Euroopan kielletty historia

Länsimaissa ajattelemme yleensä tieteen olevan hyvin luotettavaa. Onko meillä siihen syytä? Vai onko kyseessä myytti, joka kaipaa murtamista? Puhutaan tällä kertaa historiasta. Uskomme, että yleinen tietämyksemme historiasta on luotettavaa. Ajattelemme sen perustuvan tiedemiesten tinkimättömään työhön, jossa on huomioitu kaikki mahdolliset käytettävissä olevat lähteet. Historiallisen materiaalin pimittämistä tai valheeksi väittämistä, koska se ei satu sopimaan vallassa olevaan ajattelumalliin, tapahtuu vain epämääräisissä diktatuureissa.

Busted.

Maailmanhistoriasta on olemassa paljon varhaisia, uskottavia dokumentteja, joista vaietaan modernissa historiankirjoituksessa. Miksi? Koska ne eivät sovi tieteessä diktaattorin asemassa olevaan ateistiseen maailmankuvaan.

Ilmiöstä kertoo Bill Cooper kiinnostavassa kirjassaan After the Flood: The Early Post-flood History of Europe Traced Back to Noah. Teoksen voi tilata Amazonista, tai sen voi lukaista suoraan internetistä. Kirja on niittänyt mainetta, koska se perustuu erittäin tarkkaan tutkimustyöhön, johon Bill käytti peräti 25 vuotta. Lähteet on merkitty laajalti.

Bill aloitti tutkimuksensa lähtökohtanaan 1. Mooseksen kirjan luvut 10-11. Ne kertovat sukuluetteloiden myötä siitä, miten vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset levisivät eri alueille esi-isinään Nooan kolme poikaa. Luvut sisältävät myös kuvauksen Baabelin tornista.

1. Moos. 10:1-5
"1 Tämä on luettelo Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jafetin, jälkeläisistä. Vedenpaisumuksen jälkeen heille syntyi poikia. 2 Jafetin pojat olivat Gomer, Magog, Madai, Javan, Tubal, Mesek ja Tiras. 3 Gomerin pojat olivat Askenas, Rifat ja Togarma. 4 Javanin pojat olivat Elisa ja Tarsis; myös kittiläiset ja rodanilaiset ovat hänen jälkeläisiään. 5 Näistä erkanivat omiin maihinsa rannikoiden ja saarten kansat, kukin kansa kielensä ja heimonsa mukaan."
Ja niin edelleen...

Englannin historia Nooaan saakka

Cooper ajatteli, että jos nimet ovat aitoja, niiden on löydyttävä lähi-idän alueen eri kansojen historiallisista dokumenteista. Hän ryhtyi työhön valmiina tyytymään siihen, että edes 40 % nimistä löytyisi. Onhan lähteitä kadonnut paljon, ja kielen muutos saattaa tehdä nimistä tuntemattomia. Hänen omakin hämmästyksensä oli suuri, kun peräti 99 % nimistä tuli lopulta vahvistetuksi! Tällainen on muinaisten tekstien kohdalla äärimmäisen epätodennäköistä.

Bill ei jättänyt tutkimustaan lähi-itään, vaan siirtyi Eurooppaan. Hän halusi tietää, löytyisivätkö samat raamatulliset esi-isät hyvin vanhoista eurooppalaisista sukuluetteloista. Hän halusi myös tietää, miten tietoisia muinaiset eurooppalaiset olivat muista Ensimmäisen Mooseksen kirjan tapahtumista, kuten vedenpaisumuksesta. Hän käytti vain lähteitä, jotka olivat ajalta ennen kunkin kansan kristinuskoon kääntymistä, jotta kukaan ei voisi väittää niitä muokatun Raamatun perusteella. Kirjassa hän kertoo erityisesti dokumenteista, jotka koskevat Englannin ja Skandinavian historiaa.

Hämmästyttävää kyllä, Englannin ja Skandinavian muinaisten kuninkaiden sukuluettelot ulottuvat Nooaan ja hänen poikiinsa saakka! Cooper argumentoi erittäin uskottavasti, millä perusteilla näitä luetteloja on syytä pitää aitoina. Toiseksi, sen lisäksi, että Raamatun esi-isät muistettiin, myös tieto aiemmasta vedenpaisumuksesta oli muistissa! On huomioitava, että nämä ihmiset eivät vielä olleet kristittyjä, eikä heillä ollut juutalaisten pyhiä kirjoituksia lähimaillakaan. Kyse oli heidän omasta perimätiedostaan.

Miten nämä kansat saattoivat muistaa patriarkat ja vedenpaisumuksen? He elivät kuitenkin vain parisen tuhatta vuotta sitten! Meille on vuosikymmeniä kerrottu, että maapallo on miljardeja vuosia vanha ja että ihminen on ollut olemassa miljoonia vuosia. Kristitytkin ovat usein ainakin jollain lailla sovittaneet tämän väitteen myös Raamatun kuvaukseen historiasta. Mutta onko ihmisen luomisesta niin tajuttoman kauan? Cooperin tulokset - ja myös monet muut, puhtaasti luonnontieteelliset seikat, joita en nyt käsittele - viittaavat siihen, että ihminen ei todellakaan ole ollut maisemissa miljoonia vuosia. Vaikeahan sellaista ajoitusta on Raamattuunkaan sovittaa. Siinä tapauksessa Ensimmäisen Mooseksen kirjan kerronnassa pitäisi olla melkoisia aukkoja.

Nuoren maan kreationismin (kreationismi = luomisusko) mukaan maapallo on ollut olemassa n. 6000-10 000 vuotta. Cooper itse kannattaa ajatusta, että ihminen luotiin rapiat 6000 vuotta sitten. Mainitsen tässä välissä, että evoluutiotieteessä käytetyt ajoitusmenetelmät eivät suinkaan ole ongelmattomia, vaan niiden suhteen on todettu paljon virheitä. En itse ole alan asiantuntija, mutta olen kuullut asiasta viisailta ihmisiltä, joihin luotan, kuten tri Lennart Saari.

Ovatko lohikäärmeet vain legendaa?

Cooperin tutkimista dokumenteista löytyi lisää nykytieteelle kiusallista sisältöä. Niissä kerrotaan yksityiskohtaisesti ihmisen kohtaamisista eläinten kanssa, jotka näyttäisivät olevan dinosauruksia! Evolutionistit leimaavat kaikki nämä maininnat lohikäärmetarustoksi. Onko kertomusten täydelliseen hylkäämiseen syytä? Eläimiä kuvaillaan monesti tarkkaan ja kuvauksista voi selvästi tunnistaa mm. Tyrannosaurus Rexin. Näin on esimerkiksi teoksessa skandinaavisesta kuninkaasta Beowulfista, joka oli kuuluisa hirviöiden metsästäjä. On huomattava, että Beowulf-tekstin käännökset muinaisenglannista sisältävät usein virheitä, kutsuen hirviöitä "peikoiksi". Alkuperäiset sanat ja olentojen kuvaukset viittaavat kuitenkin selvästi dinosaurusten kaltaisiin eläimiin.

Joka puolelta maailmaa runsaina löytyvien lohikäärmekertomusten suhteesta dinosauruksiin kerrotaan myös TV7:n nettisivuilla nähtävissä olevassa ohjelmassa Lohikäärmeet ja dinosaurukset.

Oletko koskaan ajatellut, miten kiehtovaa olisi, jos vaikkapa muinaiset pohjoismaiset soturit olisivat oikeasti taistelleet lohikäärmeitä vastaan? Entä jos näin todella olikin? Kiehtovaa se on kenties meille, mutta sen ajan ihmisille se oli Cooperin lähteiden mukaan ajoittain hirveä riesa. Saurukset tuhosivat paikoittain karjaa ja tappoivat jopa ihmisiä. Suurimpien metsästäminen oli todellisten sankarien työtä.

Miten ihmeessä dinosauruksia on voinut olla maailmassa vielä noin 1500 vuotta sitten, jolloin Beowulf eli? Ja mahdollisesti sen jälkeenkin, kuten Cooper ehdottaa. Evoluutiotiede ei hyväksy tätä, koska se väittää dinosaurusten kuolleen sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Jospa unohdetaan taas ne miljoonat vuodet. Monet kreationistit uskovat, että ihmiset ja dinosaurukset elivät ennen vedenpaisumusta samaan aikaan maan päällä. Ihmisiä oli vielä melko vähän, ja varmasti kummatkin mahtuivat hyvin tallustelemaan pallolla.

Vedenpaisumuksen yhteydessä ilmasto muuttui, ja monet arvelevat dinosaurusten kuolleen tässä vaiheessa sukupuuttoon. Olin itsekin tottunut tähän ajattelutapaan. Cooper kuitenkin esittää, etteivät kaikki dinosaurukset kuolleetkaan vedenpaisumuksessa, vaan että niitä oli mukana, todennäköisesti nuorina ja pienempinä yksilöinä, Nooan arkissa! Vedenpaisumuksen jälkeen niitä esiintyi maapallolla, vaikkakaan ei varmasti niin paljon kuin aikaisemmin. Lopulta ne kuitenkin metsästettiin sukupuuttoon, lähinnä koska monet niistä olivat niin rasittavia. (Vai metsästettiinkö?) Cooperin teesi dinosaurusten vedenpaisumuksen jälkeisestä esiintymisestä ei mielestäni ole ollenkaan mahdoton. Niin runsaita ovat historialliset kuvaukset hirmuliskoista. Osa niistä on yllättävänkin myöhäisiä. Jättiliskoista ovat kertoneet myös mm. yleisesti luotettavana pidetyt Marco Polo ja Josefus.

Cooperin tutkimat dokumentit siis ohitetaan usein täysin modernissa historiatieteessä, tai sitten niitä väitetään legendoiksi. Syynä torjuntaan on se, että ne ovat aivan liian kiusallisia. Nehän näyttävät viittaavan siihen, että Raamattu on oikeassa.


Huom.
Jos googlaat näitä juttuja, muista, että evolutionistit eivät lähes koskaan hyväksy kreationistien teesejä, vaikka ne olisivatkin hyvin perusteltuja. Älkäämme yllättykö siitä, että kreationisteja arvostellaan paljon netissä. Kreationistien kesken on myös erilaisia näkemyksiä.