Joillakin on sellainen käsitys, että naisen asemaa rajoitetaan Raamatussa. Mistä tällainen näkemys saa alkunsa? Ensinnäkin meidän on syytä erottaa se, mitä Raamattu kuvailee ja se, mitä se käskee. Raamatun aikoina vallalla oli suurimmaksi osaksi patriarkaalinen eli miesvaltainen kulttuuri, jossa naisella oli huomattavasti vähemmän oikeuksia kuin miehellä. Tämä elämäntapa näkyy Raamatun ajankuvassa, mutta se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi hyväksynyt asian.
Ehkä suurempi ongelma on kuitenkin se, että kristityt ovat tulkinneet kyseenalaisella tavalla joitakin raamatunkohtia. Tietyt naisia koskevat maininnat on käsitetty tavalla, josta on seurannut naista alistavaa ajattelua. Tarkastelemme nyt muutamaa tällaista kohtaa.
Raamattua lukiessa on hyvin tärkeää käyttää historiallis-kieliopillista tulkintamenetelmää. On otettava huomioon historiallinen tilanne, eli kenelle ja millaiseen tilanteeseen kirje on kirjotettu. Teksti on myös analysoitava kieliopillisesti - eli sanat saavat merkityksen lauseyhteydessä, lauseet asiayhteydessä jne. Päämääränä on selvittää, mitä kirjoittaja alunperin halusi sanoa ihmisille, joille teksti on tarkoitettu. Tästä syntyy tekstin merkitys nykyisillekin lukijoille.
Raamatunlauseita ei siis voi ymmärtää oikein, jos niitä käsittelee irrallisina ilman alkuperäistä asiayhteyttä.
Kohta 1: Onko nainen apulainen?
1.Moos.2:18
”Herra Jumala sanoi: ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”
Jotkut ovat tulkinneet, että tämän jakeen mukaan nainen on miehen apulainen ja siten alempiarvoinen ja käskytettävä. Alkukielen apua tarkoittava sana ”ezer” on kuitenkin tarkalta määritykseltään seuraava: Joku, joka tarjoaa apua sellaisella alueella, jolla henkilöllä itsellään on puutteita. Termi ei viittaa siihen, että auttaja olisi heikompi, tai vahvempikaan, kuin autettava.
Jakeen loppuosa on käännetty käyttäen termiä ”sopiva”. Kirjaimellisesti alkuperäinen hepreankielinen teksti puhuu henkilöstä, joka on ”vastapäätä”. Tämä ilmaisee tasa-arvoa ja samankaltaisuutta. Nainen ja mies on siis tarkoitettu täydentämään toisiaan tasa-arvoisessa suhteessa!
Kohta 2: Voiko nainen johtaa seurakunnassa?
”Seurakunnan kaitsijan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, kunniallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan.”
Tämän paikan perusteella jotkut ajattelevat, että nainen ei voi olla seurakunnassa johtavissa tehtävissä, kuten pastorina tai vanhimmiston jäsenenä. Mutta mitä lopulta tarkoittaa ”yhden vaimon mies”? Kreikan kielessä kyseessä on idiomi. Idiomi on ilmaus, jossa käytetään tuttuja sanoja ilmaisemaan jotakin, mikä ei ole sama asia kuin sanojen merkitys sellaisenaan (kuten "ole hyvä" suomen kielessä). Yhden vaimon mies tarkoitti henkilöä, joka eli moraalisesti puhdasta elämää. Raamatunkohdan sisältö ei ole, että johtajan olisi pakko olla mies.
Kohta 3: Saako nainen opettaa?
1. Kor. 14:34
”Naiset olkoot vaiti teidänkin seurakuntanne kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo.”
Tämä on joskus tulkittu niin, että naiset eivät saisi opettaa tai pitää puheenvuoroja seurakunnissa. Jaetta ei kuitenkaan voi ottaa näin kirjaimellisesti. Ensinnäkin Paavali puhuu muualla (1.Kor. 11:5) siitä, että naiset kyllä profetoivat kokouksissa. Avain on seuraavassa jakeessa:
1. Kor. 14:35
”Jos he tahtovat oppia jotakin, kysykööt kotona omalta mieheltään, sillä naisen on häpeällistä puhua seurakunnan kokouksessa.”
Kyseessä oli todennäköisesti hölötyskielto seurakunnan naisille. Ajan patriarkaalisen kulttuurin takia naiset eivät olleet saaneet opetusta hengellisissä asioissa. Tällöin heille varmaan tuli mieleen useita kysymyksiä, kun opetettiin kirjoituksista, jotka olivat heille vieraita. Mitä ilmeisimmin naiset häiritsivät kokouksissa, ja Paavali puuttui tähän!
Raamattu ei ole naista alistava tai rajoittava kirja. Olen itse vakuuttunut siitä, että Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen tasaveroisiksi, eikä halua rajata naisten toiminta-alaa millään tavalla kapeammaksi kuin miehen. Syntiinlankeemus pilasi miehen ja naisen tasaveroisen rinnakkaiselon. Me uskovat olemme kuitenkin kutsuttuja palaamaan Jumalan alunperin tarkoittamaan järjestykseen.
Aikaisempi blogiteksti parisuhteesta: Aviomies päättää, vaimo suostuu?
Ulkopuolinen artikkeli, jossa käsitellään mm. naisen johtajuutta seurakunnassa:
Johtajan perhesuhteet puntarissa
Asiaa! Raamatun mukainen lyhyt versio tärkeistä ja joskus väärinymmärretyistä Raamatunkohdista.
VastaaPoista