin. Ajan myötä ihminen voi olla valmis aiheelle. Huomaa muuten, että itse Jeesuskaan ei kohdatessaan ihmisiä toitottanut heti näiden syntisyyttä, paitsi ehkä fariseuksille. Hän kohtasi ensin tarpeita.

Uskon kyllä, että meidät uskovat on kutsuttu pitämään esillä pelastuksen ja hyvän elämän periaatteita, myös mitä tulee synnin välttämiseen. Niin Jeesuskin toki teki: "Mene, äläkä enää syntiä tee", sanoi hän parantamalleen pitkäaikaissaraalle miehelle (Joh. 5:13). Mutta ollaan viisaita ja rakkaudellisia siinä, miten ilmaisemme asiat. Eikä esiinnytä itse synnittöminä. Jos pidämme yllä täydellisyyden kuorta, meihin ei voi samaistua.

----

Korostan vielä, että harva sanonta on poikkeuksetta väärin. Tietyissä tilanteissa joku voi kaivata suoraa puhetta. Lisäksi Suomessakin on eri alueilla eri kommunikaatiokulttuureita. Tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta. 

Tämä teksti ei syntynyt meikäläiseltä ihan luonnostaan, joten kiitos kanssani keskustelleille Suomen teologisen opiston opiskelijoille ynnä muille. Ajatuksia herätti myös John Burken kirja Täydelliset älkööt vaivautuko.