Herzog - väärä opettaja hajottaa seurakuntaa

David Herzogin puheista Ihmeiden aika -tapahtumassa olympiastadionilla 26.-27.7.2014 ei ole revitty New Age -otsikoita. En ole tästä lainkaan hämmästynyt. Kuultuaan Suomessa heränneestä kritiikistä Herzog saattoi tietoisesti pitää mölyt mahassaan. Kukaan opettaja ei myöskään edes voi esittää koko teologiaansa yhden puhujamatkan aikana. Herzogin kokonaisoppi ei ole yhtään sen vähemmän ongelmallinen kuin ennenkään.

Herzogit paljastivat kuitenkin selvästi toimintansa epäterveyden ainakin yhdessä puheenvuorossaan, jonka he pitivät Helsingin urheilutalon jälkitapahtumassa 30.7. Tilanteesta uutisoidaan Kotimaa24-nettisivun artikkelissa.

" – Suomessa on pari kirkkokuntaa (ministries), jotka käyttävät paljon aikaa ja rahaa hyökätäkseen Jeesusta vastaan. Jos toimintamme on Jeesuksesta, pankaa merkille sanani, heille tapahtuu jotakin hyvin pahaa, Herzog sanoi.

Hän haki sanojensa tueksi useita esimerkkejä Raamatusta ja mainitsi muun muassa Apostolien tekojen 5. luvun, jossa petollinen Ananias ja hänen vaimonsa Safira kaatuvat Pietarin edessä kuolleina maahan." 

Artikkelissa lainataan Herzogilta myös seuraavat sanat:

"Jos kuulut kirkkoon, joka hyökkää Jumalan kirkkautta vastaan, lähde sieltä pois niin nopeasti kuin kykenet."

Herzog sanoo saaneensa kahdelta eri ihmiseltä saman profetian, jonka mukaan hänen vastustajilleen käy huonosti. Puheenvuoro löytyy videolta, jolla kuullaan myös Herzogin vaimon Stephanien kertovan näystään, jossa liitonarkki siirtyi eri paikkoihin. Samalla Stephanie varoittaa Jumalan toimiin sekaantumisesta. Pariskunta kertoo yhdessä tuntemattoman henkilön saamasta näystä, jossa Herzog istui ajamassa vaunuja, joiden sisällä oli Jumalan "kirkkauden arkki". Näkyyn kuului, että ihmiset heittivät tomaatteja kohti vaunuja.

Herzog kehottaa arvostelijoitaan parannukseen ja julistaa, että ne, jotka nöyrtyvät, tullaan nostamaan ylös. Joidenkin johtajien kohdalla taas heidän salaiset syntinsä tullaan paljastamaan.

Katson seuraavassa, mitä terveestä hengellisyydestä poikkeavia piirteitä tämä kymmenen minuutin puheenvuoro ehti sisältää.

Terve hengellisyys ei uhkaile

Herzog pyrkii kuulostamaan hengelliseltä, mutta kyse on silkasta uhkailusta. Ne, jotka uskaltavat arvostella häntä, saavat rangaistuksen. Tällaisen julistuksen takana saattaa olla turhautuneisuus ja jopa vihastuminen siitä, että kritiikki todennäköisesti vähensi Ihmeiden aika -tapahtuman osallistujamäärää. Tuomion julistaminen vastustajien ylle ei ole kristityille sopivaa toimintaa. 

Room. 12:14

"Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko."  

Terve hengellisyys ei aseta itseään arvioinnin yläpuolelle

Raamattu kehottaa meitä jatkuvaan hengellisen julistuksen arviointiin. Kenenkään meistä, jotka julkisesti jotain sanomme, ei pitäisi asettaa itseämme arvostelun yläpuolelle. Saatamme nimittäin olla väärässä. Kyvyttömyys ottaa vastaan kritiikkiä voi vahingoittaa meitä itseämmekin. Jos itseään ei salli arvioitavan, kyse lienee lähinnä ylpeydestä.

1. Tess. 5:21

"Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää."

Terve hengellisyys ei väitä edustavansa Jumalaa yksinoikeudella

Herzog esittää, että suhtautuminen häneen määrittelee kuulijan suhtautumisen itse Jumalaan. Käytännössä hän väittää, että vastustajat eivät ole Jumalan yhteydessä. Tämä on erittäin hurja väite. Kristityt ovat aina eri mieltä jostakin. Ei suhtautuminen yhteen saarnaajaan voi olla sellainen tekijä, joka tarkoittaa arvostelijan olevan luopumuksen tilassa.

Herzog viittailee häthätää Raamattuun verraten itseään Moosekseen ja apostoleihin. Vaikutelmaa voidaan sanoa suuruudenhulluksi.

Terve hengellisyys ei korota itseään

Ilmaisemalla olevansa Jumalan kirkkauden yksinoikeutettu maan päälle tuoja Herzog korottaa itseään. Uhkaamalla vastustajia rangaistuksella hän korottaa itseään. Asettamalla itsensä arvostelun yläpuolelle hän korottaa itseään. Silti hän peräänkuuluttaa kritisoijiltaan nöyryyttä muuttaa mielensä.

Fil. 2:3

"Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne."

Joh. 7:18

"Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä."

Terve hengellisyys ei aseta näkyjä auktoriteetiksi

Vanhan testamentin profeetat julistivat Jumalan sanaa välittömällä auktoriteetilla. Uuden liiton aikana ei Raamatun kirjoittajien jälkeen tällaista auktoriteettia ole esiintynyt eikä tule esiintymään. Kaikki profetiat on sen sijaan koeteltava. Vilpittöminkin uskova voi välillä erehtyä luulemaan mielikuvituksensa puhetta profetiaksi.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, joskus on syytä jopa epäillä näkynsä esittäjän tai toisten näyistä kertovan vilpittömyyttä. Profetioiden varaan ei koskaan tule perustaa omaa hengellistä elämäänsä tai tärkeitä päätöksiään. Profetia ei myöskään voi mennä ohi sen, mitä Raamatussa sanotaan. 

1. Joh. 4:1

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja."

Terve hengellisyys ei hajota seurakuntaa

Herzog ei säästele sanojaan kehottaessaan kannattajiaan lähtemään juosten pois häntä vastustavista seurakunnista ja hengellisistä liikkeistä. Hän neuvoo kuulijoita olemaan menemättä takaisin seuraavana sunnuntaina. Tämä on hyvin vahingollista toimintaa lietsoessaan suoraan hajaannusta ja riitaa uskovien kesken. Juudaan kirjeessä varoitetaan uskovia vääristä opettajista. Sieltä löytyy seuraava kuvaus:

Juud. 1:19

"Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole."  

Lopuksi

Lisäksi on syytä mainita, että Herzogit käyttävät puheenvuorossaan raamatullisia termejä ja tapahtumia varsin epämääräisesti. Mitä he todella tarkoittavat puhuessaan Vanhan testamentin liitonarkista, jota he näyttävät kutsuvan myös "kirkkauden arkiksi"? Viittaus Ananiakseen ja Safiraan ei ole lainkaan soveltuva Herzogin tilanteeseen. Ananiaksen ja Safiran kohdalla oli kyse rangaistuksesta, jonka raha-asioidensa suhteen huijaamaan pyrkinyt pariskunta sai osakseen (Ap.t. 5:1-11).

Myös suhtautuminen totuuteen tuntuu lennokkaalta. Onko jokin hengellinen liike todella käyttänyt "paljon rahaa" vastustaakseen Herzogia? Artikkelien ja opetusten levittäminen valmiiden kanavien kautta tuskin tulee kovin kalliiksi. Keitä ovat ne "erittäin tunnetut" kristityt vaikuttajat, jotka Herzogin mukaan ovat muuttaneet mielensä hänestä ja postanneet asiasta Facebookiin? Näkeekö Herzog todella arkielämässään "lähes päivittäin" uskoontuloja ja paranemisia? Jos näin olisi, hänen täytyisi viettää jatkuvasti huomattavan paljon aikaa tavaten ihmisiä. Noh, enpä ole ollut katsomassa, mutta...

Molemmat edellä mainituista piirteistä ovat Herzogin tuotannolle tyypillisiä.

Tahdon korostaa, että vaikka kritisoin Herzogien julistusta, minulla ei ole halua tuomita heitä ihmisinä. Tiedän myös, että Herzogilla on Suomessa kannattajina monia vilpittömiä uskovia. En loukkaa heitä tarkoituksella. Toivon vain kovasti, ettei kukaan antaisi karisman, vakuuttavuuden ja raamatullisten termien heittelyn tehdä vaikutusta. Opetuksen sisällön tulee ratkaista. 

Suomessa ei tarvita hajaannusta seurakuntiin.

Lapsen luokittelu transuksi voi kertoa stereotypioista

Törmäsin hyvin valaisevaan blogitekstiin lasten sukupuoli-identiteetistä. Nainen nimeltä Lindsay Leigh Bentley kirjoittaa omista kokemuksistaan. Teksti on ollut huippusuosittu. Laitan siitä tähän suomeksi pääasiat. Sitaatit ovat käännöksiä blogista.

Onko poikatyttö poika?

Lindsay aloittaa viittaamalla lapseen nimeltä Ryland. Video lapsen tarinasta löytyy täältä. Ryland syntyi tytöksi, mutta hänen vanhempansa päättivät vaihtaa tyttären sukupuoli-identiteettiä tämän ollessa 5-vuotias.

"Tytär identifioi itsensä pojaksi ja tykkäsi 'poikien' jutuista eikä 'tyttöjen' jutuista. Siksi vanhemmat leikkasivat hänen hiuksensa lyhyiksi, ostivat hänelle 'poikien' vaatteita ja alkoivat kertoa hänelle ja muille, että hän on poika."

Tarina kosketti Lindsayä, koska hän kokee itse olleensa pienenä samanlainen poikatyttö. Lindsay muistutti poikaa ja hän olisikin halunnut olla poika.

"Jo vauvana näytin pitävän enemmän 'poikien' jutuista. Olin raju, kova ja rohkea. --- Lempilelujani olivat kepit, ritsat, jousi ja nuolet, pyssyt, muta, moottoripyörät ja hirviöt. Kun sisareni ja minä valitsimme 'My little ponyt', valitsin sinisen ja leikkasin koko kiiltävän harjan niin lyhyeksi kuin mahdollista. Barbieni sai saman käsittelyn."

Sukupuolten teennäinen määrittely

Lindsayn vanhemmat eivät hätkähtäneet tyttären käytöstä, eivätkä tehneet siitä kauaskantoisia päätelmiä. He eivät piitanneet sukupuolinormistosta. Heidän lapsensa saivat olla omia itsejään ilman ulkopuolisia rajoituksia.

"Onneksi vanhempani eivät kannattaneet muinaisia stereotypioita, kuten 'pojat tykkäävät sinisestä' ja 'tytöt tykkäävät vaaleanpunaisesta', tai 'pojat leikkivät dinosauruksilla ja tytöt leikkivät nukeilla'. Jos vanhempani olisivat kertoneet minulle, että näistä asioista tykkääminen olisi tehnyt minusta pojan, olisin päätellyt, että olen poika."

"Vanhempani vain antoivat minun olla oma itseni. --- He eivät päätelleet, että olen homoseksuaali tai transsukupuolinen. He eivät laittaneet minua laatikkoon, joka olisi muokannut tulevaisuuttani vastoin omaa vapaata tahtoani."

Lindsay on tässä äärimmäisen tärkeän pointin äärellä. Eikö siinä, että muka vastakkaisen sukupuolen lailla käyttäytyvä lapsi luokitellaan transsukupuoliseksi, ole itse asiassa kyse sukupuolistereotypioista? Tällainen ajattelu ei ole vapautta olla oma itsensä. Se on sukupuolten teennäistä määrittelyä.

"Nykyisessä ajassa minut olisi todennäköisesti luokiteltu transsukupuoliseksi. Hiukseni olisi leikattu lyhyiksi (koska kaikilla pojillahan on lyhyt tukka, vai mitä?). Minulle olisi annettu 'poikien' vaatteita, siniseinäinen huone vaaleanpunaisen sijaan, ja minua olisi kehotettu teeskentelemään, että minulla on penis, ainakin kunnes sellainen voitaisiin kirurgisesti lisätä. Jos näin olisi käynyt, en osaa edes kuvitella, miten traumaattinen puberteetti-ikä olisi ollut minulle."

Kun Lindsay tuli murrosikään, hän kiinnostui pojista. Hän löysi itsestään naisellisuutta sitten, kun se tuntui luontevalta. Hän meni naimisiin ja on nyt äiti. Hän kokee syvästi olevansa nainen. Hän kertoo pitävänsä edelleen joistakin asioista, jotka luokitellaan miesmäisiksi, kuten rempallaan olevien paikkojen korjaamisesta kotona. Mutta hän pitää myös naisellisena pidetyistä jutuista, kuten kylpylässä käymisestä. Hänen miehensä on hyvin visuaalinen, sisustaa kotia ja ostaa suurimman osan perheen vaatteista, mutta rakastaa myös kalastusta.

"Nämä asiat eivät tee meistä homoseksuaaleja tai transsukupuolisia, ne tekevät meistä ainutlaatuisia ihmisiä."

"Koska vanhempani eivät koskaan pakottaneet minua siihen, en koskaan ajatellut, että jotkut niistä asioista, joista nautin, olivat 'poikien' juttuja tai 'tyttöjen' juttuja. Minä olin vain minä. Kun alamme kertoa pojille, että heidän on käyttäydyttävä 'tällä' tavalla ja tytöille, että heidän on käyttäydyttävä 'tuolla' tavalla tai he ovat transsukupuolisia, laitamme lapset pikkuruisiin laatikoihin, jotka saavat aikaan hämmennystä, turhautumista ja joskus elinikäistä psykologista ja tunne-elämän vahinkoa."

Lindsay on kiitollinen siitä, etteivät hänen vanhempansa tehneet varhain hänen sukupuoli-identiteettiään koskevia päätöksiä, vaan antoivat hänen kasvaa vapaasti.

Ole oma itsesi

Jotkut kokevat toki myös aikuisena itsensä toisen sukupuolen edustajaksi. Lindsayn teksti ei käsittele sitä puolta asiasta. Kyse on lapsista.

Lindsay Leigh Bentley osoittaa, että lasten määrittely transsukupuolisiksi tai homoseksuaaleiksi onkin osoitus liian tiukoista sukupuolirooleista. Kyse ei suinkaan ole mistään modernista vapaudesta, vaan siitä ikivanhasta luokittelusta, joka on turhaan rajoittanut elämäämme jo pitkään.

Kaikki vanhemmat haluavat parasta lapsilleen. Ollaan viisaita. Lapsen puolesta ei ole mahdollista tehdä sukupuoli-identiteettiä koskevia päätöksiä. Lapsi ei myöskään pysty tekemään sellaisia päätöksiä itse. Varsinkin alaikäisille suunnatut lääketieteelliset sukupuolenvaihdostoimenpiteet olisivat mielestäni äärimmäisen huono idea. Sellaisia on jo tarjolla ainakin Bostonissa, siitäkin huolimatta, että kyseisen klinikan omankin lääkärin mukaan vain 20 % lapsista, jotka ovat hämmentyneitä sukupuolestaan, ovat epävarmoja aikuisenakin.

Tähän vielä kasvatusviisaus:

"Eräs kasvatusvirhe on se, että tärkeissä asioissa annetaan liikaa vaihtoehtoja liian varhain. Vaihtoehdot vaativat asioiden tuntemista ja tekevät lapsen levottomaksi."

Tuula Majabacka: Totuuden etsijän tie  

Annetaan lasten toteuttaa itseään vapaasti ilman, että ylireagoimme ja otamme esiin valtaisan suuria kysymyksiä sukupuoli-identiteetistä. Ja jätetään se aikuinenkin mieheys ja naiseus vapaaksi turhista stereotypioista. Olemme kaikki monimutkaisia ja monipuolisia ihmisiä. Uniikkeja miehiä ja naisia.


Aihetta sivuaa teksti Sukupuolineutraali utopia.

Edit: suomalaisen nuoren aikuisen kokemus

"Itse ahdistuin lapsena sen seurauksena, kun kehotettiin kertomaan aikuisille, jos keho "tuntuu väärältä". Sitä ennen olin tyytyväinen poikamaisiin leikkeihini (sotaleikkejä serkkujen kanssa yms.).  Se tilanne, jossa mulle sanottiin noin ei ollut yhtään ahdistava ja aattelin vaan, että "ok, ei koske mua". Myöhemmin mietitytti, koska olin aika poikatyttö, enkä osannut leikkiä ns. tyttöjen leikkejä. Hämmennyin monet kerrat ja mietin, että ehkä olenkin oikeasti poika. Voin sanoa, etten ole, onnellinen äiti ja vaimo olen, naiseuteen tyytyväinen jo pitkään.

Ja sen lisäisin vielä, että ennen murrosikää on ehkä aikaista miettiä moisia, ei ainakaan mulle olleet sukupuoliasiat mitenkään ajankohtasia ja ne peilautuivat oikeestaan pelkästään juuri noihin leikkijuttuihin, eikä siihen, kuka olin. Taisin olla alle 10 v."

Ärsyttäviä nettiotsikoita

Taistelu klikkauksista on netin uutismaailmassa kovaa. Hyviksi on ilmeisesti havaittu ainakin seuraavat konstit. Sen verran usein niitä näkee. Keinot ovatkin kalliit, sillä näiden otsikoiden takana olevien juttujen sisältö on usein ohuttakin ohuempi.

Tähdet järkyttyivät

Kaikki ovat järkyttyneitä, jos tapahtuu esimerkiksi suuronnettomuus. Miksi minua kiinnostaisi pätkääkään asiaan liittymättömien julkkisten twiitit asiasta? Onko heidän järkyttymisensä jotenkin tärkeämpää kuin muiden?

Katso kuvat

Tämä kehotus mainitaan usein otsikossa, josta löytyy myös joku näistä sanoista: "seksikäs", "kaunotar", "kuuma" tai "kissa". Kyseiset kuvat on usein otettu rannalla, varikolla tai punaisella matolla. Myös someen postattu rohkea selfie voi olla kova sana.

Shokeeraava muodonmuutos

Tämä kuuluu myös kuvilla houkuttelun sarjaan. Klikatessaan ei yleensä saa eteensä mitään kovin mullistavaa. Korkeintaan stailaamisen tuloksen, normaalia varttumista tai muodin mukana vaihtuneen tyylin. Kaikki ihmiset muuttuvat elämänsä aikana. Jos jonkun muutos liittyy ongelmiin elämässä, niin miksi sillä pitäisi repostella? Epäeettistä.

Onko tämä jo liian rohkeaa?

Tekopyhyyden huippu. Otsikoija säilyttää jonkinlaisen kriittisen arvioinnin kuoren houkutellessaan ihmisiä silkkaan tirkistelyyn. En kyllä tiedä, miten suuri rohkeus näissä on kyseessä. En klikkaa.

Tätä et tiennyt

Nyt minun on sitten pakko klikata, koska tiedoissani on valtava aukko. Ärsyttää, kun tähän manipulointiin välillä haksahtaa. Tälle läheistä sukua ovat "Tämä vinkki mullistaa arkesi" -otsikot. Sivistettyään itseään vinkillä perunoiden kuorimisesta voi hyvällä omallatunnolla jatkaa elämäänsä aivan kuten ennenkin.

Älä tee tätä virhettä

Sukua edelliselle, mutta nyt siirrytään suoranaiseen pelotteluun. Uhkaus on usein suunnattu naisille ja liitetty kauneudenhoitoon. Sillä alueellahan me naiset olemme haavoittuvaisia. Valitettavasti. Saattaa olla myös muodossa "Useimmat tekevät tämän virheen".

Itket kun katsot tämän

Miksi haluaisin itkeä? En itke, en kiusallanikaan. Itse asiassa en edes klikkaa, enkä katso tunteikasta videotanne. Viraalista vollottamisesta ei ole mitään hyötyä.

Älä möläytä näitä uskovaiselle

Tunnetko uskovaisen? Se on hyvin todennäköistä. Meitä on nimittäin paljon. Netissä näkee kaikenlaisia Älä sano näin raskaana olevalle naiselle -listoja. Ajattelin, että me uskovaisetkin ansaitsemme omamme. Jos haluat olla huomaavainen tuntemaasi uskovaista kohtaan, vältä seuraavia kommentteja. Toisaalta, jos haluat testata kristillistä lähimmäisenrakkautta, anna palaa.

Pitäisit nyt vähän hauskaa

Uskovaiset eivät yleensä biletä alkoholin kera. Tämä on heidän oma päätöksensä, johon kukaan ei heitä pakota. Suurelle osalle yöelämä ei merkitse hauskanpitoa millään lailla. Maanittelu osoittaa kunnioituksen puutetta toisen elämänvalintoja kohtaan. Muista myös, että kieltäytymällä uskovainen ei pyri asettamaan itseään yläpuolellesi.

Joillekin uskovaisille ryyppäämisen skippaaminen on vaikeaa. He haluavat kuitenkin kovasti pysyä raittiina. Taustalla voi olla alkoholiongelmaakin. Houkuttelemalla teet elämän heille vaikeammaksi, etkä tue heitä heidän hyviksi kokemissaan päätöksissä. 

Jos kerran noudatat Raamattua, niin miksi syöt possua?

Näsäviisastelua Raamatusta kuulee usein. Jos sanot jotain yllä olevan kaltaista, voit olla varma, että uskovainen hymyilee sisäänpäin kyllästyneenä. Ei ole kovin suositeltavaa heittää läppää kirjasta, jota ei itse tunne hyvin. Raamattu on laaja teos, joka on kirjoitettu kauan sitten muinaisilla kielillä. On ihmisiä, jotka tutkivat sitä akateemisesti koko elämänsä. Laukomalla siitä jotain kevyttä osoitat tietämättömyytesi. Asiallinen keskustelu, myös kyseenalaistaminen, on sen sijaan tervetullutta.

Mitä tulee väliotsikon heittoon, se perustuu väärinkäsitykseen, jonka mukaan kaikki Raamatun ohjeet olisivat rinnastettavia. Näin ei ole. Raamattu antaa sekä kulttuurisidonnaisia että pysyviä käskyjä. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että kulttuurisidonnaiset ohjeet ovat usein pikkupiperrystä, kuten syömiseen, pukeutumiseen tai hiusten pituuteen liittyviä neuvoja. Pysyvät ohjeet ovat laajempia periaatteita, kuten kymmenen käskyä. Vanhasta testamentista löytyy paljon lakeja, jotka oli osoitettu Israelin kansalle tiettynä historiallisena ajankohtana, eivätkä ole enää sellaisenaan ajankohtaisia.

Kauheeta vihapuhetta

Asiallisesti esitetty näkemys vaikka perinteisen avioliiton puolesta ei ole vihapuhetta. Jos mielipide höystetään "Jumala vihaa homoja" -retoriikalla, kyse on vihapuheesta ja myös Raamatun vastaisesta ajattelusta. En tunne juuri ketään uskovaista, joka käyttäisi vihapuhetta. Lähinnä sitä näkee netin keskustelupalstoilla, noilla patoutumien yleisillä kaatopaikoilla.

Kuuntele, mitä uskovainen todella sanoo ja mitä ei. Jos tyrmäät huolellisesti muotoillun kommentin vihapuheena tai homofobiana, uskovainen turhautuu eikä koe tulleensa kuulluksi. Jos vastaat voimakkaasti, varo myös, ettet itse lipsauta vihapuhetta. Rauhanomaisen keskustelun pitäisi tietenkin olla sallittua - puolin ja toisin.

Suomessa on uskonnonvapaus. Meillä uskovilla saa olla omat eettiset käsityksemme ja meillä on oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisesti, myös mediassa. Emme ole vapaata riistaa. Valtavirrasta poikkeavat mielipiteemme eivät oikeuta sanomaan meistä mitä tahansa. Kannattaa myös muistaa, että näkemysten kirjo uskovaisten kesken on laaja monessa asiassa.

Entäs ristiretket?

Tiedetään. Oli uskonsodat. Oli noitavainot. Oli vähemmistöjen sortoa. Kristityt tai sellaisina itseään pitäneet ovat saaneet aikaan pahoja asioita. Koitetaan silti erottaa itse kristinusko siitä, mitä ihmiset ovat tehneet uskon nimissä. Kyse on ihmisten omista valinnoista. Uskonnon varjolla on maailman sivu puuhailtu kaikenlaista typerää.

Eikö usko ole sulle liian tärkeää?

Tämä voidaan sanoa hyvää tarkoittaen läheiselle, joka on äskettäin tullut uskoon. Toisen elämänmuutos Raamatun lukemisineen ja seurakunnassa ramppaamisineen voi tuntua pelottavalta. Uskoontullut ei kuitenkaan arvosta tällaista kommenttia, vaan kokee, että häntä ei ymmärretä. Usko on uskovaiselle tärkeää. Piste. Usko ei ole uhka, vaan voiman lähde, joka tuo uskovan elämään paljon hyvää.

Pelkäätkö läheisesi sotkeutuneen lahkoon? On paljon todennäköisempää, että hän on mukana tavanomaisessa seurakunnassa. Terve, avoin uskonyhteisö on täysin eri asia kuin suljettu, kontrolloiva lahko. Viimeksi mainittuja on harvassa. Jos olet huolissasi, ota selvää yhteisöstä, jossa läheisesi käy. Mene tilaisuuteen. Kysele muilta uskovaisilta. He todennäköisesti tuntevat paikkakunnan seurakuntascenen.

Älä nyt viitsi jeesustella

Tällä saatetaan kuitata uskovaisen mielipiteet juteltaessa vaikka kannabiksesta tai eutanasiasta. Tappaa rakentavan keskustelun yhtä tehokkaasti kuin vihapuhe-syytökset. Todellinen ajatusten vaihto eri näkökulmista jää käymättä, mikä on toisaalta helppo ratkaisu. Haasta itseäsi vähän enemmän ja keskustele ihan oikeasti.

Onko Suomi syvältä?

Nimimerkki Sanden blogikirjoitus Mielisairas Suomi on kuulemma ollut viime päivinä suosittu netissä. Sande haukkuu tekstissään suomalaista byrokratiaa, jonka johdosta hänen mukaansa voileivän tekemiseenkin tarvitaan lupapaperi. Olen osittain samaa mieltä, mutta haluan peräänkuuluttaa hieman suhteellisuudentajua.

Suhteellistaminen 1: Osattiin sitä ennenkin

Nykyinen byrokratia ei 1800-luvun alun Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaiden mielestä olisi mitään. Vielä silloin ammatinharjoitusta ja kaupankäyntiä säänteli ankara ammattiyhdistyssääntö. Tähän yhdistyivät sellaiset luokka- ja sukupuoliroolit, että meidän on vaikea edes hahmottaa niitä. Siinä ei kuka tahansa todellakaan perustanut yritystä tai edes toiminut haluamallaan alalla. Jos lupia edes pääsi hakemaan, pyöriteltiin ankarasti papereita ja lisäksi tarvittiin suhteita päättäjiin.

"...olivat pahassa kurimuksessa anoessaan maistraatilta jos jonkinlaisia lupia työntekoa varten. Kauppaakaan ei saanut käydä ilman asianomaisia papereita ja leimoja..."
Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet, s. 367

Kaari Utrio on historioitsija ja kirjailija, jonka teokset sisältävät tarkkaan tutkittua tietoa menneisyydestä.

Suhteellistaminen 2: Oletko asunut muualla?

Lintukodossamme tehdään tietenkin virheitä asioiden hoidossa ja parannuksia täytyy etsiä. Tästä huolimatta en tykkää ollenkaan Suomi on *erseestä -asenteesta. Pidän paatoksellista valitusta kotimaan oloista ylihemmoteltujen kakaroiden kitinänä. Moni tuttuni on kertonut, että arvostus Suomea kohtaan on noussut ulkomailla asumisen jälkeen. Näin on käynyt myös minulle. Ei tarvitse mennä kuin Norjaan asti ja kouluruokailusta ja kunnallisesta hammashoidosta voi vain haaveilla. Ai niin, kouluruokahan on niin pahaa, ettei sitä syö kukaan.

Itsetyytyväinen lottovoittoretoriikka sikseen. Suomi ei ole täydellinen, mutta kuitenkin monella tavalla turvallinen, tasa-arvoinen ja korruptoimaton maa asua. Jos joku kaipaa motivaatiota kotimaassa kököttämiseen, voi katsoa vaikka seuraavan videon sambialaisista lapsista. He iloitsevat saadessaan puhdasta vettä ensimmäistä kertaa elämässään. Varoitus: saattaa motivoida myös auttamiseen.



World Vision- The Zambia Project from Janssen Powers on Vimeo.

Mitä tekemistä Raamatulla on ihmisoikeuksien kanssa?

Bloggasin viimeksi ajatusmallista, jonka mukaan uskovien ei pitäisi yrittää vaikuttaa lainsäädäntöön uskonsa pohjalta. Tämän filosofian mukaan kristilliset arvot kuuluvat seurakuntaan, mutta maallisen valtion tulee antaa mennä suuntaansa. Perusteluna on, että kristillistä etiikkaa ei voi odottaa ei-kristityiltä. 

Väitin, että näkemys ei kestä loogista tarkastelua, koska se tarkoittaisi käytännössä välinpitämättömyyttä ihmisten hyvinvoinnista. Toki täysin kristillistä utopiaa ei voi toteuttaa. Sisäinen poliitikkoni on ilmeisesti herännyt, koska en malta olla kirjoittamatta lisää aiheesta.

Emme varmastikaan hahmota, millainen valtiomme todella olisi, jos kaikki kristilliset vaikutteet, jotka sen ovat rakentaneet, otettaisiin pois. Antiikin aikaa, johon kristinusko saapui Jeesuksen synnyttyä ihmiseksi, on ihailtu renessanssista asti. Ei se nyt niin hehkeää ollut. Elämä tuolloin oli monesti hyvin vaikeaa, jos ei sattunut olemaan hyvin toimeentuleva mies. Harva oli.

Juutalainen/kreikkalainen/roomalainen kulttuuri, johon Uusi testamentti kirjoitettiin, sisälsi monia ihmisoikeusongelmia. Kun puhun juutalaisuudesta, on hyvä muistaa, että ajan juutalainen elämäntapa sisälsi paljon piirteitä, jotka olivat ihmislähtöisiä, eivätkä peräisin Vanhan testamentin ilmoituksesta. Vanha testamentti on samaa jumalallista ilmoitusta kuin sen täydentävä Uusi testamentti. Juuri tämän ilmoituksen tähden ihmisoikeustilanne oli juutalaisuudessa kuitenkin osin pakanakulttuureja parempi. Juutalaiset olivat Jumalan erityisesti valitsema kansa ja ovat edelleen.

Katsotaan hieman muutamia antiikin ajan sosiaalisia ongelmia ja Raamatun kantaa niihin. Mainitut raamatunkohdat ovat esimerkkejä, eivät suinkaan ainoita, joissa kyseisiä aiheita käsitellään.

Kakarat pois tieltä?

Lapsella ei ollut minkäänlaista sosiaalista asemaa. Köyhemmissä pakanaperheissä, vaikka ei juutalaisuudessa niinkään, hylättiin usein vastasyntyneitä minne sattuu.

Raamatun vastaus:

Jeesus otti lapset luokseen ja siunasi heitä, vaikka opetuslapset eivät olleet kiinnostuneita merkityksettömien henkilöiden huomaamisesta. Jeesus teki lapsista jopa esimerkillisiä, mikä oli outo näkemys kuulijoille.

Mark. 10:13-16 (ote)

"13 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia,

14 mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Lastenkasvatuksessa kehotettiin hylkäämään liian rajut keinot. Ef. 6:4 "Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan."

Naiset kyykkyyn?

Naisen asema oli alistettu. Juutalaisten kesken asian olisi pitänyt olla toisin, sillä heidän hallussaan olleen ilmoituksen mukaan Jumala oli luonut miehen ja naisen tasaveroisiksi Jumalan kuviksi. Juutalaiset oppineet miehet halveksivat syvästi naiseutta ja heidän tiedetään kiittäneen säännöllisesti Jumalaa siitä, että eivät olleet naisia. Naisen todistuksella ei ollut oikeudessa mitään arvoa. Naisella ei ollut mahdollisuutta koulutukseen, ellei hänen miehensä halunnut opettaa hänelle jotakin. Sekä juutalaisessa, kreikkalaisessa että roomalaisessa kulttuurissa aviomiehellä oli periaatteessa rajaton valta puolisoonsa.

Raamatun vastaus:

Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia.

Luuk. 24:1-11 (ote)

"9 Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille.

10 Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille,

11 mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä."

Naiset saivat hengellistä opetusta ja olivat aktiivisia toimijoita alkuseurakunnassa miesten rinnalla, jopa johtajuudessa.

Room. 16:1-23 (ote)

"1 Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija.

2 Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle."

Paavali arvosteli tapaa, jolla ajan perheen pää hallitsi vaimoaan ja perheettään kuin yksinvaltias. Tämän sijaan aviomiestä kehotettiin kohtelemaan puolisoaan rakkaudella. Ajatus molempien puolisoiden alistumisesta toistensa tahtoon oli vallankumouksellinen. Ef. 5:21-33 (otteita) "21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen." "28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään."

Rasismi normina? Juutalaiset halveksivat usein voimakkaasti pakanakansojen jäseniä, vaikka heidät olikin kutsuttu valoksi näille. Rooman valtakunnassa laki suojasi vain kansalaisia, mutta alisti muita. Tosin kansalaisuuden saattoi ostaa, jos oli tarpeeksi rikas. Raamatun vastaus:

Jeesus oli läheisissä yhteyksissä samarialaisiin, jotka olivat juutalaisten eniten halveksima kansa.

Joh. 4:1-42 (ote)

"7 Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi."

8 Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.

9 Samarialaisnainen sanoi: "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa."

Köyhät riistoon?

Vanhatestamentillinen Mooseksen laki koetti torjua köyhyyttä niin paljon kuin mahdollista. Ohjeet eivät menneet perille, vaan juopa köyhien ja rikkaiden välillä leveni ajan mittaan. Rikas papistokin saattoi jopa suoranaisesti riistää huono-osaisia. Jeesuksen aikana kaduilla oli joukoittain kerjäläisiä. Rooman valtakunnan vähävaraisimmat tuomittiin pienistä syistä raipparangaistuksiin, kaivoksiin pakkotyöhön, leijonien eteen tai ristiinnaulittavaksi. Orjuus oli hyvin yleistä; Rooman valtakunnan talous suorastaan perustui sille.

Raamatun vastaus:

Jeesus kutsui seuraajiaan auttamaan köyhiä.

Luuk. 12:33

"Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan."

Kristinusko toi edistystä

Kristinuskon leviäminen on tuonut Euroopan elinolosuhteisiin paljon hyvää, vaikka Raamatun ihanteiden toteutus onkin ollut epätäydellistä ja osin hidasta. Jotta edistys on voinut tapahtua, on kristillisten periaatteiden täytynyt päästä esille myös valtion tasolla.

Kristinuskon vaikutuksen näemme helposti vertaamalla yleisesti edellä mainittujen ongelmien tilannetta kristillisillä ja ei-kristillisillä alueilla. Esimerkiksi monissa muslimimaissa naisen asema on tälläkin hetkellä huomattavasti huonompi kuin se oli Euroopassa 1800-luvulla. Kaikki tietävät, mitä ateismipohjaisen kommunismin omaksuneissa maissa tapahtui ja tapahtuu edelleen. Mielenkiintoisena huomiona mainittakoon, että Israelin valtio on nykyään Lähi-idän ainoa demokratia ja ihmisoikeudet siellä ovat paljon paremmassa kunnossa kuin ympäröivissä maissa. 

Vaikka jotkut haluavat ajatella valistuksen, sekulaarihumanismin tai työväenliikkeen piilevän länsimaiden edistyksen takana, on perusteltua väittää kristinuskon olleen siinä olennaisin tekijä. On syytä myös erottaa kristittyjen historiassa tekemät virheet ja kristinuskon nimissä ajoittain tapahtunut sorto Raamatun todellisesta sanomasta. Ilmoituksen ydin menee meiltä usein ohi, aivan kuin oli tapahtunut myös antiikin ajan juutalaisuudessa.

Olisiko Raamatun opettamia periaatteita todellakin pitänyt edistää vain seurakunnan keskellä?

Ajatus, jonka mukaan kristinuskon arvoja ei tulisi ajaa valtiollisesti, on kestämätön katsoessamme elinolojen kehitystä, jota tuskin kukaan haluaa tapahtumattomaksi. Raamattu on selkeästi kiinnostunut kaikkien ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnallisista olosuhteista. Tehtävämme on kesken ja osittain jopa valumassa takapakkia. Valiten, mitä ajamme valtiollisesti ja mitä odotamme vain kristityiltä, meidän pitäisi edistää Raamatun ihanteita myös poliittisesti.

Kristillinen politiikka ei ole tuomitsemista eikä kristillisen etiikan täydellisen omaksumisen vaatimusta. Raamattu ei kehota kristittyjä tuomitsemaan niitä, jotka eivät usko. Usko ja monet eettiset valinnat ovat kunkin omia ja jokainen kantaa niistä myös vastuun.

Matt. 7:1

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." 

Vielä Wilberforce

William Wilberforce oli kristitty, joka ajoi parlamentaarisesti orjakaupan lakkauttamista 1700-1800-lukujen taitteen Englannissa. Hänestä on tehty loistava elokuva nimeltä Amazing Grace. Pitkän väännön jälkeen orjakaupan kieltävä laki hyväksyttiin. Entä jos Wilberforce olisi meinannut, että sekulaari valtio menköön suuntaansa?

Lähteitä:

Lehikoinen: Mikä on pääasia avioliitossa?

Nikkanen: Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto (artikkeli Suomen Viikkolehdessä 25/14)

Flaceliere: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa

Keener: The IVP Bible Background Commentary

Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa

Saarisalo: Raamatun sanakirja

Usko ja politiikka ne yhteen sopii

Argumentit sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja vastaan lentelevät jälleen tiiviisti. Tässä yhteydessä on kristittyjen piirissä tullut esiin myös näkemys siitä, että usko tulisi kokonaan erottaa valtiosta. Tämän mallin mukaan kristillistä etiikkaa ei voi vaatia ei-kristityiltä, ja siksi valtion lainsäädännön tulisi antaa mennä sekulaarin linjan mukaan. Näkemys ei ole uusi.

Ymmärrän tämän ajatuksen pariakin eri taustaa vasten. Ensinnäkin uskon ja valtion tiivis suhde on historian kuluessa ollut monesti huono idea. Kun kristinuskon valtionuskonnoksi julistelu alkoi 300-luvulla, hämärtyi käsitys siitä, mitä kristittynä oleminen todella on. Tämä näkyy Suomenkin nykymallin valtiokirkossa jossain määrin. Uskon tiivis liittäminen lainsäädäntöön on myös saanut aikaan lakeja, jotka kriminalisoivat asioita, joista yksittäisen ihmisen tulisi saada päättää itse. Kuten homoseksuaalisuuden harjoittaminen.

Toiseksi tämän hetken keskustelu avioliittolaista sisältää - kummallakin puolella - voimakkaan tunneperäistä kommentointia. Ymmärrän, jos halutessaan sanoutua irti tällaisesta uskova etsii rauhanomaista suhtautumistapaa. 

Ei kuitenkaan heitetä sitä kuuluisaa lasta pesuveden mukana. Olen vakuuttunut siitä, että yksi seurakunnan keskeisistä tehtävistä on pitää esillä Jumalan hyvää tahtoa ihmistä kohtaan myös sen suhteen, millaisia eettisiä ohjeita Raamatussa on. Tämä voidaan tehdä ilman vaatimuksia tai tuomitsemista. Politiikkaakaan ei kannata täysin luovuttaa.

Seurakunta keskenänsä

Pitäisin seurakuntaa suorastaan itsekkäänä, jos jättäisimme ympäröivän maailman sikseen ja edistäisimme kristillisiä arvoja vain keskenämme. Raamatun ohjeet hyvään elämään ovat hyvin kokonaisvaltaiset. Tiedämme, että mitä kauemmaksi Raamatusta yleinen elämäntapa etääntyy, sitä huonommin kaikki voivat.

Jer.29:7

"Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne."

Tätä ohjetta ei voitane kutistaa koskemaan vain sellaisia asioita, jotka eivät liity Raamatun etiikkaan. Raamatun kokonaisvaltaisuuden takia olemme suorastaan ongelmissa, jos yritämme erotella, mitkä asiat ovat vain kristillisen etiikan mukaisia ja mitkä jonkunlaista yleistä etiikkaa. Ja entä ne lähestulkoon vain kristittyjen vastustamat asiat, jotka ovat luonteeltaan hyvin vakavia? Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni ennen kaikkea abortti.

Ja miten kaupunki, tai valtio, edes voi menestyä, jos se kulkee pois Raamatun mukaisesta hyvästä elämästä?

Osuma omaan nilkkaan

Vaikka ajattelisimmekin "vain" seurakuntaa: Mitä kauempana kristinuskosta ympäröivä elämäntapa on, sitä vaikeampaa on uskovien opetuslapseuttaminen. Tämä näkyy Paavalin kirjeissä. Esimerkiksi alueilla, joilla pakanajumalien palvonta oli normi, monien oli vaikea hahmottaa, että riitteihin liittyvistä menoista olisi pitänyt luopua.

Kaukana Jumalan tahdosta elävä yhteiskunta on sen jäsenille yksinkertaisesti hajottava. Niin myös omille lapsillemme. Mitä sekulaarimpi valtio, sitä enemmän vaikeuksia myös heille.

Jos Raamatun eettisen sanoman julkista mainitsemista aletaan pitää turhana, asettaa se mielestäni myös evankelioinnin hieman outoon valoon. Pelastus on koko ihmisyyden lävistävä asia.

Jos yhteiskunnallisen vaikenemisen syynä on rauhan etsiminen, tilanne voi johtaa myös seurakunnan sisäisen julistuksen vesittymiseen. Näin näytti käyneen monessa seurakunnassa eräässä maassa, jossa asuin aiemmin. Tuloksena oli seurakunnissa paljon pyörineitä nuoria, joille Raamatun perusetiikka oli osin hyvin vierasta.

Ruotsissa on nähty, että parisuhdepoliittiset linjaukset ovat aiheuttaneet kirkon työntekijöihin kohdistuvia vaatimuksia toimia omaa vakaumustaan vastaan.

Asiallisuus tarpeen

En suinkaan kannata minkäänlaista tiukkaa kristillistä lainsäädäntöä. Täysin kristillinen valtiollinen utopia on mahdottomuus. Uskonnonvapaus on hieno asia ja se on Suomessakin mahdollistanut vapaiden kristillisten suuntien laajan toiminnan. Edellä mainituista syistä en kuitenkaan ole valmis antamaan lainsäädännön karata täysin kristilliseltä pohjaltaan. Ainakaan ilman taistelua. Kristillisten poliitikkojen työ on tärkeää ja kunnioitan heitä suuresti.

On totta, että kristinuskon historiaan on liittynyt lainsuojattomuutta antiikin ajoista asti. Underground-romantiikka on kuitenkin turhaa ja Suomessa hyvin epäajankohtaista. Ainakin toistaiseksi.

Uskonnonvapauslakiinkaan ei voi tuudittautua. Jos kristillinen vaikuttaminen katoaa valtion tasolta, ei sen nykyinen muotokaan välttämättä ole pitkän päälle turvassa. Kristillisten arvojen tilalle tulevat sekulaarit arvot, jotka voivat olla hyvinkin poissulkevia. Tämä näkyy jo nyt vaikkapa kannanotoissa, joissa vastustetaan kristillistä juhlintaa kouluissa. Massachusettsin osavaltiossa sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen on tehnyt perinteisen avioliiton kannattajista toisen luokan kansalaisia, jotka saatetaan erottaa työstään vakaumuksensa perusteella.

Loppukaneettina: asiallisuus ja rakkaudellisuus on yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvin tärkeää.


Aiheen käsittely jatkuu artikkelissa Mitä tekemistä Raamatulla on ihmisoikeuksien kanssa?

Hyvä herra Herzog

Olen äskettäin tutustunut opettamiisi periaatteisiin. Ne herättivät muutamia ajatuksia ja kysymyksiäkin. Olisin kiitollinen, jos heinäkuussa olympiastadionilla saisin vastauksen pohdintoihini.

Totuus pehmoleluista

Opetat, että esineillä on muisti ja että ne reagoivat puheeseen. Kiitos tästä tiedosta. Kuvittelin lapsena, että pehmoleluni ymmärtävät minua ja rakastavat minua takaisin. On hienoa kuulla nyt aikuisena, että olin oikeassa.

Historiafriikkinä olen aina toivonut, että vanhat paikat voisivat kertoa minulle, miten niissä ennen elettiin. Olen innoissani siitä, että tämä on mahdollista. Millaiset käyttämättömät resurssit historiantutkimukselle tässä piilevätkään! Tarvitsisin vain neuvoja siihen, miten saan seinät puhumaan minulle.

Minulla on myös eräs suoranainen pulma. Ostimme äskettäin käytetyn pesukoneen. Entiset omistajat kertoivat, että se oli pelastettu palaneesta talosta. Olen huolissani siitä, että koneraukalla saattaa olla huonoja muistoja. Miten voisin auttaa sitä eheytymään? Entä jos silittelen sitä ja puhun sille rauhoittavasti?

Enkelitiimi meillekin

Olen ymmärtänyt, että osaat tunnistaa ja aktivoida erityyppisiä enkeleitä ja että sinulla on käytössäsi enkelitiimi. Olen hyvin kiinnostunut tästä. Tekevätkö enkelit teillä kotona kaiken? Olen pitkään haaveillut siivoojan palkkaamisesta, mutta minulla ei ole ollut siihen varaa.

Haluaisin kuulla, miten pitkälle enkelien erikoistuminen menee. Onko siivoamiseen ja tiskaamiseen erilliset enkelit? Arvelisin, että sisäenkelit ja pihaenkelit ainakin ovat erikseen. Mieheni on erityisen kiinnostunut ruohonleikkuuenkelin hankkimisesta, koska pihamme on suuri ja möykkyinen.

Ovettomuuden edut

Opetat, että henkilö, jonka värähtelytaajuus kirkkaudessa on tarpeeksi korkea, voi kävellä seinien läpi. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että olemme harkinneet talon rakentamista. Asunto ilman ovia tulisi luullakseni halvemmaksi rakentaa, koska tarvitaan vain sileitä seiniä. Tosin en ole varma, värähtelevätkö kaikki ystävämme tarpeeksi. Onko teidän kodissanne ovet?

Oveton seurakuntarakennus olisi ainakin hyödyllinen. Tällöin varmistuisi, että vain tarpeeksi pyhät pääsevät mukaan.

Mielestäni sinun kannattaisi kuitenkin harkita uudelleen, voiko seinien läpi kävelystä opettaa julkisesti. Entä jos joku murtovaras kuulee?

Herzog - Kiinnostaako seinien läpi kävely?

Tätä on kyllä pakko kommentoida. David Herzogin nimi alkoi putkahdella esiin siellä täällä. Muun muassa Kauhavan Tokmannin edessä. Kyseessä on amerikkalainen parantajana pidetty puhuja ja kirjailija, joka on aiemmin käynyt Suomessa ja on taas tulossa tänne saarnaamaan itse olympiastadionille heinäkuun lopussa. Kyseessä on Ihmeiden aika -suurtapahtuma. Pääsin sen verran selville asiasta, että hepun ympärillä kohistiin puolesta ja vastaan. Kyse näytti olevan siitä, edustaako hän New Age -ajattelua vai puhuuko hän vain New Age -ihmisten kieltä tavoittaakseen näitä.

Nimen esiintymistiheys alkoi olla sen verran korkea, että koin tarvetta ottaa asiasta enemmän selvää. Onneksi minun ei tarvinnut ryhtyä tutkimukseen itse. Pasi Turunen oli tehnyt sen puolestani ja noin sentiljoona kertaa perusteellisemmin kuin itse olisin viitsinyt tai edes osannut.

Pasi Turunen on tunnettu radiotoimittaja, kirjailija ja raamatunopettaja. Hänen luentonsa David Herzog ja kirkkauden invaasio Raamatun valossa on katsottavissa Radio Patmoksen sivuilla. Turusen osuus alkaa kohdassa 00:15.

Täytyy sanoa, että olin yllättynyt siitä, miten merkillisestä setistä on kyse. Kaverin aiheuttamassa kohussa ei ole kyse mistään hienovaraisista teologisen tulkinnan sävyistä. Turunen siteeraa puheessaan suoraan Herzogia ja avaa Raamatun valossa tämän opetuksen ongelmia. Laitan tähän muutaman lyhyen poiminnan luennosta. Kohdat eivät ole suoraa lainausta Herzogilta eikä Pasilta, vaan omaa tiivistelmääni. 

Kohti korkeampaa värähtelytaajuutta

Herzog: Pyhän Hengen laskeutumisesta kerrotaan Apostolien tekojen toisessa luvussa. Apostolien tekojen neljännessä luvussa kerrotaan toisesta tapahtumasta: kirkkauden vuodatuksesta, joka oli erillinen asia. Uskovaisten tulisi pyrkiä osalliseksi tästä korkeammasta kirkkauden tasosta, koska Pyhän Hengen kaste ei riitä.

Ongelma: Raamatussa ei missään, ei myöskään Apostolien tekojen neljännessä luvussa viitata siihen, että joku olennainen toinen vuodatus Hengen laskeutumisen lisäksi olisi tapahtunut.

Herzog: Jumala loi maailman käyttäen Henkeä, joka on sama kuin Jumalan kirkkaus, sekä sanaa eli ääniaaltoja. Molemmat ovat ainetta ja niillä on paino. Jumala ei luonut maailmaa tyhjästä, vaan muutti materiaa toiseen olomuotoon.

Ongelma: Raamatun mukaan Jumala ei luonut maailmaa aineesta (Hepr. 11:3)1. Jumala ei voi myöskään itse olla ainetta, hän on luomansa materiaalisen maailman ulkopuolella. Johanneksen evankeliumissa sanotaan selkeästi, että luomisessa mukana ollut Sana oli Jeesus (Joh 1:1-3)2.

Herzog: Koska Jumala loi maailman käyttäen osaa itsestään, eli kirkkauttaan sekä ääntään, kaikessa luodussa on Jumalaa.
Ongelma: Tällaisen ajatuksen kanssa on hyvin vaikea välttää panteismia, ei-kristillistä oppia, jonka mukaan Jumala on kaikessa.

Herzog: Jos ihminen oppii, millä tekniikalla Jumala loi maailman, hän voi itsekin tehdä luovia ihmeitä. Tosin ihmisen on toimittava tässä Jumalan käskystä.

Ongelma: Ihminen ei voi saada Jumalan ihmeitä aikaan millään tekniikalla. Jumalan ihmeet ovat lähtöisin vain Hänestä.

Herzog: Koska Jumala loi maailman käyttäen ääntä, kaikissa atomeissa on sisimpänä ääniaalto. Siksi kaikelle, myös luonnolle ja esineille, voi puhua. Se puhuuko hyviä vai pahoja sanoja, vaikuttaa. Kaikella on myös muisti: puilla, vedellä, seinillä, jääkaapilla.

Mitä ihmettä? Mun jääkaapilla on varmaan traumoja.

Herzog: Ihminen pystyy ajatuksen voimalla vaikuttamaan asioihin.

Herzog: Ihmisen on pyrittävä korkeammalle kirkkauden tasolle. Mitä korkeammalle hän pääsee, sitä suurempi on hänen värähtelytaajuutensa. Tällöin hän pystyy mm. suorittamaan ihmeitä paremmin ja saamaan rukouksiinsa vastauksia. Jos ihmisen värähtelytaajuus on suurempi kuin vaikka sairauden, hän pystyy parantamaan sen.

Menikö jo tarpeeksi häröksi?

Herzog: Jos ihmisen värähtelytaajuus kirkkaudessa on tarpeeksi korkea, aineellinen maailma ei rajoita häntä kuten muita. Hän pystyy kävelemään seinien läpi.

Teleportaatio on kyllä kätevää.

Herzog väittää välittävänsä ilmestystietoa. Pasi Turunen selittää puheessaan asiantuntevasti, miten opetuksen juuret ovat syvällä New Age -filosofiassa. Kirjoissa käytettyjen lähteiden joukossa on pseudotiedettä ja mormoni- ja vapaamuurarimystiikkaa. Turusen mukaan Herzog ei kiellä Jeesusta, mutta hyvin pitkälle ohittaa tämän.

Selluliittienkelit vauhdissa

En ole käynyt Herzogin kokouksissa. En voi itse sanoa mitään siihen, millaista siellä on ollut ja onko ihmisiä parantunut oikeasti vai ei. Mahdottomana en paranemisia pidä. Turunen viittaa luennossaan siihen, että yksittäinen ihminen voi kohdata Jumalaa myös tilaisuudessa, jonka sisällössä on suuriakin ongelmia. Tämän kirjoituksen lopussa on liitteenä kokouksessa olleen tuttavani kokemus.3  Painotukset selluliittienkeleineen vaikuttavat melko pinnallisilta ja kaupallisilta, mikä ei ole yllätys. Onhan Herzogilta ilmestynyt kauneusvinkkejä ja anti-aging -tekniikoita sisältävä kirja.

Parissa kokouksessa käynyt tai Herzogia lyhyesti tavannut ihminen ei välttämättä ole ehtinyt saada kunnollista käsitystä hänen teologiastaan. En siis vihjaile, että jokainen, joka puolustaa Herzogia, hyväksyisi yllä olevat opinkappaleet. Tämä kokonaisvaltaisen tiedon puute koskenee myös suomalaisia kokousjärjestäjiä.

Herzogin opetus ei ole hyväksyttävää kristillistä oppia. Siinä on yhdistelty mielivaltaista raamatuntulkintaa, perinteistä New Age-ajattelua ja pseudotieteellisiä tutkimuksia. Lopputuloksena on mielikuvituksellinen rakennelma, jossa ei ole tolkun häivää ja jonka perustalle ei hengellistä elämäänsä kannata rakentaa. Ellei sitten halua kokeilla seinien läpi kävelemistä. Botox-enkeli voisi myös olla kova sana.

1 Hepr. 11:3 "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä."
2  Joh. 1:1-3 "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on."

3 "Se oli sellainen "viihdyttävä" show. Jutut oli melko yliampuvia, esiteltiin "enkelitiimi" Mukana oli esim. "selluliittienkeleitä", jotka olivat apuna laihtumisihmeissä jne. Varsinaisia parantumisia ei nähty, ja lähinnä keskityttiinkin tällaisiin kosmeettisiin juttuihin kuten just laihtumiseen, kultahampaisiin, hiusvärin muuttumiseen yms. Oli toki tilaisuudessa paljon asioita, mitkä oli oikeaoppista, mutta paljon oli sellaista mikä mun mielestä ei ole ihan linjassa siihen, mitä pidän oikeana."

Humoristinen kommentti aiheeseen tekstissä Hyvä herra Herzog.

Jälkipyykkiä Helsingistä täällä.

Abortti tuo peruuttamattoman surun

En ikinä unohda sitä hetkeä. Olit viidentoista ja hyvin hoikka ja hauras. Istuit vieressäni ja polttelit. Kätesi värisi. Sinulle oli muutamaa päivää aikaisemmin tehty abortti. Kysyin, miltä se tuntui. Vastasit: "Päätös oli helppo tehdä. Mutta sen toteuttaminen oli hyvin vaikeaa." Tiedän, että annoit nimen menetetylle lapsellesi. Tiedän, että kirjoitit hänelle muistokirjoituksia. Tiedän, että surusi oli hyvin kipeä.

Abortti on kenties kaikkein kyseenalaisin länsimaissa tällä hetkellä yleisesti hyväksytyistä käytännöistä. Jostain syystä pidetään sallittavana viedä elämä kohdussa olevalta lapselta. Näin tehdään, vaikka vauvan synnyttyä hänen tappamisensa on rikos. Abortti on tragedia paitsi lapselle, myös äidille. Siksi en suinkaan halua tuomita ketään abortin läpikäynyttä. Juuri yhteiskunnan kevyt suhtautuminen ajaa lukemattomat naiset valintaan, jota he eivät ymmärrä. Ennen kuin on liian myöhäistä.

"Jos nyt voisin tehdä valintamme tekemättömäksi, tekisin niin, jotta näkisin sinun hymysi, kuulisin naurusi ja saisin tuntea sinut sylissäni. Olen kaivannut sinua." 

Kirje abortoidulle lapselle

Yllä siteerattu kirje kertoo naisen ajatuksista abortin jälkeen. Kannattaa lukea. Kirjoittajaa ei mainita, mutta en epäile tekstin aitoutta. Tunteet kuulostavat niin samoilta kuin sillä 15-vuotiaalla tytöllä, jonka tunsin.

Rakas tyttö tai nainen. Jos olet raskaana ja tilanteesi on vaikea, ethän valitse aborttia. Ehkä voit kuitenkin pitää lapsen. Adoptio on myös hyvä vaihtoehto, sillä monet kärsivät lapsettomuudesta. Älä tee valintaa, joka vaivaisi sinua loppuikäsi.

Jos sinulle on tehty abortti, on yksi, joka pystyy lohduttamaan sinua. Kerro surusi Jeesukselle. Kun uskomme häneen, hän antaa meille anteeksi menneet valintamme.

Tit. 2:11

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille."

Tiukat sukupuoliroolit ovat taantumusta

En ole mikään prinsessa, joka kaipaa pelastamista. Näin julistin opiskeluaikanani muutama vuosi sitten, todennäköisesti kovalla paatoksella. En edelleenkään pidä kristillisissä piireissä esiin putkahtelevasta turhasta sukupuoliroolijaottelusta. Tunnettu versio ajattelutavasta on, että mies on ritari, joka karauttaa valkoisella ratsulla pelastamaan naisen, apua tarvitsevan prinsessan. Yksi suuntauksen levittäjä on tämän vuosituhannen puolella ollut yhdysvaltalainen John Elderedge, jonka mieheyttä käsittelevää kirjaa Villi ja vapaa luetaan Suomessakin.

Äskettäin törmäsin sankariretoriikkaan katsoessani TV7:n miehille suunnattua pätkää Ritari vai luuseri. Nyt älkää ymmärtäkö minua väärin. Varmasti monet miehet hyötyvät rohkaisusta. Sinisterministerin huumorintaju loppuu siihen, kun mieheyttä aletaan etsiä naiseutta rajoittamalla. En kommentoi videon opetusta kokonaisuudessaan. Tartun luennoitsijan esittämään listaan miehisistä ja naisellisista ominaisuuksista.

"Maskuliiniset ominaisuudet:

Ritari, soturi ja seikkailija

Voima, vahvuus

Lujuus, särmä

Aloitteellisuus

Vastuullisuus

Perheen elämän lähde

Taistelu hyvän puolesta

Riskinottaja

Feminiiniset ominaisuudet:

Prinsessa, kodin luoja

Kauneus

Romantiikka

Lämpö ja pehmeys

Kiintymys, tunne

Ihmissuhteet

Luo uutta elämää

Kuuntelemisen taito

Turvallisuus"

Katselen tällaista settiä aidosti hämmästyneenä. Listan laatija sanoisi, ettei jaottelua ole tarkoitettukaan ehdottomaksi, mutta silti sen kieli on aivan liian selvää.

Koti oli naisen paikka

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin. 1800-luvun puolivälissä koti oli Euroopassa tiukasti naisen paikka. (Paitsi jos sattui olemaan niin köyhä nainen, että joutui menemään töihin palvelijaksi tai tehtaaseen.) Miehet hoitivat kodin ulkopuoliset asiat: perheen elatuksen, johtotehtävät ja politiikan. Naisella ei Suomessakaan ollut edes omistuoikeutta, vaan avioliitossa naisen omaisuus, jota kutsuttiin myötäjäisiksi, siirtyi lähimmän miespuolisen sukulaisen hallinnasta aviomiehen hallintaan. Vanhempien oli periaatteessa mahdollista naittaa tytär tältä kysymättä vaikka vanhalle ukolle. Naisia opetettiin alistumaan kaikessa miehen tahtoon. Äänioikeudesta ei ollut puhettakaan.

"Miehen asema oli 1800-luvun puolivälissä vahvimmillaan. Äiti sai mielellään istua yhdessä kuuliaisten tyttäriensä kanssa salongin ompelupöydän ääressä tekemässä sieviä ja somia käsitöitä."

Koskinen & Hagelstam: Kartanoita ja porvariskoteja

Trevor Haddon, 1880

Suffragetteina tunnetut naisasianaiset alkoivat 1800-luvun loppupuolen Englannissa taistella, jotta naiset saisivat äänioikeuden ja yleisesti paremmat olot. Tämän jälkeen naisten elämä on länsimaissa parantunut huomattavasti. Naiset ovat saavuttaneet äänioikeuden (Suomessa vuonna 1906), itsenäisen asema ja he ovat edenneet kodin ulkopuolisiin tehtäviin. Nykyään tiedämme, että avara maailma korkeimpiin poliittisiin johtopaikkoihin asti on naisille avoinna. Kodin ja lasten hoito nähdään naisen ja miehen yhteisenä vastuuna, ei enää vain naisen tehtävänä. Moderni psykologia tunnustaa isän läsnäolon ja huomion tärkeyden lapsen elämässä.

Taistelu ei missään tapauksessa ole ollut helppo. Joskus unohdamme, miten pitkä matka länsimaissa on kuljettu vain reilun sadan vuoden aikana. Edelläkävijät joutuivat kokemaan paljon vastustusta, pilkkaa ja halveksuntaa. Kunnes enemmistö totesi heidän puhuvan järkeä. Älkäämme myöskään unohtako naisia, jotka kamppailevat edelleen raskaan sorron alla monissa osissa maailmaa.

Paluu nykyisyyteen

Edellä olevaa sukupuolten oletettua ominaisuuslistaa pohtiessani mieleeni tuli elävästi naisen asema 1800-luvulla. Olen sitä mieltä, että ritari/prinsessa -jaottelussa on kyse taantumuksesta. Tuskin kukaan jaottelua opettavista on halukas palaamaan täysin 1800-luvun meininkiin. Hienovaraisesti kuitenkin vihjaillaan, että naisen paras paikka on suojassa pahalta maailmalta. Nainen on hempeä kodin luoja, jonka kannattaa jättää ympäröivä yhteiskunta vastuksineen urhealle miehelleen. Syyksi tähän esitetään kuvitellut miesten ja naisten luontaisten ominaisuuksien erot. Nyt tulee hiuksianostattavaa kamaa. 1800-luvulla käytettiin nimittäin samantyyppistä perustelua:

”Yleisesti ajateltiin, että fyysisten ominaisuuksiensa takia miehet kuuluivat julkiselle puolelle, politiikkaan ja työelämään, naiset taas yksityiselle puolelle.”

Laura E. Nym Mayhall dokumentissa Historia: äänioikeus naisille, katsottavissa Yle Areenassa kirjoitushetkellä vielä kaksi päivää  

Katsotaanpa ominaisuuslistaa vielä uudelleen. Mietipä nyt tuntemiasi naisia. Puuttuuko heiltä voimaa, lujuutta, aloitteellisuutta, vastuullisuutta, halua taistella hyvän puolesta tai ottaa riskejä? Ovatko nämä todella enemmän miehisiä kuin naisellisia ominaisuuksia? Tunnen lukemattomia naisia, joihin sopivat yhtä hyvin sekä listan maskuliinisiksi että feminiinisiksi lukemat ominaisuudet.

En väitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia. Mutta tämän nimenomaisen listan sisältö on erityisen heikko. Ilmiössä lienee kyse siitä, että tasa-arvokehitys ja viime vuosien liioitteleva sukupuolineutraali ajattelu on herättänyt hämmennystä siitä, mitä mieheys, ja myös naiseus, on. Vastauksia haetaan epämääräisen turvallisilta tuntuvista menneisyyden rooleista. Rohkeaa ja positiivista mieheyttä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse etsiä tekemällä naisista jotenkin hauraita. Millaista vahvuutta se on, joka tarvitsee heikkoutta jotakin ollakseen?

Joissakin tapauksissa opetus sukupuolirooleista on viime aikoina saanut voimakkaastikin jopa sellaisia sävyjä, että miehellä on yksin ylimmäinen päätäntävalta perheen asioista. Jos miehellä on aina viimeinen sana, se tarkoittaa käytännössä naisen aseman heikkenemistä. Tässä vaiheessa 1800-luku hengittää jo hyvin uhkaavasti niskaan.

Yhdessä, ei toinen edellä

Jos törmäät opetukseen, jossa sukupuoliroolit määritellään tarkkaan, ole varuillasi. Älä ota vastaan turhia rajoituksia! Ole erityisen varovainen, jos vihjaillaan siihen suuntaan, että mies on se, joka päättää. Naisen itsemääräämisoikeutta odotettiin vuosisatoja ja siitä taisteltiin karvaasti. Nainen, älä anna kenenkään ottaa sinulta pois vapauttasi ja vahvuuttasi. Mies, älä koskaan ajattele, että tarvitset minkäänasteista johtoasemaa naiseen nähden ollaksesi todellinen mies.

Tämän päivän Suomessa kukaan ei voi lain perusteella viedä naiselta tasa-arvoista asemaa. Sitä ei tulisi myöskään tehdä uskonnollisin perustein. Päteviä sellaisia ei ole.

Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän antoi molemmille käskyn: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne." (1. Moos. 1:28)  Miehelle ja naiselle luovutettiin yhteishallitsijuus luomakuntaan nähden. Käskyä ei annettu vain miehelle!

Jumala loi naisen ja miehen tasaveroisiksi. Olemaan yhdessä rohkeita ja taistelemaan hyvän puolesta. Pitämään yhdessä huolta maailmasta. Huolehtimaan yhdessä kodista ja lapsista. Nainen ei ole miestä hauraampi. Kummallakin on omat vahvuutensa, joiden kautta heidät on tarkoitettu täydentämään toisiaan. Julkiset ja yksityiset tehtävät voivat jakaantua pariskunnan kesken hyvinkin monilla eri tavoilla riippuen taipumuksista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteista.

Miehen ja naisen toisiaan täydentävästä tasaveroisesta suhteesta lisää tekstissä Hyvästi sukupuolten kamppailu. Avioliiton päätöksenteosta tekstissä Aviomies päättää, vaimo suostuu?

P.S. Jumalalla on muuten huumorintajua. Hiljattain vietetyissä häissäni ei ryöstetty morsianta, vaan sulhanen. Joku taisi muistaa julistukseni siitä, että en tarvitse ritaria pelastamaan itseäni. En tosin joutunut pelastamaan miestänikään, vaan hän sai vapauttaa itse itsensä.

Rauhaa etsivä puuseppä vai sukupuolineutraali diiva?

On Sinisterministerin perinteisen euroviisupäivityksen aika. Olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kristityt edes vähän seuraisivat, mitä viisuissa tapahtuu. Tai ainakin ottaisivat puhelimen esiin, kun on aika äänestää. Miksi? Euroviisut on tähtitieteellisen suosittu ohjelma. Finaalilähetys keräsi viime vuonna 170 miljoonaa katsojaa. Jos viisut voittaa artisti, joka edustaa voimakkaasti tietynlaisia arvoja, nämä arvot saavat oikeasti näkyvyyttä ja promootiota Euroopassa. Jos ei äänestä, ei voi valittaa siitä, mitä Eurooppa valitsee.

Itse tykkään katsoa viisuja. Kisassa kuullaan joka vuosi muutama hyvä biisi, ja ohjelman viihdearvo mielikuvituksellisine lavaesityksineen on suuri. Sitä paitsi kilpailu on jännittävää, ja veikkaaminen hauskaa. Show on siistiytynyt 2000-luvun suurista kuravuosista paljon, mutta mukana on silti joka kerta jotakin, minkä mieluummin jättäisin väliin. 

Esittelen muutaman Kööpenhaminassa tämän illan finaalissa kilpailevan viisun.

Norja: Carl Espen - Silent storm

Norjalaiset ovat tänä vuonna jättäneet tyhjänpäiväisyydet rannalle ja lähettäneet viisuihin syvällistä settiä. Carl Espen on maalaissaaressa Bergenin ulkopuolella kasvanut puuseppä, jolla ei ole laulajanuraa takanaan. Hänen muusikkoserkkunsa oli sitä mieltä, että useampien pitäisi päästä kuuntelemaan Carlin ääntä, ja teki hänelle kappaleen, jonka tarkoitus on kuvata Carlin sisäistä maailmaa. Tämä kappale sitten lähetettiin Norjan karsintaan. Sanoitus kertoo sisäisestä kodin ja rauhan etsinnästä. Karheantunteikas tulkinta vakuuttaa.

Unkari: András Kállay-Saunders: Running

Syntyjään puoliksi amerikkalainen András pääsi Unkarissa uran alkuun oltuaan mukana paikallisen TV:n laulukilpailussa. Laulun sanoma ei ole mitään peruspinnallista huttua. Artisti kertoo viisujen sivuilla:

"Kappaleeni 'Running' pohjautuu tositarinaan. Kirjoitin tämän lapsuudenystävästäni ja muista elämäni aikana tapaamista ihmisistä, joilla on samanlainen tarina. Valitettavasti ystäväni oli kotiväkivallan uhri. Haluan lisätä tämän aiheen tiedostamista. Haluaisin lasten tietävän, ettei heidän tarvitse pelätä pyytää apua."

Köpiksen lavaesityksessä teema tuodaan myös visuaalisesti esille tanssin keinoin. Erittäin hyvä tapa kuvailla vaikeata aihetta ilman, että homma on liian in your face. Andrásilla on miellyttävä persoonallinen ääni ja kappale on ihan kelpo poppis.

Itävalta: Conchita Wurst - Rise like a Phoenix

Conchita on rooli, jonka takana on itävaltalainen nuori mies Tom Neuwirth. Parrakas nainen, jota esittää mies, on hyvin sukupuolineutraali hahmo. Artisti haluaa edistää suvaitsevaisuutta. Tomin omin sanoin: "Haluan osoittaa, että ihminen voi näyttää ihan miltä haluaa ja että kaikilla on oltava oikeus elää niin kuin haluavat, kunhan ei satuta ketään." 

Vertailukohdaksi kuva Tomista ilman maskia. Saa varmasti käydä rauhassa maitokaupassa. Sinisterministerin vaatimaton mielipide on, että poika näyttää huomattavasti paremmalta omana itsenään.

Suomi: Softengine - Something better

Pidän seinäjokisten lukiolaisten bändiä parhaana Suomen viisuedustajana ehkä ikinä. Tosin viisumuistini ei ole hirvittävän pitkä. Poikien laadukas kappale on toimiva ja esitys lähtee kivasti lentoon. Sanoitus kertoo bändin mukaan (en ymmärtänyt nopealla luvulla taiteellisen tekstin ideaa kovin hyvin) vanhasta miehestä, joka on koko elämänsä halunnut saavuttaa jotakin suurta ja kokenut epäonnistuneensa. Vaimon kuollessa mies tajuaa, että heidän yhteinen elämänsä oli "jotakin parempaa". Tuleeko Suomelle kerrankin top 10 -sijoitus?

Arkikuvahaaste: posetuksen vastailmiö vai ei?

Pärstäpankin käyttäjille ei ole uutinen, että arkikuvahaaste on vallannut FB-syötteen totaalisesti. Itsekin arkikuvasin viiden päivän ajan. Oma kokemukseni oli, että haasteen ollessa päällä sitä oikeasti miettii päivän mittaan tarkkaan, mistä ottaisi kuvan. Mitä valintani kertoo minusta?

Arkikuvahaasteen voisi tulkita pahamaineisen, mutta niin yleisen Facebook-posetuksen vastailmiöksi. Nyt pitääkin kuvata tavallista arkea, eikä esittää elämänsä aikakauslehtiin kelpaavan coolina. Paitsi jos otan glamour-asenteen tähänkin. Ainutlaatuinen tilaisuus näyttää, miten mahtavaa elämäni on arkenakin. Kuvaanko päivän jäljiltä sotkuisen keittiön pöydän? Vai pitäisikö keksiä jotain esittelykelpoisempaa?

Hienosteluksi mahdollisesti tulkittavat arkikuvat saattavat ärsyttää. Toisaalta, jos arkikuvissa lähtee inhorealistiselle linjalle, sekin on mielestäni epäaitoa. Miksi arkeni syvin olemus olisi tiskivuori? Katseeni suuntautuu päivittäin ennemmin kauniisiin asioihin ympärilläni. Viemärin puhdistaminen on useimmilla harvinaisempi tapahtuma kuin lomareissu. Ainakin jos on yhtä ahkera kuin Sinisterminister, ja lomareissu suuntautuu kotimaahan.

Sitä paitsi, jotkut kattavat ihan oikeasti romanttisen illallisen kerran viikossa. Ainakin luulen niin. Minulla on ystäviä, joiden asunto on viimeisen päälle hieno joka päivä. Jotkut menevät ulos syömään melko usein. Eikö se silloin ole arkea?

Motiivi ratkaisee

Toisten arkikuvia lienee vaikea arvostella. Paras keskittyä oman käyttäytymisensä analysoimiseen. Haluanko esiintyä sosiaalisessa mediassa hienona ja kadehdittavana? Vai olenko kainostelematta oma itseni?

Esiintymisen tarve on suurin ongelma meille itsellemme. Se kertoo siitä, että emme tunne olevamme tarpeeksi. Se kertoo muiden hyväksynnän tarpeesta: ihailkaa minua. Sanokaa, että olen hyvä, koska en itse koe niin. Tämä tarve on siitä hankala, että se ei koskaan tule tyydytetyksi. Joudun toistuvasti stressaamaan, olenko hyväksyttävä edelleen. Minun on muodistettava elämäni kerta toisensa jälkeen.

Jumala on suuri itsetunnon korjaaja. Raamatun mukaan hän on luonut meidät "ihmeellisesti" (Ps. 139:14). Kun hän auttaa meitä uskomaan sen, itsetuntomme pääsee siihen pisteeseen, että muiden ajatuksilla ei ole väliä. Jumala hyväksyy minut ja hyväksyn itse itseni. Se riittää.

Armas uskonnoton aika

Mikä ihme uskonnonkieltämisvimma Pohjoismaita oikein vaivaa? Ruotsissa viiletetään jo kaukana. Siellä kuulemma papit joutuvat pitämään koululaisille tilaisuuksia, joissa ei saa edes mainita Jeesusta. 

Suomessa riehuu apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen aloittama suvivirsikohu. Kyse on tietenkin pohjimmiltaan paljon enemmästä kuin siitä, saako kevätjuhlissa fiilistellä armasta aikaa vai ei. Puumalainen uskoo: 

"Koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta."

Jos tämän aatteen mukaiselle tielle lähdetään, on kyse megalomaanisen isoista asioista. Ulla Appelsin lataa loogisesti Ilta-sanomien kolumnissa:

"Jos lapset traumatisoituvat kerran keväällä laulettavasta laulusta, entä muut uskonnolliset elementit? Nehän vaanivat lapsia kaikkialla. Ensinnäkin tietenkin kirkolliset pyhät: lapsethan altistuvat niille yhteiskunnassa jatkuvasti järkyttävällä tavalla. Ajatellaan nyt vaikka joulua tähtineen ja lahjoineen: sen vietosta on Suomessa ehdottomasti luovuttava kokonaan. Oman perheen suojautuminen joulua vastaan ei riitä: kerrostalon seinän takanahan saattaa vaikka joku laulaa enkelitaivaata! Tähän on saatava kollektiivikielto."

Jos uskonnon julkisia ilmauksia lähdettäisiin tosissaan siivoamaan, tuloksena olisi ateistinen totalitarismi. Oikein pahimpaan kommunismimalliin. Sekö on yhteiskunnan ihannetila?

Mitä on uskonnonvapaus?

Puumalaisen ja kumppaneiden virhe on, että he ymmärtävät väärin uskonnonvapauden. Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkula toteaa Verkkouutisissa:

"Uskonnonvapaus on kunkin mahdollisuutta suhtautua esimerkiksi kristinuskon sisältöön omalla tavallaan. Sivistyneen yhteiskunnan uskonnonvapauskäsitykseen ei kuitenkaan kuulu sen teeskentely, että uskontoa ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan."

Erinomaisen hyvin sanottu.

Tuskin innokkainkaan Puumalaisen malliin uskova suomalainen ajattelee, että vaikkapa Intiassa tulisi siivota uskonto pois julkisesta kulttuurista. Miksi Suomessa siis pitäisi tehdä niin? Kuten Takkula huomauttaa, kyseessä olisi kulttuurinen itsetuho.

Tuulen viemää - orjuutta puoltava klassikko

Tuulen viemää on yksi maailman suosituimmista kirjoista. Margaret Mitchellin vuonna 1936 julkaistua opusta on myyty kolmisenkymmentä miljoonaa kappaletta. Se todettiin vuonna 2008 tehdyssä kyselyssä Yhdysvaltojen toiseksi suosituimmaksi kirjaksi Raamatun jälkeen. Kirjasta tehty elokuva on klassikko.

Teoksen ilmeisistä ansioista huolimatta on pakko ihmetellä, että se on niinkin rakastettu. Kohdallani kirjan ongelmat, joista on kyllä puhuttu sen julkaisemisesta lähtien, tekevät sen vaikeaksi rakastaa.

Tuulen viemää on eeppinen kertomus etelän kaunottaren Scarlett O'Haran selviytymisestä Yhdsyvaltain sisällissodassa ja sitä seuranneen jälleenrakennuksen aikana 1860-luvulla. Kirjan parasta antia ovat monimutkaiset luonnekuvaukset. Scarlettin, Rhettin ja kumppaneiden kohtaloihin huomaa eläytyvänsä niin, että ilahtuu ja ärsyyntyy heidän edesottamuksistaan unohtaen lukevansa fiktiota. Kerronta on voimakasta ja mukaansatempaavaa. Kerronnan voimasta tulee tosin ongelma siinä vaiheessa, kun sen motiivit käyvät kyseenalaisiksi.

Margaret Mitchell kasvoi etelässä kuunnellen kertomuksia sisällissodasta, jonka myötä etuoikeutetut valkoiset menettivät asemansa ja orjaplantaasinsa. Tuulen viemää on pari sukupolvea tekeytyneen katkeruuden ristiriitainen äänitorvi.

Lapselliset orjat

Kun lukee romaania, joka sijoittuu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon, voi olla vaikea erottaa todet elementit epätosista. Tuulen viemää on ilmestymisestään asti muokannut käsitystä vanhasta Yhdysvaltain etelästä, orjuudesta ja sisällissodasta - vinksahtaneeseen suuntaan.

Osa vinksahtaneisuudesta on modernin lukijan helppo bongata. Teos kuvaa vanhan etelän puuvillaplantaasien elämän ihanteellisena idyllinä. Afrikkalaissyntyisten orjuus oli Mitchellin kuvauksen mukaan luonnollinen ja toimiva systeemi, jota ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa. Orjat olivat synnynnäisesti lapsenmielisiä ja hieman typeriä olentoja, jotka eivät kyenneet pitämään huolta itsestään ja jotka tarvitsivat isännän ohjausta. Orjien väitetään olleen myös uskollisia ja asemaansa tyytyväisiä, elleivät sattuneet olemaan "pahoja neekereitä".

Ylemmyydentunnon ja ennakkoluulojen voima on käsittämätön. On uskomatonta, että ihmiset, jotka olivat jatkuvasti tekemisissä tummaihoisten kanssa, saattoivat kuvitella heidän olevan perustavanlaatuisella tavalla erilaisia olentoja kuin valkoiset. Itse asiassa Mitchellkään ei selviä orjakuvauksestaan ilman sisäisiä ristiriitaisuuksia. Toistuvista lapsellisuusväitteistä huolimatta osa kuvatuista orjista on viisaita - kuten Peter-setä ja Mammy - ja pitävät huolta omistajistaan. Orjat saavat kirjassa välillä jopa tahtonsa läpi ohi isäntäväkensä.

Silmiin pistää pahasti, että Mitchell kuvaa orjien omistajat hyväntekijöinä, jotka ymmärtävät näiden ihmisten todellisen arvon. Kuitenkin on selvää, että orjalla oli arvoa vain palvelijana. Tasa-arvoajatusta pidettiin pöyristyttävänä ja esimerkiksi valkoisten ja mustien välistä avioliittomahdollisuutta hävyttömyyden huippuna.

Kirja kuvaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa vallitsi armoton kastijako niin valkoisten kuin orjienkin keskuudessa. Plantaasinomistajat ja muut rikkaammat suvut olivat kärkijoukossa. Siitä mentiin alaspäin "valkoiseen roskaväkeen" saakka, jota kuvataan armottomasti. Köyhät valkoiset olivat laiskoja ja tyhmiä ja tuskin ansaitsivat elää. Orjienkin keskuudessa oli tiukka arvojärjestys. Sisäorjat olivat huipulla ja pelto-orjat pohjalla.

Konfederaatin eli etelävaltojen alueella oli muuten kirjan kuvailemaan aikaan 8 miljoonaa ihmistä, joista 4 miljoonaa oli orjia.

Läpimädät jenkit

Yhdysvaltain sisällissotahan käytiin Unionin eli pohjoisvaltioiden ja Konfederaatin eli etelävaltioiden kesken. Taustana oli riita osavaltioiden oikeudesta päättää omista asioistaan, erityisesti orjuuden sallimisesta. Orjuus oli teollisesti kehittymättömille ja puuvillastaan eläville etelävaltioille taloudellisesti erittäin tärkeä systeemi. Halua säilyttää orjuus pidetään keskeisenä syynä siihen, että Konfederaatti julistautui itsenäiseksi. Pohjoisvaltiot eivät halunneet päästää etelävaltioita irtautumaan ja seurasi sisällissota presidentti Abraham Lincolnin johdolla alkaen vuodesta 1861. Sota päättyi vuonna 1865 Unionin voittoon. Voittoa seurasi jälleenrakennuksen aika, jonka kautta Unioni pyrki vakauttamaan ja kehittämään etelävaltioiden elämää ja auttaa vapautettuja orjia uuden elämän alkuun.

Margaret Mitchell oli kotoisin Georgian osavaltiosta, kuten päähenkilönsä Scarlett. Hän kuuli kasvaessaan paljon kertomuksia sisällissodan ajalta muun muassa isoäidiltään. Mitchellin rikkaampaan luokkaan kuuluneet sukulaiset olivat niitä etelävaltiolaisia, jotka eivät vuosikymmeniin päässeet yli siitä, että heidän hieno systeeminsä hajosi. Oli katkeraa menettää elämänmuoto, joka salli toisten ihmisten omistamisen ja määräämiseen palkatta mihin työhön tahansa. Tuulen viemää uhoaa välillä silmitöntä vihaa pohjoisvaltiolaisia eli jenkkejä kohtaan. Sellaista vihaa, joka häiritsee huomattavasti ainakin allekirjoittaneen lukunautintoa.

Etelävaltiolaiset sotilaat kuvataan jaloina herrasmiehinä ja jenkit törkeinä raakalaisia. Sodankäynti oli kirjan mukaan täysin epäreilua, koska jenkeillä oli resurssien suhteen ylivoima. Asia ei kuitenkaan ilmeisestikään ollut näin yksinkertainen. Onko sodassa herrasmiehiä millään puolella? Sota ei myöskään ollut jenkeillekään helppo. Jotkut historioitsijat ovat sitäkin mieltä, että etelävaltiolaisten olisi ollut teoriassa mahdollista voittaa sota.

Jällenrakennuksen aika kuvataan suorastaan raivostuttavasti. Tuona aikana etelään tulleet jenkit nähdään lähes täysin pelkkinä raatolintuina, jotka eivät halunneet mitään muuta kuin aiheuttaa epäjärjestystä, sortaa etelän valkoisia ja pitää heidät köyhyydessä. Kirja ei tunnusta, että jenkit olisivat tehneet vapautettujen orjien eteen mitään hyvää, vaan "Vapautettujen toimiston" työntekijät kuvataan villitsijöinä, jotka nostivat vaikutuksille alttiit orjat hyviä isäntiään vastaan.

Onko todellisuus voinut millään olla tällainen? Ei tietenkään. Etelään virtasi paljon jenkkejä, joiden todellisena haluna oli auttaa entisiä orjia. Vapautettujen toimisto pyrki auttamaan tummaihoisia tarjoamalla muun muassa apua virallisten asioiden hoidossa, koulutusta ja apua työn hankkimiseen, nyt palkattuina työntekijöinä. Tummaihoisille lapsille perustetut koulut olivat ilmeisesti toimiston kestävimpiä saavutuksia.

Totuus ei ole silti niinkään yksinkertainen, että kaikki olisi sujunut hyvin. Etelään saapui myös todellisia onnenonkijoita, jotka pyrkivät rikastumaan epävakaissa oloissa. Esiintyi korruptiota, väärinkäytöksiä ja epäviisaita päätöksiä. Osa kirjassa kuvatusta etelävaltiolaisten turhasta kärsimyksestä vastannee siis todellisuutta.

Valitettavasti jälleenrakennuksen aika ei ollut lopulta kovin onnistunut. Valkoisten ja mustien välisen tasa-arvon edistäminen oli hyvin vaivalloista ja vähän ajan kuluttua pohjoisvaltiot jättivät etelän oman onnensa nojaan. Orjuuteen ei etelässä silti voitu palata, mutta säädettiin rotuerottelulakeja, jotka olivat voimassa pitkään. Vasta 60-luvulla tapahtui seuraavaksi huomattavaa edistystä tasa-arvon saralla. Yhdysvaltain etelä oli lisäksi pitkään köyhää ja kehittymätöntä aluetta pohjoiseen verrattuna.

Orjuus ei ole ohi

Kirjasta voisi valittaa enemmänkin, kuten siitä, että se esittää Ku Klux Klanin toiminnan oikeutettuna. Jätän kirjoituksen silti tällä kertaa tähän. Tuomitsenko Margaret Mitchellin vinksahtaneen historian levittelystä? En. Hän oli lapsesta asti kuullut sitä näkökulmaa, joka päätyi kirjaan ja uskoi siihen varmasti vilpittömästi. Hän ei keksinyt väitteitä itse, mutta kiistämättömällä taidollaan teki entisten etelän etuoikeutettujen historia- ja ihmiskäsityksestä yleisemmän, kuin olisi ollut tarpeen.

Yksi jäätävän hyvin kirjotettu kirja. Vuosikymmenien seuraukset. Kulttuuristen tuotteiden vaikutusta yleiseen tietoisuuteen voi tuskin yliarvioida.

Kirja sai minut pohtimaan myös sitä, miten kuvitellusta ylemmyydestä on äärimmäisen vaikea luopua.

Tiesittekö muuten, että maailmassa on arvioiden mukaan tällä hetkellä 27 miljoonaa orjaa? Orjuus ei tapahdu nykyään julkisesti, vaan salassa. Ihmiskauppa on maailman nopeimmin kasvava rikollisuuden laji. Lisätietoa A21-järjestön sivuilta.


Pahoittelen, en jaksanut laittaa lähteitä. Surffailin tietoa ja kirjoitin tekstin omaksi huvikseni.