Tiukat sukupuoliroolit ovat taantumusta

En ole mikään prinsessa, joka kaipaa pelastamista. Näin julistin opiskeluaikanani muutama vuosi sitten, todennäköisesti kovalla paatoksella. En edelleenkään pidä kristillisissä piireissä esiin putkahtelevasta turhasta sukupuoliroolijaottelusta. Tunnettu versio ajattelutavasta on, että mies on ritari, joka karauttaa valkoisella ratsulla pelastamaan naisen, apua tarvitsevan prinsessan. Yksi suuntauksen levittäjä on tämän vuosituhannen puolella ollut yhdysvaltalainen John Elderedge, jonka mieheyttä käsittelevää kirjaa Villi ja vapaa luetaan Suomessakin.

Äskettäin törmäsin sankariretoriikkaan katsoessani TV7:n miehille suunnattua pätkää Ritari vai luuseri. Nyt älkää ymmärtäkö minua väärin. Varmasti monet miehet hyötyvät rohkaisusta. Sinisterministerin huumorintaju loppuu siihen, kun mieheyttä aletaan etsiä naiseutta rajoittamalla. En kommentoi videon opetusta kokonaisuudessaan. Tartun luennoitsijan esittämään listaan miehisistä ja naisellisista ominaisuuksista.

"Maskuliiniset ominaisuudet:

Ritari, soturi ja seikkailija

Voima, vahvuus

Lujuus, särmä

Aloitteellisuus

Vastuullisuus

Perheen elämän lähde

Taistelu hyvän puolesta

Riskinottaja

Feminiiniset ominaisuudet:

Prinsessa, kodin luoja

Kauneus

Romantiikka

Lämpö ja pehmeys

Kiintymys, tunne

Ihmissuhteet

Luo uutta elämää

Kuuntelemisen taito

Turvallisuus"

Katselen tällaista settiä aidosti hämmästyneenä. Listan laatija sanoisi, ettei jaottelua ole tarkoitettukaan ehdottomaksi, mutta silti sen kieli on aivan liian selvää.

Koti oli naisen paikka

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin. 1800-luvun puolivälissä koti oli Euroopassa tiukasti naisen paikka. (Paitsi jos sattui olemaan niin köyhä nainen, että joutui menemään töihin palvelijaksi tai tehtaaseen.) Miehet hoitivat kodin ulkopuoliset asiat: perheen elatuksen, johtotehtävät ja politiikan. Naisella ei Suomessakaan ollut edes omistuoikeutta, vaan avioliitossa naisen omaisuus, jota kutsuttiin myötäjäisiksi, siirtyi lähimmän miespuolisen sukulaisen hallinnasta aviomiehen hallintaan. Vanhempien oli periaatteessa mahdollista naittaa tytär tältä kysymättä vaikka vanhalle ukolle. Naisia opetettiin alistumaan kaikessa miehen tahtoon. Äänioikeudesta ei ollut puhettakaan.

"Miehen asema oli 1800-luvun puolivälissä vahvimmillaan. Äiti sai mielellään istua yhdessä kuuliaisten tyttäriensä kanssa salongin ompelupöydän ääressä tekemässä sieviä ja somia käsitöitä."

Koskinen & Hagelstam: Kartanoita ja porvariskoteja

Trevor Haddon, 1880

Suffragetteina tunnetut naisasianaiset alkoivat 1800-luvun loppupuolen Englannissa taistella, jotta naiset saisivat äänioikeuden ja yleisesti paremmat olot. Tämän jälkeen naisten elämä on länsimaissa parantunut huomattavasti. Naiset ovat saavuttaneet äänioikeuden (Suomessa vuonna 1906), itsenäisen asema ja he ovat edenneet kodin ulkopuolisiin tehtäviin. Nykyään tiedämme, että avara maailma korkeimpiin poliittisiin johtopaikkoihin asti on naisille avoinna. Kodin ja lasten hoito nähdään naisen ja miehen yhteisenä vastuuna, ei enää vain naisen tehtävänä. Moderni psykologia tunnustaa isän läsnäolon ja huomion tärkeyden lapsen elämässä.

Taistelu ei missään tapauksessa ole ollut helppo. Joskus unohdamme, miten pitkä matka länsimaissa on kuljettu vain reilun sadan vuoden aikana. Edelläkävijät joutuivat kokemaan paljon vastustusta, pilkkaa ja halveksuntaa. Kunnes enemmistö totesi heidän puhuvan järkeä. Älkäämme myöskään unohtako naisia, jotka kamppailevat edelleen raskaan sorron alla monissa osissa maailmaa.

Paluu nykyisyyteen

Edellä olevaa sukupuolten oletettua ominaisuuslistaa pohtiessani mieleeni tuli elävästi naisen asema 1800-luvulla. Olen sitä mieltä, että ritari/prinsessa -jaottelussa on kyse taantumuksesta. Tuskin kukaan jaottelua opettavista on halukas palaamaan täysin 1800-luvun meininkiin. Hienovaraisesti kuitenkin vihjaillaan, että naisen paras paikka on suojassa pahalta maailmalta. Nainen on hempeä kodin luoja, jonka kannattaa jättää ympäröivä yhteiskunta vastuksineen urhealle miehelleen. Syyksi tähän esitetään kuvitellut miesten ja naisten luontaisten ominaisuuksien erot. Nyt tulee hiuksianostattavaa kamaa. 1800-luvulla käytettiin nimittäin samantyyppistä perustelua:

”Yleisesti ajateltiin, että fyysisten ominaisuuksiensa takia miehet kuuluivat julkiselle puolelle, politiikkaan ja työelämään, naiset taas yksityiselle puolelle.”

Laura E. Nym Mayhall dokumentissa Historia: äänioikeus naisille, katsottavissa Yle Areenassa kirjoitushetkellä vielä kaksi päivää  

Katsotaanpa ominaisuuslistaa vielä uudelleen. Mietipä nyt tuntemiasi naisia. Puuttuuko heiltä voimaa, lujuutta, aloitteellisuutta, vastuullisuutta, halua taistella hyvän puolesta tai ottaa riskejä? Ovatko nämä todella enemmän miehisiä kuin naisellisia ominaisuuksia? Tunnen lukemattomia naisia, joihin sopivat yhtä hyvin sekä listan maskuliinisiksi että feminiinisiksi lukemat ominaisuudet.

En väitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia. Mutta tämän nimenomaisen listan sisältö on erityisen heikko. Ilmiössä lienee kyse siitä, että tasa-arvokehitys ja viime vuosien liioitteleva sukupuolineutraali ajattelu on herättänyt hämmennystä siitä, mitä mieheys, ja myös naiseus, on. Vastauksia haetaan epämääräisen turvallisilta tuntuvista menneisyyden rooleista. Rohkeaa ja positiivista mieheyttä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse etsiä tekemällä naisista jotenkin hauraita. Millaista vahvuutta se on, joka tarvitsee heikkoutta jotakin ollakseen?

Joissakin tapauksissa opetus sukupuolirooleista on viime aikoina saanut voimakkaastikin jopa sellaisia sävyjä, että miehellä on yksin ylimmäinen päätäntävalta perheen asioista. Jos miehellä on aina viimeinen sana, se tarkoittaa käytännössä naisen aseman heikkenemistä. Tässä vaiheessa 1800-luku hengittää jo hyvin uhkaavasti niskaan.

Yhdessä, ei toinen edellä

Jos törmäät opetukseen, jossa sukupuoliroolit määritellään tarkkaan, ole varuillasi. Älä ota vastaan turhia rajoituksia! Ole erityisen varovainen, jos vihjaillaan siihen suuntaan, että mies on se, joka päättää. Naisen itsemääräämisoikeutta odotettiin vuosisatoja ja siitä taisteltiin karvaasti. Nainen, älä anna kenenkään ottaa sinulta pois vapauttasi ja vahvuuttasi. Mies, älä koskaan ajattele, että tarvitset minkäänasteista johtoasemaa naiseen nähden ollaksesi todellinen mies.

Tämän päivän Suomessa kukaan ei voi lain perusteella viedä naiselta tasa-arvoista asemaa. Sitä ei tulisi myöskään tehdä uskonnollisin perustein. Päteviä sellaisia ei ole.

Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän antoi molemmille käskyn: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne." (1. Moos. 1:28)  Miehelle ja naiselle luovutettiin yhteishallitsijuus luomakuntaan nähden. Käskyä ei annettu vain miehelle!

Jumala loi naisen ja miehen tasaveroisiksi. Olemaan yhdessä rohkeita ja taistelemaan hyvän puolesta. Pitämään yhdessä huolta maailmasta. Huolehtimaan yhdessä kodista ja lapsista. Nainen ei ole miestä hauraampi. Kummallakin on omat vahvuutensa, joiden kautta heidät on tarkoitettu täydentämään toisiaan. Julkiset ja yksityiset tehtävät voivat jakaantua pariskunnan kesken hyvinkin monilla eri tavoilla riippuen taipumuksista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteista.

Miehen ja naisen toisiaan täydentävästä tasaveroisesta suhteesta lisää tekstissä Hyvästi sukupuolten kamppailu. Avioliiton päätöksenteosta tekstissä Aviomies päättää, vaimo suostuu?

P.S. Jumalalla on muuten huumorintajua. Hiljattain vietetyissä häissäni ei ryöstetty morsianta, vaan sulhanen. Joku taisi muistaa julistukseni siitä, että en tarvitse ritaria pelastamaan itseäni. En tosin joutunut pelastamaan miestänikään, vaan hän sai vapauttaa itse itsensä.

Rauhaa etsivä puuseppä vai sukupuolineutraali diiva?

On Sinisterministerin perinteisen euroviisupäivityksen aika. Olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kristityt edes vähän seuraisivat, mitä viisuissa tapahtuu. Tai ainakin ottaisivat puhelimen esiin, kun on aika äänestää. Miksi? Euroviisut on tähtitieteellisen suosittu ohjelma. Finaalilähetys keräsi viime vuonna 170 miljoonaa katsojaa. Jos viisut voittaa artisti, joka edustaa voimakkaasti tietynlaisia arvoja, nämä arvot saavat oikeasti näkyvyyttä ja promootiota Euroopassa. Jos ei äänestä, ei voi valittaa siitä, mitä Eurooppa valitsee.

Itse tykkään katsoa viisuja. Kisassa kuullaan joka vuosi muutama hyvä biisi, ja ohjelman viihdearvo mielikuvituksellisine lavaesityksineen on suuri. Sitä paitsi kilpailu on jännittävää, ja veikkaaminen hauskaa. Show on siistiytynyt 2000-luvun suurista kuravuosista paljon, mutta mukana on silti joka kerta jotakin, minkä mieluummin jättäisin väliin. 

Esittelen muutaman Kööpenhaminassa tämän illan finaalissa kilpailevan viisun.

Norja: Carl Espen - Silent storm

Norjalaiset ovat tänä vuonna jättäneet tyhjänpäiväisyydet rannalle ja lähettäneet viisuihin syvällistä settiä. Carl Espen on maalaissaaressa Bergenin ulkopuolella kasvanut puuseppä, jolla ei ole laulajanuraa takanaan. Hänen muusikkoserkkunsa oli sitä mieltä, että useampien pitäisi päästä kuuntelemaan Carlin ääntä, ja teki hänelle kappaleen, jonka tarkoitus on kuvata Carlin sisäistä maailmaa. Tämä kappale sitten lähetettiin Norjan karsintaan. Sanoitus kertoo sisäisestä kodin ja rauhan etsinnästä. Karheantunteikas tulkinta vakuuttaa.

Unkari: András Kállay-Saunders: Running

Syntyjään puoliksi amerikkalainen András pääsi Unkarissa uran alkuun oltuaan mukana paikallisen TV:n laulukilpailussa. Laulun sanoma ei ole mitään peruspinnallista huttua. Artisti kertoo viisujen sivuilla:

"Kappaleeni 'Running' pohjautuu tositarinaan. Kirjoitin tämän lapsuudenystävästäni ja muista elämäni aikana tapaamista ihmisistä, joilla on samanlainen tarina. Valitettavasti ystäväni oli kotiväkivallan uhri. Haluan lisätä tämän aiheen tiedostamista. Haluaisin lasten tietävän, ettei heidän tarvitse pelätä pyytää apua."

Köpiksen lavaesityksessä teema tuodaan myös visuaalisesti esille tanssin keinoin. Erittäin hyvä tapa kuvailla vaikeata aihetta ilman, että homma on liian in your face. Andrásilla on miellyttävä persoonallinen ääni ja kappale on ihan kelpo poppis.

Itävalta: Conchita Wurst - Rise like a Phoenix

Conchita on rooli, jonka takana on itävaltalainen nuori mies Tom Neuwirth. Parrakas nainen, jota esittää mies, on hyvin sukupuolineutraali hahmo. Artisti haluaa edistää suvaitsevaisuutta. Tomin omin sanoin: "Haluan osoittaa, että ihminen voi näyttää ihan miltä haluaa ja että kaikilla on oltava oikeus elää niin kuin haluavat, kunhan ei satuta ketään." 

Vertailukohdaksi kuva Tomista ilman maskia. Saa varmasti käydä rauhassa maitokaupassa. Sinisterministerin vaatimaton mielipide on, että poika näyttää huomattavasti paremmalta omana itsenään.

Suomi: Softengine - Something better

Pidän seinäjokisten lukiolaisten bändiä parhaana Suomen viisuedustajana ehkä ikinä. Tosin viisumuistini ei ole hirvittävän pitkä. Poikien laadukas kappale on toimiva ja esitys lähtee kivasti lentoon. Sanoitus kertoo bändin mukaan (en ymmärtänyt nopealla luvulla taiteellisen tekstin ideaa kovin hyvin) vanhasta miehestä, joka on koko elämänsä halunnut saavuttaa jotakin suurta ja kokenut epäonnistuneensa. Vaimon kuollessa mies tajuaa, että heidän yhteinen elämänsä oli "jotakin parempaa". Tuleeko Suomelle kerrankin top 10 -sijoitus?

Arkikuvahaaste: posetuksen vastailmiö vai ei?

Pärstäpankin käyttäjille ei ole uutinen, että arkikuvahaaste on vallannut FB-syötteen totaalisesti. Itsekin arkikuvasin viiden päivän ajan. Oma kokemukseni oli, että haasteen ollessa päällä sitä oikeasti miettii päivän mittaan tarkkaan, mistä ottaisi kuvan. Mitä valintani kertoo minusta?

Arkikuvahaasteen voisi tulkita pahamaineisen, mutta niin yleisen Facebook-posetuksen vastailmiöksi. Nyt pitääkin kuvata tavallista arkea, eikä esittää elämänsä aikakauslehtiin kelpaavan coolina. Paitsi jos otan glamour-asenteen tähänkin. Ainutlaatuinen tilaisuus näyttää, miten mahtavaa elämäni on arkenakin. Kuvaanko päivän jäljiltä sotkuisen keittiön pöydän? Vai pitäisikö keksiä jotain esittelykelpoisempaa?

Hienosteluksi mahdollisesti tulkittavat arkikuvat saattavat ärsyttää. Toisaalta, jos arkikuvissa lähtee inhorealistiselle linjalle, sekin on mielestäni epäaitoa. Miksi arkeni syvin olemus olisi tiskivuori? Katseeni suuntautuu päivittäin ennemmin kauniisiin asioihin ympärilläni. Viemärin puhdistaminen on useimmilla harvinaisempi tapahtuma kuin lomareissu. Ainakin jos on yhtä ahkera kuin Sinisterminister, ja lomareissu suuntautuu kotimaahan.

Sitä paitsi, jotkut kattavat ihan oikeasti romanttisen illallisen kerran viikossa. Ainakin luulen niin. Minulla on ystäviä, joiden asunto on viimeisen päälle hieno joka päivä. Jotkut menevät ulos syömään melko usein. Eikö se silloin ole arkea?

Motiivi ratkaisee

Toisten arkikuvia lienee vaikea arvostella. Paras keskittyä oman käyttäytymisensä analysoimiseen. Haluanko esiintyä sosiaalisessa mediassa hienona ja kadehdittavana? Vai olenko kainostelematta oma itseni?

Esiintymisen tarve on suurin ongelma meille itsellemme. Se kertoo siitä, että emme tunne olevamme tarpeeksi. Se kertoo muiden hyväksynnän tarpeesta: ihailkaa minua. Sanokaa, että olen hyvä, koska en itse koe niin. Tämä tarve on siitä hankala, että se ei koskaan tule tyydytetyksi. Joudun toistuvasti stressaamaan, olenko hyväksyttävä edelleen. Minun on muodistettava elämäni kerta toisensa jälkeen.

Jumala on suuri itsetunnon korjaaja. Raamatun mukaan hän on luonut meidät "ihmeellisesti" (Ps. 139:14). Kun hän auttaa meitä uskomaan sen, itsetuntomme pääsee siihen pisteeseen, että muiden ajatuksilla ei ole väliä. Jumala hyväksyy minut ja hyväksyn itse itseni. Se riittää.

Armas uskonnoton aika

Mikä ihme uskonnonkieltämisvimma Pohjoismaita oikein vaivaa? Ruotsissa viiletetään jo kaukana. Siellä kuulemma papit joutuvat pitämään koululaisille tilaisuuksia, joissa ei saa edes mainita Jeesusta. 

Suomessa riehuu apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen aloittama suvivirsikohu. Kyse on tietenkin pohjimmiltaan paljon enemmästä kuin siitä, saako kevätjuhlissa fiilistellä armasta aikaa vai ei. Puumalainen uskoo: 

"Koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta."

Jos tämän aatteen mukaiselle tielle lähdetään, on kyse megalomaanisen isoista asioista. Ulla Appelsin lataa loogisesti Ilta-sanomien kolumnissa:

"Jos lapset traumatisoituvat kerran keväällä laulettavasta laulusta, entä muut uskonnolliset elementit? Nehän vaanivat lapsia kaikkialla. Ensinnäkin tietenkin kirkolliset pyhät: lapsethan altistuvat niille yhteiskunnassa jatkuvasti järkyttävällä tavalla. Ajatellaan nyt vaikka joulua tähtineen ja lahjoineen: sen vietosta on Suomessa ehdottomasti luovuttava kokonaan. Oman perheen suojautuminen joulua vastaan ei riitä: kerrostalon seinän takanahan saattaa vaikka joku laulaa enkelitaivaata! Tähän on saatava kollektiivikielto."

Jos uskonnon julkisia ilmauksia lähdettäisiin tosissaan siivoamaan, tuloksena olisi ateistinen totalitarismi. Oikein pahimpaan kommunismimalliin. Sekö on yhteiskunnan ihannetila?

Mitä on uskonnonvapaus?

Puumalaisen ja kumppaneiden virhe on, että he ymmärtävät väärin uskonnonvapauden. Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkula toteaa Verkkouutisissa:

"Uskonnonvapaus on kunkin mahdollisuutta suhtautua esimerkiksi kristinuskon sisältöön omalla tavallaan. Sivistyneen yhteiskunnan uskonnonvapauskäsitykseen ei kuitenkaan kuulu sen teeskentely, että uskontoa ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan."

Erinomaisen hyvin sanottu.

Tuskin innokkainkaan Puumalaisen malliin uskova suomalainen ajattelee, että vaikkapa Intiassa tulisi siivota uskonto pois julkisesta kulttuurista. Miksi Suomessa siis pitäisi tehdä niin? Kuten Takkula huomauttaa, kyseessä olisi kulttuurinen itsetuho.

Tuulen viemää - orjuutta puoltava klassikko

Tuulen viemää on yksi maailman suosituimmista kirjoista. Margaret Mitchellin vuonna 1936 julkaistua opusta on myyty kolmisenkymmentä miljoonaa kappaletta. Se todettiin vuonna 2008 tehdyssä kyselyssä Yhdysvaltojen toiseksi suosituimmaksi kirjaksi Raamatun jälkeen. Kirjasta tehty elokuva on klassikko.

Teoksen ilmeisistä ansioista huolimatta on pakko ihmetellä, että se on niinkin rakastettu. Kohdallani kirjan ongelmat, joista on kyllä puhuttu sen julkaisemisesta lähtien, tekevät sen vaikeaksi rakastaa.

Tuulen viemää on eeppinen kertomus etelän kaunottaren Scarlett O'Haran selviytymisestä Yhdsyvaltain sisällissodassa ja sitä seuranneen jälleenrakennuksen aikana 1860-luvulla. Kirjan parasta antia ovat monimutkaiset luonnekuvaukset. Scarlettin, Rhettin ja kumppaneiden kohtaloihin huomaa eläytyvänsä niin, että ilahtuu ja ärsyyntyy heidän edesottamuksistaan unohtaen lukevansa fiktiota. Kerronta on voimakasta ja mukaansatempaavaa. Kerronnan voimasta tulee tosin ongelma siinä vaiheessa, kun sen motiivit käyvät kyseenalaisiksi.

Margaret Mitchell kasvoi etelässä kuunnellen kertomuksia sisällissodasta, jonka myötä etuoikeutetut valkoiset menettivät asemansa ja orjaplantaasinsa. Tuulen viemää on pari sukupolvea tekeytyneen katkeruuden ristiriitainen äänitorvi.

Lapselliset orjat

Kun lukee romaania, joka sijoittuu tiettyyn historialliseen ajanjaksoon, voi olla vaikea erottaa todet elementit epätosista. Tuulen viemää on ilmestymisestään asti muokannut käsitystä vanhasta Yhdysvaltain etelästä, orjuudesta ja sisällissodasta - vinksahtaneeseen suuntaan.

Osa vinksahtaneisuudesta on modernin lukijan helppo bongata. Teos kuvaa vanhan etelän puuvillaplantaasien elämän ihanteellisena idyllinä. Afrikkalaissyntyisten orjuus oli Mitchellin kuvauksen mukaan luonnollinen ja toimiva systeemi, jota ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa. Orjat olivat synnynnäisesti lapsenmielisiä ja hieman typeriä olentoja, jotka eivät kyenneet pitämään huolta itsestään ja jotka tarvitsivat isännän ohjausta. Orjien väitetään olleen myös uskollisia ja asemaansa tyytyväisiä, elleivät sattuneet olemaan "pahoja neekereitä".

Ylemmyydentunnon ja ennakkoluulojen voima on käsittämätön. On uskomatonta, että ihmiset, jotka olivat jatkuvasti tekemisissä tummaihoisten kanssa, saattoivat kuvitella heidän olevan perustavanlaatuisella tavalla erilaisia olentoja kuin valkoiset. Itse asiassa Mitchellkään ei selviä orjakuvauksestaan ilman sisäisiä ristiriitaisuuksia. Toistuvista lapsellisuusväitteistä huolimatta osa kuvatuista orjista on viisaita - kuten Peter-setä ja Mammy - ja pitävät huolta omistajistaan. Orjat saavat kirjassa välillä jopa tahtonsa läpi ohi isäntäväkensä.

Silmiin pistää pahasti, että Mitchell kuvaa orjien omistajat hyväntekijöinä, jotka ymmärtävät näiden ihmisten todellisen arvon. Kuitenkin on selvää, että orjalla oli arvoa vain palvelijana. Tasa-arvoajatusta pidettiin pöyristyttävänä ja esimerkiksi valkoisten ja mustien välistä avioliittomahdollisuutta hävyttömyyden huippuna.

Kirja kuvaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa vallitsi armoton kastijako niin valkoisten kuin orjienkin keskuudessa. Plantaasinomistajat ja muut rikkaammat suvut olivat kärkijoukossa. Siitä mentiin alaspäin "valkoiseen roskaväkeen" saakka, jota kuvataan armottomasti. Köyhät valkoiset olivat laiskoja ja tyhmiä ja tuskin ansaitsivat elää. Orjienkin keskuudessa oli tiukka arvojärjestys. Sisäorjat olivat huipulla ja pelto-orjat pohjalla.

Konfederaatin eli etelävaltojen alueella oli muuten kirjan kuvailemaan aikaan 8 miljoonaa ihmistä, joista 4 miljoonaa oli orjia.

Läpimädät jenkit

Yhdysvaltain sisällissotahan käytiin Unionin eli pohjoisvaltioiden ja Konfederaatin eli etelävaltioiden kesken. Taustana oli riita osavaltioiden oikeudesta päättää omista asioistaan, erityisesti orjuuden sallimisesta. Orjuus oli teollisesti kehittymättömille ja puuvillastaan eläville etelävaltioille taloudellisesti erittäin tärkeä systeemi. Halua säilyttää orjuus pidetään keskeisenä syynä siihen, että Konfederaatti julistautui itsenäiseksi. Pohjoisvaltiot eivät halunneet päästää etelävaltioita irtautumaan ja seurasi sisällissota presidentti Abraham Lincolnin johdolla alkaen vuodesta 1861. Sota päättyi vuonna 1865 Unionin voittoon. Voittoa seurasi jälleenrakennuksen aika, jonka kautta Unioni pyrki vakauttamaan ja kehittämään etelävaltioiden elämää ja auttaa vapautettuja orjia uuden elämän alkuun.

Margaret Mitchell oli kotoisin Georgian osavaltiosta, kuten päähenkilönsä Scarlett. Hän kuuli kasvaessaan paljon kertomuksia sisällissodan ajalta muun muassa isoäidiltään. Mitchellin rikkaampaan luokkaan kuuluneet sukulaiset olivat niitä etelävaltiolaisia, jotka eivät vuosikymmeniin päässeet yli siitä, että heidän hieno systeeminsä hajosi. Oli katkeraa menettää elämänmuoto, joka salli toisten ihmisten omistamisen ja määräämiseen palkatta mihin työhön tahansa. Tuulen viemää uhoaa välillä silmitöntä vihaa pohjoisvaltiolaisia eli jenkkejä kohtaan. Sellaista vihaa, joka häiritsee huomattavasti ainakin allekirjoittaneen lukunautintoa.

Etelävaltiolaiset sotilaat kuvataan jaloina herrasmiehinä ja jenkit törkeinä raakalaisia. Sodankäynti oli kirjan mukaan täysin epäreilua, koska jenkeillä oli resurssien suhteen ylivoima. Asia ei kuitenkaan ilmeisestikään ollut näin yksinkertainen. Onko sodassa herrasmiehiä millään puolella? Sota ei myöskään ollut jenkeillekään helppo. Jotkut historioitsijat ovat sitäkin mieltä, että etelävaltiolaisten olisi ollut teoriassa mahdollista voittaa sota.

Jällenrakennuksen aika kuvataan suorastaan raivostuttavasti. Tuona aikana etelään tulleet jenkit nähdään lähes täysin pelkkinä raatolintuina, jotka eivät halunneet mitään muuta kuin aiheuttaa epäjärjestystä, sortaa etelän valkoisia ja pitää heidät köyhyydessä. Kirja ei tunnusta, että jenkit olisivat tehneet vapautettujen orjien eteen mitään hyvää, vaan "Vapautettujen toimiston" työntekijät kuvataan villitsijöinä, jotka nostivat vaikutuksille alttiit orjat hyviä isäntiään vastaan.

Onko todellisuus voinut millään olla tällainen? Ei tietenkään. Etelään virtasi paljon jenkkejä, joiden todellisena haluna oli auttaa entisiä orjia. Vapautettujen toimisto pyrki auttamaan tummaihoisia tarjoamalla muun muassa apua virallisten asioiden hoidossa, koulutusta ja apua työn hankkimiseen, nyt palkattuina työntekijöinä. Tummaihoisille lapsille perustetut koulut olivat ilmeisesti toimiston kestävimpiä saavutuksia.

Totuus ei ole silti niinkään yksinkertainen, että kaikki olisi sujunut hyvin. Etelään saapui myös todellisia onnenonkijoita, jotka pyrkivät rikastumaan epävakaissa oloissa. Esiintyi korruptiota, väärinkäytöksiä ja epäviisaita päätöksiä. Osa kirjassa kuvatusta etelävaltiolaisten turhasta kärsimyksestä vastannee siis todellisuutta.

Valitettavasti jälleenrakennuksen aika ei ollut lopulta kovin onnistunut. Valkoisten ja mustien välisen tasa-arvon edistäminen oli hyvin vaivalloista ja vähän ajan kuluttua pohjoisvaltiot jättivät etelän oman onnensa nojaan. Orjuuteen ei etelässä silti voitu palata, mutta säädettiin rotuerottelulakeja, jotka olivat voimassa pitkään. Vasta 60-luvulla tapahtui seuraavaksi huomattavaa edistystä tasa-arvon saralla. Yhdysvaltain etelä oli lisäksi pitkään köyhää ja kehittymätöntä aluetta pohjoiseen verrattuna.

Orjuus ei ole ohi

Kirjasta voisi valittaa enemmänkin, kuten siitä, että se esittää Ku Klux Klanin toiminnan oikeutettuna. Jätän kirjoituksen silti tällä kertaa tähän. Tuomitsenko Margaret Mitchellin vinksahtaneen historian levittelystä? En. Hän oli lapsesta asti kuullut sitä näkökulmaa, joka päätyi kirjaan ja uskoi siihen varmasti vilpittömästi. Hän ei keksinyt väitteitä itse, mutta kiistämättömällä taidollaan teki entisten etelän etuoikeutettujen historia- ja ihmiskäsityksestä yleisemmän, kuin olisi ollut tarpeen.

Yksi jäätävän hyvin kirjotettu kirja. Vuosikymmenien seuraukset. Kulttuuristen tuotteiden vaikutusta yleiseen tietoisuuteen voi tuskin yliarvioida.

Kirja sai minut pohtimaan myös sitä, miten kuvitellusta ylemmyydestä on äärimmäisen vaikea luopua.

Tiesittekö muuten, että maailmassa on arvioiden mukaan tällä hetkellä 27 miljoonaa orjaa? Orjuus ei tapahdu nykyään julkisesti, vaan salassa. Ihmiskauppa on maailman nopeimmin kasvava rikollisuuden laji. Lisätietoa A21-järjestön sivuilta.


Pahoittelen, en jaksanut laittaa lähteitä. Surffailin tietoa ja kirjoitin tekstin omaksi huvikseni.

Menestys menee hattuun

Onko niin, että rikkaat ovat häikäilemättömämpiä kuin muut ihmiset? Jani Kaaro kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan tästä aiheesta. Lähteenä hänellä on mielenkiintoisia tutkimuksia, joissa testattiin ihmisten käyttäytymistä eri tilanteissa. Tutkijat saivat muun muassa seuraavanlaisia tuloksia:

Kalliiden autojen omistajat käyttäytyivät liikenteessä röyhkeämmin kuin arvottomilla ajokeilla huristelevat.

Pienituloiset olivat anteliaampia kuin suurituloiset.

Suurituloiset huijasivat noppapelissä enemmän kuin pienituloiset.

Mistä tämä johtuu? Myös sitä on tutkittu. Ihmiset laitettiin pelaamaan manipuloitua monopolia, jossa toinen voitti koko ajan ja toinen hävisi. Aluksi voittamassa oleva pyyteli anteeksi pelikaveriltaan ja tiedosti, että peliä oli peukaloitu. Jo viidessätoista minuutissa tapahtui kuitenkin muutos. Peliä johtava pääsi menestyksen makuun ja muuttui röyhkeäksi. Hän hehkutti voittoaan ja käyttäytyi ylimielisesti. Empatia pelikaveria kohtaan oli kadonnut tyystin.

Tästä käy ilmi eräs ihmisluonnon taipumus. Kun ihminen menestyy, hän alkaa hyvin nopeasti kuvitella ansaitsevansa sen. Koko ajattelutapa muuttuu.  asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja alkaa tuntea vähemmän myötätuntoa muita kohtaan. Hänestä tulee ylpeä ja itsekäs ja hän luulee, että hänellä on oikeus ajaa omaa etuaan muiden kustannuksella.

Jumalahan tiesi tämän

Raamatusta löytyy erittäin mielenkiintoinen kohta koskien juuri tätä ihmisen piirrettä. Tämä varoitus osoitettiin alun perin Israelin kansalle, joka oli pääsemässä erämaasta rikkaaseen luvattuun maahan. 

5. Moos. 8:12-13, 17

"12 Kun olet syönyt kylliksesi ja rakentanut kauniita taloja ja asut niissä 13 ja kun karjasi, lampaasi, hopeasi, kultasi ja kaikki muu omaisuutesi lisääntyy, älä anna sydämesi ylpistyä, niin että unohdat Herran, sinun Jumalasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä."

"17 Älä ajattele sydämessäsi: 'Omalla voimallani ja vahvoilla käsilläni olen hankkinut itselleni tämän rikkauden.'"

Luoja tuntee langenneet luotunsa läpikotaisin! Nämä jakeet osuvat niin herkullisesti juuri siihen ihmisen ylpistymistaipumukseen, jota tutkijat ovat kartoittaneet. Eihän tästä tarvitse enempää sanoa.

Paitsi että muistetaan, että vaara koskee muitakin kuin niitä, jotka ovat varsinaisesti rikkaita. Leuan nostamisen kiusaus kohtaa jokaista tallaajaa monessa eri tilanteessa. Lieneehän vaikkapa melko yleistä peruspärjääjien kesken kokea jossain mielen pohjalla, että oma hyvinvointi on ansaittua. Tuleeko lähipuiston pultsaria katsottua alaspäin?

Vastine Rosa Meriläisen kolumniin seksuaalisesta pidättyvyydestä

Rosa Meriläinen pitää Helsingin Sanomien kolumnissaan melkoisen palopuheen seksuaalisen pidättyvyyden kauhuista. Kirjoitus on saarna, jossa käytetään kyseenalaisia keinoja, kuten raivoaminen ja vastakkaisen kannan edustajien naurettavaksi tekeminen. Viesti on yksinkertaistettuna: Olet idiootti, jos seuraat typeriä moraalisia sääntöjä ja pidättäydyt seksistä. Mene panemaan HETI, kello käy, paniikki! Mitä useamman kanssa, sen parempi.

Jo otsikko "Seksuaalisella pidättyväisyydellä ei ole mitään arvoa" on hurja ja edustaa arvodiktatorista ajatusmaailmaa. Rosa yrittää kertoa minulle, että arvoillani ei ole mitään arvoa. Vihreää suvaitsevaisuutta parhaimmillaan.

Kirjotuksesta käy ilmi, että Meriläinen ei ymmärrä Raamattuun pohjautuvan seksuaalimoraalin olemusta.

"Käyn jyrkästi taistoon niitä uskontoja vastaan, jotka yrittävät kieltää ja säännöstellä ihmisten seksuaalielämää. Oppijärjestelmä, joka estää ihmistä nauttimasta ruumiinsa iloista on huono. Se on alistamista, jossa ihminen opetetaan tuntemaan huonommuutta ja syyllisyyttä asiasta, jonka pitäisi tuottaa riemua."

Raamatun opetus seksuaalisuudesta on tiivistetysti: seksi kuuluu yhden miehen ja yhden naisen väliseen avioliittoon. Tätä ohjetta ei ole annettu huvin vuoksi eikä ihmisten kiusaksi. Jumala on luonut ihmisen tietynlaiseksi ja ihmisyydessä on rajat, joiden rikkominen hajottaa. Toisin sanoen ihmistä ei voi käyttää miten hyvänsä. Tällaisten rajojen olemassaolon hyväksyminen on nykyään usein vaikeaa. Monet haluavat pidättää itselleen oikeuden määritellä itsensä ja omat rajansa, tai rajattomuutensa. Oma määrittely ei kuitenkaan voi muuttaa perimmäistä ihmisyyttämme miksikään.

Miksi seksuaalisuuden kanssa on niin tarkkaa? Jumala teki seksuaalisuudesta jotain hyvin erityistä. Sen kautta mies ja nainen liittyvät yhteen syvällä, jopa mysteerisellä tavalla. He tulevat "yhdeksi lihaksi".

1. Moos. 2:24

"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi."

Tämä yhdeksi lihaksi tuleminen on jotain, mitä ei voi peruuttaa. Asiaa voisi kuvailla niin, että jokaiseen seksikumppaniin jää pala itseä. Vertauskuvaksi käy kahden paperinuken liimaaminen yhteen. Niitä ei voi enää irrottaa toisistaan ehjinä.

Seksin kanssa on siis tarkkaa juuri siksi, että se on niin hieno ja arvokas lahja ihmisille. Seksistä pidättäytyminen ei ole seksikielteisyyttä vaan seksin arvostamista. Luojan käyttöohjeen vastaiset petipuuhat voivat varmasti tuottaa nautinnon hetkiä, mutta niillä on korkea hinta. Liian korkea. Lopulta itse seksikin ja ihmissuhteet vaikeutuvat. Enemmän aiheesta bloggauksessa Ainoat seksivinkit, joita todella tarvitset.

Kuuma hella polttaa

Hehkutettuaan monien partnerien kanssa sekstailun erinomaisuutta Meriläinen toteaa kolumninsa loppukaneetiksi:

"Vasta riittävästi opeteltuaan oman halunsa luonnetta, sitä voi edes tietää mitä on odotettavissa. Kun nuori ihminen panee, se on kuin laittaisi rahaa spermapankkiin."

Väärin. Kun nuori ihminen panee avioliiton ulkopuolella, se on kuin pala palalta syövyttäisi loppuelämänsä seksuaalisuuden iloa. 

Sanokaa yksikin syy, miksi seksiä ei voisi opetella avioliitossa? Olen itse mennyt äskettäin naimisiin pidättäydyttyäni seksistä hyvin pitkään. En tule koskaan katumaan sitä. Avioliitto on täydellinen, turvallinen paikka opetella seksiä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että avioliittoani ei häiritse se, että joutuisin kursimaan kokoon sieluni palasia lukuisien kumppanien jäljiltä.

Jos Rosa lukisi tekstini, hän pitäisi sitä todennäköisesti syyllistämisenä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Äiti tietää, että kuuma hella polttaa lapsen kättä. Onko lapsen varoittaminen levyn polttavuudesta syyllistämistä?

Rosa tuntuu rajulla argumentaatiotyylillään haluavan väkisin saada nuoret toimimaan näkemyksensä mukaan. Jumala ei pakota meitä mihinkään. Saamme itse tehdä valintamme ja kokea seuraukset niistä, hyvät ja huonot.

Jos oma menneisyys harmittaa, on hyvä muistaa, että armo ja uusi alku on saatavilla joka hetki. Raamattu-uskollinen kristinusko ei syyllistä. Se tekee meille sen suunnattoman palveluksen, että näyttää, mikä levy on kuuma. Jos olemme polttaneet itsemme, se ottaa meidät hellästi syliin, puhaltaa ja parantaa. Jos haluamme.

Siwa on surkea kauppa ja muita kriisejä

First world problems -meemi on levinnyt viime aikoina netissä. Kysehän on lausahduksista, joiden sisältönä on hyvinvoivien ihmisten jokapäiväiset ongelmat. Sellaiset, jotka eivät oikeasti ole ongelmia, kun niitä vertaa selviytymisen kanssa kamppailevien todellisiin ongelmiin. Lueskelin meemejä eräänä päivänä nettiartikkelista, joka sanoo lainaavansa todellisia twitter-viestejä. On myönnettävä, että tunsin ylemmyyttä luksuselämänsä pikkuasioista valittavia kohtaan.

On aina yhtä mukavaa huomata olevansa syyllinen tekoon tai ajattelutapaan, jota on halveksinut. Tänään tajusin, että monet itseäni välillä ärsyttävät asiat sopivat täysin first world problems -meemiin. Siitä huolimatta, että arkeeni eivät kuulu siivoojat, sushi eikä uima-altaat.

Esimerkkejä elämästäni:

Rasittavaa, että autoni avaimessa ei ole nappia, jolla voi avata ja sulkea lukituksen.

Miten ihmeessä seesamiöljyn litrahinta apteekissa voi olla 830 €? Mitä juoksevaa kultaa se muka on?

Ärsyttää, kun mistään ei saa maustamatonta jogurttia, joka ei olisi joko vähälaktoosista, rasvatonta tai luomua.

Kaapissani on niin paljon vaatteita, että en meinaa jaksaa käydä läpi, mitkä niistä voisi laittaa pois.

Miksi pyykkikoneestani ei voi valita pesulämpötilaksi 50 °C tai 70 °C?

Valintatalossa ei ole tarpeeksi valinnanvaraa, koska sieltä ei saa biohajoavaa tiskiainetta.

Inhoan keinotekoisesti parfymoituja saippuoita.

Conversejen valkoinen pohja likaantuu niin nopeasti.

Jouduin viemään timanttisormukseni kaksi kertaa korjattavaksi liikkeen virheiden takia.

Siwa on surkea kauppa, koska sieltä ei saa raakamaitojuustoa.

Kaikki pyyhkeemme eivät sovi kylppärimme värimaailmaan.

Älypuhelimeni vie järkeni.


Jostain syystä minut on viime päivinä vallannut tavallista huomattavasti suurempi halu olla kiitollinen. Kiitollinen siitä, että myrsky ei ole vienyt kotiani. Kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus käydä hammaslääkärillä, joka on ammattitaitoinen ja käyttää puudutusta. Kiitollinen siitä, että voin mennä kauppaan, kun tarvitsen ruokaa. Kiitollinen siitä, että minulla on lämmin ja viihtyisä koti.

Kliseitä, mutta olen jotenkin tajunnut tämän jutun nyt entistä paremmin. Niin hyvin, että makasin hammaslääkärin tuolissa harvinaisen kiusallisen paikkausprojektin aikana harvinaisen tyytyväisenä. Niin hyvin, että haluan lakata valittamasta mielessäni siitä, ettei minulla ole kodinhoitohuonetta.

On paljon uutisoitu siitä, että rikkaiden maiden ihmiset eivät ole onnellisimpia. Valituksen aiheet tuntuvat melkeinpä lisääntyvän sitä mukaa, mitä enemmän omistamme. Asioiden täydellinen tila karkaa yhä kauemmas.

Haluan itse muuttaa asennettani. Hyvästi kielteisyys, tervetuloa kiitollisuus. Herra auta.

En tahdo kuitenkaan tyytyä olemaan itse tyytyväinen. Kiitollisuuteen tahdon lisätä halun auttaa etuoikeutetuilla resursseillani niitä, jotka kärsivät puutetta.

Jeesuksen seuraaminen on totaalinen elämänmuutos

Luuk. 5:11
"He vetivät veneet maihin, jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta."

Luuk. 5:28
"Tämä jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta."

Näissä jakeissa kerrotaan, mitä tapahtui, kun Jeesus kutsui opetuslapsia. Raamatussa mainitaan, että nämä "jättivät kaiken". Kyseisessä tilanteessa tämä oli kirjaimellista. Kalastajat Pietari, Jaakob ja Johannes heittivät verkot mäkeen ja alkoivat seurata Jeesusta joka paikkaan. Samoin korruptoitunut verottaja Leevi jätti tulliasemansa. Jeesuksen seuraaminen oli heille kirjaimellista ja kaiken jättäminen hyvin konkreettinen teko.

Jos haluamme seurata Jeesusta, emme useinkaan voi tehdä sitä yhtä radikaalisti jättämällä koko nykyistä elämänpiiriämme taakse. Varmasti vain harvoin on tarpeellista lähteä kokonaan entisestä ammatista ja elämänpiiristä. Mutta meidät on silti kutsuttu jättämään kaikki! Jeesuksen kehotus seurata häntä kutsuu meitä täyteen omistautumiseen hänelle. Kun tulemme uskoon, meidän tulee pyrkiä seuraamaan Jeesusta kokonaisvaltaisesti. Tämä on totaalinen elämänmuutos.

Kaiken jättäminen on meille muun muassa sitä, että pyrimme jättämään pois elämästämme ne asiat, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia. Alamme myös etsiä Jumalan suunnitelmaa elämäämme ja unohdamme omat kunnianhimot. Tämä on prosessi, joka ei käy kädenkäänteessä. Joidenkin kohdalla voi olla tarpeellista samalla konkreettisesti lähteä vanhasta ympäristöstä. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea sisäisestä muutoksesta. Koko ajan läsnä on armo, jonka varassa voimme jatkaa huolimatta mokista, joita sattuu itse kullekin.

Luopuminen voi sattua. Onneksi jättäessämme "kaiken" voimme olla varmoja, että saamme takaisin jotain parempaa, jo tässä maailmassa mutta varsinkin tulevassa!

Opetuslapset seurasivat Jeesusta joka paikkaan. Meidät on kutsuttu seuraamaan häntä jokaisella elämänalueella. Jeesusta ei voi seurata vain osaksi. Se ei toimi.

Euroviisut: Pelastusarmeijan bändi sekä avioliittopolitiikkaa

Tällä viikolla Eurooppa kokoontuu katsomaan Euroviisuja, yhtä maailman suosituimmista televisio-ohjelmista. Tänä vuonna kisat järjestetään Loreenin viimevuotisen voiton myötä Malmössä, Ruotsissa. Semifinaalit lähetetään tiistaina ja torstaina ja finaali on lauantaina. Sinisterministerin euroviisuja seuraava alter ego esittelee kaksi kilpailukappaletta.

Sveitsi: Takasa - You and me

Viime vuonna viisuissa ilahdutti Venäjää edustanut uskovaisten mummojen lauluyhtye Buranovskiye Babushki, joka tuli lopputuloksissa toiseksi. Tällä kertaa mukana on pelastusarmeijan bändi Sveitsistä! Takasa voitti Sveitsin karsinnat nimellä Heilsarmee, joka tarkoittaa kirjaimellisesti Pelastusarmeijaa. Nimeä ei kuitenkaan saanut käyttää viisuissa, koska poliittiset kannanotot ja tuotemerkit ovat kiellettyjä. Niinpä porukka otti nimekseen Takasa. Euroviisujen virallisessa artistiesittelyssä kerrotaan, että sana on swahilia ja se tarkoittaa "puhdistaa". Bändin mukaan sana kuvastaa rakkautta musiikkiin, elämäniloa ja hengellisyyttä.

Bändin jäsenten ikähaarukka ulottuu 21-vuotiaasta laulaja Sarahista 95-vuotiaaseen kontrabasistiin Emiliin. Emil on muuten vanhin esiintyjä euroviisuissa ikinä! Herttainen pappa on pirteä kuin mikä ja puhuupa erinomaista englantiakin. Bändiläisiä yhdistää artistiesittelyn mukaan rakkaus musiikkiin ja usko Jumalaan.

Itse kilpailukappale, vaikka onkin hieman mielikuvituksettomasti nimetty, on kelpo veto. Se on mukaansatempaava ja kertosäkeessä on kunnon yhteislaulufiilistä. Sanoitus kuvailee bändin mukaan jännitteitä nykyajan yhteiskunnassa ja sitä miten yksilöiden väliset suhteet ovat ainoa tapa ratkaista ne.

Takasan kappaleen virallinen esittelyvideo.

Suomi: Krista Siegfrids - Marry me

Suomen kilpailukappale on harmittoman oloista purkkapoppia, joka toimii ihan kohtuullisesti. Hauska sanoitus kertoo naisesta, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kultansa kosimaan. Kappaleesta on joidenkin feministien toimesta noussut pieni kohu, jota en aivan ymmärrä. Mielestäni pitäisi olla selvää, että sanat ovat huumoria. Minun olisi kyllä syytä olla suvaitsevainen toisten valituksia kohtaan, sillä itsekin vedän jonkunkokoisen herneen nokkaan viisun tiimoilta. Nyt on tosin kyse Kristan lavashowsta Malmössä ja avioliittopolitiikasta.

Krista Siegfrids on muuttanut Suomen euroviisukarsinnan jälkeen esitystään. Hän on tehnyt kappaleesta selkeän poliittisen kannanoton sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Kristan tanssijat ovat ensin pukeutuneet miesten vaatteisiin, mutta kappaleen lopussa viisumaisen pukutempun myötä asut muuttuvat hameiksi. Kappaleen lopuksi Krista suutelee naispuolista taustalaulajaansa.

Ilta-Sanomien mukaan Siegfrids on kieltänyt esityksen olevan poliittinen kannanotto, mutta on kritisoinut heti perään eduskunnan taannoista päätöstä hylätä samaa sukupuolta olevien avioliitto. PinkNews -sivuston lainauksessa käy myös ilmi, mistä todella on kyse:

“I don’t think ‘Marry Me’ is political,” said Siegfrids. “It’s about love and tolerance. But gay marriage is not allowed in Finland and that’s wrong. I wanted to make a statement about that."

"Statement" homoavioliitosta on siis meneillään Malmön lavalla torstain semifinaalissa. Tätä ei voi mitenkään väittää epäpoliittiseksi toiminnaksi. Samaisessa uutisessa Krista myös ilmaisee toivovansa gay-yhteisön ääniä.

Minulla ei ole mitään henkilökohtaisesti Kristaa vastaan. Olen myös sitä mieltä, että hänellä on oikeus ilmaista mielipiteitään sukupuolineutraalin avioliiton puolesta yhtä paljon kuin minulla on oikeus ilmaista mielipiteitä sitä vastaan. Nyt on kuitenkin kyse Suomen euroviisuedustajasta. Suomalaiset eivät äänestäneet voittajaksi sitä esitystä, joka Malmössä nyt nähdään. Kristalla ei mielestäni ole oikeutta muokata Suomea edustavaa lavashowtaan oman mielensä mukaiseksi poliittiseksi kannanotoksi. En itse asiassa ymmärrä, miten tämä seikka voi olla mennyt kisajärjestäjien seulan läpi. Sen saman seulan, johon Pelastusarmeija-sana jäi Sveitsin kohdalla.

 Kristan harjoitukset Malmössä.

Kiekkoummikot katsomossa

Uskaltauduin taannoin jääkiekkomatsiin. Olimme liikkeellä parin ystävän kanssa, kaikki kiekkoummikkoja. Kokemus oli voimakas, mutta yllättävällä tavalla.

Ottelukatsomossa on oma käyttäytymiskoodinsa. Lienee sanomattakin selvää, että me emme sitä hallinneet. Tulimme myöhässä ja peli oli ehtinyt alkaa. Emme tienneet tarkkaan, missä paikkamme olivat, ja ihmettelimme niiden sijaintia seisoen katsomon porrasparvekkeella. Takarivistä kuului karjuntaa: "Pois tieltä!" Seuraavaksi lähdimme tunkemaan keskellä riviä oleville istuimille. Pelitilanteen ollessa käynnissä. Ultimate fail. Tuloksena oli meihin kohdistuvaa aggressiota joidenkin fanien taholta.

Päästyämme istumaan kökötimme kauhuissamme uskaltamatta liikkua, puhua tai hengittää ainakaan ennen seuraavaa erätaukoa. Emme käsittäneet, miksi meille oltiin vihaisia. Seuraamalla katsomon edesottamuksia alkoi pikkuhiljaa valjeta, mitä olimme tehneet väärin. Täällä saa siis olla seisten vain pelin ollessa poikki. Hyvin loogista, kun sen tajuaa.

Yleisön käyttäytyminen pelitapahtumien herättämine reaktioineen oli meille muutenkin mysteeri. Emme päässeet mukaan. Varsinkaan, kun emme ymmärtäneet, mitä kaukalossa oikeastaan tapahtui. Televisioidussa ottelussa on se hyvä puoli, että joku selostaa koko ajan, mitä on meneillään. Tällä kertaa selostuksena oli lähinnä vieressä istuvan tuntemattoman miehen kiroilu. Häpeäkseni on myönnettävä, että en jaksanut edes yrittää seurata peliä kunnolla.

Tietämättömyys etiketistä, meihin kohdistuneet ärsyyntyneet reaktiot ja ottelutapahtumien mysteeriluonne saivat aikaan ulkopuolisen olon. En oikein osannut rentoutua edes makkarajonossa. Hallista poistuessa jäi päällimmäisenä mieleen - oli se kohtuullista tai ei - joidenkin negatiivinen suhtautuminen meihin noviiseihin. Tunsin itseni epätervetulleeksi enkä halunnut mennä uudestaan.

Mitä tästä voimme oppia?

Olen harvoin ollut tilanteessa, jonka kulttuuri on minulle täysin vierasta. Teki hyvää asettua kujalla olevan henkilön asemaan. Mieleeni välähti seuraava rinnastus.

Voiko ihmisestä, joka tulee ensimmäistä kertaa seurakuntaan, tuntua samalta?

Onko seurakunnassakin kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, jotka ensikertalaiselle ovat tyystin hämärän peitossa? Onko seurakunnan tapa toimia kokonaisuudessaan arvoitus tulijalle? Onko kokouksen sisältö käsittämätöntä ja tylsää sellaiselle, joka ei tunne asiaa?

Ennen kaikkea: Suhtaudummeko negatiivisesti niihin untuvikkoihin, jotka rikkovat koodia? Millainen olo jää ihmiselle, joka lähtee kokouksestamme? Muistaako hän päällimmäisenä kylmältä tuntuneen suhtautumisen ja ulkopuolisuuden tunteen? Tuleeko hän koskaan takaisin?

Olen varma siitä, että meille huutaneet lätkäfanit eivät tarkoituksella tehneet oloamme ikäväksi. Häiritsimme heitä ja he reagoivat tilanteeseen impulsiivisesti tavalla, jonka voimakkuus oli suhteessa heidän intohimoonsa peliä kohtaan. Jos seurakunnassa luomme ihmisille epätervetulleen tunteen, tuskin teemme sen tahallamme. Olemme vain omassa maailmassamme. Kuten kiekkokatsomo.

Muistetaan välillä asettua ummikon asemaan.


P.S. Minulla ei suinkaan ole mitään lätkäfaniutta vastaan, tuntemani fanit ovat huippuporukkaa. Teksti on subjektiivinen kuvaus siitä, miltä tilanne tuntui kyseisenä hetkenä. Olen kyllä jälkeenpäin ajatellut antaa livelätkälle uuden mahdollisuuden.

Millaisia ihmisiä Jumala kutsuu?

Useimmat ovat varmasti olleet työhaastattelussa. Mielestäni työhaastattelussa EI ole kivaa, kammosin varsinkin aikaisemmin todella paljon työhaastatteluja. On kauheaa mennä sellaiseen tilanteeseen, jossa pätevyyttä arvioidaan. Pelkäsin ennen aina sitä, että en ole tarpeeksi hyvä enkä kelpaa, että CV:ni ei ole tarpeks aukoton, että minulla ei ole tarpeeksi kokemusta… Maailmassa yleensä ajatellaan, että kun hakee jotakin tehtävää, pitäisi osoittaa olevansa jollain lailla ansioitunut henkilö. Mitä tärkeämpi tehtävä, sitä erityisempi ja ansioituneempi hakijan täytyy olla.

No entä Jumalan antama tehtävä? Mikä voisi olla sen tärkeämpää? Eihän presidenttinä oleminenkaan ole mitään verrattuna kutsumukseen itse Jumalalta, maailmankaikkeuden valtiaalta. Pitääkö olla erityisen ansioitunut ihminen, että voi saada kutsun Jumalalta?

Käsittelen nyt Raamatun kertomusta, jossa esiintyy Gideon-niminen kaveri. Raamatun kertomuksessa Gideonin kutsumisesta me voidaan nähdä, että Jumala kutsuu tavallisia ihmisiä.

Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjasta. Tämä tapahtui siis tuomarien aikaan, eli Mooseksen ajan jälkeen, mutta ennen kuin israelilaisilla oli kuninkaita. Tausta tarinaan on se, että israelilaiset oli joutuneet midianilaisten sortamiksi. Nämä pöllivät israelilaisten ruoat niin, että israelilaiset olivat lopulta ihan nälänhädässä. Nyt tarvittiin joku pelastamaan heidät midianilaisilta.

Tuom. 6:11-16
 11 Herran enkeli tuli Ofraan ja asettui suuren puun alle, joka kasvoi Abieserin sukuun kuuluvan Joasin maalla. Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta. 12 Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” 13 Gideon vastasi: ”Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.” 14 Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” 15 Mutta Gideon vastasi hänelle: ”Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.” 16 Herra sanoi hänelle: ”Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.”

Mitä voimme päätellä Gideonin kutsumisesta tämän raamatunkohdan perusteella?

Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei ollut rohkea

Tuom. 6:11(b)
“Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta.”

Vehnää viinikuurnassa? Ihan kuin tässä olisi nyt jotain hassua, ja niin onkin. Se että Gideon pui viljaa viinikuurnassa osoitti, että hän todella tahtoi pysyä piilossa. Kyseinen viinikuurna oli todennäköisesti kallioon kaivettu kuoppa, eli aika hyvä piilo. Yleensä puimisessa käytettiin härkiä, jotka rusensivat viljan puimareellä tai sorkillaan.

Gideonilla ei näyttänyt olevan aikomusta nousta taisteluun midianilaisia vastaan. Päinvastoin, hän tahtoi pysyä heistä mahdollisimman kaukana. Gideon ei tuntunut olevan ollenkaan sankariainesta. Luulisitko, että Jumala kutsuu sellaisen ihmisen? Kyllä hän kutsui. Jakeessa 6:12 kerrotaan, miten Gideonin ollessa piilossa hänelle ilmestyi Herran enkeli ja sanoi: “Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!”

Sinä urhea soturi! Tyyppi oli piilossa ja häntä kutsuttiin urheaksi soturiksi! Se kuulosti Gideonista varmaan vitsiltä. Mutta vitsi se ei ollut. Jumala näki, mitä Gideonista tulisi, ja puhutteli häntä jo nyt sen mukaan.

Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei ollut ihmisten silmissä mitään

Tuom 6:15
“Gideon vastasi hänelle (siis enkelille): “Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin.”

Manassen heimo ei ollut Israelin heimoista varsinaisesti kärkikastia, ainakaan sota-asioissa. Jos tuli konflikteja, se joutui usein turvautumaan veljesheimoonsa Efraimiin. Gideonin suku oli Manassenkin heimon keskellä kaikkein vähäpätöisin. Kaiken lisäksi Gideon oli nuorin poika. Israelilaisilla oli sellainen tapa, että perheen vanhinta poikaa pidettiin aina suurimmassa arvossa. Nuorin oli kaikkien käskytettävänä ja sai varmasti kurjimmat hommat.

Ihmisten silmissä Gideon ei ollut mitään muuta kuin köyhä, arvoton poika. Voidaan huomata, että Gideon oli itsekin alkanut ajatella itsestään sen mukaan, mitä muut hänestä ajattelivat. Hän ei arvostanut itsestään, koska yhteiskunta hänen ympärillään ei arvostanut häntä. Me ihmiset olemme sellaisia, että lopulta omaksumme kaikkein negatiivisimpiakin asioita itsestämme, jos meille tarpeeksi niitä tolkutetaan. Näin voi nykyaikana käydä esimerkiksi, jos on tullut kiusatuksi lapsena tai nuorena tai on saanut paljon kritiikkiä.

Jumala kutsui Gideonin riippumatta siitä, mitä tämä oli ihmisten silmissä. Jumala ei ollut ollenkaan kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelivat ja toivoi, ettei Gideonkaan olisi. Jakeessa 6:16 Herra rohkaisee Gideonia: “Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.”

Toisin sanoin voitaisiin kenties ilmaista Jumalan sanovan: Älä välitä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Välitä siitä, että minä olen sinun kanssasi. Se antaa sinulle voiton.

Jumala kutsui Gideonin, vaikka tämä ei luottanut Jumalaan

Tuom. 6:13
“Voi herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille.”

Jos Jumalan enkeli ilmestyisi sinulle, alkaisitko kyseenalaistaa sille Jumalaa? Miksi Gideon teki niin? Hän oli varmasti tosi katkera niiden huonojen asioitten takia, joita hänelle oli tapahtunut ja aivan menettänyt luottamuksensa Jumalaan. Gideon ei enää edes odottanut pelastusta Jumalalta. Näin voi käydä myös meille, jos meillä on ollut tosi rankkaa tai jos on tapahtunut jotain, mikä satuttaa meitä, emmekä voi ymmärtää, miksi se tapahtui. Katkeroidumme Jumalalle, emmekä enää luota häneen. Tämä voi tapahtua myös alitajuisesti.

Olikohan Gideonin jumalasuhde kunnossa? Ei varmasti ollut. Hän oli takuulla lakannut rukoilemasta jo ajat sitten ja ajatteli Jumalasta pelkästään vihaisia ajatuksia. Luulisi, että Jumala olisi suuttunut Gideonille ja ajatellut, että tuollaista en edes katso päinkään, kutsumisesta puhumattakaan. Mutta ei! Edes jumalasuhteen kunnossa olemista ei vaadittu. Päinvastoin, Jumala kutsui juuri Gideonin. Jumala kutsui Gideonia samalla myös laittamaan asiat kuntoon hänen kanssaan!

Kohdassa 6:14 enkeli vastaa Gideonin epäilyyn: “Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!”


Lopuksi

Gideonin tarina kertoo, että Jumala kutsuu tavallisia ihmisiä. Ei ole mitään syytä, miksi hän ei kutsuisi juuri sinua. Meidän ei tarvitse täyttää mitään ehtoja ollaksemme arvollisia Jumalan kutsulle. Gideon ei ollut rohkea. Gideon ei ollut ihmisten mielestä mitään. Gideon ei luottanut Jumalaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala kutsuu sinua, vaikka et olisi uskaltanut kertoa koulussa tai töissä kenellekään, että olet uskossa. Jumala kutsuu sinua, vaikka olisit joutunut ihmisten syrjimäksi. Jumala kutsuu sinua, vaikka olisit vihainen ja katkera hänelle joidenkin asioiden takia, joita sulle on tapahtunut. Jumala kutsuu sinua, vaikka sinulla olisi mitä tahansa muita syitä, jotka saavat ajattelemaan, ettet kelpaa, kuten lankeaminen.

Jumalalla on sinulle tehtävä. Sinun ei tarvitse muuta kuin suostua hänen käyttöönsä. Jumala on kanssasi ja hän antaa sinulle kaiken sen voiman, mitä tarvitset.

Sukupuolineutraali avioliitto - mitä väliä?

Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista velloo kuumana. Sinisterministerin on tietenkin pakko laittaa lusikkansa höyrävään soppaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen kahta tutkimusta, joista toinen käsittelee sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksia ja toinen avioeron vaikutuksia lapseen. Lopuksi vertaan näihin muutamaa kohtaa kansalaisaloitteesta, joka tähtää avioliittolain muuttamiseen tasa-arvoiseksi.

Kantani homoseksuaalisuuteen yksilön kohdalla raamatulliselta ja psykologiselta kannalta on luettavissa täältä. Puhutaanpa nyt yhteiskunnallisesta näkökulmasta. En kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Jos ihmiset haluavat elää homoseksuaalisessa suhteessa, on heillä tietenkin oltava siihen vapaus. Avioliiton tulisi kuitenkin säilyä miehen ja naisen välisenä instituutiona.

Tällä kertaa en käytä raamatullisia perusteita. Ne eivät kuitenkaan ole nytkään kaukana, vaan läpileikkaavat koko näkemykseni aiheesta. Uskon, että Raamatun ohjeiden mukaan eläminen takaa parhaan mahdollisen elämän niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos nämä ohjeet unohdetaan, negatiiviset vaikutukset ovat näkyviä ja ne huomataan myös tilastoissa ja tutkimuksissa.

Sukupuolineutraalius murentaa avioliiton asemaa

Sukupuolineutraali avioliittolaki on ajankohtainen kysymys myös Englannissa. The Telegraph-lehden uutisessa kerrotaan tutkimuksesta, jonka sosiologi tri Patricia Morgan on esittänyt parlamentille. Englannissa keskustelussa on käytetty argumenttia, jonka mukaan merkitystään menettänyt avioliittoinsituutio saisi uutta voimaa avioliiton avaamisesta homoseksuaaleille. Lahjomattomat tilastot paljastavat kuitenkin toisenlaisen todellisuuden.

Morganin esitys sisältää analyysin avioliittotrendeistä Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Espanjassa, Belgiassa, Kanadassa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa homoseksuaalien avioliitto on tehty lailliseksi.

Morgan esittää, että laki on aiheuttanut ajattelua, jonka mukaan avioliitto ei liity vanhemmuuteen. Lukujen perusteella nähdään, että lakimuutos on saanut aikaan romahduksen solmittujen avioliittojen määrässä kyseisissä maissa. Samalla avoliittojen ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on noussut jyrkästi.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on Morganin mukaan sekä syy avioliiton riisumiseen merkityksestään että seuraus siitä - erityisesti mitä tulee avioliiton ja vanhemmuuden erottumiseen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee kysymykseen vain niissä maissa, joissa avioliitto on jo valmiiksi kriisissä, koska avioliiton ulkopuolella syntyy paljon lapsia ja avoliitto on yleinen käytäntö. Laki on myös osaltaan kasvattanut näitä ongelmia. Se on lisännyt heteroseksuaalisten suhteiden muuttumista epäsäännöllisiksi sekä avioliiton ja vanhemmuuden erkaantumista toisistaan.

Morgan osoittaa, että heteroseksuaaliset avioliitot tulivat epävakaammiksi, koska ne olivat omaksuneet toimintatapoja homoseksuaaleilta, joiden liitot ovat usein luonteeltaan avoimia ja rikkoutuivat todennäköisemmin kuin heteroseksuaalien liitot. Auts. Olipa muuten poliittisesti epäkorrektia sisältöä.

Vanhempien liitolla on merkitystä

Voidaan kysyä, onko sillä väliä, jos avioliitto insituutiona murenee? Onko sillä merkitystä, jos lasten saamisen yhteys avioliittoon vähenee vielä entisestään? Mitä se haittaa, jos aikuisten parisuhteet ovat vaihtuvia?

Olen vahvasti sitä mieltä, että avioliitolla on väliä. Kannattaessani avioliittoa en kannata vain insituutiota instituution vuoksi. Kestävä avioliitto on lapselle paras paikka kasvaa. Varttuakseen parhaalla mahdollisella tavalla lapsi tarvitsee pysyvyyttä, turvallisuutta ja läheistä suhdetta vanhempiinsa - jotka asuvat yhdessä. Vanhempien tien eroaminen on lapselle todella kova paikka. Tämä näkyy hyvin Väestöliiton sivuilta löytyvässä artikkelissa Vanhempani erosivat - miten minulle kävi. Artikkeli perustuu 25 vuotta kestäneeseen tutkimukseen, josta kirjoitettiin kirja. Vanhempien eron todettiin vaikuttavan lapseen mm. seuraavilla tavoilla:

"Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin."

"Eronnut perhe on toisenlainen yhteisö, jossa lapset tuntevat olonsa turvattomammaksi ja epävarmemmaksi tulevaisuudestaan kuin suhteellisen hyvien ehjien perheiden lapset. Isät ja äidit, jotka jakavat vuoteensa vaihtuvien kumppanien kanssa, eivät vastaa yhdessä asuvia vanhempia."

"Avioero tuo radikaaleja muutoksia vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen, eivätkä ne kirjoittajan mielestä vastaa nykyisiä käsityksiämme. Vanhemmuus on epävakaampaa ja vähemmän suojelevaa".

"He (avioerolapset) ovat kokeneet surun-, yksinäisyyden- ja vihantäyteisen lapsuuden."

"Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen."

"Eron pitkäaikaisvaikutuksista yksi on nimenomaan jatkuvassa katastrofin pelossa eläminen."
  
”Kasvaessaan aikuisiksi eron lapset pelkäävät ihmissuhteittensa epäonnistuvan kuten heidän vanhempiensa elämän tärkein suhde epäonnistui. He kasvavat tuntien elävästi olevansa vailla valmiuksia rakastaa, sitoutua, luottaa ja mennä naimisiin, tai edes pärjätä ristiriitojen jokapäiväisessä purkamisessa."

Vanhempien ero vaikuttaa lapsen koko elämään. Kun maassamme kasvaa suuri määrä ihmisiä, joiden lapsuudesta on puuttunut vanhempien pysyvä parisuhde, on selvää, että vaikutus kumuloituu ja ongelmat lisääntyvät. Näin on, vaikka osa selviääkin melko hyvin haasteistaan ja saa aikuisen vastuista ja parisuhteesta kiinni omassa elämässään.

Yhteiskuntamme rakenteita muokattaessa prioriteetin tulisi olla lapsen paras. Lapset ovat haavoittuvia ja aikuisten päätösten armoilla. Heitä tulisi suojella kaikin tavoin. Samalla pyritään turvaamaan heille ehjä ja tasapainoinen aikuisuus - eli hyvä tulevaisuus koko kansalle. Todellisuus tällä hetkellä on, että yhteiskunnallisissa trendeissä on hyvin pitkälle kyse aikuisten oikeudesta tehdä, mitä haluavat.

Kansalaisaloitteen väitteet

 

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on kerännyt tämän tekstin kirjoitushetkellä lähes 100 000 kannatusilmoitusta. Otetaanpa muutama aloitteen väite ja verrataan niitä edellä kuvattuihin tutkimustuloksiin.

"Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." (3.2.1)

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustettaessa puhutaan yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Oma kysymykseni kuuluu, onko samaa sukupuolta olevien liitto olemuksellisesti yhdenvertainen heteroseksuaalisen liiton kanssa? Tulisiko nämä kaksi nostaa tasa-arvoiseen asemaan lain edessä? Vihakommenttien uhallakin uskallan vastata kumpaankin kysymykseen ei. Tässä kirjoituksessa edellä todetun perusteella avioliiton pitämiselle naisen ja miehen välisenä on perusteita.

"Lakiehdotuksella on määrä seurata Pohjoismaiden ja useiden muiden valtioiden esimerkkiä ja muuttaa avioliittolainsäädäntöä siten, ettei se syrji ketään." (3.2.1)

Ei ole syytä seurata muiden valtioiden esimerkkiä, jos näiden toimet ovat olleet yhteiskunnan kannalta epäedullisia.

"Ei ole todennäköistä, että nyt ehdotetulla lainmuutoksella olisi mainitsemisen arvoista merkitystä yleiseen halukkuuteen solmia avioliitto." (4.3)

Tilastot osoittavat, että halukkuus solmia avioliitto on vähentynyt maissa, joissa laki on voimassa. Yllä mainittu Morganin tutkimus kertoo, että Espanjassa laki tuli voimaan vuonna 2005. Viiden vuoden kuluttua tästä avioliittoja solmittiin vuodessa 34 000 kappaletta vähemmän kuin ennen lakia.

"Avioliiton rajaamista vain miehen ja naisen oikeudeksi on perusteltu myös sillä, että avioliiton tarkoitus olisi lasten saanti ja suvun jatkaminen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 esikoisista 54 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella ja kaikista samana vuonna syntyneistä lapsista avioliiton ulkopuolella syntyneiden osuus oli 41 prosenttia. Vuosittain avioliiton solmii myös lukematon määrä pareja, jotka eivät joko halua tai voi hankkia lasta. Lapsettomien avioparien määrä on kasvussa. Kun avioliiton ja suvun jatkamisen yhteys ei nykyään ole selvä, ei ole odotettavissa, että nyt ehdotetusta muutoksesta seuraisi syntyvyyden laskua tai muita ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia." (4.3)

Sukupuolineutraalia avioliittoa ajetaan erityisesti maissa, joissa sitoutuminen parisuhteeseen ja avioliiton suhde vanhemmuuteen on jo valmiiksi heikentynyt. Sukupuolineutraali avioliitto lisää osaltaan edelleen tätä kehitystä. Sillä on siis ei-toivottuja perhepoliittisia seurauksia. Se että yhteiskunnassa on jo valmiiksi tietty ilmiö ei ole peruste sille, että ilmiö olisi hyväksyttävä tai että sitä pitäisi edistää.

"Lapsen kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies." (2.3)

Aloite puhuu lapsen edusta. Kuitenkin näyttää auttamattomasti siltä, että avioliittoinstituutiota jäytävä kehitys ei ole lapsen parhaaksi, koska se lisää aikuisten parisuhteiden epävakautta. Väestöliiton sivuilla siteerattu tutkimus osoittaa, että asuminen erillään elävien vanhempien luona ei vastaa kotia molempien vanhempien kanssa ja myös että vanhempien vaihtuvat kumppanit eivät vastaa yhdessä asuvia omia vanhempia. Lapsuuden kokemukset vanhempien parisuhteesta vaikuttavat merkittävällä tavalla koko ihmiselämään ja sitä kautta yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Lopuksi

 

Perhe on jo valmiiksi kriisissä yhteiskunnassamme. Nyt tulisi keskittyä toimiin, jotka lisäävät perheiden vakautta eivätkä murenna sitä. Siksi avioliitto tulisi säilyttää miehen ja naisen välisenä.

Millaista on taivaassa?

Meillä uskovillakin huomio kiinnittyy helposti pääosin siihen, mitä näemme ympärillämme nyt - tämänhetkiseen maailmaan. Se on luonnollista. Tämä elämä ja maailma ovat meille konkreettisia asioita. Niihin voi koskea. Taivas ja kuolemanjälkeinen elämä ovat vaikeita hahmottaa, eikä niitä tule aina kovin paljon ajateltua. Kuitenkin tuonpuoleisten miettiminen voi olla tärkeänä rohkaisuna uskonelämässä! Usein meitä voi auttaa vaikka vaikeassa tilanteessa, jos ajattelemme sitä, millaista mahtavuutta on edessä.

Uuden testamentin aikana oli juutalaisia, jotka eivät uskoneet, että kuolemanjälkeistä elämää on olemassa. Heille Paavali sanoi:

1. Kor. 15:19
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.

Jos näkisimme kaiken vaivan uskonelämässä ilman, että siitä on ikuista hyötyä, se olisi loppupeleissä aika turhaa. Katsotaan nyt muutamia raamatunpaikkoja, jotka valaisevat meille vähän, millaista taivaassa on. Silti taivas jää meille pitkälti mysteeriksi.

Taivas on uusi maa

Taivas-sanaa käytetään Raamatussa monessa eri merkityksessä. Taivas on se paikka, jossa Jumala asuu nyt. Puhutaan myös taivasten valtakunnasta, joka on sama asia kuin Jumalan valtakunta. Tämä tarkoittaa Jumalan hallintaa. Nyt kyseessä on siis taivas paikkana, johon uskovat menevät kuoleman jälkeen.

Kun puhutaan taivaasta uskovien tulevana paikkana, pitää tavallaan erottaa kaksi asiaa: taivas, joka on olemassa jo nyt ja lopullinen taivas, joka perustetaan sen jälkeen kun Jeesus on tullu takaisin ja tämä nykyinen maailma katoaa. Uskovat, jotka ovat kuolleita, ovat nyt taivaassa, mutta se on tavallaan väliaikainen taivas. Sielläkin on hyvä olla, mutta se ei ole se lopullinen paikka, missä ikuisuus tullaan viettämään.

Populaarissa kuvastossa taivaassa oleminen kuvataan usein pilven päällä leijumisena. Raamattu sanoo kuitenkin, että taivas tulee olemaan konkreettinen uusi maa. Vanha maa katoaa ja uusi tulee tilalle.

Ilm. 21:1
1 Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Tämä tulee tapahtumaan lopun aikojen tapahtumien jälkeen. Lopun aikoina tulee antikristus ja paljon vaikeuksia, kunnes Jeesus palaa maan päälle ja lyö antikristuksen ja pahan voimat. Sen jälkeen on tuhatvuotinen valtakunta tämän saman maapallon pinnalla, jossa nyt elämme. Sinä aikana Jeesus ja hänen omansa hallitsevat ja kaikki on kaunista ja rauhallista ja ihmiset on terveempiä kuin nyt. Tuhatvuotisen valtakunnan lopussa paha nousee viimeiseen kapinaan, jonka Messias kukistaa. Tämän jälkeen seuraa viimeinen tuomio kaikille joskus eläneille. Jeesukseen uskoneet saavat armahduksen, ja pääsevät lopulliseen taivaaseen.

Tämän jälkeen Jumala käräyttää koko nykyisen maailmankaikkeuden ilmaan ja luo uuden. Universumi käy läpi ikään kuin ylösnousemusprosessin ja siitä tulee entistä ehompi. Olen ihan varma, että emme pysty kuvittelemaan, miten mieletön se tulee olemaan.

2.Piet.3:10-13
10 Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. 11 Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, 12 jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa — tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. 13 Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.

Taivaassa meillä on uusi ruumis

Taivas tulee siis olemaan uusi maa. Ja siellä meillä kaikilla tulee myös olemaan uusi ruumis. Onko se uusi ruumis jokin epämääräinen energiapallero, kuten joskus olen kuullut spekuloitavan? Ei suinkaan. Kyllä se tulee olemaan ihan konkreettinen ruumis. Jeesushan oli ensimmäinen, joka sai ylösnousemusruumiin ja ilmestyi opetuslapsille sen jälkeen. Hän oli kuitenkin sama Jeesus, vaikka materiaaliset rajat eivät koskeneet häntä enää. Hän kulki muun muassa seinien läpi. Uskon, että tulemme olemaan tunnistettavia, tavallaan samannäköisiä kuin nykyään, mutta täydellisen terveitä ja hyväkuntoisia ja jollain salaperäisellä tavalla erilaisia. Uskon, että meidän tietoisuus tulee myös olemaan paljon laajempi.

1.Kor.15:35, 40-44, 49-53
35 Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?”

40 On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. 41 Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin. 42 Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. 43 Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. 44 Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.

49 Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. 50 Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. 51 Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, 52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. 53 Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

Sitten, kun olemme taivaassa ylösnousemusruumiissa, olemisemme tulee olemaan erilaista kuin maan päällä. Raamatussa sanotaan, että siellä ei esimerkiksi olla naimisissa. Kaipauksemme ja tavoitteemme eivät tule olemaan samoja kuin nyt.

Matt. 22:30
Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

Taivaassa näemme Jumalan

Ilm. 21:3
3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 

Raamatun mukaan kukaan maanpäällinen ihminen ei voi nähdä Jumalan kasvoja ja säilyä hengissä (2.Moos. 22:30). Tässä ruumiissa emme kestäisi sitä. Mutta taivaassa Jumala tulee asumaan keskellämme! Siitä tulee jotain niin mieletöntä. Jumalan läsnäolo tulee olemaan taivaan keskeisin asia. Se tekee taivaasta taivaan! Jumalan läsnäolon puute tulee toisaalta olemaan se, mikä tekee helvetistä helvetin.

En tiedä, paljonko olet ehtinyt tuntea Jumalan läsnäolon hetkiä elämässäsi tähän mennessä. Jos itse ajattelen kaikkein parasta hetkeä, mitä minulla on ollut Jumalan läsnäolossa ja lisään siihen potenssiin miljoona, olen varma, että taivas tulee olemaan jotain totaalisen käsittämätöntä.
Taivaassa tulee olemaan niin hienoa ja ihmeellistä olla, koska Jumalan läsnäolo on siellä.

Ilm. 22:3-5
3 Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. 4 He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. 5 Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.

Tässä kerrottiin siitä, että tulemme näkemään Jumalan ja Jeesuksen (Karitsa) kasvot. Jumalan valo valaisee eikä yötä enää ole. Kirous eli synnin kirous ei enää vaikuta. Mitään pahuutta tai syntiä eikä niistä johtuvia vaikeuksia, kuten sairautta ja surua, ei ole enää.

Taivaassa saamme korvausta

Uskovaisena eläminen ei aina ole helppoa. Meitä saatetaan muun muassa kiusata, pilkata tai suorastaan vainota. Tälläkin hetkellä vainoa tapahtuu monissa maissa maailmassa. Kun pysymme Jumalan puolella siitä huolimatta, tulemme taivaassa saamaan korvauksen, jonka rinnalla ongelmat eivät ole mitään.

Luuk. 6:22-23
22 ”Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. 23 Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille.

Jokainen on myös kokenut, että elämässä on välillä surua. Tosi vaikeita juttuja ja ikäviä asioita tapahtuu. Raamatussa on todella suuri lupaus meille siitä, mitä taivaassa saamme kokea! Itse saan melkein kylmiä väreitä tästä raamatunpaikasta. Kaikki kyyneleet tullaan kuivaamaan.

Ilm. 21:4
4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”

Voimme vaikuttaa osaamme taivaassa

Matt. 6:20
19 ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.

Taivaaseen pääsee vain armon kautta. Kun uskomme siihen, että Jeesus kuoli puolestamme ristillä, saamme syntimme anteeksi ja tie taivaaseen on auki. Raamattu sanoo kuitenkin, että voimme jotenkin vaikuttaa osaamme taivaassa. Varmasti kaikilla tulee olemaan siellä hyvä olla. Jollakin tavalla viettämämme elämä tulee silti näkymään. Raamattu kehottaa keräämään aarretta taivaaseen. Miten se tapahtuu?

Kun palvelemme Jumalaa, keräämme aarretta taivaaseen. Tätä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun autamme ihmisiä eri tavoilla. Kun rukoilemme muiden puolesta. Kun palvelemme seurakunnassa. Kun levitämme evankeliumia. Kun uhrataamme varoja Jumalalle. Uskon myös, että elämällä puhtaasti, Jumalan tahdon mukaan, vaikutamme taivasosaamme.

Mitä se aarre taivaassa sitten on? En tiedä. Raamattu jättää sen yllätykseksi, ehkä osittain sen takia, että se on jotain niin mieletöntä, että sanamme eivät riittäisi sen kuvailemiseen eikä ymmärryksemme sen ymmärtämiseen. Minua ainakin kiinnostaa saada se!


Lopuksi

Jos et ole varma siitä, oletko menossa taivaaseen, voit muuttaa tilanteen antamalla elämäsi Jeesukselle ja lähtemällä seuraamaan häntä. Voit tehdä sen rukoilemalla seuraavan rukouksen. Kannattaa myös hakeutua mukaan johonkin seurakuntaan.

Jeesus, minä uskon sinuun. Uskon siihen, että olet Jumalan poika ja että kuolit ristillä puolestani. Anna anteeksi syntini. Tahdon tästä lähtien seurata sinua elämässäni. Johdata minua taivaaseen asti. Aamen.

Joku vapauttaa taakoista

Olen lukenut Victor Hugon teosta Kurjat (Les Miserables). Seuraava lainaus on mielestäni koskettava. Se ja siihen liittämäni raamatunpaikat puhukoot puolestaan. Lainaus on tilanteesta, jossa pikku Cosette on pakotettu hakemaan vettä lähteeltä ja hän kohtaa ensimmäisen kerran hyväntekijänsä Jean Valjeanin.

"Hänen katseensa sattui ämpäriin, joka oli hänen edessään. .. Hän tarttui sen sankaan molemmin käsin. Hän jaksoi töin tuskin nostaa ämpäriä.

..

Sitten hän ponnisti kaikki voimansa, otti taas ämpärin käsiinsä ja alkoi urhoollisesti kulkea eteenpäin. Onneton, epätoivoinen raukka ei kuitenkaan voinut olla ääneen huokaisematta:

”Voi hyvä Jumala sentään!”

Samalla hetkellä hän tunsi äkkiä, ettei ämpäri enää painanut ollenkaan. Käsi, joka hänestä tuntui olevan suunnattoman suuri, oli tarttunut sankaan ja nosti sitä voimakkaasti. Cosette katsahti ylös. Suuri, musta hahmo kulki hänen rinnallaan ihan suorana pimeässä. Siinä oli mies, joka oli lähestynyt häntä takaapäin ja jonka askeleita hän ei ollut kuullut. Mies oli sanaakaan sanomatta tarttunut ämpärinsankaan.

..

Mies puhutteli häntä. Hän puhui vakavalla, hiljaisella äänellä:

'Lapseni, tämä taakka on sinulle liian raskas.'

Cosette kohotti päätänsä ja vastasi:

'Niin on, herra'.

'Annas tänne', jatkoi mies, 'niin minä autan sinua kantamaan.'

Cosette päästi ämpärin irti. Mies alkoi kävellä hänen vierellään."

Victor Hugo: Kurjat I (WSOY 1954), s. 282, 283, 287

Ps. 81:7

”Minä poistin taakan hänen harteiltaan, päästin hänen kätensä irti kantokorista.”

Matt. 11:28

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”

Les Misérables kertoo armosta

En ole lukenut Victor Hugon kirjaa Les Misérables (Kurjat). Aloitin sen joskus ranskaksi. Tämä oli tietenkin liian kunnianhimoista ja pääsin suunnilleen sivulle kaksi. Musikaalin näin kolmisen vuotta sitten Lontoossa ja se kolahti. Eeppinen kertomus, jossa on tärkeitä teemoja: armo, lähimmäisenrakkaus, sosiaalinen epätasa-arvo, vihan kierteen katkaisu... Mikä parasta, armon teema tuodaan kristinuskon kautta. Viitataanpa jopa taivaaseen, jonne pääsee pyytämällä anteeksiantoa Jeesukselta* ja eskatologiseen epäoikeudenmukaisuuden loppuun.

Olen nähnyt myös vuoden 1998 leffan ja vuoden 2000 minisarjan. Kumpikaan ei perustu musikaaliin ja Jeesus on mukavasti sensuroitu pois. Minisarjassa on jopa ärsyttävästi lisätty Valjeanin ja Cosetten suhteeseen pientä kieroutuneisuutta. Kuullessani, että musikaalista on tulossa elokuva, olin innoissani, mutta vähän pelkäsin, miten aihetta käsitellään.

Käydessäni katsastamassa uuden version näin ilokseni, että sanomaa ei tällä kertaa ole vesitetty. Musikaalia seurataan melko tarkasti ja elokuva on monella tavalla onnistunut. Näyttelijäsuoritukset ovat vaikuttavinta antia. Hugh Jackman antaa pääroolissa kaikkensa eikä ihme, että sydäntäraastava Anne Hathaway sai Fantinen osastaan Oscarin.

Kaikki näyttelijät laulavat itse ja vokaalisuoritukset on äänitetty livenä. Tämä tuo elokuvaan aitoutta, joka saa My Fair Lady -tyyppiset teennäiset toteutukset kalpenemaan. Turhasta söpöilystä ei versiota muutenkaan voi syyttää. Traagiset elementit tulevat teatterin isolla ruudulla lähikuvina paljon lähemmäs katsojaa kuin aikanaan musikaalikatsomon halvoilta paikoilta käsin. Välillä ehkä turhankin lähelle, vaikka se ei lienekään liioittelua teemaan nähden. Toisena pienenä miinuksena Thénardier-pariskunta, jonka toteutus on mielestäni pelkästään kiusallinen. Javertin rooliin olisin ehkä toivonut sointuvaäänisempää laulajaa, vaikka Russell Crowe selviääkin kunnialla.

Suosittelen. Kannattaa ottaa paljon eväitä, ettei ehdi tulla nälkä. Miksi muuten pitkissäkään elokuvissa ei koskaan ole väliaikoja?


*Suora lainaus kappaleesta Epilogue: "Forgive me all my trespasses and take me to your glory."